sunnuntai 12. helmikuuta 2006

Vihdoinkin valmis!



EDIT: vaihdettu valoisampi kuva jakusta.

Tätä
voisi kyllä sanoa olympiatason suoritukseksi! Aloitin työn v. 2004
kuten aiemmassa kirjoituksessani kerroin. Alku oli tietysti ahkeraa
neulomista. Sitten tuli muuta ja taas muuta ja sitä rataa.
Kun nyt joku aika sitten kaivoin työn esille ja päätin tehdä sen loppuun niin en enää muistanut miten olen sitä säveltänyt.
Löysin epämääräisiä muistiinpanoja ja laskutehtäviä:


Vähitellen alkoi ohje hahmottua: kokoa olen laskenut Novitan ohjeesta, siitä kopiosta jonka mallineule ei kelvannut.
Kuvion olen ottanut kirjasta Neuleen neljä vuodenaikaa: Kotiväki-setti, ohje sivulla 100.




Lanka: Florica, 100% villa, 550 g
Puikot: 3.5
Malli: Sekoitus Novitan ohjeita ja omia sovelluksia




KS

perjantai 10. helmikuuta 2006

Ulkomaan käsitöitä




Sain neljä käsityölehteä suoraan Brasiliasta!



Tässä on kaikenlaisia käsitöitä: laukku, koristeita T-paitoihin, pyyheliinoihin, vöitä, kaulanauhoja jne.
Tuossa taemmassa on kodinsisustusta virkaten. Eipä olisi heti tullut keksittyä, että leiväpaahtimelle voi virkata päällisen:

Tuo tötterö näyttäisi oleva jokin sekoitin. Myös muille kodinkoneille on suojukset.

Yksi lehti on pelkkiä ristipistokuvioita, joka lähtöön. Näitähän voi soveltaa kirjoneuleseen.

On pari auringonkukkaakin (huom. AnneV!). Lehden lopussa on lankataulukko Anc./DMC/Maxi.


Virkkauslehdessä on toppeja ja jakkuja. Aika samantyylisiä kuin
täälläkin.  Kannen sinisen jakun kukat on virkattu raitalangasta,
kuten uusi Kotiväki Colori.





Oi voi, mistä sitä saisi muutaman parin lisäkäsiä? Niin paljon kaunista
ja kivaa olisi tehtävänä. Siinä aiemmin saadussa espanjalaisessa
lehdessäkin oli hauskoja juttuja. Ja onhan tietysti kotimaisissakin
lehdissä kaikenlaista. Se neulottu pöytäliinakin odottaa tekijäänsä.

Vaan onhan se mukava katsella kuviakin, aivot aktivoituu ideoista ja tulee keksittyä omia viritelmiäkin.


Anne on saanut Suomi-piponsa ja hän oli tyytyväinen ja iloinen siitä.
Kokokin oli just passeli. Niin, ja saihan kukkaroni Mattikin häädön
hetkeksi;)

KS

Hyvä, Suomi!




Kun Anne tällä pipolla sohvallansa kannustaa Suomea, niin eiköhän mitaleja tule ropisten!




Lanka: Schoeller&Stahl´in Palma, 100% merseroitu puuvilla, 100g
Koukku: nro 3
Malli: oma

Tilaaja pyysi tekemään pipon, joka erottuu.  On tämä nyt ainakin erilainen.

KS


torstai 9. helmikuuta 2006

Iltapuhde




Suomipipossa on muutama lanka pääteltävänä!





Monen monituista pääteltävää kyllä säästyi kun kuljetin lankaa työn
mukana mutta useassa kohdassa lankaa vaan ei voinut siirtää kuvion
alkuun sieltä edellisen rivin lopusta. Virkatun työn päätteleminen on
kuitenkin onneksi helpompaa kuin neuleen.

KS

keskiviikko 8. helmikuuta 2006

Hamsteri




Ei, en osallistu lankahamstereihin. Teen päinvastoin, paitsi että en hamstraa lankaa vaan herkkua:


Fazerin joulusuklaa,  nam!


Ai,
tästäkö kolesterolia? Mutta kun tämä on NIIN hyvää ja nyt sitä saa
halvalla. Ja onhan minulla kolesterolilääkettä. Ai, eikö se
tarkoitakkaan sitä, että saa syödä herkkuja?




Jakun ompelu joutuu vielä odottamaan vuoroaan sillä sain tilauksen
Suomi-piposta. Kisat alkavat tuossa tuokiossa niin teen pipon alta
pois, saa penkkiurheilja Anne sen heti käyttöönsä.

