RYIJY

Kesällä tein miniryijyn ja silloin kirjoitin, että pitäisi olla vähän haasteellisempi työ. Noh, nyt oli haastetta riittävästi mutta kiva tämä oli tehdä.

(Tällaisesta postimerkin kokoisesta kuvasta aloitin, kuva kadonnuta) valmis työ on 40x50 cm. Tämä on Maija-systerin miehen sukuvaakuna. Yläkulmassa on simpukka ja alakulmassa  granaattiomena, nämä ovat kultaiset. Keskellä virtaa hopeinen joki.

Taito Shop Helskystä tilasin Pirkanmaan kotityön ryijytarvikeet: pohjakangas on käsinkudottu, loimena pellava ja kude villaa. Sirkka-ryijylankaa punainen, sininen, harmaa ja keltainen. Koska hopean ja kullanväristä ryijylankaa ei ole olemassa niin laitoin nukkiin lisäksi hopean ja kullanväristä ompelulankaa. Kiva kiiltoefekti niillä tulikin, ei liikaa klitteriä kuitenkaan.

Langat kerin sisältä purkautuviksi joten sain kätevästi 4 nukkalankaa. Nukat ovat kaikki yksivärisiä niin ei tarvinnut etukäteen miettiä sekoituksia lankoja keriessä.

Materiaalin saapumista odotellessa tein suunnittelutyötä. Syötin tuon käsillä olleen kuvani Microrevolt-ohjelmaan saadakseni kuvan ruudukoksi. Juu, tulihan sieltä ruutuja mutta ei oikeanlaisia. Tein ruutuja Excelillä mutta en taaskaan onnistunut. En enää muista miten sain tehtyä jonkinlaiset ruudut, joita sitten printtasin useamman arkin ja teippasin niistä 40x50 paperin. Ei nämäkään ruudut lopulta olleet pohjakankaaseen sopivat. Arrggh.

Kirjastosta lainasin pari kirjaa aiheesta. Perusohjeet oli hyvät mutta minkäänlaista ohjetta en löytänyt siihen, miten nukilla voi kikkailla; lyhyempää/pidempää - paksumpaa/ohuempaa nukkaa yms.
Suurensin kuvaa neljännesosan paloina ja sain haluamani kokoisen kuvan. Kaavapaperille maalasin sen vesiväreillä. Ja piirsin vielä toisen kuvan kaavaksi, jota sitten käytin nukkia solmiessa kun ne ruudut ei mitenkään täsmänneet. Kaavasta välillä merkkasin haihtuvalla merkkaustussilla kuvioiden rajoja sitä mukaan kun työ edistyi. Tämä olisi pitänyt keksiä heti alussa, ryijyn alareuna on nyt väärän muotoinen. Ehkä joku kaunis päivä käyn sen korjaamassa, ei aivot enää osanneet hahmottaa miten korjaus pitäisi tehdä, ettei menisi uusiksi koko työ.

Työ oli niin mukavaa ja mielenkiintoista, että päivistä meni sen parissa iso tovi ihan huomaamatta. Ja se valmistuikin odotettua nopeammin. Mutta mutta, kuviot olivat huonot. Niinpä nypin niistä nukat pois ja tein ne uudestaan paksummalla nukalla. Uskalsinpa leikata nukat eripituisiksikin. Jopas kuviot paranivat ja päätin, että nyt se on valmis. Kuvissa työn edistyminen päivä päivältä.

 Saaja oli oikein iloinen ja otettu lahjasta.
Nämä kuvat on lisätty 6.1.2013 Vuodatuksen kadottamien tilalle.
KS

Joulutunnelmia

Käväisin tänään keskustassa hakemassa keskiviikon laivaliput niin ei tarvitse aamusella satamassa jonotella vaan päästään suoraan laivaan.

Ensin vastaan tuli tämä iki-ihana Joulupukki. Tämä on se tärkeä joulumuisto lapsuudesta, toinen oli Espalla näyteikkunaan jouluksi laitettu Märklin pienoisjunarata. Onneksi tämä pukki on säilynyt. Pukki on jo niin vanha, että vilkutuskoneisto ei enää toimi.

