maanantai 24. lokakuuta 2011

Hola!


matka

Edellisessä sukkakirjoituksessa mainitsin Espanjan. Mä lähden sinne 15. marraskuuta ja ostin vain menolipun! Jee! Tulen kun tulen . . .

Mä asun Maija-systerin asunnossa, ne ei ite oo siellä ennenku ens vuoden puolella sit taas. Paikkakunta on Teulada-Moraira, linkin kartassa on auringot just mun paikoissa. Asunto on Teuladassa, ylhäällä rinteessä ja rantapaikka on Moraira.

Nää kuvat on otettu 2004 kun kävin tuolla Tarjan kanssa viikon lomalla. Mun asunto on alarivissä vasemmalla, päiväyksestä himpun verran viistoon" yhden puun ja toisten latvojen "kulmassa".



Se ei oo mikään mini-suomi vaan tuolla on aikalailla alkuperäistä, sekä ruoka että talot ja asukkaat,  loma-asukkaat on euroopasta. Eikä ole betonikylä kuten esim. Benidorm. Linkistä voi lukea alueesta, ja kerron kun kysytte, en viitsi nyt ruveta kääntämään noita kehutekstejä.

Espanjaa mä en puhu mutta englannilla pärjää hyvin. Knit-and-natter-neuletapaamisista odottelen just vastausta, ehkäpä pääsen mukaan neulomaan hyväntekeväisyyspeittoja lapsille.

Tässähän se syksyn tärkein uutinen sitt olikin;)

KS

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Kaksitoista sukkaa


Vihje
Tässä todisteena kuvia, että olen oikeasti tehnyt käsitöitä: neulonut kuusi paria villasukkia! Kesällä kun Ninan perhe kävi Kaunissaaressa, kyselin poikien sukkatarvetta. Kyllä sukkia tarvittaisiin ja syksyllä sain jalkojen mitat.

Ogelin Lankamaailmasta ostin Maijaa ohuempiin ja Jannea paksumpiin sukkiin. Yhden väritoive oli oranssi-keltainen ja kahdella muulla keltainen-punainen = Jokeri-värit. Gjestalin väripadoissa ei kuitenkaan ole ollut ihan just oikeita värisävyjä, toivon, että nämä kelpaavat.

Mitens ne onkin noin Espanjan värisiä?;)

KS

torstai 20. lokakuuta 2011

Kaktuksen kukkia ja muita kasveja


Mun kaksi joulu- tms. kaktusta oli koko kesän terassilla altakasteluruukuissaan! Siis ne oli lionneet vedessä, kyllähän sadetta aina silloin tällöin on ollut, eikä tuollainen ruukullinen vettä heti haihdu.

Kaktukset oli tosi huonossa hapessa syyskuun puolessa välin kun kotiin tulin ja menihän siinä vielä viikko ennenkuin ehdin näihin puuttumaan. Mullat pois, juurien huiskuttelua jotta mädät juuret yms. roippeet lähti pois. Uutta kaktusmultaa ruukkuihin ja ruukut sisälle. Yllättävän nopeasti kasvit näyttivät virkoavan vaikka juuria ei jäänyt kuin nimeksi. Ja sitt yks kaks ne rupes nuppuilemaan. Nyt on jo toista viikkoa olleet kukassa! Molemmat olen joskus ottanut talteen joulukukka-asetelmista.






Metsän pikkuasukkaiden sademetsä. Niin kaunis, pehmeä ja hyväntuoksuinen.




Samainen metsä mutta kuvantarkennus syvemmälle, ja siellähän on jokin varmasti vaarallinen hirviökasvi valmiina hyökkäykseen;)




Kylmäkellarin esittelyssä jäi tämä kellarin maisemoinnista otettu kuva näyttämättä, siis kaivausjäljet on peitetty ja rahkasammalella saa kosteutta pidettyä kellarin tuntumassa. Tuli tuon sammaleen mukana yksi kanttarellikin pihapiiriini kasvamaan. Kyllä se keltainen tuossa näkyy kun tarkkaan katsot.




