Lokoisaa lokakuuta!

Vuotuiset ja perinteiset Silakkamarkkinat oli taas. Vuosi vuodelta on vähemmän veneitä ja myyntimökkejä. Sääli mutta minkäs teet kun saalis vähenee ja ukot vanhenee. Tänä vuonna sentään löysin silakkapihvejä syötäväksi, tosi kallista kyllä,10 euroa kaksi pihviä lisukkeineen.

Kattoseisoja

Runeberg on saanut ympärilleen kauniit talvi-istutukset.

Uusi teesalonki Sofiankadulla, aika kalsean oloinen vaikka puitteet mahdollistaisi paremmankin..

Kiinalaisen uskomuksen mukaan tuottaa hyvää onnea kun tälle kaataa tilkan teetä.

Usko oli rokotettavana. Samalla lääkäri katsoi suuhunkin ja näki paljon hammaskiveä. Siispä uusi aika, poika nukutetuksi ja hampaat puhtaiksi. Uups, kävi kukkarolle!
Katti ei meinannut millään nukahtaa mutta olihan se lopulta periksi annettava.
Joku kummallinen, ja aika yleinen, kissojen hammasvika sillä on ja pitäis mennä hammasröntgeniin, että nähdään mikä on tilanne juuristossa. Onneks ei just nyt heti tarvii mennä, antaa talouden ensin vähän tasaantua näistä lekurilaskuista.

Tätä Kaura-lakka välipalaa en voinut syödä. Limaista ja kamalan väristä. Ois voinu vähän värjätä vaik lakankeltaiseksi. Yäk. Tää oli pakko tähän laittaa muistiin ku en oo aikoihin näin epämiellyttävään syötävään törmännyt.

Nyt on uunissa paljon, paljon parempaa syötävää.: kotimaista karitsapataa.

Nesteenä englantilaista olutta, olis pitänyt olla tummaa mutta tällä mennään. Ja juureksia krouveina paloina. Monta tuntia saa rauhassa hautua uunissa, 120ast.

Kun kaktus pääsi sisälle kesän ja lokakuun helteistä niin se rupes heti tekemään kukkia.

Orkidea on koko kesän pitänyt viittä kukkaansa kukoistuksessa ja nyt tulee lisää kukkia!

Uskon kaveri! Kotimaista käsityötä.

Nauttikaa kauniista syyssäistä ja ruskasta, hymy huulilla!
KS

Syyspäivä Tallinnassa

Protea Kukkatorilta

Virpin, Erjan ja Rinan kanssa viettiin kiva päivä Tallinnassa ja Eckerön laivan kahvilassa. Kiitos Rina kun järkkäsit reissun.

Karnaluksiin tietysti ensin. Toisilla oli isommat ostokset, mulla vaan vähän:

Pari kerää ohutta huivilankaa, pari koukkuamiskoukkua kun sen tekniikan jokin aika sitten opin, peukalonsilmukanpitimet ja noita nipsuja heijastimien kiinnitämiseen.  Heijastin on helppo siirtää takista toiseen. Ja 2.75 sukkapuikot KnitPro mutta ne onkin liian terävät:(

Sit mentiin kadun yli antoisaan Wool & Woollen lankakauppaan, FB-linkki. Oi oi ja voi miten ihania lankoja siellä taas oli, tai siis aina on ollutkin. Ja laadukkaita. Jos oikeasti haluaa hyvää lankaa edulliseen hintaan niin tänne kannattaa mennä.
Kaupasta olen kirjoittanut 2011 tästä KLIKS. Ihan kaikki vanhassa kirjoituksessa ei ehkä enää ole niinkuin kirjoitettu on, mutta . . . pääosin vielä ihan ok tietoa.

Tommosta superpehmoista Dropsin Puna lankaa ostin kauluria varten. Mieliteki Shetlannin villaa puseron verran mutta kyll ensin täytyy se ohje olla.

Muualta ostin kengännauhat uusiin tai siis vähän käyttyihin Kuoma-lenkkareihin, jotka sain napattua itselleni kun olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ja SUVA-sukat kun ovat niiiin hyviä.

Uudistetussa Nautica-kauppakeskuksessa kukin kävi missä kaupoissa kävi. Virpi osti hurjan edullisesti pari paria kenkiä, Skechers. Satamassa huomattiin, että siinä kaupassa oli muutkin käyneet: parilla pikkulikalla oli vilkkuvat-välkkyvät lenkkari ja naamat loistivat.

Siinä sitten käytiin oven suussa olevassa juustokahvilassa. Kauniisti tarjoiltuna edullinen 3:n euron kahvi! Siis tuo pieni viinerisiivu oli siinä kylkiäisenä. Tämmöseen paikkaan tekee mieli mennä uudestaankin. Rina söi herrrkullisen suklaakkkupalan.

