Stadilla - kaupungilla

Olin lounaalla Virpin kanssa, söin nepalilaisia lammaspyöryköitä namskis. Krunikassa kun olin niin siitä oli hyvä lähteä kuleksimaan stadille. Kameran suurkuluttajana olin taas 77 kuvaa napsinut. Tässä osa katsottavaksenne.

Ensin Meritullinkatu 7 portaikon edestä pari fotoa. Tämä ovenpidike on niin söpö ja oikeastaan ihan taideteos. Jotain siitä on ehkä lähtenyt irti kun on rapistunut tuo pyöriö siinä.

Hakasen vastakappale ovessa

Samaisen ovisyvennyksen seinät jatkuvat korkealle ylös ja niissä on taivaankappaleita. Ovea vartioi kaksi jykevää palloa. Tuo ovihaka näkyy siinä ensimmäisen pallon kuvassa, pieni musta pallon viekussa.

Erilaiset ravintolat ovat vallanneet Skattan vanhat tiilirakennukset. Asiakkaita oli mutta näyttivät pääosin olevan turisteja.

 Suoraan minikasvarista asiakkaan annoksen koristeeksi, kätevää ja tuoretta.

Laitureissa hieman kalliimpia veneitä

ja vastarannalla Pohjoisrannan talot, joissa asunnot taitavat olla

hieman kalliimpia kuin jollain toisella kadulla.

Skattalla kaikki talot ovat kauniita ja koristeltuja, tässä yksi.

Vedenkantaja-veistos, Viktor Malmberg. Puistosta lisää tässä KLIKS

Jasmikepensaat ovat täydessä kukassa ja tuoksu on hurmaava.

Kannusruoho kaupungin kadulla.

Vanha. Ja vanha ja uusi sulassa sovussa rinnakkain.

Mitä lie lieriöitä nämä ovat? Kattoikkunoita? En löytänyt vastausta vaikka aika monta kirjoitusta Enso-Gutzeitin talosta luin.

Allas Sea Pool, viikon päästä maailman napana.

Kaupunki on täynnä turisteja, kaikenmaailman kieliä kuulee. Sain itsekin puhua enkkua ja svedua. Espan kaunis kukkaloisto tarvii ja saa huolenpitoa.

Tämäkin on taideteos: Kluuvinlahden fossiilit. Katutasossa Aleksilla, moni ei sitä huomaa vaikka yli kulkee.

Raparperisorbet maistui ihan oikealle rapsulle. Namskis. Roberts Coffee tekee sen itse.

KS

Prinsessamekko

Juhannukseksi ostamani ruusut saivat jatkoa eloonsa lyhyinä Aalto-vaasissa. Kestivätkin kauan. 

Torstaina oli lapseni, Villen, syntymäpäivä. Kuumana kesäpäiväna 41 vuotta sitten syntyi Kätilöopistolla. Eilen olin kylässä, pitkästä aikaa synttärikakulla! Kiitos.

 

Villen uusioperheessä on 3-vuotias Eevi (ja Eemi 4v). Neuloin hänelle tämän mekon ku teki mieli sellainen tehdä.
Lankana Almina 8/4, jota kului noin 250 g + ihan vähän vaaleanpunaista reunuksiin. Puikko Addi-pitsipyörö 3.0 mm. Ohje vanhassa Mandarin Petit vihkosessa. Se on aikoinaan ollut hyvä ostos, monta neuletta siitä on neulottu.

Tämänkin mekon olen tehnyt jo kaksi kertaa, alla kuvissa on Taran mekko. Toisen tein neuleystävä Arjan Peppille. Siitä en nyt löydä kuvaa, taitaa olla niitä Vuodatuksen katastrofin aikaisia kadonneita kuvia.

Löytyi Peppin mekko kuvagalleriasta,
tehty siis vuonna 2009.
 

Suru-uutinen: Emppu-kissa nukutettiin iki-uneen tänään. Empun ja Iitun blogi KLIKS.

KS

Liesjärven kansallispuistossa

Sunnuntaiaamuna matkustettiin Marian kanssa Kampista puolitoista tuntia bussilla ja jäätiin pois kyydistä Kyynärän pysäkillä. Ensimmäinen kiva nähtävyys oli jättimäinen pahka!

Tietä pitkin käveltiin ensin "vähän matkaa" risteymään, josta mentiin ensin kävelemään hieno Kyynäränharju ees-taas. Kannasta en päässyt näkemään mistään niin, että siitä oisin saanut kuvan mutta semmosen voi katsoa Luontoon.fi sivustolta KLIKS, ja  Retkipaikka.fi sivustolta lisää kannaskuvia tästä KLIKS.  

