Aurinkopatalappu

Sabado

Lanka: Espanjalainen  Nilo, 100 % puuvilla, Lana Stop

Koukku: 3.5

Malli: eiköhän tämä ihan tavallinen pyöreä patalappu ole, kirjovirkattu

 Äsken meni taas muutama kurki sinnepäin:)

KS

Gata ja Ondara

Viernes

Parvekekukka Viikunapäivikki, joka on auki vain keskipäivällä kun aurinko paistaa siihen. Sitten se sulkee terälehtensä jo iltapäivällä.

Tänään oli Gata de Gorgosissa toripäivä. Menin katsastamaan sen ja olihan siellä erilaista tarjontaa kuin esim. Morairassa. Vaatteet oli vähän erit sekä kengät. Pienihän se oli moneen muuhun toripäivään verrattuna mutta ei tuo kaupunkikaan kovin suuri ole. Vaikuttaa siltä, että melkein kaikki puhuvat Valencian kieltä, en saa puheesta selvää. Jonkun paikallisen punotun hellehatun olisin ostanut mutta sellaista ei nyt löytynyt, siis sopivaa ja kivaa.

Tarjolla oli näin komeata rasvaa, ihraa.

 Nämä on varmaankin Härkäpapuja (?), Johanneksenleipäpuun palkoja myös on paljon myytävänä mutta mun kasvitieteessä on aukko tällä kohdalla, että kumpia nämä on.

Muualla en ole nähnyt Desicual´in virallista jälleenmyyjää mutta tässä pikkukaupungissa semmoinen on;)

Koska olin jo aika lähellä Ondaraa niin päätin nyt sitt kuitenkin katsastaa täkäläisen kauppakeskuksen Portal de LaMarinan. No juu, on se iso on, mutta ehkä Itis on isompi? Täällä oli paljon tuttuja merkkiliikkeitä. Kaikenlaista tavaraa tarjolla kaupoissa, jotka oli saman näköisellä formaatilla kuin Suomessa mutta eri nimellä, ja tuttu kaikentavarankauppakin oli: Jysk.

Olihan siellä jokunen kiva ja nätti tavara minkä olis voinu ostaa mutta . . .  Hintataso näytti olevan suht sama kuin Suomessa, siis noin yleissilmäyksellä, en väitä että näin olisi. Ja tietysti jotkut tavarat on edullisempia ja vs.

Tämä kivilouhos. Puoli vuorta on jo palasina. Näin sitä maapallolta häviää ikiaikaiset luonnonihmeet sun muut.

Kotimatkalla pysähdyin vielä ihailemaan keramiikkakaupan tarjontaa. Tässä olis vähän hillitympi istuinryhmä kuin aiemmin näyttämäni sinikirjava.

Tämän maissitikkupurkin ostin kun se jäi edelliskerralla vähän kaivelemaan. Saaressa maissia tulee syötyä niin onhan se kiva olla tämmönen pöydässä, vaikka tod.näk. edelleen syödään sormin;)  Kaiketi tämä nyt sitten vielä johonkon koloon matkatavaroissa mahtuu.

Uusi matkalaukku oli kyllä jo ostettava kun vähän koepakkasin niin ei millään olis mahtunut niihin laukkuihin, joilla tänne tulin. Noh, se toinen olikin vain pieni matkakassityylinen. Mutta mutta, ei varmaan mahdu mukaan kaikki Turronit ja marsipaanit mitä olen hamstrannut:(  Saa Maija tuoda ne sitt joskus kun tulevat täältä. Ja yhtään kenkäparia en voi ostaa, ei mahdu mukaan ei.

Tässä on mun vaivaiset 14 peittopalaa, jotka sain tehtyä:( Harmittaa roudata takaisin isot vyyhdit vironvillaa. Samanhan se tietysti painaa yms. mutta olis se nyt ollu paljon kivempi paloja pakata. Mihin tää aika on mennyt ja huvennut??

Loppuun vielä toinen väri samasta kukasta kuin alussa.

KS

Jalon-Bernia-Pinos-Teulada

Jueves

Viime sunnuntaina lähdin Jalon typeriltä makkarajuhlilta ajelemaan kohti Berniaa. Tie oli taas kapea ja mutkainen. Maisemat henkeäsalpaavat, monen monta hienoa maisemakuvaa olisi voinut ottaa mutta kun ei näillä teillä voi pysähtyä keskenkaiken, ei kertakaikkiaan ole tilaa. Jonkun sivutien kohdalle voisi pysähtyä mutta ne tulevat niin arvaamatta, että ei siinä ehdi jarruttaa ja pysähtyä, varsinkaan jos joku roikkuu takana. Kaksi kertaa onnistuin päästämään roikkujan ohitseni, mutta muut joutuivat kiltisti seuraamaan kun ohitustilaa ei ole ja mutka mutkan perään. Noh, eihän tällä kameralla olisi niitä maisemia saanut kuitenkaan hienosti kuvattua. Muutamia otoksia tässä nyt kuitenkin laitan näytille.

