Pesukukka kokeilu - epäonnistui

"Edittiä" lopussa

Tämä kuva oli jo tuolla Tallinnan tuliaisissa. Ostin siis Austermann Ciao-lankaa pesukukkia varten. Langan koostumus: 55% puuvilla 45% polyamid.

Virkkasin kukan kutosen koukulla. Kukasta tuli ihan OK ja kaunis. Pesukukan ohje on täällä.

Mutta käytännössä se ei toiminutkaan. Suihkusaippuani, Dove Cream Oil, vaahtosi vain nimeksi. Pesukukka ei pysynyt "ryppyisessä" muodossaan vaan se ikäänkuin aukesi tällaiseksi sileäksi pinnaksi. Se oli siis kuin olisi tavallista pesulappua käyttänyt.

Se tuntui kyllä hyvältä ja pehmeältä mutta siitä puuttui juuri se pikkuisen karkea tunne, josta iho tuntee, että sitä puhdistetaan;) Pitäisikö sitä yrittää jotenkin "sitoa" muotoonsa?

Onko kennelläkään kokemusta tällaisesta? Mikä lanka toimii käytössä? Pitäisikö kokeilla pienemmällä koukulla? Yms. vinkkejä vastaanotan mielelläni.



EDIT:

Kiitos kommenteista, lisääkin saa antaa.

Tein sekoitelangasta, koska ohjeen suunnittelija oli sitä mieltä, että sellainen olisi paras. Pelkkä puuvilla on aika hidas kuivumaan, tämähän on aika paksu kokonaisuus.

Kokonaan keinokuituista en halua tehdä, niitä saa kaupasta, kuten Marsu mainitsee kaupan kukkasten olevan. Ne on kyllä hyviä ja kivoja käytössä. Hamppu ja pellava vois olla kokeilemisen arvoisia lankoja.

Pesukintaita olen tehnyt aiempina vuosina joululahjaksi, Ullan ohjeella, kalalangasta. Halusin siis jotain uutta tänä vuonna. Taijan linkissä on uusi kinnasmalli, sitäkin voisi kokeilla hampulla, pellavalla tms. uudella kuidulla.

KS

Puunpahka

Pahka on puun epämuodostuma tai sairaus, kertoo Wikipedia. Useammastakin pahkasta otin kuvia mutta vain nämä onnistuivat. Komeita ja kauniita katsella.

Sisaruspulla

Rupikonna vaiko peikonpoikanen

Menninkäinen haukkaa suklaapalloa, nam.

KS

Sunnuntaina sienessä

Koittakaa ny viel tää sienijuttu kestää, mä lupaan etten ainakaan vähään aikaan sienistä skrivaa.

Sunnuntai oli vika päivä ku botski skujas saareen. Aamulla mennessä botskissa ei ollu mitää vikaa mutt ku oli himareissun aika niin botskii ei kuulunu. Se oli hajonnut ja ne tuli hakeen meidät toisella romulla. Yli tunnin oli myöhässä. Sen ajan olis voinu vaikk tsekkaa oisko pihlajanmarjat ollu poimittavia mutt ku en hogannut lappua miss kerrottiin ett botski on myöhäss nii mä vaan tsittasin kaijalla ja kudoin sukkaa.

Suppiksii oli nii paljo ett pysty valkkaan minkä poimi: toi on ok, toi on ruma/kuiva/liian pieni/liian iso jne. Kuiviiki oli, ilmeisesti saaress ei ollu satanu viikkoon, kaikki karviksetki oli ihan kuivii.

Täss on mun saalis: suppiksia 2.5 kiloa, torvisieniä pari-kolme litraa, puol litraa kanttiksii, samanverran haapasieniä ja muutama herrrkullinen lampaankääpä. Käävät paistettiin heti ja suppiksista tehtiin soosia jälkkäriks.

Torvisienet on jo kuivattu ja pussitettu. Täss fotos on suppiksii menossa mun "pöhöttimeen" = kuivurin lempinimi. Mä revin suppikset puoliks nii ne kuivuu suitsait. Ite plokatut sienet on siit kliffoi ettei niis oo roskii. Mä tsiigaan ain jo metsäss ett ne on puhtait ja siistei. Kerran Ville osti joltain duunikaiffarilta suppiksii, sen kundi oli ne plokannu ja ne oli nii roskasia ett meinas tulla mutsii ikävä ku niitä siivos.

Eilisest piirakanteosta jäi purjoo ja paprikaa nii mä kuivasin nekin.

