sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Viikon luontokuva

Jokunen vuosi sitten komea koivu kaatui, suihkahti kivasti teltan vierestä eikä päälle. Nyt sen kannossa on asukkaitta ahkerassa työssä. Hevosmuuraheiset kaivavat siinä onkaloitaan, miksiköhän? Illalla kun on hiljaista niin oikein kuulee sen työn äänen ja rapinan mitä ahkerat jalat pitävät.
Ne tuovat suussaan ison palan, pudottavat sen reunan yli ja kipittävät takaisin sisälle. Alhaalla purukasalla on pari muurahaista, jotka siirtävät purua kauemmaksi. Fiksuja eläimiä, täytyy ihmetellä niiden ahkeruutta ja viisautta. Osa kuvista on otettu illalla salamalla, siksi vähän hassun värisiä.

Usko nauttii elämästään täällä. Päästäisiä saa pyydystettyä, ei nyt ihan joka päivä mutta usein kuitenkin. Nillä leikkii, aikansa heittelee ja käpälöitsee niitä ja sitt mä heitän raadot pois pihapiiristä.
Mustikkamättäällä on hyvä kelliä ja paistatella päivää, tietysti välillä täytyy turkkia pestä.

Viikon sääilmiö
Sankka sumu vyöryi mereltä, näkyvyys ehkä 50 metriä. Sen jälkeen olikin sitten mitä kaunein kesäpäivä ja -ilta.
KS

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Neuleliinoja neuleystäville

Muutaman liinan olen neulonut, taas kerran. VillaLankassa kysyin, josko joku haluaisi liinan ja kyllähän muutama halukas löytyi.
Anulle neuloin kirjasta 'Knitted Lace in White' mallin Vibeke. Tätä mallia en ole ennen neulonut. Ohjeessa oli aika monta virhettä mutta selvisin niistä suuremmitta kommelluksitta. Koko on muistaakseni noin 42x42 cm. Lanka loppui juuri ennen viimeisiä kerroksia mutta onneksi VillaLankasta löytyi saman tehtaan valmistamaa virkkauslankaa, joka ei juurikaan poikennut alkuperäisestä. Väri ainakin oli just kohdallaan.

Krissekin halusi neliönmallisen ja hän tykkäsi näkemästään Ingeborg II mallista niinpä sellaisen hän sai, ja toivomassaan värissä. Tämä on kirjasta Knitted Lace ja useammankin olen tätä neulonut. Koko on noin 25x25 cm.

Ehkä eniten neulomani mallin Ditte II tein taas kerran, sen sai Arja. Vihreä oli toivomusväri, toivottavasti tämä sävy osui edes sinnepäin oikeata. Tämä on aavistuksen pienempi (ehkä se oli halk. 42 cm) kuin aiemmat (50 cm) sillä Eng-lanka oli ohuempaa ja neuloin 2.25 puikoilla kun yleensä käytän 2.50.
Mä en kohta enää kehtaa näista liinoista kirjoittaa . . . mutta taas on yksi valmistunut. Se onkin suurempi enkä sitä ole ennen tehnyt. Kaunis siitä tuli tosin ns. pellavaväri ei itseäni miellytä. Saatte odottaa liinan kuvaa, se pitää vielä pingottaa, kunhan saarielämältä kerkiän;)

Ja just ennenkuin viimeksi lähdin saareen niin postiluukusta kolahti kirjekuori. Ai ai minkä ihanan yllärin se sisälsikään: Neuleliina lehti!! Jee! Kiitos tuhannesti Wiktoriina, että muistit mut lehtiostoksia ihan ulkomailla tehdessäsi. Mulla ei ole koskaan ollut neuleliinalehteä. Ajatella, että tällaisiakin on olemassa. Niin kauniita malleja ja näitä malleja en ole nähnyt aiemmin missään.
Saksaa en osaa mutta kyllä näistä ohjeista selvitään, niinhän Wiktoriinakin kirjoitaa:) Ja onhan netissä saksa-suomi neulesanasto, kiitos Ulla.

Kuulemma, ehkä, sääkartassa näkyy, oikeasti ehkä taivaallakin tuo iki-ihana iso lamppu näyttäytyy, siispä saareen!
Heissulivei, nauttikaa kesästä vaikka sataiskin, nauttikaa kaksinverroin jos paistaa!
KS

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Taas sataa

"Sunnuntaina sataa aina" sanotaan laulussa ja täällä satoi koko päivän! Nyt maanantaina on vain superkosteata ja usvaista tai olisko tuo ihan sumua.
Lauantai olikin sitten kesän tähän astisita päivistä kaunein ja lämpöisin. Hyvä niin sillä Tintsu kävi täällä päiväretkellä. Oli siis niin kiva päivä että . .  Tännehän voi ja saa tulla ilman tuliaisia mutta Tintsu niitä toi yllinkyllin. Suklaata ja cocista, tietysti heh, ja kiva mittanauha VillaLankan valikoimista. Mustikkapiirakkaa, sämpylöitä. Ja herkkuruokaa: entrecotea grillattiin rantasomerikolla ja raikasta salaatia nautiittiin kera auringon. Halloumia oli alkupalaksi. Yhtään kuvaa en ottanut? ihmeellistä kun mulla kamera on aina käsillä. KIITOS Tintsu eväistä ja siitä, että tulit.