Kaunissaaressa kasvaa monta upeata koivua, tässä yksi suurimmista.




Kuusi ja huussi.




Rantapihlaja, jonka punaiset marjat näkyivät Suvikoijalle kuusien ja mäntyjen lomasta. Eikä ollut yks tai kaks kertaa, vaan usein, kun punainen vilahdus silmissä lähetti aivoihin ihmettelyviestin: mitä tuolla on?




Kyllä täällä käsitöitäkin on tehty ihan tosissaan mutta mikään ei ole valmista tai vielä ei ole esittelyn aika;)

KS

tiistai 18. lokakuuta 2011

Sienikuvia


Sienimetsässä, ja yleensäkin metsässä, mulla on kamera mukana. Kaikenlaista tulee kuvattua mutta ei tänne laitettua. Siispä nyt saatte sienikuvia:

Hapero raivasi tiensä aurinkoon karikkeen läpi.





Osa runsaasta kanttarelliesiintymästä ja siitä saadusta saaliista;)





Pari jättiläiseksi kasvanutta tattia.





Kärpässieniä





Tällä on kaunis rimpsuhelmainen alushame;)






Oliskos tää PopCornia? Kermavaahtoa kiisselin päällä?




KS

torstai 13. lokakuuta 2011

Kristiinan Suvikoija


Otsikko on mun kesäasunnon nimi! Mä halusin sille jonkun nimen, joka olis slangia tai sinnepäin. Noh, slangisana koija tarkoittaa majaa ja se tuntui kivalta. Halusin nimestä kuitenkin sellaisen, että siinä olis nimikirjaimet KS. Kesä.... jotankin. Sitten Erjalla välähti: Suvi! Siinä se sitt oli: Kristiinan Suvikoija! Mä löysin kivan puunpalan, johon sitt tussilla kirjoitin tuon ja se oli mun telttapolulla nimikylttinä. Kyllä mä sen kuvasinkin mutta yksi satsi kuvia on hävinnyt bittiavaruuteen. Kuva ninikyltistä on kyllä tulossa Vilijaanalta.




Tekis varmaan monellekin hyvää kokeilla asumista teltassa tai muussa pienessä asumuksessa. Niin vähällä tilalla ja tavaroilla tulee toimeen, ettei moni uskokaan.

Ilman sähköä, sisävessaa ja juoksevaa vettä, ja kun ei ole sähköä niin ei ole nettiäkään. Okei joo, kyllähän läppärin akut voi ladata stadissa käydessään tai hankkia aurinkopaneelin tms. Mä kyllä pärjäsin hyvin ilman nettiä ja päivittäisiä pahoinpitely- ja onnettomuusuutisia. Kännykkäkin mulla on kiinni kun akku kuluis turhaan, mulla ei ole asiaa soitella eikä mulle montaa puhelua stadissa ollessakaan tule. Tekstarilla mulle on tarpeelliset viestit tulleet kun joskus muistaessani olen puhelimen avannut.

Alkukesän tuulet rikkoivat oven vetskarin, sen takia sitt kävin ekan kerran stadissa. Kiva kun sai taas oven kiinni.

Loppupuolen kesää sitt kärsin 1) rumasta sisäteltasta - olin keväällä ommellut sen puolta pienemmäksi kun enhän mä niin isoa nukkumatilaa tarvi ja ompelu ei oikein onnistunut. 2) Rumasta pressusta katolla - tänä keväänä mä en vahannut teltan saumoja kuten viime vuonna ja katon sauma tihutti vettä läpi, joten oli pakko laittaa Seijalta saatu pressu katolle. 3) Rikkinäisestä ilmapatjasta - taas kerran patjan "makkarasauma" petti ja patja oli sitten yksi iso ilmapallo, jonka päällä ei kerta kaikkiaan voinut nukkua.