Tuoll ekas saalisfotos näkyy nää posat, täss näkyy kui paljo viell on kuivattavaa, nii nää posat ei sitt oo mitään pesuposia uusiokäytöss. Mä oon ihan ite duunannu nää just tätä varten: sienien plokkausposia. Ja mä sanon ett ne skulas hyvin. Niis on tommonen spesiaalivirityskahva ett posen suu aukee ku siitt vähä nostaa posaa, ei tarvi käsin kopeloida kun on kädet täynnä kamaa mikä pitää saada ineen. Ja sitt siin on kumilenksu mill saa posansuun kiinni ku se on täynnä saalista.

Ja sitt se on kanss hyvä ku noi joutuu venaan vuoroaan "pöhöttimeen" päästäkseen nii ne on terassilla viilees ja voi hyvin kun toi on ilmava posa. Ne on vähä kuivunuki venaillessaan.

Tämmösen poro-kanttis-suppis-piirakan mä duunasin eilen iltapalaks. Joo, oli se hyvä muuten mutt ohjees ei sanottu ett kerma-muna-tuorejuusto mössöön ois laitettu jotain mausteita nii se oli vähän mauton. Noh, vähä suolaa päälle nii kyll sitä söi. Mutt kyll mä ens kerrall teen ihan tutun ohjeen mukaan nii tietää mitä saa uunista ulos.

KS

Tunnistettavia sieniä

Edit: lisätty sienten 1 ja 4 oletetut nimet.

Saaren metsässä tuli vastaan sieniä, joita en tunnistanut. Kävin kirjastossa pikasilmäilemässä sienikirjat mutta näitä ei heti vastaantullut. Tunnistatko sinä?



1. Pikkunuijakas

Kansalaiset, medborgare!

Meitä on suuri lauma, ehkä satapäin.

2.  Tämä on kuin orakas, alla on piikit ja pieni jalka. Pari tallaista ryhmää oli tässä paikassa.

3. Voisiko tämä olla Suppilohytykkä? Näitä kasvoi usea tällainen rypäs samassa paikassa.

4. Mikäs tämä villakoirasieni sitten on? Koralliorakas

5. Nämä ovat jotain hyytelösieniä, Paranvoi tms. Näiden nimellä ei nyt niin väliä ole, kauniita katseltavia ja mukavia väriläikkiä metsässä.

KS

Palmikkopuu

Tämmönen pinkki palmikkopuu kurottelee kohti taivasta mun pikkupihapläntillä:)

Tilauksesta neulottu, palmikko Ullan Brego-kämmekkäistä, muuten oman mielen mukaan 3.5 pyöröpuikolla. Smart-lankaa kului 60 g. Nämä on samanlaiset kuin aiemminkin esitellyt.

Viimeisellä saaressa vietetyllä viikolla sientenkeruun lomassa nämä valmistuivat.

KS

Pah, kyykäärme!

Koko kesän olen elänyt metsässä, poluilla ja kallioilla mutta en nähnyt edes rantakäärmettä vaikka niitä saaressa runsaasti onkin. Tulin  kaupunkiin ja menin lähimetsään tarkistamaan sienitilannetta mutta kyykäärme lopetti aikeeni lyhyeen. Kolme suppilovahveroa ehdin poimia;)

Käärmekammoisille laitan ensin kuvan söpöstä tatinalusta, joka olikin reissuni ainoa näkemäni kunnollinen sieni. Metsä on koluttu tyhjäksi, vain ylikasvaneita ja kummallisia sieniä oli jäljellä.

Haukan katseeni havaitsi maastosta poikkeavaa väritystä ja kyyhän se siinä köllötteli mutta lähti sitten luikertelemaan pois kun kamera rupesi rapsahtelemaan. Tietysti kuvat ovat tärähteneitä, enhän kovin lähelle halunnut mennä;)

Jostain luin tai kuulin, että Helsingin kaupungin alueella on kyitä vain muutamassa paikassa. Puotilan kasvimaalla niitä luikertelee ja nyt siis tässä Vuosaaren metsässä näin tämän yksilön. Missähän muualla niitä on? Vai onko se salaisuus?

KS

Perussukkia

Saarituttu tilasi joululahjaksi kolmet sukat. Vaikka lankaa tulikin saareen erinäisin tavoin, niin näihin piti langat hakea kaupungista. Pitäisikö siis kauppalaivalle saada myyntiin myös peruslankavalikoima? Kaikkea muutahan sieltä jo saa.

Kaikissa sukissa lankana Maija, puikoilla 3.5 paitsi ensin neulotut beige-pun. 3.0 puikolla. Tietysti pyöröpuikolla pari kerrallaan;)

Tämä on kaunis kivi, aivan kuin tikkuja tms. olisi kivettynyt.

Äh, ei sitä voi kuvailla ja hyvää kuvaa en onnistunut saamaan.

Puikot 3.0/3.5?

