lauantai 17. syyskuuta 2005

Kaunissaari



Osa 9.

Saaren palveluita

Lomalle lähtiessä jo kerroinkin kuinka Kaunissaareen pääsee ja että siellä käy kauppavene. Täältä Eläke-Fennian sivulta löytyy kiva artikkeli työpäivästä kauppalaivalla.

Kaupungin omistuksessa saari on ollut vuodesta 1959. Saarella on ollut asutusta 1600-luvulta lähtien ja on siellä ollut jopa tuulimyllyn voimalla käyvä saha. Vanhasta asutuksesta on jäljellä joitakin rakennuksia, kalastajatorppia ym. Pihapiirien vadelmapuskat ovat levinneet valtaviksi pöheikoiksi. Vanhoja komeita puitakin on vielä jäljellä.





Tämä puu on päärakennuksen pihapiirissä kuin myös kaunis aitta.








Päärakennuksessa toimii nykyään ravintola, tarjolla on ruokaa, juomaa, namia ja jonkinverran muuta kioskitavaraa. Huomaa kuistin yläpuolella oleva aurinkopaneeli! Sillä ladataan akkua, jolla voi ladata kännykän akun. Olisi minultakin virta loppunut ilman tätä palvelua.





Porakaivosta saadaan saaren makea vesi syvältä kallion uumenista (ehkä n. 50-60 m, en saanut syvyyttä tarkistettua).
Pumppurakennus, josta vesiletkut lähtevät eripuolille saarta vesipisteisiin. Tämä vesi on tarkoitettu vain juomavedeksi, koska sen määrä on kuitenkin rajallinen. Kuivana kesänä vettä jouduttiin tuomaan tankeilla mantereelta. No, saunassa on pesuvetenä tätä makeaa ylellisyyttä.







Ja kun on syöty ja juotu tarpeeksi niin tulee tarve käydä täällä. PuuCeet ovat suhteellisen siistejä ja ainakin tänä kesänä aina oli paperiakin tarjolla. Puoli kauhallista BioPolle turvetta jätösten päälle korvaa vesiklosetin vedenvetämisen ja suo hajuttoman käynnin seuraavalle.





Hiljaisena aikana rohkenin jättää oven auki ja sain ihailla merimaisemaa, oli se toista kuin lukea vanhaa sarjakuvalehteä, niinkuin kesävessoissa kuulemma yleensä on tapana! Myös tämän edessä on vesipiste käsien huuhtelua varten.

Laivarannassa on lainanttavaksi tavarakärryjä , joilla voi kätevästi kuljettaa painavat kantamuksensa teltalle. Ne pitäisi palauttaa heti takaisin, mutta eihän se niin käy. Joskus näkee kärryt koko viikonlopun "varattuna" jossain teltta-alueella. Joku joutuu siis kantamaan tavaransa. Onneksi viimeisen kerran lähtiessäni rannassa oli aamulla vapaat kärryt. Ilman niitä en olisi millään saanut tavaroitani laiturille. Matka kun on noin 800 metriä ja tie on mäkinen ja kivinen.

Keittokatoksista ja polttopuista on jo kerrottu, niin eiköhän palvelut ole nyt esitelty.

Ehkä vielä yhden jakson saatte saaresta?




KS



torstai 15. syyskuuta 2005

Valmista, taas!



Hah, olen yllättänyt itseni ja asiantuntijat: 2 aloitettua ja valmistunutta työtä viikossa! No, ei tämä tahti enää jatku, nämä vaan olivat helppoja ja nopeita tehdä. Se toissapäivänä postattu Teddy-poncho ja tänään valmistunut tilaustyö:






Ohje: Ihana Aamu
Lanka: Hippy, 2 kerää plus rapiat kolmannesta
Välineet: pyöröpuikko 7 ja koukku 6

Poncho onnistui aivan ohjeen mukaisesti. Neulomossa jollain oli ollut ongelmana, että tästä tuli pieni ja lankaa meni 3 kerää.
Tähän olisi riittänyt vallan hyvin 2 kerää, mutta tein hieman pidemmän kuin ohjeessa.  Yksi tai kaksi kerrosta vähemmän niin lanka olisi riittänyt kaikkiin hapsuihin, tai sitten vain viidellä säikeellä hapsut. Nyt se kolmas kerä piti aloittaa kuutta hapsua varten.

Kävin tutustumassa Helsingin uusimpaan lanka- ja käsityöliikkeeseen: Käsityötalo Priima.
Liikkeessä on ystävällinen myyjä, jonka unelma on toteutunut: työ ei häiritse harrastusta eikä päinvastoinkaan! Langat ovat herkullisesti esillä avarassa ja valoisassa myymälässä. Sinne saapui juuri laatikollinen bambupuikkoja, niitä suuriakin kokoja, 10 ja silleen. Niistä voi jo sanoa, että haloilla neulotaan.