Nämä viat saivat sysäyksen korjaantua kun sain Arrulta retkihetekan. Siihen piti hankkia patja ja kaupunkireissuhan sitä varten oli tehtävä. Samalla reissulla ostin uuden pressun, kaivoin säilöstä vanhat kivat telttaverhoni ja hyllyverhon sekä päiväpeitteen.


Voi jufe kun teltasta tulikin kivan näköinen kun on oikea sänky peitteineen. Sängyn alle sain säilytyslaatikot ja tilaa tuli paljon lisää. Tässä vaiheessa päätin, että en tarvitse sisä- eli nukkumatelttaa ollenkaan. Ei niitä ötököitä sisälle niin paljoa tule etteikö niiden kanssa sopisi nukkumaan. Ja tilantuntu lisääntyi kun turha riippuva kangaskasa poistui.

Vanhat "uudet" verhot ikkunaan ja korikkopöydän ympärille niin viihtyisä tunnelma vaan lisääntyi. Nyt tämä pieni pesä oli jo oikea koti. Nami. Ai että mä nautin.





Vaatteita varten mulla on vaateteline ja siinä roikkuu valkoinen lokerikko puseroita yms. varten. Sukat ja käsineet on roikkuvassa sinisessä lokerikossa.




Sitten vielä uusi valkoinen pressu katolle. Se on sen verran pitkä, että sain terassiini puoli metriä lisää tilaa! Se on kuulkaa paljon se. Hella sai paremman tilan ja suojan, terassilla mahtuu hyvin pitämään tuolia ja pöytää sateensuojassa  yms. Loppukesän sadepäivät olivat oikein rattoisia terassilla istuessa ja illat tunnelmallisia kun laitoin tuikkuija ja öljylampun valaisemaan tummaa iltaa. Kauniilla ilmalla tuo edessä oleva muovi on sivussa. Ja sateella myös tuon toisen puolen saa peitettyä muovilla. Ne on ripustettu verhovaijeriin renkailla niin ovat kätevät liikutella, niinku verhot.


Ensi keväänä vähän virittelen pressua siistimmin kiinni, nyt ei ollut sopivia tarvikkeita riittävästi eikä aikaa hankkia niitä. Kokonaisuus oli kuitenkin nyt niin kiva ja kotoisa, etten millään olisi malttanut lopettaa kesää vielä syyskuun puolessa välissä, jolloinka se oli pakko lopettaa.

Maria oli viimeisen viikonlopun kanssani purkamassa leiriä. Ja hyvä kun oli, kyllä tuossa tavaroiden pakkaamisessa, teltan purkamisessa ja tavaroiden säiöön laittamisessa on aikamoinen homma. Purkamiskuvat ovat Marian ottamia, kiitos niistä.

Kaikki kamat on pihalla, terassin putket irrotettu ja sitt tuli pieni viiden minuutin sadekuuro! Onneks oli peitepressu lähellä ja tavarat säästyivät kastumiselta.


Telttaputketkin on jo purettu.




Tässä ne Kristiinan Suvikoijan romppeet sitt talvehtii, toivottavasti hyvin.


KS

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Tunnustuksia

KIITOS ihanat lukijat tunnustuksista, joita olen saanut! Jo elokuussa Matleena antoi Makeaa mahan täydeltä
ja Rentukka antoi Auringonpaisteisen kukan.


Muistilappu on edessäni koko ajan ollut, että näistä pitää bloggaamani mutta . . . . . Leivos ja kukka ovat sivupalkissa.
Nyt Paula antoi kivan ystäväplakaatin, mutta koska siinä on bling-blingiä niin kuvaa en tänne laita.

Kuten ennenkin, niin en näitä laita eteenpäin, enkä vastaa kysymyksiin. Ystävä-tunnari taitaa olla vähemmän kiertänyt, joten sen voivat kaikki halukkaat lukijani ottaa mukaansa, eli linkillä hakea kuvan Rakkauden talosta. On se vaan niin hienoa, että ruutujen takaa löytyy monta uskollista ystävää. Kiitos siitä jokaiselle teistä!

