Jeps, pelkään korkeita paikkoja. Kerran kiipesin vanhanmalliseen puiseen näkötorniin. Ylös meni hyvin ja maisemiakin uskalsin katsoa keskeltä tasannetta. Alas tulin itkien ja kontaten.
Kahden kerroksen korkuisen ikkunan pesu on ollut mielessä. Tänään sitten naapurin naapuri oli hakenut taloyhtiön pitkät tikkaat varastosta, pessyt ikkunansa ja nyt kyseli josko joku muukin haluaa niitä käyttää kun kerran esillä ovat. Jeps, naapuri tarttui tilaisuuten ja niinpäs minäkin.
Ensin hieman hirvitti mutta otin sisulla itseäni niskasta kiinni ja kiipesin kuin kiipesinkin ylös! Itsestäni kauimmainen kulma jäi pesemättä kun käsi ei sinne ylettynyt enkä enempää uskaltanut kurkotella. Lyhyt jatkovarsi olisi pitänyt olla pesimessä ja melassa.
Korkeuksissa tuo välineiden käyttäminen ja vaihtaminen oli taiteilua. Molemmat kädet olisivat halunneet pitää kiinni pienasta mutta pakkohan se toinen käsi oli irrottaa ja hetkittäin vähän molemmatkin.
Välillä piti kavuta alas, madaltaa tikkaita hieman ja taas ylös.
Tulipahan tehtyä tuokin. Sisäpuolelta saa olla pesemättä, kuka tuonne korkeuksiin katselee onko pesty vai ei. Ulkopuolella ne isommat liat kuitenkin on ja pihalla ollessa pölyisen ikkunan huomaakin.
Tämän sankarisuorituksen lisäksi olen leikannut juhlapukukankaan ja vuorin.
KS
