Erilainen kotimatka

Keskiviikkona suunnitelma oli vain käydä edestakaisin mantereella täydentamässä ruokavarastoa. Seija kun aikansa puhui kuinka mukavaa on välillä käydä kotonakin, päätinkin sitt yks kaks pakata kissan ja läppärin ja tulla himaan asti.
Lähdin Suvikoijalta ajoissa, kuten aina. Onneksi. Matkalla puhelin soi kaksi kertaa ja yhden puhelun soitin. Koskaan ei puhelin soi muulloin kuin laivarantaan mennessä. Toinen puhelu ilmoitti keskiviikkosaunasta, ja toisessa puhelussa Arru pyysi tuomaan metukkaa, hänellä kun vielä oli tieto, että vain piipahdan stadissa.
Laivarantaan päästyä aivojen syövereistä tuli viesti, että kukkaro jäi teltalle! Ääks, 20 minuuttia aikaa veneen lähtöön, ilman puheluita olis ollu varmaan viisminsaa enemmän aikaa.
Eikun hölkäten takaisin, päätiellä saattoi vielä pitää vauhtia mutta metsätiellä on mentävä varoen juurakoita, kiviä ja risuja. 10 minuuttia ja olin perillä, äkkiä kukkaro mukaan ja pikainen käynti kylmäkellarissa, josta otin Arrulle metukkapaketin. Takaisin hölkätessä tulikin sitt isäntä Pete vastaan deerellä! Rannassa olivat hänelle kertoneet tilanteeni ja näin sain kyydin! Ihanaa, kiitos ystäville kyydin pyytämisestä ja kiitos Petelle kyydistä.
Hiki valui puolet matkasta Vuosaareen. Siinä sitt katseltiin kaikkia laitureissa olevia laivoja ja kävi ilmi, että siitä just kohta lähtee vene Hakaniemeen. Mä sitt vaihdoin veneestä toiseen, tällä kun pääsee myös tänne Herttoniemenrantaan.
m/s Okeanos.

Aurinkolahti jää taakse

Pienen pieni saari, (ilmeisesti nimeltään Voirasia) jollain on oma saari. Tässä kohdassa piti vähän hiljentää kun kuusi melojaa meni risteävää väylää.

Näkymä merelle

Mantereella näkyy Vuosaaren tornitalo Cirrus

Taivaalla kolme lentokonetta, kyllä ne tuossa näkyy kun tarkkaa katsoo;)

Iiluodosta ei tullut ketään kyytiin. Seuraava pysähdys Satamasaaressa, jonka kupeessa on pieni saari, täynnä kesämajoja.

Matkalla näkyy Vatorin Jollaksen "venepaja" ja kerrostalot, todella rumasti on rantaan rakennettu.

Kesämökki rakenteilla, aika hulppea paikka

Laajasalo lähestyy. Sieltä tuli muutama matkustaja. Vastapäisellä Vartiosaaren laiturilla ei tällä matkalla käyty.

Sitten oli edessä Degerön kanava

Sen jälkeen rannassa oli rahakkaita veneitä, ja asuntoja.

Koirien uimaranta, Tuorinniemi

Tammisalon sillan alitus

Kotiranta lähestyy, uimaranta Tuorinniemessä

Välistä näkyy stadin keskusta, Katajanokalla näyttää olevan suuri purjealus ja ruotsinlaivan savupiippukin pilkahtaa. Vasemmalla Pyysaari.

Perillä kotisatamassa Herttoniemenrannassa.

Usko matkusti molemmat matkat tosi hienosti, kuten aina. Se on hieno kissa, oikein oivallinen seuralainen.
KS

Neuleita ynnä muuta

Olen mä jotain saanut neulottuakin, liinoja tietysti mutta myös villaista.
Jo kesäkuun alkupuolen viileydessä neuloin saarikaveri Päiville kämmekkäät. Lankana Jannen jämät. Malli vanha tuttu ja turvallinen Brego Ullasta.

Ja nyt just valmistui sama malli Susille. Susilla oli tätä lankaa mukana kun kävi täällä ja jätti tilauksen näistä. Päättelyt on tekemättä kun mulla ei ole kunnollista neulaa mukana. Langanpäitä en asettanut tuolleen suoraan vaan täällä tuulee niin hurjasti, että hyvä ku sormet pysyy näppiksellä.

Kahdet mustat sukat, toiset itselle ja toiset Erjalle. Langan hankin jo ajat sitten VillaLankasta ja siitä piti tulla broidille sukat mutt sitt kävi niinkuin kävi eikä hän enää sukkia tarvitse.

Usko on jo sopeutunut kivikon rapinaan ja tykkää siellä itsekin kulkea. Alkuun se pelkäsi kolisevaa ääntä kun joku tuossa kulki ja syöksyi telttaan turvaan.

Minkä eläimen jätös? Tässä samassa paikassa oli aiemminkin kesällä kakkakasa. Tämä on siis jonkun vakio vessapaikka. Voiko olla saukko?