KS

tiistai 11. lokakuuta 2011

Kylmäkellari

Edellisessä kirjoituksessa kerroin kaikenmaailman ruuista ja esillä oli kuivamuonavarastoni. Entäs sitten voit ja leikkeleet ynnä muut viileässä säilytettävät tarvikkeet?
Mulla oli aikaisemmin maakellari, eli maahan kaivettu kuoppa, joka oli vuorattu muovilla ja styroksilla. Sinne laitettavat ruuat oli joko pakastusrasioissa tai karkkilaatikoissa. Mahdollisimman ohuessa muoviastiassa niin että viileä pääsi muovin läpi säilytettävään ruokaan.
Kaupungista tullessa kylmensin kuoppaa kylmäkalleilla. Ja fiksut vieraat toivat vaihtokalleja tai maito/kermapurkkeja, joissa vettä jäädytettynä. Kuoppa on pysynyt hyvin viileänä, 9-13 asteessa. Mikään ruoka ei ole pilaantunut. Voi ja margiskin ovat aina olleet kovia. Ja Cocis huurteista.
Pitkään olin haaveillut maitotonkasta ja elokuussa sitt ihan yllätyksenä sain sellaisen! Ville oli laittanut faijansa asialle ja hän oli löytänyt tonkan.
Perjantaina 19.8. vuoroveneellä tulijat sanoivat, että siellä on mulle lähetys. Häh? Voi jufe: siellä oli se mun maitotonkka!! Ville oli laittanut sen tulemaan nimilappu kyljessä. Voi sitä riemua kun kannoin tonkan veneestä. Koko rannallinen saarelaisia varmasti huomasi ja kuuli.

Joku siinä sitten kysyi "oletko katsonut sisälle?"  No en ollut, mitä sitä nyt sisään katsomaan kun se oli jo niin hurmaava ulkoisesti. Avasin kannen ja voi ihmettä! Sisällä oli kahvia, suklaata ja Cocista! Jee, voi sitä riemua ja onnenkiljahduksia! Kyllä se poika aina välillä osaa yllättää.

Sitten vaan vanhan kellarin purku, kuopan syventäminen ja tonkka maahan. Kuopan täyttäminen tonkan ympäriltä maa-aineksella, joka sieltä oli juuri saatu kaivettua ylös. Lisäksi hiekkaa ja pikkukiveä kolojen täytteeksi. Tonkka on uppeluksissa kaulaa myöten. Kaulan peitin valkoisilla kylmillä kivillä, mm. marmorilla.
Ai että nyt on kiva kylmäkellari. Ei pääse elukat eää haukkamaan osuuttaan mun eväistä. Joku iso kuoriainen oli kerran purrut puhki Halloumi-juuston muovin, joka on kyll aika paksua niin en ollut laittanut sitä mihinkään rasiaan. Säästelty herkku päätyi roskikseen.
Tonkan tiivis kansi pitää ötökät poissa ja viileys on taattu. Loppukesästä en enää saanut tonkkaa kunnolla jäähdytettyä kun kylmäkalleja ei mistään tullut ja maa sekä jäähdyttävä vesi olivat niin lämpöisiä ettei niillä mikään viilentynyt. Mutta ens kesänä sitt varmaan saan sen alle kymmeneen asteeseen. Siis jääkaappilämpötilaan.
Konstit on monet;)

KS

perjantai 7. lokakuuta 2011

Saaressa syötyä



Monet on ihmettelleet, miten mä sain saaressa ruokaa ja mitä siellä syödään. Tässä nyt sitt vähän valaistusta asiaan.

Kun menin saareen toukokuun puolivälissä, niin otin mukaani säilykkeitä ja kuivamuonaa niin, että pärjäisin kesäkuun puoleen väliin jolloinka kauppavene alkoi kulkemaan. Yllätyslahjana sain vielä ison selviytymispaketin, kaikenlaisia herkkuja (tässä lahjasta enemmän). Jotain säilykettä oli ollut saaressa talven yli ja olipa siellä piparkakkupakettikin säilynyt hyvin.