Mantelit kukkivat sekä valkoisia että vaaleanpunaisia kukkia.

Tämän auton matkustajat, vanhempi pariskunta, olivatkin lapiohommissa. Kaivoivat ilmeisesti omaan puutarhaan vietäväksi komean rosmariini mättään. Niitä oli ihan sinisenään tällä kohdalla.

Bernia näkyy jo. 

Tie jatkuu mutkaisena, se on tuo vaalea kiemura joka just näkyy aluskasvillisuuden seassa.

Tie päättyi muutaman ravintolan pihoille. Tästä on hyvä lähteä patikoimaan suositulle BERNIA vuorelle. Keväällä 2004 olen itsekin siellä kolleegani Tarjan ja Rofen kanssa päivän kävellyt. Oli se aikamoinen seikkailu. Me reippaat sihteerit jäätiin kyllä ihan kakkosiksi vetreän ikämiehen mennessä vuoripolkuja kuin kauris konsanaan;)

Pääsihän sieltä poiskin vaikka tie päättyi, takaisinpäin vähän ja siinä sitten oli risteys mistä pääsi jatkamaan matkaa. Kyltti vain oli sen verran pieni ja huomaamaton, että ohiajaessa en siihen reagoinut. Jonkun matkaa ajettuani tuli vastaan pieni kylä Pinos.  Täälläkin kyllä jossain olisi ollut se "historiallinen keskusta" mutta en lähtenyt etsimään. Eihän talojakaan näkynyt kuin parikymmentä;)

Täällä näin ensimmäisen tällaisen tienvarsi pyhätön. Sen sisällä on kaunis Madonna tai kukalienee.

Ja taas vähän matkaa mutkia eteenpäin ja upeiden maisemien kohdalla oli nyt pysähdyslevennyskin. Yksi auto siinä jo olikin. Sen matkustajat kokeilivat kiipeilyä köyden kanssa kallionkielekkeellä vaikka siinä oli selkeä kyltti, joka varoitti rapautuvasta kalliosta. 

Täältä näki maailman ääriin! Merelle pitkän matkaa, Calpen kaupungin ja Penon de Ifach´in. Kuvassa näkyy myös moottoritie AP-7 - Autopista del Mediterraneo - yli 900 kilometriä!  Tässä olin niiiiin jyrkkä pudotus alaspäin, että oli ihan pakko ottaa tukea tienreunuskivestä kun pelotti ja huippas!

Tien toisella puolella oleva kallio kaartui sisäänpäin ja siinä oli paljon onkaloita. Ilmeisesti joku asumuskin täällä on ollut uuninrauniosta päätellen. Granadan Sacromontessa on paljon luola-asuntoja. Ne ovat nyt suosittuja ja niitä kunnostetaan esim. loma-asunnoiksi.

KS

Verho nro 2

Martes

Jonkin aika sitten esittelin keittiön ikkunaan virkatun kapan. Se tarvitsi kaverin, koska kaapin päällä on tavaroita ja ne on verhon takana piilossa. Ihan pikkuisen takkusi tämän verhon virkkaaminen.

Pätkävärjätyllä langallahan ei keittiön verhon kuvio erotu niin päätin tehdä tämän verhon ihan tavallisella ruutu-reikä virkkauksella. Keittiön verhosta oli jäänyt pari kerän loppua, aloitin niillä mutta ostin vielä yhden kerän, joka olikin sitten eri värinen, vyötteen numero ei ollutkaan mikään värinro vaan tuotenro! Arrggh. Löysin sitten toisesta kaupasta samaakin väriä. Noh, toinen noista aikasemmista keristä oli susi: siitä puuttui merserointi tai jotain, se oli kovaa ja hailakan väristä. Virkkasin sitten kahdesta kerästä vuorotellen, jotta ero ei näkyisi. Hyvä niin. Ne sitt loppui ja virkkasin uudella kerällä loput.

Olin mitannut verhon koon mittanauhalla. Kävin välillä mallaamassa verhoa paikalleen. Vähän vielä ja sitt on valmis. Eiku vielä vähän ja sitt. Lopulta se oli valmis ja reunaan virkattu pykäset. Mitä tapahtui kun laitoin verhon vaijeriin ja paikalleen? Pieni! Liian lyhyt ja kapea! Arrggh.