Jakun alkutaival

Se oli kesä 2004 kun iski pakottava tarve saada kutoa villatakki. Olin
pyöräilemässä Lauttasaaressa ja poikkesin Novitan tehtaanmyymälään.
Kesä-alessa oli Floricaa. Arkistojen kätköistä löytyi yksi (!) ohje
Florica-villatakille. Ostin siitä kopion ja oranssin langan.


Aloitin työn innoissani mutta tovin neulottuani totesin A) tulee liian
iso ja B) pitsikuvio on tuhruisen näköinen, lähinnä muistuttaa
entisajan lukunuttua. Lisäksi siinä oli joku hankala "takareunoista
nurin yhteen" tai jotain mitä en saanut sujumaan.

Tämä ei ole kaulaliina vaan tuo epäonnistunut alku, jota en laiskana viitisinyt purkaa.






Tässä tuo kuvio näytiksi pingotettuna.

KS

tiistai 7. helmikuuta 2006

Päivän piristys




Kevään ensimmäinen tulppaaninippu on hankittu:







Florica-jakusta on ommeltu yksi hiha. Se onnistui hyvin ja istuu vallan
mainiosti. Enempää en ole ehtinyt; sunnuntain päivänvalo meni Kalevan Tyttöjen
70-vuotisjuhlallisuuksissa, maanantai siivotessa systerillä jotta on
siistiä - ja myös tulppaaneilla piristettynä - kun kotiutuvat
Brasiliasta. Tänään on viimeinen terapiaryhmän tapaaminen jne., ehkä
huomenna saan jatkettua ompelemista ja sitten onkin jo seuraava tuotos
valmis pingotukseen: Cottonella-pusero.



Kalevan Tyttöjen juhlan alku seurakuntasalissa.
KS

sunnuntai 5. helmikuuta 2006

Loppukiri




Neulottavana vielä reunukset, ommeltava kokoon ja löydettävä sopivat napit
.

Florica-jakku pingotuksessa.
KS

torstai 2. helmikuuta 2006

Neuletapaaminen




Tänään
oli taas kuukauden neuletapaaminen Campissa. Paikalla oli kymmenkunta
neulojaa sekä yksi toimittaja (?). Joukon nuorin oli vasta 4 viikkoa
vanha ja viime tapaamisessa hän oli vielä turvallisesti äitinsä
masussa. Voi että oli söpö pieni ihminen.



Tämä on Maruzellan pyöröpuikko ja lankahässäkkä mistä pitäisi syntyä
sukkapari kerralla! Ei tainnut viritelmä ihan onnistua koska kohta oli
selvästi nähtävissä kaksi sukanvartta ihan omina neulontayksiköinään.


Kristelin Nallet olivat myös päässeet mukaan hieman tuulettumaan tyttöjen seuraan.


Minä neuloin Florica-jakkuani, joka onkin viime päivinä edistynyt
kiitettävästi. Neulon molempia hihoja yhtäaikaa ja ilmeisen tasaisesti
koska lankakerätkin loppuivat yhtäaikaa. Niin ja tehtaan
langanmittauslaitekin on ollut aika tarkka.



KS


tiistai 31. tammikuuta 2006

Kerran vielä




villapuserosta. Vein sen tänään armaalle pojalleni ja pusero on just sopiva, kuin tehty hänelle;)





KS

maanantai 30. tammikuuta 2006

Wool needles




Neuletikistä
tilaamani neuleneulat saapuivat. Näistä neuloista on silloin tällöin
ollut puhetta neulefoorumeilla niin laitan kuvat neuloista, jotta
näette mistä on kysymys.



Pakkauksessa on kolme neulaa, jotka ovat samaa materiaalia kuin harmaat puikot.


Neulan päässä on siimalenkki johonka lanka on ilmeisesti helpompi pujottaa kuin ahtaaseen neulansilmään.

Pikaisella kokeilulla neula tuntui
toimivan ihan
hyvin. Ei tämä kuitenkaan niin ihmeellinen vempain ole, että kenenkään
tarvitsisi surra jos ei näitä ole saatavilla. Ihan hyvin ryijy- tms.
vastaavalla tylpällä neulalla neuleensa ompelee. Ehkä tämän voi laittaa
sarjaan "välineurheilua".

Saatekirjeessään Neuletikin Kati kertoo, että : Kevät- ja kesälangat konsulentin esittelemänä 2.3. klo 11-18, tervetuloa!