Säilyke- ja kuivamuonavarastoni.


Ekalle ja tokallekin viikolle riitti tuore leipä ja leivänpäälliset. Sitten siirryin näkkäriin ja leivänpäälle tonnikalaa ja sardiinia. Tonnikala sellaisessa pienemmän kokoisessa purkissa niin meni kertasyömisellä leivällä. Kerran paistoin sämpylöitä, niitä esipaistettuja suojakaasuun pakattuja. Saarikaverit toi kaupungista tullessaan vihanneksia ja leipääkin. Ja sitt taas kun kauppavene lopetti elokuussa niin viimeinen kuukausi tällä tavoin. Kun tuoretta tavaraa on saatavilla niin käytän vain yhtä päällistä kerralla - juustoa, metvurstia, makkaraa - mä syön niin vähän leipää kuitenkin, että jos avaisin montaa lajia kerralla niin joku niistä happanisi ennenkuin ehdin syömään.

Säilykeruokaa tuli tänä kesänä syötyä todella vähän, esim. vain yksi hernekeittopurkki! LIhapullapurkista tulee makaronin kanssa kahdelle päivälle hyvät sörsselit. Kun teki mieli lihaa niin söin Stroganoff-purkin perunamuusin kanssa. Namia oli.

Noh, sitten kun kauppavene kulkee niin sieltähän saa mitä vaan tuoretta ruokaa. Kaikenlaisia pihvejä grillasin tai paistoin pannulla, porsaanfile ja valkosipuliperunat paistuivat pikkuisessa uunissani, pariinkin kertaan. Eli ihan tavallisesti siellä syön. Ja huomioikaa se, että kun olen itsekseni niin ruokaa ei tarvitse olla kilokaupalla ja joka päivä en ehkä ruokaa laittaakkaan, vähemmälläkin pärjää.


18.8. aamusella kuului huhuilua: haluatko sä kalaa? Siellä Sirkku oli kalapussin kanssa, miesystävänsä oli saanut huikean ahvensaaliin ja niistä riitti muillekin. Ostin superedullisesti taatusti tuoreita ahvenfileitä. Tatteja ja kanttarelleja löytyi kastiketta varten ja sattui kermaakin olemaan. Perunat kiehui ja aloin affenia paistamaan. Katsoin, että nyt taitaa tulla ruokaa ihan liikaa yhdelle ihmiselle. Kipaisin siitä sitten naapuriteltalle ja pyysin siellä majailevan Pekan syömään kanssani. Hän oli ihan ihmeissään moisesta ystävällisestä kutsusta. Syötiin ja nautittiin hyvistä luonnon antimista. Juttu luisti ja yks kaks yllättäen olikin jo puoliyö! Hyvässä seurassa aika kului huomaamatta, tai huomasin mä hämärän saapuessa sytyttää öljylampun ja muutaman tuikun. Pekalle tuli lampun tuoksusta elävästi mieleen lapsuuden kesät lähisaaressa. Tämän Pekan olin tavannut kerran aiemmin kesällä kun oli poikiensa kanssa lomalla. Nyt oli itsekseen pari päivää. Eli melkeinpä tuntematon ihminen mutta joskus vaan synkkaa ja tilanne on kuin oltais aina tunnettu. Jos Pekka luet tän niin: Kiitos hyvästä seurasta!

31.8. naapuriasukas Erja tuli kaupungista herkkujen kanssa: possufilettä, salaattiainekset, pakaste -mustikoita ja -piirakkataikina, foliovuokia (mulla ei olis ollutkaan piirakkavuokaa) ja vielä vaniljakastiketta. Sieniä hain metsässä kun niitä siellä kasvoi runsain määrin. File uuniin, potut kiehumaan ja soosi hautumaan. Kun file oli paistunut niin olikin aika laittaa uuniin mustikkapiirakka. Ai ai miten hyviä tuoksuja uuni hönkäili kun ruokaa syötiin. Saatiin sitt jälkkäriksi lämmintä piirakkaa ja hyvää vaniljakastiketta päälle. Kyllä me oltiin vatsat pulleina tuosta herkuttelusta. Pikkusen sataa ripotteli mutta ei hätää: pöytä ja tuolit nostettiin mun "terassille" johonka ne just just mahtu. Kiitos Erja ylläriherkku hetkestä.