Sitten Tuomaanmarkkinoille. Taas oli paljon kaunista katseltavaa, kyllä ihmiset on taitavia tekemään kaikenlaista koristetta ja tarvekalua. Narinkkatorin joulumarkkinat unohdin kokonaan, täytyy joku toinen päivä käydä sekin katsastamassa.

Topeliuksen muistopatsaan toinen tyttö on saanut kaulaliinan lämmikkeeksi (Taru ja totuus)

Kotona oli pöydällä päivän posti. Outi-M oli taas muistanut minua. Joulukortissa on minisukka, viimevuotinen sukka on ollut koko vuoden käytössä puikkopiian päällä. Nyt toinen puoliskokin saa sukkansa. Ja huopaenkeli-kokoelmani sai myös lisäystä. Nämä on niin suloisia ja persoonia jokainen. Viime vuonna tällainen oli päässyt joulukorttikuvaani - siis oli matkaillut kesällä saaressa;)

Viime viikolta jäi kuvaamatta Marilta saadut tosi kauniit silmukkamerkit ja Katjun kaunis kortti. Siihen on nuo lumikiteet ommeltu.

KS

Lunta, lunta . . .

Pihavaraston katolle on kertynyt paksu kerros lunta.

Pieni pihapläntti on täynnä lunta, osa on jo työnnetty portista toiselle puolelle.

Tämän keon alla on Calluna!

Tonttukaartini sai lisäystä tiistana kun pienellä neuleporukalla olimme Katjun luona neulomassa ja herkuttelemassa. KIITOS!. Koirulit Muppe ja Lennu nauttivat kun saivat telmiä pihalla puhtaalla lumella. Ai että niillä oli hauskaa!

Arja oli tullut kaupunkiin niin pidimme hänestä hyvää huolta, Katju, Arja, Mari, Marsu: kiitos kivasta illasta. Keskiviikkona olin Arjan kanssaan ostoksilla, keskustan kaupat tuli kierrettyä. Nälkähän siinä tuli, söimme Omenapuussa. Arjalta sain "syndekukkana" itsetekemäänsä saippuaa ja muistikirjan ensivuodelle. KIITOS!

Nää on sitt Joulutonttuja mutta tulevat kyllä hyvin toimeen Saaritonttujen kanssa.

Muutama neulomuskin on valmistunut joulupussiin laitettavaksi: pipo Viking Froyagarnista, jonka sain nyt lopultakin käytettyä loppuun. Tumput on paksummasta vironhahtuvasta, nekin viimeisiä senttimetrejä myöten loppu! Joulupussiin on kertynyt aika monta asustetta. Pussihan matkaa jouluna Leville, jossa systerin perhe viettää ikimuistoisen joulun, onhan mukana monta ulkomailla elävää lasta ja aikuista. Tuskin toista kertaa pohjoisen joulua tulevat viettämään. Joulupukin tapaaminenkin on lapsille luvassa.

(on noille paritkin;) )

KS

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kaikille blogilukijoille hyvää itsenäisyyspäivää

toivottaa Kristiina ja kaverinsa Emppu & Iitu ja poikansa Ville.

Eilen kuuntelin Kansanradiota. Siellä, taas kerran, moni ns. tuomitsi pressan linnan juhlat, kuka milläkin perusteella; aina samat ihmiset, ei rahvasta, hienot puvut ja kampaukset, hymyillään ja pidetään hauskaa, vieraat syötetään ja juotetaan yms. Vain veteraanien muistaminen ja heidän kunnioittaminen vaikuttaisi olevan sallittua tänä päivänä.

Kyllä minun mielestä on ihan oikein juhlia itsenäisyyttä pukeutumalla kauniisti, ja linnan juhlissa vieläpä arvokkaasti, syömällä parempaa ruokaa ja miten nyt kukin haluaa päivää juhlistaa. Hymy ja ilo on sallittua, eikös itsenäisessä valtiossa eläminen ole ilon arvoinen asia.