Mennäviikolla ostin Hagiksen hallista Black Agnus rotuisen entrecoten, joka painoi 302 grammaa. Ja oli hyvää pannulla paisettuna vaikk grillissä tulee ehdottomasti parempaa.

Tässä on kuva mun tikkaovankolkuttimesta, siitä aiemmin olleesta kuvasta ei ehkä toimintaperiaate selvinnyt. Se siis on kiinnitetty puuhun ja kun narusta vetää niin tikka hakkaa nokallaa ja siitä tulee oikein hyvä ja kuuluva ääni. Nuo nimikirjaimet toin aikoinaan espanjasta.

Sadepäivinä mun maisema on tällainen
Mulla on tuollainen muovi edessä ettei sade pieksi ihan sisälle asti. Siinä on hyvä istuksia niin ei tarvi ihan sisällä olla koko päivää, ruokaakin on kivempi laittaa ja kaasu palaa paremmin kun on tuulensuojaa.
KS

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kissamaista ajankulua

Kuviensiirto-ongelmani on korjattu, kiitos Ville.
Olen lisännyt edelliseen postiin puuttuvat kuvat.

Ai jufe, uskomatonta! Äsken tossa pihalla kuljeksi oikein kaunis kuparinpunainen Kettu! Keskellä kerrostaloja.

Hrrr, kylmää jaksaa pidellä. Viime viikon tiistaina saaressa oli niiiiin kylmä, että jos vuoropaatti olis kulkenu niin olisin just lähtenyt kotiin. Räntääkin satoi! Ei siinä kangasseinät paljoa lämmitä ja tuuli viuhuu nurkissa niin, että villasukat pyörii jaloissa. Keskiviikkona oli sitt vähän parempi ja päätin sinnitellä. Vaan lauantaina tuli mitta täyteen ja lähdin kotiin lämmittelemään. Tässä nyt sitt odottelen kesää parempaa;)

Täällä kotona Usko nukkuu melkein koko päivän, ja ehkä yölläkin.  Saaressa se on ihan toinen kissa. Pitää mut liikkeessä koko ajan. Milloin se jää jumiin pienimpäänkin juuren tynkään, milloin se haluaa vaihtaa oleskelupaikkaansa, välillä pitää päästä kävelylle ja puihin kiipeilemään yms.

Kun mä lähden pidemmälle, esim. kaupalle tai saunaan, niin Usko saa odottaa kesäpesässään. Ihan ok se on siellä ollut. Aina kun oon tullut takaisin niin se on ollut kopassaan nukkumassa.

Välillä täytyy vähän haukata välipalaa. Yleensä ruokakipot on sisällä ja se käy siellä syömässä mutt joskus tarjoilen sille myös ulos.

Kärpäset löytää heti tiensä kipolle (tuossa reunalla yksi jo on) ja Usko saa siitä lisäravintoa. Myös mehiläiset kelpaavat, ehkä ne ovat makeita jos ovat olleet mettä keräämässä.

Kun ihmiset kävelevät kivikolla niin sitä ääntä Usko pelkää mutta itse se kyllä siinä kulkee. Auringon lämmittämillä kivillä on paljon vaanittavaa elämää.

Siinä se jossain on - sisiliskon häntä. Liskohan pelästyessään pudottaa häntänsä.

Minne se hävis?

Siinähän se. Häntä kiemurteli aika kauan aikaa ennenkuin refleksit hiipuivat. Oli se oudon näköinen "mato".

Illalla laitan kaiken valmiiksi nukkumaan menoa varten. Verhot kiinni, omat yövaatteet esille ja Uskolle nukkumatuolin päälle huopa, jotta se on kuin pesässä. Sitten kissa sisälle ja komento: "nyt nukkumaan". Se on oppinut tuonne menemään kunhan on ensin vielä hiukan yöpalaa syönyt. Sitt mä meen sänkyyn, sammutan valon ja sitt nukutaan.

Aamulla noin seitsemän aikaan kissa alkaa raapimaan ulos. Oven edessä on vähän barrikaadia ettei se livahda omia aikojaan ulos, kuvassa jo aika hyvin esteet on kissan toimesta raivattu. Onhan se kyllä taluttimella kiinni mutta sehän ei ole mikään este, pieni haitta vain josta selviää tassunkääntessä.