40-vuotta vanha kotimainen UPO-liesi palvelee edelleen erinomaisesti!




Mantereellahan mä kävin vain kaksi kertaa koko kesäkautena. Silloin tietysti täydensin varastojani, lähinnä sitä karkki- ja herkkupuolta;) Ja lihaa pitää aina mantereelta ostaa. 30.6. mulla oli sitt alkupalaksi grillattu lampaan sisäfile, pääruuaksi grillattu enrecote ja jälkiruuaksi grillattu banaani, mansikoita ja kermavaahtoa. Nam.




Lettuja paistoin useammankin kerran. Niistä tulee niiiiin hyviä mun perintölettupannulla. Se on mun arvokkain perintötavara, siinä on paistettu lettuja jo kun mä olin pieni. Kolmea erimerkkistä lettujauhepussia olen käyttänyt ja kaikki on ihan yhtä hyviä, se edullisinkin. Lettujen päällä mun mielestä kaikista parasta on voi ja hienosokeri. Mutta kyllä hillotkin ja hunaja maistuu.





Täss on pojalla semmonen ilme, että "saakohan noita vielä lisää?"




Herkkutatteja kasvoi runsaasti ja niitä tuli popsittua paljon. Useimmiten vain paistettuna mutta kerran sävelsin ja annoin aterialle nimen Sveitsiläinen tattipasta. Otetaan Sveitsiläinen Juustokeitto-pussi, tehdään se ohjeen mukaan mutta laitetaan vähemmän vettä niin, että tulee kastike. Kastiketta höystetään kylmäkellarista löytyvillä kerma- ja aurajuustonjämillä. Tateista haihdutetaan neste ja vähän maustetaan niitä, ja sitt ne sinne juustokastikkeeseen. Kun ihan tavallinen makaroni on kiehunut kypsäksi niin tattikastike kaadetaan makaronien päälle ja sekoitetaan pikkusen.  Ei siis sen kummalisempi resepti mutta nimi, nimi se tekee ruuasta hienon ja salonkikelpoisen;)

 Kaunissaaren Kesäravintola


Saunapäivinä, joko keskiviikkona tai lauantaina, söin ravintolassa. En aina mutta usein, onhan kiva mennä saunan jälkeen terassille istumaan, höpöttelemään seurassa ja syödä pientä suolaista tai herkullinen oikea ruoka-annos. Aiemmin olen varmaan jo kirjoittanutkin, että Kesäravintolan taso nousi huomattavasti uuden ravintoloitsijan myötä ja ruoka oli aina hyvää ja annokset reiluja. Kiitos Kirsi ja Kari!



Letut paistan aina keittokatoksella, muuta ruokaa siellä harvemmin teen. Joskus makkaraa paistan, mutta makkaraa aika vähän syön siellä. Ensi kesänä letunpaistomatka saattaa hieman pidentyä: lännen keittokatoksen luota kaadettiin syyskuussa aika paljon paikkaa varjostaneita isoja ja pienempiä puita. Paikka oli heti valoisamman ja viihtyisämmän näköinen. Siinä on hyvä uimaranta vieressä ja ilta-aurinko paistaa tähän rantaan. Eiköhän tuolla nyt tule vietettyä jokunen lettuhetki. Kuva on otettu just puunkaato homman jälkeen.




Eiköhän tässä nyt ollut ruoka-asiaa riittävästi, mun pitää mennä katsomaan joko lihakeiton lihat olis kypsyneet. Lihakeittoa on tehnyt mieli pitkään, kesästä asti;)

Vilijaanan villaklinikka -blogissa on juttua ja kuvia hänen saarikesästään.

KS