Ehkä tässä viimeisiä auringonsäteitä lataan akkuun ja samalla kulutan niitä, sateita on luvattu.
KS

Ruokailu saaressa

Aika usein tehdään Erjan kanssa ruokaa, tai mä teen ja me syödään yhdessä. Tai siis mun grillillä paistetaan herkkuja. Uudella grillillä on tosi hyvä paistaa, myös herrrkullisia lettuja mun vanhalla rautapannulla. Se lettupannu on mun arvokkain perintötavara.
Kauniina iltoina rantakalliolla on ihana nauttia illallista. Vaihtelevasti kesävihannesta, joista parhaimmiksi on todettu Wilhelm Juusto ja Feta-mustapippuri, entrecote-pihvejä, nyhtöpossua (Lidl on parempaa kuin Tulip), punajuuri-aurajuustonyyttiä yms. Alkupalana on usein halloumia. Joskus salaattia, oliiveja, kaalia, viininlehtikääryleitä, ja mitä milloin. Siis kaikkea hyvää ja maukasta.

IsoMetsä on aivan rutikuiva. Tunnin verran siellä rämmittiin Erjan ja Chicon kanssa mutta saalis oli tosi köyhä. Ehkä kymmenen kanttarellia. Toisin oli torstaina kun menin tietylle kanttispaikalle. Siellähän niitä oli, osa oli tosi-tosi kuivia ja ne jätin metsään mutta 1.5 litraa sain syömäkelpoisia sieniä. Niistä annoin osan naapurille ja itselle tein kanttarelli-aurajuustopastaa. Namskis. Kuvan pussista on jo pois ne annetut suuret yksilöt.

"Missä, missä se Väi... Usko on? Siellä, siellä se on . . . maton alla mustikkamättäällä." Talutinta seuraamalla se löytyi:)

Usko on nukkunut jo neljä (viisi?) yötä ihan kiltisti teltassa vapaana! Ei ole ollenkaan rapistellut tai rymynnnyt! Jee, ehkä se oppi kun olin niin vihainen kun se oli niin riehnunut ja joutunut nukkumaan taluttimen kanssa.

Viikon luontokuva Nelivyökukkajäärä

Mulla on nyt ollut vähän ongelmia virransaannin kanssa. Mun pihapiirissä ei aurinko paista riittävästi, jotta paneli lataisi kunnolla. Nyt viritykset on siirretty rantakalliolle ja ehkä lataustulos on parempi. Siellä niitä ei voi sateella pitää, joten edes-takaisin roudaamiseen en ehkä rupea, akkuhan painaan aikalailla. Ehkä päivien lyhetessä luovun saaribloggailusta. Katsotaan nyt miten keli kehittyy.
KS

Ukkosta ynnä muuta tapahtunutta

Keskiviikkoiltana ukkonen lopultakin tuli tänne asti. Tuuli oli kova ja sade tuli vaakasuorassa. Muutaman kerran räiskäytti kunnolla mutta ei täällä mikään superukkonen vieraillut. Riippukeinukin sai kyytiä.

Myräkän jälkeen muutama lammikko oli syntynyt mutta nopeasti nuo haihtuivat.

Viikon luontokuvassa on kaksi etanaa syömässä = ahmimassa kelopuussani jotain purkalta näyttävää, olisko joku ohikulkija sen tuohon tökännyt, vai mitä lie mönjää se on.

Kesän ensimmäinen puolilitraa kanttarelleja! Laitoin ne valmiskeiton sekaan ja hyvää oli.'

Usko on saanut muutaman yön olla teltassa vapaana. Yksi tai kaksi yötä meni hyvin mutta sitt rupes tapahtuun. Se aikansa rapisteli oven suussa olevaa barrikaadia ja sitt kuului kolahdus ja kissa olikin ulkona. Löysin sen ihan pihapiiristäni, ei onneksi juossut mihinkään karkuteille. Ja sitt toisena yönä tapahtui taas sama. Noh, mä vielä kokeilin antaa sen olla vapaana ja viime yönä sitt heräsinkin just sopivasti laittamaan kissan kiinni ennenkuin se pääsi livahtamaan. Täytyy nyt miettiä mitä tän asian kanssa tekee.
Tämmönen sotku oli sen jälkeen ku se oli raivokkaasti raapinut ulospääsyä!

Usein kysytään mitä täällä tehdään ja saadaan aika kulumaan. Noh, täällä tehdään ihan samaa kuin muillakin kesämökeillä: oleskellaan. Ja sitt jos ei oo mitään tekemistä niin aina voi keksiä vaikka että telttaa tarvii vähän siirtää! Siispä hommiin ja nyt teltta on 70 cm siirrettynä jotta sain toiselle seinustalle enemmän lippaa kattopressusta. Oli siinä hommaa, huh huh, mutta sisulla selvisin.

Sää on sopivan kesäinen, pieni tuulenvire pitää pahimman helteen loitolla.
KS