Virkkasin lisää leveyttä. Sitten alareunaan poikittain päin lisää viisi senttiä.  Pykäsiä en enää viitsinyt virkata, alareunaan rapuvirkkausta ja thats it. Nyt oli sopivan kokoinen, mutta reunat liekottavat. Olkoot. Vaan mitäs sitten huomasin kun katsoin verhoa matkan päästä? Verhoon on muodostunut neljä erilaista värikuviota! Just joo. Olkoot.

Sadoissa täkäläisissä ikkunoissa on virkatut verhot mutta ne ovat valkoisia. En tänne kuitenkaan valkoisia arvannut yllätyksenä ruveta tekemään ja muita yksivärisiä ei ollut saatavilla. Tai siis on mutta ne on kalliita. Siksi ostin pätkävärjättyä lankaa, vaan en enää ikinä käytä sellaista mihinkään isompaan työhön. Oli tämä nyt sellainen muistutus taas värjäyksen läikittymisestä ja siksak-kuvioista yms. Otan tarkat mitat ja teen uudet yksiväriset, vaikka valkoisetkin, tänne sitten joskus kun inspis iskee.

* * * *

Tuijan kävyt  herättivät mielenkiintoa kun ne jossain kuvassa vilahtivat. Nyt ne ovat kuivuneet ja halkeilleet:

Täältä on lähtenyt kurkia sinnepäin!

KS

Makkarajuhlat ynnä muuta

Domingo

Heräsin ajoissa jotta ehtisin ajoissa Jalonin makkajuhlille. Just joo, ehdinhän mä mutta olipas Iso pettymys koko tapahtuma. Esite lupasi sitä ja tätä hyvää mutta yhtään ei toteutunu:

• ei ollut sianpaloittelua
• ei ollut perinteistä teurastuksen (paloittelun) jälkeistä lounasta, tai edes kuvaa miltä sellainen on joskus näyttänyt
• ei ollut perinnemakkaran valmistusta
• ei ollut maistiaisia 1 euron hintaan

Tai ainakaan ei mun silmiini noita osunut, enkä ohikaan ole voinut kulkea koska alue oli aika pieni. Kyllä siellä makkaraa oli ostettavaksi, ja komeita leipiä ynnä muuta leivonnaista. Makkaroita paisetettiin yhdessä pisteessä, johonka oli sitten hurrrjan pitkä jono ja toisessa paisettiin jotain ja laitettiin se patongin palan väliin. Mitä lie.
Tylsä kuvapläjäys seuraa:

 

Kaikissa kaupungeissa ja kylissä missä oon jotkut juhlat nähnyt niin tuolit ja klaffipöydät on kaupungin tmv  puolesta!

Päivän piristys, heh heh: mun auto on tuon rivin viimeinen, se mistä näkyy vain peräkulma. Ja alemmassa kuvassa näkyy vähän mun avointa ovea. Siis mun autoa ennen ja sen jälkeen on monta autoa parkissa, ja ne on ajaneet sinne mun jälkeen koska tuolla ei ollut ketään ku mä tulin, siis se punainen ja siitä eteenpäin olevat autot. MUTTA mun autossa oli virallisen näköinen lappu kun olin pettyneenä lähdössä pois makkarajuhlilta, jossa en saanut palaakaan makkaraa. Arrggh!!

Kaupungeissa ja kylissä on aina hyvät opasteet Historiallinen keskusta, Kaupallinen keskusta, Turisti Info, Paikallinen Poliisi. Ei siis ollut mitään vaikeutta löytää poliisiasemalle ja siellä olikin just sopivasti pihalla komea nuori poliisi. Minä sille: No comprendo! Ja näytin paperiani. Vähän se osasi englantia ja selvisi, että just mun auto oli se, joka oli väärin pysäköity = tukki liikenteen jalkakäytävällä!

Just joo. Hyvin siitä on monta autoa ohi päässy ja kaks pääsi toiseen suuntaan sillä aikaa ku mä tavailin paperiani. Tattis vaan. Noh, maksulappu tulee 20:n päivän kuluessa ja jostain lehdestä (RTN?) oon lukenu, että jos maksaa heti niin saa alennusta. Taitaa jäädä Maijan maksettavaksi kun ehkä ei se ehdi tulla ennenku mä lähden. En tiedä paljonko tuollainen sakko on.