Tottakai veteraaneja on kunnioitettava ja huolehdittava heistä. Mutta heitä on enää vain niin vähän jäljellä, että ei tätä juhlaa voi vain heidän kanssaan juhlia eikä pitää sitä ainoastaan heidän juhlanaan. Myös oma isäni soti nämä sotamme ja sisarukseni olivat sotalapsina Ruotsissa, sukulaiset evakossa landella kun stadia pommitettiin. Olen maamme itsenäisyyden historiasta kuullut sen kokeneilta ja sitä suuremmalla syyllä koen tämän päivän kaiken kansan juhlapäivänä ja iloisena sellaisena. Ei tätä tarvitse viettää mustassa surupuvussa kyyneleet silmissä, itkut on jo itketty.  Ei enää kauaakaan kulu kun itsenäisyyspäivää juhlii sukupolvi, jonka perheissä ei enää ole elossa sodankäyneitä ja -kokeneita.

Lopuksi vielä kuva rintamalta äidilleni tulleista kirjeistä (juu tämä oli näytillä jo viime vuonna)

KS

Sain Superlahjan!

Tulin ihan vaan kertomaan, että:

Kirjoitan tätä uudella tietsikallani! Näppäimistö tuntuu hieman oudolta ja jäykältä. Vanhassa koneessa näppiskin oli jo kulunut ja nappulat lonksuivat. Kirjoitoitusvirheitä saattaa tulla enemmän kuin ennen, heh.

Rakas poikani Ville tuli tänään kotiin ja antoi suuren ruskean laatikon. "Jahas, mitäs tämä nyt on?" ihmettelin. Synde- ja joululahja tämä siis on. Poika on niiiiin malttamaton, ettei voinut odottaa jouluun. Noh, ei se minua haittaa, kivahan tämä on nyt jo saada käyttöön. Hiljainen tämä on, tosi hiljainen. Nyt kuulee radionkin pienemmällä volyymillä.

Tämä on HP Pavilion dv7. Käyttöjärjestelmä on minulle uusi, mutta kaiketi sen kanssa toimeen tulee, miksi ei. Kuvaa en nyt voi laittaa kun sitä ohjelmaa ei ole vielä kytketty.

KIITOS Ville, pus pus ja halit.

KS

Kalajoki-sukat # 3

Kiva Kalajoki-sukkamalli ei jätä rauhaan. Nyt tei polvisukat.

Näihin muistin jo automaattisesti tehdä lisäykset oikein, siis sen nostettavan lankalenkin joko oikealle tai vasemmalle kääntyväksi! Ekoissa ei tainnu mikään mennä oikein, tokat meni jo aika hyvin mitä nyt muutaman kerran mietin: "miten päin, miten päin?"

Lanka: Any, tummanharmaa, 105 grammaa

Puikot: 15 cm/ bambusukkis/ 2.25 mm

Ohje: Blogi Ylivero / Kalajoki-sukat

Yläresori: 4 oikein, 2 nurin

Takasauma: 1 nurin, 1 kiertäen oikein, 1 nurin. Kavennukset sauman molemmin puolin, 1 oikein jälkeen ja ennen kavennusta. Sauman paikan laskeminen tuotti ongelmia, ei ihan kohdalleen mennyt mutta . . .

 

Ihanat. lämpimät sukat

KS

Sisustushommia

Lähtiessään etelän lämpöön lokakuussa Maija-systeri jätti tehtäväksi hommata heille uudet verhot. Vanhat ovat roikkuneet heidän kaikissa kodeissaan jo 40-vuoden ajan!! Sanderssonin laatukangas on kestänyt, aurinko ei ole haalistanut mutta vähän oli ajan hammas kuluttanut kangasta laskoskohdista.

Huoneen ilme muuttui täysin!!

