Kesäpipo

Usko säkätti saalista turvallisesti verkon takaa. Pari viikkoa sitten jättiläiskokoinen rusakko söi ruohoa pihallamme aivan tyynenä, edes ohikulkeneet ihmiset eivät sitä häirinneet.

Kesäpipo! Juu, kyllä kesälläkin pipoa tarvitaan ja vieläpä villaista. Parasta on tietenkin 100% merinovilla, se on tarpeen mukaan viileätä ja lämmintä.
Tämä yksilö on Handun ohutta merinovillaa ja neulottu 2.75 puikolla. Taas kerran kiitos Pirjolle langasta:)

 
160 silmukkaa (vai oliko niitä 162?) 2o 2n resoria sopiva matka, sitten 18 s oikeata ja 2 nurin sopiva pituus. Kavennukset oikeilla silmukoilla,( knk ja 2 o yht) joka toinen kerros kunnes oikeat silmukat loppuivat ja vielä yksi kavennuskerros nurjilla silmukkoilla, loput 18s?) vedin suppuun ja siinä se hyvä pipo sitt olikin valmis. Vielä kruunuksi Hand made - merkki, siitä tattis Marian joulutontulle;)

Parsa-aikaan oon syönyt useammankin kerran tätä herkkua, vaihdellen valkoista ja vihreätä. Tämä oli uunissa paistettu tosi maukas versio. Joo, pöydällä on vielä pääsiäisliina kukkoineen ja kanoineen.

Riippumattoretkellä Kaunissaaressa

Just mahtui tarvittavat tavarat uuteen rinkkaan, paino10 kg. Saaren eteläiseltä kalliolta löytyi oikein kiva paikka riippumatolleni.

Mikäs siinä oli loikoillessa, nauttia taivaan sinestä ja kahvista.

Meri on vielä kylmä, saaren luonnon vehreytyminen on muutaman päivän jäljessä mantereeseen verrattuna.

Kivessä on kivat pienet "portaat".

Kevään kukkia oli jonkun verran, näsiä oikein kauniissa ja runsaassa kukassa mutta unohtui kuvata.
Luonto rauhoittaa ja siinä on paljon katsottavaa mutta mutta. . . Saaressa on nyt niin raiskatun näköistä kun metsähoidon takia on pientä närettä sun muuta kasvustoa karsittu. Rangat on jätetty niille sijoilleen ja nyt kun ne ovat kuivuneet ja ruskistuneet niin ei se kaunista ole.
Rangat kuulemma kuuluu jättää siihen maatumaan, juu ymmärrän sen, mutta kyllä ns. oleskelualueet voisi siivota. Eteläisen keittokatoksen, vesipisteen ja käymälän ympäristö oli aika ruman näköinen.

Noh, kyllähän retkeilijät - asiakkaat - ne siitä pikkuhiljaa siivoavat sytykkeiksi.
Katokselle tuodaan puuta, jonka retkeilijät itse pilkkovat polttopuikseen, se on ihan OK jos puu on kunnollista, siis kuivaa ja ihimillisen kokoista.

Nyt on taas tuotu todella suuria pöllejä. Tuollaista ei normi nainen, tai pieni mies, jaksa edes hakuupölkylle nostaa. Nyt hakkuupölkkykin oli niin korkea että oilsi ollut vaikea edes yrittää saada kirveellä hyvää iskua.
Vaan näitä tämänkertaisia pöllejä olisi ollut turha pilkkoakaan koska ne olivat lahoa puuta! Se palaa kituen, jos silleenkään, lämpöä se ei tuota lainkaan.
Perjantaina aamupäivällä tuossa istuskeltiin ja mietittiin makkaranpaistoa. Tuli siihen sitten henkilökuntaa useampikin, pyysin tuomaan vähän pienempää puuta jota minäkin pystyisin pilkkomaan. Erittäin epäystävällinen vastaus oli: "Tuollaista on käsketty tuoda."

Pikkulusikka mittakaavana

Joku on lahoa höttöä pilkkonut.

Eipä tuo keittokatos muutenkaan houkuttele. Tulisija on edelleen se prototyyppi, joka tähän laitettiin kesällä 2013.
Tämän vika on alusta asti ollut se, että keittolevyt eivät mahdu reikiinsä kun alla olevat tuliraudat ovat tiellä. 