Yhtenä päivänä Usko meni lattian alle niin etten ehtinyt ottaa talutinta irti. Siellä se aikansa kolisteli, tuli poiskin mutta talutin oli jäänyt jumiin. Kun sitten sain taluttimen vedettyä sieltä pois niin mukana tuli mukava tervan tuoksu. Voi tanakele, mulla oli sitt keväällä jäänyt sinne alle yksi tervakippo joka oli kaatunut ja talutin oli tietysti tervassa. Sinolilla sain sen puhdistettua. Seuraavana aamuna sitt suursiivous, eli kaikki tavarat sivuun jotta sain lattialaudan ylös ja tervapurkin pois sekä haravoitua kaatuneen tervan neulasineen pois. Voi sitten kissa mennä sinne päästäisiä hätyyttämään ilman että tulee sieltä turkki tervattuna.
Tervapurkit ovat talvikasan alla pitämässä minkit poissa. Noh, minkkejä ei viime aikoina ole näkynyt ja jyrsijöihin terva ei näytä tepsivän.

Ei tule aika pitkäksi tämän kissan kanssa. Pitää mun luut notkeina ja muutenkin virkeänä, heh.
KS

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Sataa, sataa ropisee

Niin satoi perjantainakin kun kaupungilla kuljeksin. Senaatintorilla oli Kainuulaiset esittelemässä maakuntaansa. Mä menin sinne varta vasten ostamaan Kainuunharmas-lankaa. Vaan mitä ihmettä! Sellaista ei ollut myynnissä! Ei langan lankaa, höh. No, ostin sitten ovenkolkutin palokärjen ja söin luomulihakeiton. Palopakärki on nyt täällä saaressa, jotta Suvikoijalle tulijat voivat sillä koputtaa ja ilmoittaa tulostaan.
Traktori, ei ainakaan mun pihalle tai minnekään;)

Tervahauta, poltettiin lauantaina

Tervakello

Hiljainen kansa. Luulin, että tämä on joku hautajaiskulkue tai peräti Oulun vauvasurma. Nuo "arkut" ovatkin penkkejä, mutta koska niissä on heinää pehmusteena ja satoi niin ne oli peitetty muovilla. Ehkä tuolle kansalle olisi voinut laittaa kesämekot päälle niin ei olis ollut niin synkkä.

Kuvien siirrossa on Iso Ongelma! Ylläolevat kuvat olin siirtänyt blogikuvien albumiin ja aiemmin, niin sain ne vielä näkyville. Allaoleviin teksteihin on kuvat olemassa, lisään ne sitten joskus.
Ongelma on korjattu, kiitos Ville.

KIP-päivä
Katju sai ns. ylipuhuttua mut blogikommentillaan ja siirsin saarenlähdön iltapäiväpaatilla tapahtuvaksi. Joukkomme aloitti Kippailun Snurresta. Siellä olikin pöytä koreana. Ulkomaalaiset neulojat olivat leiponeet maukkaita herkkuja. Yhdet oli isoäidin reseptillä leivottuja samantapaisia kun mun oliviipallerot, näissä oli oliivin tilalla saksanpähkinä.

Snurresta osa poikkesi Vihreässä Vyyhdissä, mä menin suoraan VillaLankaan. Pikaisesti hörppäsin kupillisen kahvia ja sitt menoks taas.

Saaressa
Ravintola ei edelleenkään toimi ns. kunnolla, eli aukioloajoista ei oo tietoa, ruokana on keittoa (10,00 mm. hernekeitto!) tai hampurilaista (16.90!)
Yleinen ilmapiiri on vähän nihkeä, esim. roska-astiat kerätään polkujen varsilta pois ja keskitetään muutamaan paikkaan! Siinähän sitten oudompi kävijä ihmettelee minne roskansa voi viedä kun astiat ovat harvassa.

Ihmeellinen luonto
Sitsontiaisia, koppiksia, tai mitä lienevät, on tänä kesänä todella paljon. Nämä kaksi kulkivat pitkään mun pihalla peräkanaa. Pienempi pyrki pitämään isommasta kiinni, jos lipsahti irti niin iso odotti kyytiläistään.
LeaP kommentoi näin: " Luonto on ihmeellinen, pääsit koppisten häitä seuraamaan, se isompi on ollut morsian ja se pienempi kiihkeä sulho."
Usko
Tykkää kiivetä puihin, saa se sen tehdä kunhan on oksaton puu kohdalla;) "Päästäinen päivässä pääsee päiviltä" on Uskon motto.

Päivitykset tulevat kuvattomina kunnes käyn mantereella ja Ville korjaa tilanteen. Tai sitten en päivitä ollenkaan!
(Tekis mieli sanoa pari rumaa sanaa . . .mitä mä teen tällä tekniikalla täällä metsässä kun se ei sitt toimi?)
KS

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Tykkisluupin kastajaiset

Olipas hieno tilaisuus. Asiapitoisen puheen jälkeen aluksen kummi Jaana Pajunen kastoi tykkisluupin, tosin skumppapullon rikkoi miehekkäästi Johan Gullichsen.



Tämä hieno tykkisluuppi on rakennettu Suomenlinnassa eli Viaporissa. Kastamisen jälkeen seurasi wanhan ajan kunnialaukauksia aluksen tykeillä sekä Wanhan Warusväen tykillä ja musketeilla. Komeata oli, ruuti savusi ja tuoksui.


Satamassa oli myös komea Tre Kronor purjealus.
KS
EDIT: Metro-lehdessä on kuvia ja videoilla musketti- ja tykkilaukaukset.