(toim.huom.: maaliskuun 2. pvä)

KS

lauantai 28. tammikuuta 2006

Jihuu!



EDIT 29.1.: Vaihdoin "päivänvalokuvan" puserosta.

Villapusero on valmis!



Lanka: Topwool, Grignasco, Italy. 100% puhdasta uutta villaa, 600 g
Puikot: Addi pyöröt 3.5 ja 2.5
Ohje: Drops design, Kauneimmat Käsityöt 5/2005, malli nro 13
Kuvio: L. Stanfield Kauneimmat neulemallit, kuvio nro 52
Teknisenä apuna: Hanna Jaacksin kirja Nyt neulomaan


Pääntien
silmukat sain poimittua erinomaisen hyvin. Olen todella tyytyväinen.
Näinhän ne pitäisi aina saada tehtyä mutta minulle oli ensimmäinen
kerta kun onnistuin. Myös resori onnistui hyvin.


Olkasaumat olen jo pitkään päätellyt ns. kolmen puikon päättelyllä. Se on pettämätön keino saada siisti sauma.


Olen erittäin tyytyväinen tähän työhön. Se valmistui nopeasti, oli
mukava neuloa ja lopputulos on hyvä. Ja olihan materiaali ja
välineetkin ensiluokkaisia. Nyt on enää jäljellä sovitus ja jännitys
sopiiko se pojalle vai meneekö myyntiin!? Ensi viikolla se sitten
nähdään. Jospa sitten saisi kuvankin, jossa väri olisi oikein.


KS

Ravintolailta




"Tanssiva harmaa pantteri" on kirjoittanut kommentin:
"Siis: ovatko kaikki tapaamiseen tulevat yhtä tavallisia kuin sinä? Huomaan, että jännität tapaamista kuten muutkin etkä lopultakaan ole siinä ihan niinkuin olet- vai kuinka??. Kesäiset saariasut - mitä ne mahtavat olla?"

Alleviivaukset ovat minun ja viittaavat vastaukseen.

Aloitin jo vastaamaan tuonne kommenttilaatikkoon mutta asia tuntui rönsyävän, niin siirsin vastaamisen tänne.
THPantteri on hyvin lukenut rivien välit!

Meitä oli paikalla noin 30, viime vuonna oli ollut noin 60. Mikä lie kato käynyt.
Kaikki ovat ihan tavallisia ihmisiä.Tai
ei ehkä ihan tavallisia siinä mielessä, että porukan henki on
yhteisöllisempi kuin mitä olen muualla tavannut. Ehkä jotain sellaista
mitä on (oli) entinen kyläyhteisö; jutellaan raitilla tutuille ja
tuntemattomille, kauppaveneellä käynti on sosiaalinen tapahtuma,
pidetään huolta toisista, pidetään telttaa hieman silmällä jos omistaja
on poissa jne. Pääasiassa yhteen hiileen puhaltamista mutta toki
erimielisyyksiäkin on. Useimmat ovat vain kesätuttuja mutta toisilla on
myös talviyhteyksiäkin.

Kyllä, jännitin tapaamista.
En osaa selittää miksi ja miten. Toisaalta jännitti jo yleensä "ulos"
meneminen ja sitten se, että kuinka osaan olla; seurustella ja ehkä
tanssia tms.

On ihan kiva laittaa hiukset, pukeutua
siististi ja meikata. Kaikki nuo tekevät ulkoisen olemuksen ihan OK
näköiseksi. Sisältöä ne eivät muuta vaan aiheuttavat teennäisen olon. En siis ole oma itseni niinkuin olen.


Juttelin kyllä muutamien kanssa mutta tunsin itseni ulkopuoliseksi.
Muilla tuntui olevan asiaa mistä puhua, minulla ei oikeastaan mitään.
Kyllähän juttelin, en tuppisuuna ollut mutta, noh vaikea selittää.
Tavallaan oli kivaa mutta en viihtynyt. Olin vaivautuneen oloinen.
Ehkä olen niin tottunut olemaan yksin,
tai se on se "häkki" mikä on kuvassa muutama kirjoitus taaksepäin, että en osaa olla iloisessa seurassa niin että tuntisin oloni mukavaksi ja luontevaksi. .

Tanssilattialla oli niin tanssitaitoista porukkaa että hylkäsin
haaveetkin tanssimisesta ja sen myötä mahdollisen tutustumisen uusiin
ihmisiin (lue mukavaan mieheen). Eli tunsin myös pettymystä.