Beige-viininpunainen varsi on 3.0 puikolla tekemäni. Vihreä-keltaisen Susie neuloi samoilla puikoilla, häneltä kun loppui lanka omasta työstään niin ajankuluksi lykkäsin sukkalankani hänelle. Kokoero on huomattava. Jatkaessani sukkia oli minun otettava käyttöön 3.5 puikko ja vieläkin neulottava löysää, että sain samannäköistä neuletta aikaiseksi. Valmis sukka oli minulle aivan liian iso, mutta onneksi tilajaalle mieluisan kokoinen ja neuloinkin myös viimeisen parin isommalla puikolla.

Tästä siis heräsi kysymys: mistä nyt jatkossa tiedän

millä puikolla neulotut sukat ovat ns. oikean kokoiset?

KS

Huvilakausi on päättynyt

Kesä on ollut oikein mukava ja antoisa. Kesäkuun alun kylmien ja tuulisten säiden jälkeen ei keleissä ole ollut valittamista. Elokuulle asti sai uida mielin määrin lämpimässä meressä, sitten vasta tuli muutama hippu sinilevää mutta sekin hävisi pian.


Saaressa kävivät kylässä Tiina, Virpi perheensä kanssa, Susie kävi kerran yksin ja toisen kerran tyttärensä Merin kanssa ja toinenkin Meri kävi pari lomapäivää saaressa viettämässä.

Lounastauko kalliolla

Hot Wingssejä ja makkaraa

Aika paljon olen neulonut: huiveja valmistui muutama, kolmet sukat, parit kämmekkäät, pieniä neuleliinoja joululahjaksi ja kaikista ihanimpana neuleena valmistui jo esitelty ja kehuttu villatakki Stentorpin langasta, ja virkattu kassi. Vaikka neuloin paljon niin lankavarasto taisi kasvaa jonkin verran = lankaa tupsahteli vieraiden mukana teltan ovesta, näistähän olen jo kertonutkin.



Elokuun viimeiset viikot ovat olleet tosi mukavia kun on tullut oltua metsässä samoilemassa. Kanttarelleja hyppeli silmille melkein haitaksi asti ;) ja Mustatorvisieniä oli metsä mustanaan.

Syyskuun ensimmäisellä viikolla rouskut alkoivat nousta ja niitä on suolattuna talven tarpeiksi (3:n litran pänikkä ja yksi lasipurkki).
Ryöpättäviä sieniä tuli jo niin paljon, että enää ei "trangia"-keittämön kapasiteetti riittänyt ja koska saaressa oli kaksi muutakin innokasta sienestäjää niin sieniä keiteltiin kimpassa keittokatoksella.

Viimeksi maissa käydessäni ostin kertyneillä S-bonuksilla kuivurin ja se on nyt pari päivää puhaltanut torvisieniä, suppilo- ja kosteikkovahveroita, herkkutatteja ja lampaankääpää kuivaksi. On ollut tosi kätevä laite, vaikka kyllä aurinkokuivatut torvet taitaa olla aitoa luomua;)

Pienen pienistä kanttarelleista tein purkillisen etikka-sitruuna-herkkupaloja.

Torvisieniä ja herkkutatteja, pieneen tilaan menevät kuivattuna.

Lampaankääpä

Ja onhan noita aurinkokouvattujakin jo lasipurkeissa aika läjä!

Suppilovahveroita näyttäisi tulevan runsaasti. Kun menette niitä poimimaan niin katsokaa tarkasti, että koriin tulee vain vahveroita! Ainakin saaressa niiden vieressä ja seassa kasvoi mitä erilaisimpia outoja sieniä, jotkut jopa erehdyttävästi samanvärisiä kuin vahverot. Olkaa varovaisia. Kuvassa punaisen tekstin alla on yksi esimerkki.

Saa sitten nähdä kuinka syksy ja talvi tulevat sujumaan, jotenkin tuntuu ahdistavalta tällainen talossa oleminen ;) Mutta mukavasti syys kyllä alkaa: reissu Tallinnaan on edessä ja sitä odotan. Eiköhän siellä tule useamminkin piipahdettua vaikka ei lankatarvetta olekaan mutta matkustaminen on mukavaa.

Ja malttamattomana odotan kevättä, että saan pystyttää telttani ensimmäisen kerran oikein pohjan päälle! Sain ihan oikean telttalavan kun Seija huomasi tämän pohjan käyneen tarpeettomaksi toisaalla ja kun kaikki asiat loksahtelivat paikoilleen niin suitsait sukkelaan pohjamodulit oli kuljetettu "tontilleni".

Kiitos Seija, ja muut asiaan vaikutaneet.

Ai niin: "housut puttoo, housut puttoo"! Ihan huomaamatta jonnekin metsäpoluille ja kallioille jäi talvella suklaalla ja Cokiksella herkutellen hankitut 5 kiloa ylipainoa!

KS