Musaristeily Tallinnaan

Natsa klubi ja Stadin Slangi järkkäsivät lauantaina musaristeilyn Viikkarilla teemana Elvis vs. Beatles. Aihe oli kiinnostava niinpä olin mukana. Menomatkalla musisoi Kaikuwaara mutta sitä ei ehditty kuuleemaan kun meillä oli buffet-ruokailu.
Ruoka oli ok syötävää pääosin mutta ei mitään entisaikojen buffaherkuttelua. Mua ei todellakaan haluta syödä härkistä tai papumuhennosta tai  nakkeja ja kuivahkoja lihapullia, joita oli sekä aikuisten että lasten pöydissä tarjolla. Paistettu pekoni tai tomaattikana ei mitenkään voi korvata kunnon paistia. Jäätelökään ei ollut sitä hyvää kermajäätelöä.

Tallinnassa oli reilu kolme tuntia aikaa olla maissa. Se oli toisaalta pitkä aika kuljeksia siellä mutta toisaalta liian lyhyt aika oikeasti mennä jonnekin tutustumaan, esim. Fotograafiskaan. Ja kukaan ei ollut kiinnostunut mihinkään menemäänkään niinpä itsekseni siellä sitten kuljin.

Koska oon saanu tietooni, että Maiasmokk on nykyään Orklan omistuksessa niin jotenkin sen vetovoima nyt hävisi. Kävin siis katsomassa Narva kohvikin, josta olin paristakin aviisista lukenut.
Joo, tuonne mennään kahville ja leivonnaisille seuraavalla kaverireissulla. Usein Karnasta kävellään keskustaan niin vaihteeksi voi tämän kautta kulkea. Ja tulee nähtyä muutakin kuin se sama suora Tartu mnt:n. Oli herkkullisen näköistä sekä suolaista että makeaa. Kuvia en vitriineistä ottanut koska lauantai-iltapäivänä paikassa oli tosi paljon ihmisiä.

Tuolta takaisin keskustaan, tai onhan tämäkin vielä keskustaa, ja Kukkatorin vieressä olevalle Virumägi kukkulalle, jota myös "suukkomäeksi" kutsutaan (T. Mäkeläinen/Tallinnan vanhakaupunki).
Siellä on pieni huvimaja, jossa nytkin nuorisoa istuskeli.

Puistossa on myös kaksi kaunista graniittiveistosta: Tauno Kangron Hetki ennen suudelmaa ja Hetki suudelman jälkeen. Kylmä kivi oli kyllä niin lämpimän oloiseksi saatu, tunnelma tuli  graniitin läpi. 
Ennen.. .

ja jälkeen

Tuolta pari askelmaa alas ja pääsee kangaskauppaan, jossa myydään kansallispukukankaita, kymmeniä  maakuntia näkyi nimilapuissa olevan, ja muutakin. Ostin palan kaunista punertavaa, josta voin tehdä pari pussukkaa. Tämä ei ole villakangasta vaan jotain sekoitetta niin hintakin oli kohtuullinen.

Ja koska olin Kukkatorin tuntumassa niin sinne! Ja pari kukkaa kotiintuomisena.

Rotermannin piha-alueella oli joku tapahtuma ja tämmösiä kongeja soitettiin. Aika jouhevan näköistä oli ja kumu kuului kauas.

Hämeenlinnassa näin pallon joka pyöri vedessä ja solisi,

 täällä on tällainen muna jonka yläpäästä pulppuaa vesi ja virtaa jonnekin munan alle.

Arkkitehtuurimuseon eteen on tullut uusi taideteos: Steampunk. Mun mielestä tämä on kaunis, sitä vois katsella pidempäänkin, liikettä ja muotoa. Ja vaikka vähän silitelläkin.

Takaisin laivalle ja musiikin pariin. Voi jösses . . . ekaks oli Elvis-musan vuoro (Raulis Mephis Band). Ehkä se bändi soitti ihan ok mutta se laulaja! Uhhuh, laulu tuli ihan varmasti nauhalta ja se pilasi koko jutun. Eikä se muutenkaan ollut mitenkään elviksen makuista.
Sitten tuli Beatles-musaa (Tinos). Noh, bändi oli sentään ihan jees, menoa ja meininkiä mutta ehkä se oli kuitenkin liian modernia, en mä tiedä, en osaa selittää. 

Ja sitt se jengi siel tanssilattialla. Eih, uhhuh, mä en kestä, jne jne. Myötähäpeäni oli mittaamaton. Ehkä vieläkin sitä leijuu ilmassa. Joo, varmaan on ihan ok että nuoruutta eletään uudestaan mutta joku raja sentään vois olla, tai sitten ei. Toivottavasti en ikinä tuu tuohon pisteeseen, että vaipat pöksyissä menisin rokkaamaan, taisi yhdellä miehellä olla vallan pettänyt pissapidätys. Tai sit sen vois tehdä jossain palvelutalon tansseissa tms. Ei, ei. Nyt mä tiedän miks mua ei ole mummodiskot kiinnostaneet eikä 60+ vai mitä ne nyt onkaan.
Sori nyt kauheesti ku joku varmaan veti hernee nenään täst mut  . . .