Oli oikein kiva päivä ja mukavassa seurassa se hupeni liiankin nopsaan, vaik kyll kotona uni maistui kun jalkoja oli hetken lepuuttanut.
KS 

Museossa: Suruton kaupunki

Museokortti

Slangijengi kävi Hakasalmen huvilassa   (Kaupungin museo) tsiigaamassa näyttelyn Suruton kaupunki. Stoorin on skrivanut ihan oikeaksi kniigaksi Mikko-Olavi Seppälä, joka museon dosentti Jere Jäppisen kans vei jengin läpi 1920-luvun. Tattis huisin hienoista jutuist.
Mä en näyttelyy täs näytä muutaku pienen välähdyksen. Tää kandee mennä ite tsiigaan ihan ajan kanssa, nähtävää on bulisti.

Hakasalmen huvilan Grand Old Lady Aurora Karamzin.

Tääl kandee käydä tsufeella ja vaik jotain rehuja skruudata, tai fogelia! Nyt oli listallla sorsaa, ei varpusta! Ja huom. kieltolain aikaan varpunen olikin ihan jotain muuta ku fogeli;) Cafe Huvila

Gamloi reklaamei

Täss on itämainen salonki, kaikenlaiset salongit oli muodissa ku siel oli kliffa treffaa kaiffareita ja ottaa vähän 'stydimpää teetä' rauhassa.

Ruumiin kunnosta pidettiin huolta vaik tämmösel fillaril mikä ei liiku mihinkään, tai tommosel rullalla saattoi rullata rasvat vege mistä vaan kohtaa . . . samanlaist feikkaust on ollu sillo ku nytkin.

Tämmösis kliffois silhueteis tapahtuu sitä ja tätä, kandee tsittaa pöydän ääreen ja tsiigaa tarkemmin.

Ja tän oven kohdal kandee pysähtyy lysnaan mitä se takaa kuluu, niinku salakuunnella  naapurin bailuja.

Tosi nastaa ku slangi byroo oli järkännyt tän museokäynnin. Tällasii treffei lisää, kiitos Marjut.

Mä meen kyl uudestaan ja nyt on kliffa ku jo tietää vähän mist näyttelys on kyse.
KS

Ketuttaa

Syyskuu on ollut tosi kiva, lämmin ja aurinkoinen. Kuivan kesän jälkeen oletin puiden pudottavan lehtensä jo syksyn alkaessa mutta vielä on monin paikoin täysin vihreää, tässä hieman keltaista. Syys ei siis ketuta mutta jos talvi on kylmä ja korkeat nietokset niin se tulee ketuttamaan.

Itse kettu esiintyy ompelemassani pussukassa. Kankaan ostin Tallinasta jo ehkä vuosi sitten. Pesinkin sen melko pian mutta ompelu vaan jäi ja jäi. Tässä se nyt on.

Vaihteeksi vetoketjullinen pussukka ja sisälläkin on vetoketjullinen pieni tasku. Jos en ihan, ihan väärässä ole niin nämä kaksi vetoketjua ovat vielä faijan kotelotehtaan peruja, ne viimeiset, jotka mulla oli jäljellä. Siis jo antiikkia;)

Jos *X* vielä muistaa puheet tästä  ja tunnistaa tämän omakseen niin voin luovuttaa vaikka iltapäiväteen merkeissä:)

Kettuja on myös puikoilla, ihan kohta valmiinakin. Vähän ketuttaa kun taitavat olla naftit, vähän väljemmät ois saanu olla.

Se ketuttaa aika lailla kun tämä neuleliina jäi antamatta ennenkuin porukat lähti takaisin Fijille. Ei vaan tavattu. Noh, kaiketi systeri laittaa tän postissa menemään, ainakin jouluksi. Malli on jo moneen kertaan tehty ja kuvattu Ditte II kirjasta Knitted Lace. Turkoosi on yksi Marcian lempiväri. 

Myrskyä ei tullutkaan, mä olin varoitukset kuunnellut ja toiminut sen mukaisesti: kukat pois roikkumasta ja muukin tavara pois sateesta. Turha vaiva.

Jos vielä kaupassai on kotimaista vesimelonia niin suosittelen. Oli tosi makoisaa ja mehukasta.

Nyt on oikeanlainen spåra! Vaikka en enää päivittäin Cocista juo - niinkuin joskus - niin kyllä tämmönen mainos lämmittää ja piristää ketutuspäivää.

Fillaristeja haukutaan jatkuvasti mutta on meille jotain hyvääkin annettu: fillarinhuoltotolppa!

Ai joo, yks neuleohje piti saamani syyskuun ekalla viikolla mutta ei sitä ole vieläkään tullut, siis ketuttaa, ja tosi-tosi paljon. Kun alunperin jo pääsiäisenä tätä odotin.

Mukavaa syyskuun viimeistä viikkoa! 
KS