Ostin Addin pyöröpuikon! Yhtään Addia minulla ei ole ollut ja ajattelin nyt kokeilla senkin. Tämä ei kyllä ole mikään turbomalli mutta kaiketi silläkin tuntuman saa.

Haloista tulikin mieleeni haloilla hampaitaan hoitava saksanpaimenkoira Donna, jonka blogi on suosikkilistallani. Donna edustakoon blogistani puuttuvaa kotieläintä.

KS


Kaunissaari



Osa 8.
Mistä polttopuut tulevat?

Puut kasvavat metsässä. Jotkut kaatuvat vanhuuttaan, jotkut kaataa tuuli ja toisten kohtalona on tulla miehen ja moottorisahan kaatamiksi.





Puu kaatuu! Timber!





Oksat karsitaan ja tukki sahataan pölkyiksi.





Pölkyt lastataan saaren pieneen näppärään monitoimikuljetusväline Deereen





ja kuljetetaan keittokatokselle halkosuojaan.





Täällä saa kernaasti käyttää kirvestä ja kohottaa kuntoaan.






Kuusessa on paljon oksia ja tuore puu haluaa viimeiseen asti pysyä kasassa. Ylivuotiset olisivat ehkä hieman helpompia halottaviksi.
Rakastaja sitkeän halon tainnuttajana.





Valmiit klapit pinotaan keittokatokseen sateensuojaan.
Tässä Sepon tekemä mallikas pino. Ja hän oli laittanut  piipun taakse kuivumaan pikkuklapeja ja sytykepilkkeitä. Kiitos niistä.





Ja tällä periaatteella tulisi kaikkien toimia.





Ei se kylläkään aina toimi näin. Tuon lauseen olen minä muinoin kirjoittanut A4:lle värikynällä, laittanut sen muovitaskuun ja naulannut keittiksen seinään. Siinä se oli sellaisenaan muutaman vuoden. Joku ystävällinen ja taitava on sen sitten joskus polttanut laudanpätkään, joka nyt on hyvin esillä ja varmasti osuu kaikkien silmiin. Miten se kirves ei kuitenkaan sovi käteen?

Nyt puiden pilkkominen on helppoa kun pölkyt tulee "talon" puolesta. Ennen ei näin hyvää palvelua ollut, vaan puut oli itse haettava metsästä ja vain kaatuneita sai ottaa! Sahapukkeja taisi kulua usempikin kesässä ja sahanterä oli useimmiten tylsä. Joka vuosi oli mentävä pidemmälle ja pidemmälle etsimään puita ja toivottava, että aarre löytyisi. Lähistön puiden alaoksat olivat tietysti päässeet tulipesään.

1980-luvun lopulla saaressa suoritettiin metsänkaatoa, mitä lie harvennusta vaiko rahapulassa kaupunki puitaan myi. Metsäkoneiden jäljet olivat hurjat, metsä näytti raiskatulta. Vieläkin niiden urat erottuvat ja monin paikoin niihin on syntynyt polkuja. Metsätöistä jäi kuitenkin paljon hyvää polttopuuta keittiksen tarpeisiin, eihän pikkupuu mihinkään kelvannut. Jukka ja minä teimme aikamoista risusavottaa, että saimme teltan lähiympäristön jotenkuten siistin näköiseksi.
Ville viihtyi metsureiden kanssa. Hän oli monta päivää pohjoisrannan tukkilautalla auttamassa ja tuli teltalle syömään kun metsureilla oli tauko. Sitten kipin kapin takaisin, ettei vain mitään jäänyt näkemättä ja kokematta.

Keittokatoksen seinustalla näkyy jotain hyllyntapaista ja sekalaista tilpehööriä. Sinne voi jättää itselleen tarpeetonta tarvekalua tai säilykepurkin, kahvin- ja sokerinloput kun lähtee pois ja siitä saa sitten tarvitseva käyttää. Kierrätystä.

Ensi kerralla pikakatsaus saaren muihin palveluihin.

Siis, jatkuu . . .

KS





tiistai 13. syyskuuta 2005

Vaihteeksi valmis neule!



Blogit pursuavat Roqueta, Noroa, Mystery Shawlia, Fifiä ym. ym. hienouksia, joista toisaalta olen hieman kade toisaalta en, koska ne eivät ole mun juttuja.

