Nuo ovat ensimmäiset kukat mun uudella terassilla. Ne voi nyt vaikka juhlistaa sitä, että blogi on jo 13-vuotias ja siitä on jo kolme vuotta kun lopetin tupakanpolton! Hyvä minä!

Juhlajuoman, ilman % jo kaksikymmentä vuotta, nautin taas maanantaina, ja joka maanantai vesijumpan jälkeen maistuu tuoreista hedelmistä tehty mehu, yleensä Afterburner - nams. Jungle Juice on kotimainen yritys.

Neulottua
Pienet prinsessasukat ja perinteisesti siniset pojalle neuloin Maijasta, 3.0 HiyaHiya-sukkiksilla. Kerhotossut on Lankamaailman alennushyllystä.

KS

Hyvää Naistenpäivää!

Perinteinen Juustopuoti on Hakaniemen hallissa, jonka väistötilaan kävin tänään tutustumassa.
Torinpuoli on aika luotaantyöntävä, ei mitenkään kutsu herkkujen äärelle.

 
Käytävät voisivat olla leveämmät, olisi väljempää liikkua mutta tietysti tila ei ole antanut periksi.

Kaikkea hyvää ostin, eli halliin ei parane mennä jos on matti kukkarossa. Se keveni kummasti mutta ei kassikaan paljoa painanut. Herkuilla on aina hintansa;)
Palvikaritsaa ja juustoa Rezen sämpylän päälle, kyytipojaksi Valkoista teetä Parhialta.

Kauniita rasioita ei vaan voi vastustaa, ja eiköhän sardiinit nizzalaisilla oliiveilla maistu makoisalle.

Samalla reissulla kävin tietysti katsomassa Kampin mainostaulun, ja kyllähän siellä minäkin olin esillä. Kuvattu siis viime viikolla Kalevala Korun myymälässä.

 

Eilen, keskiviikkona, olin ystäväni Leenan luona kylässä. Sain herkullisen lounaan, mm. paistettua ahventa ja jälkkäriksi piiitkästä aikaa kääretorttua, oikealla mansikkahillolla. KIITOS!

Tiistaina kävin Suvilla leikkauttamassa hiukset. Nyt on taas kiva ja siisti olemus. Vaan selfie-kuvaajaa mussa ei ole;)

Maanantaina piipahdin Sokoksen kauneuspäivillä.

 
Ostosten kylkiäiseksi sain tuo vaalenpunainen pussukan, sen sisältö:

Viikko on taas kohta mennyt ihan humps vaan, kevät tulee ja päivät pitenevät. Mikäs tässä on ollessa. Nyt neulomaan.
KS

Hyvää Kalevalanpäivää!

Kalevala Korun Espan myymälässä oli kiva happening, Ken kantaa Kalevalaa?. Naisia kuvattiin Naisten päivän kuvakollaasia varten. Ensin kevyt meikkaus, korupöydältä sai valita haluamiaan  koruja kuvaan, tai sitten sai pitää omat korunsa kuten minä ja ainakin yksi toinenkin teki näin. Eiku, kyllähän mä kaulaan otin linturiipuksen. Sitä ei näissä blogikuvissa näy kun nämä otettiin omaan kameraan.
Oli tosi hauska viettää tässä niin tutuksi käyneessä myymälässä.

Tänään 28.2.myös tällainen FB-lähetys tulossa:

Klassikot-mallistomme kasvot, toimittajat Susani Mahadura & Yagmur Özberkan, ovat paikalla myymälässä klo 17-18 vetämässä Facebook Live -lähetystä.

Öh tuota, pari sormustakin ostin kun oli niin hyvä alennus, oikeesti;) Ehkä joku tunnistaa uutukaiseni.

Pakkaspäivän lämmikkeenä mulla oli ihana Tukuwoolista neulottu Chrysaetos-Maakotka huivi.

Mulla oli mun ikivanha mutta edelleen hyvä ja tosi lämmin kotimainen villakangastakki. Se on mahdollisesti jo 1970 luvun lopulta tai ihan 1980 alusta. Se on pitkä ja tummanruskea ja kun vielä päässä oli ruskea huovutettu hattu ja aurinkolasit niin Usko pelästyi kotiintulijaa!