Mä jätin mun kuorman  (10 kg) odottamaan kannaksen alkupäähän, mikä olikin oikein hyvä ratkaisu. Sain rauhassa kävellä ja nauttia maisemista, ei siis tarvinnut puuskuttaa ja miettiä jaksanko vaiko en.

On risukon takana järvi, on on.

Päivä oli oikein kaunis mutta kova tuuli, jopa tuulivaroitus puuskissa oli annettu.

Kannas on "poikki" pienen matkan ja sen yli pääsee tätä siltaa pitkin. Varoituskyltti kertoi kaiteiden saattavan olla heikot! Niistä ei tarvinnut ottaa tukea, enkä kokeillut niiden pitävyyttä.
Ja onneksi tämä silta kesti toisin kuin samaan aikaan Repovedellä romahtanut riippusilta. Me oltiin siitä just puhuttukin ennen kuin kuultiin uutinen onnettomuudesta (Iltasanomien uutinen kliks). Mä kun oon sanonut, että en riippusilloille lähde eli Repovesi on jo ollutkin poissa suunnitelmistamme ja nyt tämä vain vahvisti pelkoni riippusiltoja kohtaan.

Välillä oli  tyynenpääkin ja Mariakin otti kuvia.

Jälleen kerran näin koivussa "Stairway to heaven" kääpiä.

Sitten sama takaisin  ja risteymästä kohti leiripaikkaa. Taas "vähän matkaa" kävelyä, mm. lämpökäsitellystä puusta tehtyjä pitkospuita pitkin.

Majoitteet puihin ja lepäämään rankan matkan jälkeen. Vapaa maisema taivaaseen asti:)

Mun majoitus on semmonen Lada kun Marialla on melkeinpä Mersu. Kuvassa ylhäältä alas lukien: tarppi nyt tuulensuojana, kiinteä hyttysverkko sivuun taitettuna, riippumatto ja alimmaisen aluspeitto, joka eristää altapäin tulevan kylmyyden.

Lähdin iltakävelylle metsäpolkua pitkin mutta pitkälle en päässyt kun valtavat kaatuneet puut katkaisivat polun. Olishan tuon runkon yli päässyt ja polku näytti jossain jatkuvan mutta mitäpä sitä ryteikköä tarpomaan.

Eikä tämäkään järvi saanut mua ihastumaan järviin: niin vähän mitään paikkoja, joissa voisi olla rannalla! Enimmäkseen ensin varvikkoa ja pusikkoa, sitten kaislikkoa, jossain joku pienen pieni aukko mistä saattaisi ehkä päästä uimaan. Mutta ei siis mitään rantakalliota missä istua iltaa viettämässä ja ihailla auringonlaskua tms.

Yö meni hyvin. Mahtavasti kurjet huutelivat aamuyöstä muutaman kerran. Se oli hieno kokemus, keskellä hiljaisuutta yks kaks komeat äänet. Oispa nähnyt linnutkin.
Ja kuinka kauniin värinen oli taivas ja mäntyjen latvat kun auringon nousu toi oman valonsa metsään.Valon myötä linnunpoikasetkin heräsivät ja sirkuttivat ruokaansa.
Tuulen suunta oli kääntynyt ja välillä kuuli hienosti kuinka tuuli eteni metsän puiden latvoissa.

Aamiaisen jälkeen pikkusade sai meidät pakkaamaan tavarat ja puolenpäivän aikaan lähdettiin talsimaan sinne "kaukana" olevalle kakkostielle. Huh huh ja puuh puuh. Ylämäkiäkin oli, ja vaikka ne oli pieniä niin kyllä ne koitoksia olivat tällaiselle keuhkoahtaumaa sairastavalle. Mutta ei hätää, reippaasti kävelin ja kuormani kannoin. Hyväähän se tekee keuhkojenkin saada vähän jumppaa.

 
Kolmevarttia meillä meni ja sitten oltiin tienposkessa odottamassa bussia, joka tulikin kuten Maria oli asian tutkinut.
Hieno retki! Kiitos, Maria, retkiopastuksesta ja seurasta. Mennään taas!

Liesjärveltä on hyviä kuvia ja retkikirjoitus blogissa Kävelystä ja elämästä, tästä KLIKS.
 

Jezz! Hyvä minä!