Kuitenkin kun kuvasin neuletta ja avasin koneen tätä päivitystä varten, iski ajatus, että kehtaako tällaista tavallista lankaa ja vaan Novita-lehdestä otettua mallia tänne laittaakkaan? Niitähän melkein kaikki mun työt on. Vaan jokainen taaplaa tyylillään.

Ja onhan lukijamääräkin laskenut kun neuleet ovat jääneet vähemmälle ja tuota Kaunissaarta olen innostunut esittelemään. Sitä kyllä tulee kyllä vieläkin. Lisäsin muuten osaan 3 muutaman synttärikuvan, joiden laatu on huono, johtuen siitä että ne on kuvattu kuvasta kuten muutkin vanhat kuvat.

Tätä kudoin saaressa viikonloppuna ja eilen se valmistui.





Lanka: Teddy, ilmoitettu menekki 400 g mutta meni vain 300 g!
Malli: Novita syksy 2005, mutta neuloin pyöröpuikolla (siis saumaton neule), keskikavennukset vierekkäin ilman välisilmukoita. Ainaoikean kohdalla kavennussilmukat neulottu oikein, siis ne ovat ikäänkuin pystyraitaa nurjien silmukoiden välissä.

Ranteenlämmittimet 5.5 puikoilla, 26 silmukalla. Nuorisoliitteessä olevalla ohjeella 32 silmukalla 6:en puikoilla tuli aivan liian suuret.

KS

Tuliaisia Thaimaasta



Ville palasi eilen kolmen viikon lomaltaan Thaimaasta. Tuliaiset olivat runsaat:

Villen ystävätär lähetti minulle kukanmallisia saippuoita sydänkoteloissa ja hänen äitinsä halusi antaa itsekudotun torkkupeiton:







Villeltä:
3 tuikkujalkaa kukkakynttilöin
6 erituoksuista kynttilää posliinikipoissa





Herkullisia appelsiinipikkuleipiä hauskassa purkissa, jolle varmaankin löytyy uusiokäyttöä käsitöiden piiristä




Ihana ruskea pashmnina-huvi, joka on 100% pashminaa, josta löytyi tieto Marjutilta, että se on Himalajalla kasvavien pashminavuohien villaa. Kiitos tiedosta!
Huivi oli jo käytössä kotimatkalla ja totesin sen lämpimäksi, kevyeksi, superpehmeäksi eikä taatusti kutita.





Ja vielä sokerina pohjalla: 10 metriä aivan upean tummanviininpunaista silkkiä!! Tuliskohan postiluukusta kutsu linnanjuhliin?!





Kiitos Villelle ja hänen ystävilleen.

KS






maanantai 12. syyskuuta 2005

Kaunissaari



Osa 7.

Syyskuun 11.9.2005
Panorama Etelärannalta








Oli syksyn viimeinen päivä,
Saaressa
aurinkoinen ja lämmin,
mieli niin haikea.

Kuului koikotus kaukaa - läheni,
tuli aura näkyviin.

Ymmärsin lähdön välttämättömyyden.

Muuttivat kurjet etelään,
minä Etelästä.





(kirjoitettu muistiin 8.9.1985 mutta samat olivat tunnelmat ja tilanteet eilenkin)



KS

perjantai 9. syyskuuta 2005

Kaunissaari



Osa 6.

Ei Kaunissaaressa vain kudota, oteta aurinkoa ja sienestetä. Onhan olemassa illatkin. Keittiksellä tulee paistettua makkaraa, iltateetä ja lämpöisiä voileipiä tai mitä herkkua sattuu löytymään.

Joskus paikalle ilmestyy taitavia musisoijia kitaroineen, niinkuin 5.8.2005 jolloinka  paikalla oli peräti kolme kitaristia. Mukavaa soittoa ja laulua jatkui huomisenkin puolelle. Tällä kerralla ihan asiallisissa desibeleissä pysyen.
Muutaman kerran mankka on soinut nupit kaakossa ja puhe yrittänyt kuulua sen yli, siinä metelissä herää unestaan karhukin saati lähistöllä teltoissaan uinuvat.





Maastoasut näyttivät olevan tämän kesän saarimuodin kärjessä.













Pussikalja on muuttanut muotoaan mäyräkoiraksi ja viinipullo onkin pussiviiniä hanalla! Niin se maailma muuttuu.




Saas nähdä minkälainen meno on nyt viimeisenä viikonloppuna.
Tarinointi jatkuu ensi viikolla.



KS


keskiviikko 7. syyskuuta 2005

Keskeneräisiä neuleita?!



Otsikon kysymerkki on siksi, että blogeissa on käyty keskustelua, julkaistako vai eikö kuvia keskeneräisistä töistä.