Lähdin siitä sitten päivää kuluttamaan ajelemalla maaseudulla. Jalon-Bernia-Pinos-Teulada. Upeita maisemia taas näkyi, kapeita mutkaisia teitä, mutta laitan ne kuvat joku toinen päivä paremmalla mielellä. Nyt kun on illat valoisia niin eilen illalla kävin Morairassa iltakävelyllä. Ei ois kannattanu mennä, ku tuli apea mieli ku niin oli kivoja terasseja ja paljon iloisia ihmisiä, pareja ja seuruieita,  ja niin pois päin. Ja nyt sitt tääkin päivä tämmönen, blaah;(

KS

Gata de Gorgos

Lunes

Lauantaina kun ajoin sinne synttärikekkereille niin näin matkalla monta keramiikkakauppaa, ja monta korikauppaa! Nehän piti mennä heti tänään katsastamaan. Ah ja voih. Keramiikkakauppoja on useita Gata de Gorgoksen tien varrella, ei niin kaukanakaan täältä. Kävin vain yhdessä, ei passannut muihin mennä, ei. Tällä kaupalla, La Barraca, on 3000 neliötä näyttelytilaa! Oli siellä tavaraa jos toistakin. Keramiikkaa ihan hurjasti mutta oli myös laukkuja, sisustustarvikkeita yms. yms.

Ostin kaksi pientä kippoa ja pienen aurinkokellon. Kuvan aasi ja nunna ovat seimihahmoja, jotka ostin kaupungista, ne pääsee Villen kummitädin seimeen.

Gata de Gorgos´ia sanotaan Costa Blancan Bazaariksi. Käsityö on täällä voimissaan ja perinteet elävät. Espartoheinästä   , ruooista ja palmusta punotaan koreja, kasseja, hattuja, huonekaluja yms. Kävelykeppejä ja -sauvoja oli kaikenlaisia. Täällä on myös Joan Cashimiran kitaratehdas. Ja kuuluisa Muscatel-rypäle on alueen pääviljelystuote, se jalostetaan rusinoiksi ja viiniksi.

Pääkatu, jolla läpikulkuliikenne menee. Autot pysäköidään jalkakäytävälle, se on yleinen tapa täällä.

 

Santander on täällä joka paikassa, pääkonttori Madridissa, kotona sen näkee yleensä pojan autohankintalaskuissa;)

Monet ihmiset kävelivät tätä katua, minä perässä. Siellä on kirkko, ihmiset olivatkin menossa siunaustilaisuuteen.

Kaupunki on saanut nimensä Gorgos-joesta, joka virtaa kaupungin halki. Paitsi, että ei vesi virtaa tässä joessa!  Vesineen se olisi aika syvä.

Tämä kuva on samasta joesta paljon ylempää, ei kylläkään vielä yläjuoksulta, mutta tällä kohdalla sen nimi on Riu Jalon - Jalonin joki. Täälläkin se on melkein kuiva, ihan vähän pohjalla vettä virtasi.

Horisontissa on joku kukkula - Monte Pedreguer -  joka on rumasti rakennettu huipulla täyteen taloja. Näin talot toiselta puolelta lauantaina ja oli todella oudon näköinen. Ensin luulin, että siellä on tuulimyllyjä rinta rinnan, mutta taloja ne olivat.

Montgo-vuori hallitsee täälläkin näkymää.

Tästäkin kaupungista löytyi herkkukauppa El Celler de la Marina. Siellä myydään paikallisia tuotteita, käsintehtyjä herkkuja ja pieniltä tuottajilta vaikka mitä, ehkä joku isompikin viinitehdas on edustettuna mutta kun en niistä mitään ymmärrä. Kuola valui, juu, oli niiiin paljon mitä olis tehnyt mieli. Mutta ostin vain keksilaatikon - Trias Biscuits -  ja Muscatel-rypäleistä tehtyä hilloa. Keksejä on jo maistettu ja ne on just niin hyviä kuin oletin, oikein rapeita mantelisia. Noh, sadanvuoden kokemuksella ei voi huonoa saada aikaiseksi;)

Kaupan pihalla oli nätti kuva, jossa on Montgo kuten edellisessä kuvassani;), ja ilmeisesti rypäleiden kuivaamiseen tarkoitettua välineistöä.

Kotiin ajoin kiertotietä, Gorgos-Jalon. Se oli taas hurjan kapea ja mutkainen tie, kauniita maalaismaisemia. Yks kaks olin huipulla, josta oli huikeat näkymät. Kamerani ei kyllä ole tällaisia kuvia varten suunniteltu, ei millään onnistu välittymään se henkeäsalpaava tunnelma.

Kiva reissu jälleen. Voi että mua harmittaa, kun en näitä herkkuja löytänyt aiemmin. Olisin voinut täällä ollessa niitä syödä ja nautiskella, siis hunajat, etikat ja öljyt yms.. Ja jonkun kiponkin olisin voinut ostaa täällä käytettäväksi, vaikka jäätelökippona kun nyt olen siihen käyttänyt jättikokoista kuppia. Noh mutta, kaikkea ei voi saada jne.

KS