Mulla on muuten ihan oikeesti ollu herne nenässä! Mä olin skidi ja mulle tuli kuumetta ilman mitää muita oireita. Mentii sit lekuriin ja se hiffas et olin tunkenu herneen nenään ja se oli sit kostunu ja alkanu turvota siel ontelos ja aiheutti sen kuumeen. Lekuri sai tongittuu sen veks ja mä paranin melkein ihmeparantumisen, hupsista vaan.

Sit tuli laivan vakkaribändi soittaan ja se oli sit sellasta menoo ja meininkiä ja volyymiä ettei mun korvat enää jaksanu. Siirryin rauhallisempaan kahvilaan ja sielt olikin kliffa tsiigaa stadiin saapumista.

Viikkari ku tulee Kustaanmiekast Skattalle, toisin kuin vakkarilaivani Finlandia sinne Länsiterminaaliin.
Ekaks Harmajan majakka, oli kaunis kaikessa karuudessaan.

Tuonne aukkoon on tän bulin seilaavan talon mahduttava.

Sit näkyki jo Redin tornitalo ja se tulossa oleva. Ja Kruunuvuorenrannan rakennustyömaa ja siellä oleva Öljysäiliö 468, avoimien ovien aikataulu, taustalla Myllypuron vesitorni.

Saari, Katajanokanluoto, jonka joku osti pilkaahintaan.

Oli siis ihan eriainen matka, seurassa mutta yksin, ja toisenlainen kokemus kuin vajaa viikko sitten. Molemmat opettavaisia omalla tavallaan.
KS

Tallinnassa kesän lämmössä

Kun LeaP vihdoin kotiutui stadiin vietettyään ihan koko kesän mökillään niin mehän mentiin heti Tallinnaan. Ei me tolla purjealuksella menty mutta kaunis laiva ja kiva kuva. Aamusumuinen stadi jäi taakse ja Tallinnassa olikin ihan hellepäivä.

Wool&Woollen lankakauppa on muuttanut! Facebookista voit seurata tilannetta, siis milloinka saavat kaupan avattua. Sehän oli Tartu mnt:n varrella pienen pienessä talossa. Nyt se on kadun toisella puolella ja isommassa valoisassa tilassa. Kauppa ei vielä ollut auki mutta sen verran pääsin sisälle piipahtamaan, että sain toivotettua onnea uudelle myymälälle. Kyllä Eve vaikutti tosi iloiselta ja tyytyväiseltä, kunhan vaan kaikki lankakerät löytävät uudet lokeronsa. Tänne on nyt tosi helppo poiketa samalla kun käy Karnassa, ja ehkäpä monet uudetkin asiakkaat nyt löytävät tämän kaupan ja sen ihanat langat.

Kuvassa Lea ja mä W&W:n ikkunassa ja sen takana:)

Energia kohvikissa juotiin perinteiset päiväkahvit leivonnaisineen.

Mä en ollut pitkään aikaan kävellyt Muurivahetta enkä tiennyt onko siellä enää Jolleri-lankakauppaa kun siitä ei oo kukaan puhuntkaan aikoihin. Siispä jokin aika sitten poistin sen Tallinnan lankakaupat sivultani. Mutta Muurivaheella se edelleen on ja lankoja pullollaan.

Mulla on kirjastosta lainassa Tapio Mäkeläisen kirjat Tallinnan keskikaupunki ja Tallinnan vanhakaupunki. Mielenkiintoista luettavaa ja katseltavaa. Mulla oli se vanhakaupunki kirja mukanakin ja muutaman paikan siitä katsoinkin ku kohdalle osuttiin. Muureja tuli sit kuvattua.

Tämä kaunis metsäkauris patsas on kopio alkuperäisestä, joka on nyt museossa, koska se usein yrittettiin varastaa! Kuvanveistäjä Jaan Koort.

Yks' kaks tultiinkin sitten Balti Jaama torille. Oon siellä jo monta kertaa käynyt mutta aina vaan ihailen tuotteiden esillepanoa.

Torilta satamaan kävellessä nähtiin tosi, tosi paksu mustapoppeli.

Oli kiva reissu taas. Tallinna on aina mukava kokemus. Historiaa on joka askeleella. Nyt näitä Tallinna kirjoja selatessa on tullut mieleen, että pitäis varmaan joku kerta olla ihan parikin yötä tuolla ja nähdä monen monta mielenkiintoista paikkaa.

Paluumatka laivassakin sujui erinomaisen nopsaan hyvän ja monipuolisen keskustelun merkeissä vieressä matkustavien kanssa. Historiaa Novgorodista Napoelonin kautta Staliniin ja paljon siltä väliltä. Kirjallisuutta unohtamatta, ja elokuviakin ehdittiin käsitellä. Oli just sellanen keskustelu tuokio mitä mä oon kaivannu, ja kaipaan.
Jossain vaiheessa kuvittelin, että neuletapaamisissakin voitais jotain oikeasti keskustella mutta ei, kyllä ne useimmiten on vaan sellaista pintahöpinää 'mitä lankaa ja montako silmukkaa sulla on'. 