Huutomerkki on siksi, että Huom.: tässä niitä tulee. Ken ei halua keskentekoisia katsoa, voi nyt vaihtaa kanavaa.

Ensin kuitenkin päivän piristykseksi kuva iloisesta Tarasta viime kesänä virkkaamassani jakussa ja pipossa. "Kasvuvara" kannatti tehdä, niin asua saattoi käyttää vielä tänä vuonnakin.






Tästä piti tulla Taralle loppukesäksi pusero ja tottakai pienempi versio veljelleen Finn´ille, mutta kun kaikenlaisten yhteensattumien takia kesätapaaminen lasten kanssa ei onnistunut, niin into tehdä neule valmiiksi lopahti. Jospa nämä pikapikaa saisi tehtyä niin olisi lapsille syksyksi mukavat sisäpuserot.





Seuraavaksi Cottonella puseroni, joka edistyi tämän verran kahden viimeisen saariviikon aikana, pöyrönä neulottuna:










Butterfly-pusero edistyi kesän aikana muutaman sydämen verran:





Juupa juu, tarkkasilmäinen neulesisar huomaa heti nuo reikärivin alussa olevat epäonnistuneet reiät. En millään päässyt jyvälle, miten neulotaan "takareunoistaan nurin yhteen". Yksinkertaista kun sen keksin, mutta en viitsinyt liukkaan langan 250:tä silmukkaa tuollaisen pikkuvian takia purkaa. Kyllä kyllä, asian olisi voinut opetella esim. mallitilkun kanssa, mutta sormet haluavat heti neuloa oikeata työtä niin. . . .
Olisko tuossa hieman selityksen makua?

Lopuksi eilen aloitettu tilaustyö, huivi Kid Mohairista:






Onhan näitä keskentekoisia vielä lisää tuolla omassa laatikossaankin!

Näiden kuvien laatu ei ole onnistunut, tätä sisäkuvausta kun en ole vielä ehtinyt harjoittelemaan. Omat niksinsä näköjään siinäkin. Olen ollut erittäin tyytyväinen kameraani, se on helppokäyttöinen kaikkine monipuolisine säätöineenkin. Kirpaisu tyhjässä kukkarossa ei enää tunnu missään, niin paljon iloa tästä vempaimesta on ollut.


EDIT klo 20.45:
Unohdin mainita tästä: On taas KISSOJEN YÖn aika Korkeasaaressa (linkissä tarkemmat tiedot).

Mielestäni tämä on paras syksyn tapahtuma. Joka vuosi olen käynyt, joskus jopa molempina öinä, ja aina tämä on yhtä hauska, sykähdyttävä, jännittävä, upea kokemus. Saari on koristeltu yöasuun, lyhtyjä ym. rekvisiittaa. Väkeä on paljon joten näkyvyys häkkeihin on hieman huono mutta kaiken olen nähnyt. Kyllä se tiikeri syö alkuryntäyksen jälkeenkin. Ehdottomasti suositeltava tapahtuma, sekä lapsille että aikuisille ilman lapsiakin. Itse menen 23.9. koska nyt menen vielä saareen. Ohjelmat ovat tänä vuonna hieman erilaiset eri iltoina, näyttää olevan musiikkia, leffoja ym. oheisohjelmaa enemmän kuin aiempina vuosina. Joillakin on joskus ollut omat eväät ja ovat viettäneet ikäänkuin yöpiknikkiä.

KS



tiistai 6. syyskuuta 2005

Kaunissaari



Osa 5.


Monta kesää mietin lähtöä saareen, mutta en vain saanut aikaiseksi ryhtyä tuumasta toimeen. Arvelutti lähteä sinne yksin ja kohdata rantakalliot ja kivet, metsä ja meri joihin liittyy niin paljon muistoja sekä Jokesta että Jukasta.


Olen ollut vuoden masentuneena sairaslomalla ja vaikeimman kautta käynyt läpi elämääni ja nyt sitten ilmeisesti aika oli kypsä pakata kimpsut ja kampsut ja teltta kainalossa mennä sinne takaisin. Se on muuten sama teltta, joka oli matkassa jo vuonna -71! Siis paljon nähnyt ja kokenut asumus mutta on edelleen hyvässä kunnossa. Ensi kesäksi on jo suunnitteilla hankkia hieman suurempi teltta, tai mahdollisesti tehdä uusi vanhan "huvilatelttani" putkille.

Saaressa oli paljon vanhoja tuttuja ja oli mukavaa, kun vastaanotto oli vilpittömän iloista. Heti tuntui, että olen tullut omaan porukkaan ja kuin en olisi poissa ollutkaan. Uusiinkin telttailijoihin tutustui helposti.