Kangas on jacquard kuosiinkudottua polyester-puuvillasekoitusta, jonka pinnalla kiiltäviä ja mattapintaisia oksa/lehtikuvioita. Vastaavanlainen kangas oli Tallinnassa kalliimpaa kuin täällä, pitihän tämäkin tarkistaa kun muutoin siellä on edullista. Muita kangaslaatuja en ehtinyt katsoa enkä hintoja vertailla.

Keittiöön ei ollut pyydetty verhoja mutta kun palalaatikossa näkyi niin kiva kangaspala, että se oli ihan pakko ostaa.

Muutuihan se tämäkin ikkuna, kamera vaan ei suostunut onnistuneeseen yhteistyöhön auringon paistaessa ikkunaan.

Yritin kuljettaa verhot siisteinä perille asti mutta piti niitä vähän silittää vielä. Katsokaas kuinka kaunis silityslaudan suojakangas systerillä on. Tämä on siis yli 100-vuotias. Kirjoituksen lopussa on tästä  lyhyt historia.

Ennen on ollut aikaa ja halua koristella tällainen arkinen tarvike. Onhan tämä suojattuna kauniimpi nurkassa seistessään kuin normi, tylsä teflon tms. päällyste katseltavana.

EDIT: Kopioin tähän Maijan vastauksen tuolta kommenteista:

"Kiitos hienosta verhovalinnasta. Se silityslaudan suojus on yli satavuotias. Rofen mummon käsialaa
vuosisadan (siis 1800-1900) vaihteen Tsekistä. Tuonut nuorikkona mukanaan Suomeen. Siksi saksankielinen."

KS

Säärystimet

Yhden koon lämppärit menevät joulupussiin. Yritin päästä eroon tästä Tessa-langasta mutta vieläkin sitä jäi, arrgh. Tästähän on aiemmin neulottu makuupussi/monitoimineule.

KS

ELMA-messut

ELMA-messut on nyt käyty. Koko päivä siellä meni ihan huomaamatta. Katsottavaa oli tosi paljon: Kädentaito, Elma, Metsä, Tee se Itse ja Lemmikit. Kaikki messuosiot katsoin, ehkä tylsin oli Lemmikki-messut. Siellä oli niin paljon kaneja ja pieniä jyrsijöitä, ne vaan ei jaksa kiinnostaa. Kissoja oli vähän ja ne nukkuivat. Kaksi tosi komeaa koiraa tapasin ja hetken juttelin omistajiensa kanssa, rodultaan olivat:  Mustaterrieri. Toinen koirista vähän nojaili jalkaani ja siinä olikin sitten kotiintullessa kissoilla ihmettelemistä, että "mille se Mams oikein tuoksuu?"

Ja olihan siellä tämä TV:stä tuttu komea sonnikin. Ai että se on ISO, mutta niin söpö kuitenkin.

Siellä oli paljon kauniita tavaroita ja herrrkullista syötävää mutta mitään tavaraa en ostanut! Niin paitsi pari karjalanpiirakkaa ja sultsinaa huikopalaksi. Taito-lehden tilasin messutarjouksena ja sain 2 aiempaa lehteä kylkiäisenä. Pikavilkaisulla niissä on taas paljon mielenkiintoista luettavaa.

Tavaran sijasta ostin Palan ikimetsää! 20 m2 suomalaista luonnontilaista metsää, Limberg, Lohja. Hinta 10 euroa. Luonnonperintösäätiön sivulta löydät tiedot kuinka voit "ostaa palan ikimetsää" eli lahjoittaa metsänsuojeluun. Suosittelen!

Kaikki ukit ja mummit sekä kummit ja kumminkaimat voisivat nyt  Antaa lahjaksi palan ikimetsää pikkulapsille, lelujen ja muun turhuuden sijasta. Pienelläkin lahjoituksella edesautamme ikimetsiemme säilymistä!

Ulkona sepät takoivat rautaa!

KS

Postin tuomaa

HipHei! Postilaatikossa oli pehmeä paketti!