KIITOS Lea matkaseurasta ja allaolevasta päivän liikuntatuloksesta;)
KS

Yö puutarhassa

 

EDIT: Koillis-Helsingin Lähitieto lehden artikkeli lauantai-illastamme. KLIKS.
 
Lauantaina 31.8. vietettiiin Suomen luonnon päivää ja siihen liittyen kehotettiin Nuku yö ulkona.
Lauantaiaamuna löysin tiedon Urban Garden Night - tapahtumasta. Hylkäsin pessimistisen ajatukseni "en mä kuitenkaan enää mahdu". Otin positiivisen asenteen, yhteyden järjestäjään ja vienosti kysyin mahtuisko puutarhaan vielä yksi riippumattoilija? Juu, kyllä tuohon omenapuiden väliin vielä mahtu!! Jee!
Ei muuta ku rinkan pakkaukseen ja eväiden hankintaan. Tilaisuus oli siis periaattella omat eväät, talo tarjoaa kahvia ja teetä. 
Talon puolesta oli myös puolijoukkueteltta, johonka sai majoittua ne, joilla ei ollut omaa telttaa. Wau!
Siis joku ihan oikeasti halusi ihmisiä omaan puutarhaansa yöksi. Ja millainen kaunis paikka se olikin. Suojaisa rintamamiestalon piha. Pari tosi komeaa syyshortensiaa, suuri hopeakuusi, pari komeaa mäntyä. Hyvässä kunnossa oleva nurmi, joka kestää käyttöä. Ei perennapenkkejä tai perunamaata. Trampoliini talon lapsille ja sehän olikin koko illan kaikkien lapsien suosikkivehje.

Kolmen kesäkanan koppi, sieltä saa kolme munaa päivässä.

Etsi etana . . . pihan pienet sarvipäät ovat kanojen herkkua, paras herkku on kastemato.

Ja tietysti grilli, jossa illanmittaan paistui makkara jos toinenkin sekä kiehahti herkullinen nokipannukahvi, namskis.

Aamiaiseksi paistui omien kanojen munista munakasta.

Ja toisaalla isäntä paistoi muurikkalettuja aamun herkuksi:)

Urbaaniin tapahtumaan tuli myös 'Urban Nomad' omalla kulkuneuvollan;)

Läheinen Malmin lentokenttä tarjosi oheisohjelmaa, laskuvarjoja ja kuumailmapalloja näkyi.

Illan ehdottomasti paras ohjelmanumero oli kun emännän 'sisko ja sen veli' soittivat viulua ja kitaraa! Niin kauniita kappaleita, kuten esim. Niin kaunis on maa. (Kuvassa emäntä puhuu, ei laula vaik suu onkin just silleen auki;) )

EDIT: Tässä pieni näyte soitannosta.

Ja vielä siskonmiehen superhieno, upea lauluesitys: E. Leinon Nocturne, kitaran soidessa taustaa juuri niin herkästi kuin vain saattoi. Iso Kiitos laulusta! Hrrr, tämä kaunis muisto säilyy mielessä, kauan.

Todella kivan illan hämärän muuttuessa pimeydeksi kukin hiippaili makuusijalleen. Kaksi telttaa onkin jäänyt kuvaamatta.
Yöpyjiä oli 16, joista puolet taisi olla lapsia. Illassa oli mukana yht. 20. Myös emäntä ja perheen lapset yöpyivät teltassa. Ja yksi tai kaksi lasta nukkui trampoliinin päällä.
Isäntä nukkui ihan omassa sängyssään talon Pohjanpystykorva seuranaan. Koira oli joutunut olemaan koko illan sisällä kun pihalla oli niin paljon väkeä, että se olisi ollut ihan ihmeissään kaikesta touhusta. Tottakai se pääsi iltalenkille ja silleen ok hoidossa oli.

Kahvi-, tee- ja puurovedet keitettiin ulkona, kuten kaikki muukin toiminta oli pihalla, sisällä piipahdettiin vain vessassa.

Yhdessä seurueessa nuorille opetettiin trangian käyttöä.

Aamulla mulla oli tällainen näkymä hyttysverkon läpi: vanha ja suuri omenapuu, tai siis tietysti kaksi, muutama omena siellä taisi olla.

Tämä oli kyllä niin erikoinen ja hieno tapahtuma etten oikein osaa sitä kirjaimilla kertoa. Upea kokemus. 
Iso KIITOS Laitalan perheelle! Kiitos, että avasitte puutarhanne tuiki tuntemattomalle, ja toisellekin. Muut taisivat olla ainakin jonkun mutkan kautta tuttuja. 
Kiitos kaikille mukana olleille. Erityiskiitos musiikista ja laulusta <3.


KS