Sama vanha ja hyväksi havaittu paikka oli vapaana ja asetuin siihen. Tälle paikalle ei tuuli tuiverra ja se on lähellä "palveluita" (vesipiste, PuuCee, keittis) ja merta.
Vanhat haamut eivät alkaneet kummittelemaan ja jo toisena päivänä päätinkin olla pidempään kuin alkuun suunnittelemani viikko. Lopulta siellä meni siis viisi viikkoa ja vielä pari elo-syyskuun vaihteen viikkoa olin melkein autiolla saarella.


Välillä sain seurakseni Rakastajani. Hän ei ollut aikaisemmin käynyt saaressa mutta ihastui heti paikkaan ja sen välittömään ilmapiiriin ja tulikin sitten käymään useamminkin.


Huomaavainen mies huolehtii parranajosta myös leiriolosuhteissa!




"Kampaus" oli suojeltava auringonpaahteelta.






Kuten jo aiemmin mainitsin, niin sää oli suosiollinen. Aurinkoa ja hellettä riitti, merivesi oli sopivan lämmintä mutta kuitenkin virvoittavaa eikä siinä ollut sinilevää. Muutama sadekuuro osui yöaikaan. Olihan välissä tietenkin myrskyäkin ja yksi sateinen viikonloppu.


Näkymä rantakallioista silmientasolta:





1.9.2005 Oli kuulas, kirpeä ja tyyni aamu. Kahvi rannalla maistui erinomaisen hyvältä.







Sama päivä, sama paikka! Päivällä oli suorastaan helle. Kudin edistyi ja välillä etsin pieniä kiviä ja merenhiomia puunpaloja ym. mukavaa talven askarteluja varten.
Ranta oli autio, pari saarenkiertäjää kulki ohi. Meri oli peilityyni eikä yhtään venettä liikkeellä. Hiljainen ja rauhallinen päivä siis. Nyt alkoi levähippuja ilmestyä rantaveteen niinpä uiminen jäi väliin tällä kerralla.





Jatkuu . . . joskus



KS



maanantai 5. syyskuuta 2005

SIENISATOA



Hei kaikki Lukijani!

Olen taas kotiutunut. Kaksi todella rauhallista viikkoa saaressa vierähtivät vilauksessa, siis liian nopeasti. Rauhallista siksi, että vuorovene ei enää kulkenut päivittäin ja se vähensi huomattavasti saaressa oleskelijoita ja päiväkävijöitä. Etelärannalla oli minun lisäkseni viikoilla vain yksi, ajoittain kaksi muuta teltta-asukasta! Edellisenä viikonloppuna olikin sitten vilinää kun 60 (!!) koululaista opettajineen rantautuivat sateiseen saareen.
Kauppavenekin lopetti käyntinsä ja olin varannut riittävästi kuivamuonaa mutta sille ei paljon käyttöä ollut sillä metsä antoi runsaasti satoansa käyttööni.

Tässä ensimmäiset kanttarellit (28.7.) ja jälkiruuaksi mustikoita ja ah! niin makeita metsämansikoita. Taatusti tuoretta luomua suomalaisesta puhtaasta metsästä.





Sekalaisia tunnistettavia sieniä:






Ensimmäiset suppilovahverot sekä pieni herkkutatti ja pari punikkitattinaperoa:






. . . joiden valmistus ateriaksi alkaa tästä:




. . . näillä puilla:




. . . ja tässä kaikki tarvittavat ainekset:




. . . sipulia, sulatejuustosiivuja, pekonia, ns. kermaa, ns. voita, ripaus suolaa, sienet ja makaronia. Tietysti oikealla voilla ja kermalla tulee tuplasti parempaa.

Puut on saatu palamaan ja makaroni kiehumaan:




sekä kastike hautumaan:




Vihdoin valmis ateria lautasella:





Tässä terveisiä "Perluskoonille" Italiaan, upea iso herkkutatti (26.8.) ja vahverot:




Kaikenlaisia rouskuja ryöppäsin ja suolasin saaressa 3:n litran sangon melkein täyteen, ja nyt vasta sienet alkoivat tosissaan nousta kun lähdin pois. No, ehkä ensi viikonloppuna on vielä aikaa kerätä hieman lisää. Tietysti toivon, että pienet suppilovahverot olisivat kasvaneet suuremmiksi niin, että saisin joulukastikesienet pakastettua.

Kaunissaari-juttua jatkan tuota pikaa kunhan taas saan juonenpäästä kiinni.

KS