Kalevalan kauppaan menin suoraan lounaalta. Virpin kanssa taas treffattiin ja hyvän ruuan äärellä oli kiva vaihtaa kuulumiset. Vaikka kuukausi tai kaksikin kuluu välillä ettei tavata kuitenkin tuntuu kuin ei väliä olisi ollutkaan. Siis silleen kivasti jatketaan siitä mihin just jäätiin. Nepalilaista ruokaa oli tänään lautasella, hyvää lammasta.

Eilen LeaP kävi iltapäiväkaffella. Hän toi tullessaan todella herkulliset ja ihan oikeasti vadelmalta maistuvat marjapiiraat. Kiitos, namskis. Ja sain tekemänsä erikoisen pussukan, siinä on lokeroita moneen tarpeeseen. Tää on kyllä kans ihan oma rotunsa joka osaa tilkkutöitä tehdä. Ekassa kuvassa näkyykin pussukan takana Beatles-kotelo, joka on myös Lealta saatu. Siinä on puikonpäitä.

KIITOS, tästä tarvii kyll vähän funtsia mihin käyttöön olis parhain.

Ihania, aurinkoisia pakkastalvipäiviä kaikille! Päivän hauskin vitsi ja naurut antaa Mummo, kliks tuosta mun sivupalkista.

KS

Lämmintä ystävän jalkoihin

Taas on yksi vyyhti Handu-lankaa neulottu. Kaikki meni, ehkä metri jäi.

Kärjessä on aikalailla tyhjää kun nämä ovat neljä numeroa suuremmat kuin oma jalka, toivottavasti mittaukset onnistuivat ja koko on oikein.

Lanka: Handun sukkalanka 75% villa 25% polyamid, 100 gramma, väri Kaseva
Puikot: HiyaHiya pyörö ja sukkikset 2.5 mm
Malli: perussukka kärjestä aloitettu, varsi 2o2n, päättely i-cord

 
KS

Uskolle on ohraa kasvamassa, turvassa ylhäällä;) kynttiläkruunussa.

Jäällä ja Vartiosaaresta

Tuolta Laajasalon uimarannalta tulossa ja
menossa tuonne Helsingin Latukahvilaan.

Hieno, upea talvisää. Kiva, että täällä etelässäkin oli oikea hiihtoloma sää ja tunnelmaa löytyi mm. jäältä. Paljon oli väkeä liikkeellä, hiihtäen, luistellen, kävellen ja moottorikelkoillakin. Kaikki oliva hymy huulilla ja tuntemattomatkin heltyivät juttelemaan keskenään. Helsingin Latukahvila oli nyt toista kertaa, toivottavasti vielä tulevinakin hiihtolomina. Lauantaina ja sunnuntaina siellä oli luvassa telttasauna ja avanto!

Paistettu makkara ja kaakao maistui mullekin.

Lapset saivat napakelkalla sellaisen vauhdin aikaiseksi, että mua olis jo hirvittänyt.

Tämä tapahtumapaikka on ihan Vartiosaaren vieressä, niemenkärki siitä näkyykin tuossa kuvassa. Vuonna 2016 Helsingin uusi yleiskaava valmistui ja siinä ohella Vartiosaaren osayleiskaava. Saareen rakennettaisiin kerrostaloja ja halki kulkisi raitiovaunu.

 Lainaus kaupungin sivulta:

"Vartiosaaresta suunnitellaan tiivisti rakennettua saaristokaupunginosaa, johon tulee asumisen lisäksi virkistyspalveluja kaikille helsinkiläisille. Asuntoja saareen rakennetaan 5 000–7 000 asukkaalle. Kaupunginvaltuusto hyväksyi Vartiosaaren osayleiskaavan  lokakuussa 2016."

Noh, kaavasta tietysti valitettiin ja tuossa pari viikkoa sitten Hallinto-oikeudesta tuli päätös. Mm. kaupunkibulevardit torpattiin, ainakin osittain, ja Vartiosaaren rakentamissuunnitelma kaatui.
Huh, ainakin pieni hengähdystauko tämän upean saaren kohtalossa.
Suosittelen lukemaan blogia Sivusilmällä, sieltä saat runsaasti asiallista tietoa näiden huudien kaavoituksesta yms. 