Myös se kirpaisee, että muutama pariskunta jotka olivat saaressa ja
seurustelivat jo silloin -70 luvulla, niinkuin minä ja Jokke, ovat
edelleen onnellisesti yhdessä. Niin mielelläni itsekin olisin.

THPantteri kysäisee saariasuista.
Ne nyt ovat sellaisia mitä ihmiset lomalla mökillä (=teltta) pitävät.
Rentoja, sortsit tai verkkarit, villapaita tai uimapuku, tuulipuku tai
sadeasu. Nyt siis näki naiset meikkattuina ja hiukset laitettuina,
korkokengissä ja käsilaukuin varustettuina. Miehillä suorat housut ja
paita, muutamalla pikkutakki. Onhan siinä eroa kesäasuun.

Niin ja ruoka oli syötävää mutta ei maukasta.

Tämä tästä tällä kerralla. Ei ihan neuleblogi asiaa mutta tulipahan vuodatettua, ollaanhan Vuodatuksessa.

KS

perjantai 27. tammikuuta 2006

Kiirettä




On
se vaan kumma kun aika ei tahdo riittää vaikka vaan oleskelen. Lupasin
kasatun villapaidan teille jo monta päivää sitten mutta edelleen se on
ompelematta. Siitä piti purkaa pääntien resorineule. Olin poiminut
liian vähän silmukoita ja niinpä se oli hieman kireän oloinen. Nyt on
uusi resori neulottu ja ompeluvaihe on taas edessä. Huomenna sitten
päivänvalossa.

Tänään tämä päivänvalo menee siihen, että
pitkästä aikaa täytyy/saa laittaa itsensä ihmisen näköiseksi! Hiukset
laitettava vaikka ne pysyvät hyvänä juuri sen hetken kun astuu ovesta
ulos, kynnet on viilattu ja lakka odottaa, hame, sukat ja kengät on
katsottu valmiiksi, käsilaukku täytyy hakea tuolta kolmen metrin
korkeudelta varastolaatikosta. Syy tähän touhuu on se, että illalla on
Kaunissaari-porukan talvitapaaminen Vanhan Kellarissa. Luvassa on
ruokaa ja jutustelua. Kiva nähdä ihmiset tavallisissa vaatteissa
kesäisten saariasujen sijasta. Kaiketi kuitenkin tunnistamme toisemme,
emmehän mitään mörköjä ja resupekkoja saaressakaan ole.


Eilinen päivä humahti käydessä labrakokeissa ja Novitan myymälässä
hankkimassa tarveaineet tilaustyöhön. Pirkan ohjeella prinsessapipoja
lupasin virkata. No, kun langat oli tuossa houkuttelevasti vieressä
niin pitihän sitä aloittaa ja siksikin villapuseron ompelu siirtyi.





Tämä on Woolin poistosävy nro 500. Se on kuitenkin mielestäni se ainoa
oikea kaunis vaaleanpunainen. Uusi väri nro 528 on jotenkin hailakka
possunsävyinen ja nro 535 taas on räikeä neonpinkki. Vahinko, että ns.
tavalliset värit saavat aina väistyä muotivirtausten mukana.

Kultainen Kudinpuikko -äänestyksen tulokset, ja äänestäjien kommentteja, on nyt julkaistu kaikissa kategorioissa.

ONNITTELUT
kaikille voittajille.



Minunkin blogini sai ääniä ja mieltäni lämmittävillä perusteluilla.


K I I T O S 
kaikille minua äänestäneille.


Toivon, että vastakin viihdytte seurassani.

KS

keskiviikko 25. tammikuuta 2006

Naapurikaupungissa




Tänään
kävin niin pitkällä kotoa kuin ihan Espoossa, tarkemmin Tapiolassa.
Olin ryhmäkeskustelussa, näitä tuotekehittely tms. juttuja. Tämä oli
antoisa reissu, palkkioksi vaivannäöstä sai lahjakortin Stockalle.


Lähdin hyvissä ajoin, jotta ehdin hieman katsella muuttunutta Tapiolan
keskustaa. Se on muinoin ollut kotiseutuani. Kyllä on muuttunut,
muuttunut on. Se vanha pieni ja kotoinen ympäristö oli paljon selkeämpi
ja kauniimpi.

No, olin myös päättänyt käydä tutustumassa paikalliseen lankaliikkeeseen Neuletikkiin. Se löytyi heti kun tiesin sen sijaitsevan keilahallin vieressä. Hallin paikka oli sentään entinen.