Pöytä-penkki systeemi alkaa hajota.

Risuilla ja oksilla yritin rantagrillissä makkarani paistaa mutta  . . .

Onneksi mulla oli mukana pieni punainen Primus keittimeni, olisi muuten jäänyt ruuat laittamatta ja kahvit keittämättä. Ravintolakaan ei ollut auki.

Summa summarum: ihan kiva reissu mutta kaivertamaan jäi paha mieli saaren ränsistyneestä yleisilmeestä.

EDIT: On siellä saaressa kaunistakin, vihreys on peittänyt ankeat risut. Kassulan tarinat sen todistaa.
KS

Vallisaaren suljetun alueen kammioissa

Tänään, lauantaina oli varmasti kevään ensimmäinen oikea kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä. Juuri sopiva retkisää. Stadin Slangi jengillä mentiin Vallisaareen, tällä kerralla tutustumaan suljetun alueen tykkipattereihin yms.
Lisätietoja Vallisaari.fi, ja  Aarresaaret .fi    ja Aarresaaret FB-sivu

Ihan ensin saimme huomioliivit ja turvakypärät päähän, jotka ovat tällä "luolakierrokselle" pakolliset varusteet.

Olikin jo lounasaika niin keitto syötiin heti alkajaisiksi. Kaikki saivat varmasti lohta lautaselleen koska kala oli erillisessä kipossa. Aikas hyvä idea, ei käy niin että ekat saa kaikki sattumat ja muille jää vain liemi ja perunat.

Tilauksesta meidät ruokki, kahvitti ja palveli Epic Food, virallisesti tämä aukeaa vasta 17.5.
Muut toimijat tässä satamassa ovat Myrskybaari ja Satamakahvila.

Ihka ensimmäistä päiväänsä oli avoinna Jäätelökahvila Paja

Luonto oli vielä harmaata ja paljasta, kevätkukat kyllä olivat jo kukassa: leskenlehti, valkovuokko, scilla ja kiurunkannus.

Vallisaaressa on paljon yleisölle avointa aluetta mutta on myös tämä liikkumisrajoitettu alue, jonne ryhmämme nyt siis pääsi käymään. Ei siellä mitään salaisuuksia ole mutta paljon rapistuvia rakennuksia ym. turvallisuusriskejä. Saaressa on ehdottomasti kuljettava vain ja ainoastaan merkityillä reiteillä ja kulkuväylillä. Maastossa saattaa hyvinkin olla räjähteitä ja sen sellaisia vaarallisia asioita.

9.Patterin ammuskellari

Pistimillä reijitetty ovi;)

7. Patteri on todella pahasti rappeutunut. Tässä ei saanut mihinkään koskea, hyvä että uskallettiin hengittää. Pian varmaan yksi seinä kaatuu, oli niin kallellaan.

 

Täällä oli oikea "siskonpeti": kolmessa kerroksessa, yhtä sänkyä monen monta metriä. Siinä on kylkikyljessä ollut oltava sovussa. Harmi kun kuva on tämmönen. Ja toinen punkkapaikka oli sit pimeä.

Välikevennyksenä sammakko!

Tällainen ulkoa, tulenjohtomesta vai mikä tää nyt olikaan.

ja tällainen sisältä

100 mm:n tornikanuunan sisällä 

ja kanuuna ulkoa

Kiitos Marjutille retken järkkäämisestä. Kiitos oppaille Jarmo Nieminen ja Petri Asikainen sekä opasoppilaalle Maija Tuurnalalle, joka on vauvasta asti asunut saarella ja nyt kasvattaa siellä omaa yksivuotiasta poikaansa. 

Vallisaaresta voi kuunnella linnunviserrystä kotisohvalta, HS:n artikkeli KLIKS

 "WWF:n ja Metsähallituksen työntekijöistä koostuva viiden hengen tiimi oli tiistaina pystyttämässä mikrofonilaitteistoa metsään, jotta kuka vain voi kuunnella, mitä siellä tapahtuu. WWF:n striimi löytyy tästä."

Aiemmat kirjoitukseni Vallisaaresta: 2016  ja  2017.
KS