Kaksi blogikirjoitusta olen Vartiosaaresta kirjoittanut, tässä  ja tässä osa 1. .

Kesän ja syksyn 2016 aikana kuljimme Narratiimin kanssa Itä-Helsingin luonnossa ja niistä työstettiin 'Rajaton paikallislehti' Skutsi huutaa, joka julkaistiin keväänkorvalla 2017. Kirjoitin siihen 'Minun mennyt metsäni; Kannon kertomaa' ja Vartiosaaren puolustuspuheen, jonka nyt julkaisen tässä teillekin luettavaksi. Se oli lehdessä suomeksi, slangiksi ja englanniksi, jätän tuon enkun nyt tästä pois.
Sen verran selvennän tuota ensimmäistä kappaletta, että siinä on puhe Pasilan konepajan alueen uusista asuintaloista, joidenka asuntoja tuolloin myytiin.

 

Ikigaltsi palasiks?

Grynderi byggas Valkkaan nyyan alueen vanhalle tehdasalueelle. Mainos:

”Tällainen alue syntyy vain kerran sadassa vuodessa.”

Ku noi talot tulee gamloiks ja spragaa nii kyll siihen voidaan taas bygata nyyat haussit.

Mutt Vartsari, siis se skutsi ja galtsit, sitä ei voi saada takas jos se pamautetaan taivaan tuuliin ja bygataan pari himaa niille kellä on varaa bungaa niistä.

Saari synty ”miljardi vuotta” sitten ja sellasta erikeeperiä ei oo keksitty jolla se voitais liimata kasaan ku se on pantu palasiks.

Bulit jäät kulki yli ja teki saarelle muodot, meri sliippaa rantagaltseja edelleen.

Skutsi elää omaa elämäänsä niinku sen kuuluu, puut delaa ja murkut, madot ja fogelit saa siitä safkaa, ja uus puu kasvaa.

Korkeelta bärtsiltä on ikiajat tsiigattu skönelle, brennattu eldistä ett joku botski ajais stebuille, hiffattu ohi skiglaavat viholliset ja frendit.

Tää on sellanen saari ja mesta ettei kenenkään fyrkat riitä bungaamaan sitä hintaa mikä täll on. Näitä galtseja ja skutseja ei saa takas sadan vuoden kuluttua, ei koskaan, jos ne nyt uhrataan snadin populan asuttavaks.

Sama suomeksi:

Uhrataanko ikikallio?

Rakennusyhtiö mainostaa:” Tällainen alue syntyy vain kerran sadassa vuodessa!” Ehkäpä sadan vuoden kuluttua samalle paikalle taas synnytetään uusi alue. Tuo paikkahan on jo olennainen osa asuttua kaupunkia, ollut sitä jo kauan.

Saari halutaan nyt asuttaa. Vartiosaari, hieno ja ainutlaatuinen osa kaupunkia ja sen saaristoa. Jokainen saari ja metsä on ainutlaatuinen.

Saari syntyi ”miljardi vuotta” sitten eikä sitä voi synnyttää uudestaan, ei sadan eikä miljoonan vuoden kuluttua.

Jääkausi muokkasi sitä ja meri edelleen hioo sen rantakallioiden muotoa.

Sen metsä elää elämäänsä luonnon kiertokulun mukaan. Eläimillä, pienillä ja suurilla, on siellä kotinsa. Ihmisillä luontopolut, huvilat ja pienet viljelyksensä.

Näköalakalliolla voi katsoa samaa aavaa merimaisemaa, jota täältä on sadat vuodet katsottu, pidetty vartiota vihollisten varalta, tulilla houkuteltu laiva haaksirikkoon tai harhautettu vihollinen toisaalle.

Rannalla voi uida, antaa jalkojen nauttia hienon hiekan ja silokallion pehmeydestä.

Metsän vihreys rauhoitta ja virkistää mielen.

Tämän saaren arvoa ei voi rahalla mitata, vähäiset ovat rakennusyhtiön pennoset ikikallion maksamisessa. Räjäytettyä kalliota ei saa takaisin sadan vuoden kuluttua, ei koskaan.

KS