Myymälä
on pieni mutta tila on erinomaisesti käytetty hyväksi, katosta lattiaan
ovat hyllyt täynnä ihania lankoja. Merkki- ja värivalikoima on laaja ja
jos jotain ei hyllyssä ole, sen saa tilaamalla. Myös kirjontalankoja
oli kiitettävästi. Kassin sankoja ja puikkoja tietysti.






Täällä on kauan kaivattuja nahkapohjia villasukkiin kiinnitettäväksi.
Toissa vuonna kyselin niitä monesta kaupasta ja suutarista. Joku oli
niistä edes kuullut mutta kukaan ei tiennyt mistä niitä saa. Ne ovat
niin kätevät ja minun lapsuudessa kaikilla oli sellaiset. Nyt sitten on
tieto mistä niitä saa, hinta on alkaen 7 eurosta ylöspäin, tietysti
koosta riippuen.

Apua tarjottiin mutta lankoja sai myös
rauhassa katsoa ja hipelöidä. Ah ja voih, mutta pysyin tiukkana = en
ostanut mitään. Siis lankoja.

Neuloja sen sijaan ostin. Siinä
kävi näin: Olin lukenut, että täällä on sellaisia neuleneuloja, joissa
on neulanreiän tilalla siimalenkki. Ei sellaisia näkynyt hyllyssä.
Myyjätär totesi yllätyksekseen niiden päässeen loppumaan. No, ei hätiä
mitiä. Neulat voitaisiin lähettää minulle ilman extraveloitusta, vain
postimaksu lisättäisiin. Maksoin neulat (2 €), annoin osoitetietoni ja
kun lompakossa oli postimerkkikin niin senkin annoin. Totean siis että
palvelu oli hyvää ja ystävällistä.

Myymälän yhteydessä toimii myös korjausompelimo.



Huomenna saan ommeltua  villapaidan kasaan ja toivottavasti mikään
ei viime hetkellä epäonnistu, tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin,
etten sanoisi erinomaisesti.

KS


tiistai 24. tammikuuta 2006

Antoisa postipäivä




Jippii! Kuulin kun postipoika rapisteli luukulla . .  . ja sieltähän se tupsahti. Vaihtolapaskuplakuori!
Muutakin postia tuli mutta ne jäivät sivuun.

Kirjekuori auki ´raps raps´. Lisää paperia. Sininen lahjapaperi auki ´raps raps´. Ja sieltä ne paljastuivat:

vaaleansiniset palmikkolapaset.


Katja kirjoittaa ´toivottavasti ne sopivat´. Täydellisesti. Kyllä nyt
kehtaa kaupungilla kulkea. Mitään toivomuksia en Katjalle lapasten
suhteen esittänyt mutta mainitsin, että pakkastakkini on
vaaleansininen. Ja nämä sopivat siihen nyt kuin nenä päähän. KIITOS KATJA!




Ja lämpöisetkin ne ovat, jo kuvatessa aina kylmät sormeni lämpenivät.





Lapasten ihastelun jälkeen oli sitten aika katsoa muuta postia.

Brasiliasta tuli postikortti. Aikaisemman kirjoituksen kuvassa oleva saari on siis luonnonsuojeltu Ilha Grande.

Alpakkalankaa olin tietysti tilannut, jos sitä vastaan tulee, mutta
kortissa kerrotaan, että alpakkaa ei ole valikoimissa. Brassinaiset
kutovat ilmeisesti vain  puuvillaa ja korkeat tullit ja verot
kaiketi ovat esteenä langan tuonnille. Mutta muutama mallilehti on
luemma tarttunut mukaan! Saas nähdä mitä etelänluomuksia niissä sitten
on!

Ja sitten oli ylitsevuotava kiitoskirje Englannista.
Kuvia lapsista, mm. BB-pipo englantilaisten lumiukkojen seurassa.
Tärkein tieto on tämä: Finn is well looked after by Eddie the teddy. Nalle on siis saanut nimen kuten arvelinkin.


Nasta juttu kun tämä Vuodatus taas toimii. Sellaista tekniikka on, että
välillä tulee ongelmia mutta eihän maailma kaatunut päivässä ilman
blogilukemisia. Aika moni neuleblogi oli pimennossa, meitä on paljon
täällä Vuodatuksessa. Kylläkin tuli huomattua, että tärkeä tämä
ympäristö kuulumisineen on.

KS