Edellisessä kirjoituksessa näytetyn tuolin takana on lauta, jolle olen kesän kuluessa kerännyt kauniita ja erilaisia pieniä kiviä. Niitä oli tarkoitus tutkia tarkemmin joskus myöhemmin. Mm. erilaisia kiilteitä oli monenlaisia ja erilaisissa kivimateriaaleissa. Ja yksi pienen pieni kivi oli kuin leppäkerttu: punainen, jossa oli mustia pisteitä.
Vaan kuinkas kivilleni kävikään: pieni lapsi heitti ne pois! Lapsi oli niin pieni, ettei varmasti ymmärtänyt, että kivet oli joku laittanut tarkoituksella laudalle. Mukana oli kuitenkin aikuinen, jonka mielestäni olisi pitänyt tajuta asia ja estää kivien hukkaaminen. Vieressä on kuitenkin ziljoona muuta kiveä heiteltäväksi. Itse olin ylhäällä huvilalla enkä ehtinyt puuttua asiaan.
Noh, asiasta voidaan olla montaa mieltä mutta minä pahoitin mieleni. Yksi kommentti asiaan oli, että "ei lapsi ymmärtänyt, ei pidä ottaa asiaa niin vakavasti" yms. yms. höpinää.
Miksi en saisi olla pahoillani? Ne olivat minulle tärkeitä kiviä. "Sun pitää välivarastoida kivet muualle". Just joo, tuossa nyt vain sattuu olemaan hyvä paikka niitä katsella ja laudalle lisätä jos hyvä kivi sattuu kohdalle.
Asia on varmasti pieni, ymmärrän sen, mutta miksi en saisi iloita pienistä kivistä?
Miksi minun juttuni mitätöidään olemattomaksi "eihän tuo nyt mitään ja on maailmassa isompiakin asioita". On toki, onhan niitä mutta jos jään odottamaan suurta ilon aihetta niin saan ehkä odottaa kauan. Oli murhe mikä tahansa, niin siihen ei auta yleinen sanonta: "Kyllä se siitä". Ihan p...stä koko sanonta.
Jokusen "vanhan" kiven löysin takaisin ja summamutikassa otin uusia jotenkuten kivoja kiviä laudalleni.
Nämä suuret kivet säästyivät hävitykseltä, ne ovat eri paikassa, ja laitoin niihin nyt "raamit" jos ne vaikka auttaisivat ymmärtämään, että kivet ovat paikallaan ihan tarkoituksella. Tässä on nimenomaan eri kivilajeja katsottavaksi ja mietittäväksi mitä kaikkea laatua niissä on.
KS