Olen tämmöisiä netissä nähnyt mutta ne ovat olleet eri rotuisia, esim. Saunatonttuja ja Punalakkisia. Näiden kortissa luki, tai siis luin: Vaaritonttuja. Kiitos-sähköpostini sai OutiM:ltä jatkoa, ja hän kertoi näiden olevan Saaritonttuja. Ja niinhän siinä kortissa ihan selvästi lukee! Aivoni ilmeiseti oletti Vaaritontuksi, sehän on jotenkin tavallisempi kuin Saaritonttu, vai mitä?

No mutta Saaritontuthan on ihan oikeassa osoitteessa täällä mun luona. Ne pääsevät ensi kesänä Saareen ja todennäköisesti joutuvat olemaan mannekiineina useassa valokuvassa (2009 kesällä Huopaenkeli seikkaili kuvauksissa). Kyllä ne Vaaritontutkin olisivat päässeet, suunnitelma oli jo valmis ennenkuin tämä nimisekaannus selvisi.

Mukana tuli myös saippuapala. Se on niin kauniin värinen ja tuoksuu herrrrrkulliselle, että teki mieli haukata. Se on Suklaasaippua! Ei ihme, että olin sitä jo suuhun tunkemassa;)

KIITOS, OutiM!

SAARIVAARIT:

KS

PS Edellisen kirjoituksen Nuuksion reissu oli myös kielikurssi, opimme uuden sanan: ACCELERATIONSFÄLT.

Ah Elämää!

Kyllä tänään on ollut semmoinen elämästä nauttimisen päivä että ... ah.

Aamusella pakkasin eväät reppuun, laina-autolla hain Marian kyytiini ja auton nokka kohti Nuuksiota. Sää oli just sitä mitä ennustettiin: pakkasta -6, pilvipoutaa. Nuuksiossa oli jo talvista verrattuna tänne rannikon lämpöön. Muutamalla korkealla aukealla paikalla tuuli teki ilman tosi kylmäksi mutta pääasiassa polku kulki metsän siimeksessä.

Kiersimme Haukankierroksen vastapäivään, näin saimme nuotiopaikan loppupäähän, eihän sitä heti nälkä ollut. Koska retken tarkoitus oli nautinto eikä suoritus niin valitsimme tämän lyhyemmän reitin. Kivasti oli aikaa pysähtyä kuvaamaan, ihailemaan maisemia ja puroja. Monen monta elävää siimassaan roikkuvaa hämähäkkiäkin nähtiin. Miten ihmeessä ne vielä olivat liikkeellä?

Kuvapläjäys:

Voi eiii! Hurrrjan pitkät portaat kiivettävänä!

Purot solisivat siellä ja täällä, ihana ääni.

Metsänvartija oli hoitanut homman näin hienosti:

nuotiopaikka oli siivottu viikonlopun jäljiltä ja puut valmiina sytytettäviksi!

Nami nam, kyllä kahvi ja voikku maistuivat. Koska en osannut päättää kumpi makkara olisi parempaa niin ostin molemmat: Wotkinin lammasgrillimakkaraa ja pekonilenkin.

Lammasmakkara oli molempien makuun, tosi herkullista. Paistoimme vielä pienet maistiaispalat pekonimakkarasta, joka sekin oli hyvää mutta herkun jälkeen ehkä hieman laimean makuinen.

Varavillasukka toimii termarin lämmittäjänä.

Retki oli oikein, oikein mukava ja kaikinpuolin onnistunut. KIITOS MARIA mukavasta seurastasi.

HuHuu, MAIJA siellä etelässä: Maria lähettää kiitokset, ja minä kanss, autolla pääsi niiiin mukavasti retkelle, ei me muuten oltais menty;)

Illansuussa kävin saunassa, jalat on hoidettu ja rasvattu. Olo on kerrassaan mainio. Eväsherkkuja oli vielä iltapalaksikin. Teemuki on tuore ostos Tallinnasta, Nordecentrum Novalux-kauppa.

Ja tässä lukijoillekin pieni herkkuhetki: Puron solinaa, olkaa hyvä!