Neuleleiri, Labbnäs

Perniön Pyhän Laurin kirkko 1460-1480 luvulta! Tämän katsoimme menomatkalla Labbnäsin Neuleleirille.

Lokakuun viimeiset päivät, torstaista sunnuntaihin!, vietin todella hyvässä ja kivassa seurassa Labbnäsin lomakodissa Neuleleirillä. Olin tästä haaveillut jo muutaman vuoden. Elokuussa tartuin tilaisuuteen ja varasin paikkani. Sitten hoksasin kysyä Virpiltä olisiko hänellä syyslomaa tällaista retkeä varten. Ja joo, vielä Erjakin rohkeasti liittyi seuraan.

Täysihoito tarkoitti sitä, että kun oli just aamiaisen herkuilla aloittanut vatsan täyttämisen niin jo oli aika nauttia lounas. Kohta sitten olikin iltapäiväkahvin vuoro eikä aikaakaan kun syötiin päivällinen. Vielä jostain löytyi kolo iltapalan herkulle. Puh-huh! Kaikki ruoka oli niiiiin maukasta ja hyvää, että tuli melkein ylensyötyä mutta en valita, en. Syömisten välissä sitten neulottiin, neulottiin ja juteltiin. 

Välillä tehtiin ostoksia tai vain siliteltiin kauniita lankoja. Paikalla oli lankakaupat Kerä ja RainboWool sekä neulojan tärkeitä tarvikkeita myyvä The Knitting Barber.

Lauantaina muutama autollinen käväisi kylillä eli Kemiön keskustan Garnhärvan  (https://fi-fi.facebook.com/garnharvan/) lankakaupassa, ja me myös Paperipuoti LW:ssä. Sauna oli lämmitetty illalla mutta en käynyt, oli kuulemma hyvät löylyt ja joku rohkea käväisi järvessäkin.

Kiitos kaikille leiriläisille, Labbnäsin keittiöhenkilökunnalle ja Mikaelalle järjestämisestä. Keväällä sitten Porkenäsin leirille!

Instagramissa näkee muiden leiriläisten hyviä kuvia mutta kun en oikein hallitse tekniikkaa niin laitan tähän nyt yhden IG-linkin, siitä varmasti osaava pääsee eteenpäin ja saa nähtäväksi muitakin.

Ostin lankaaa unisukkiin, sormikkaisiin ja Rauma-langan raidoiksi muutama vuosi sitten ostamiini Kerän karitsanvillalangoista neulottaviin lapasiin (ruskeat kuvan reunassa), jospa nuo pehmoiset langat tulisi nyt vihdoin neulottua. Ja Virpi osti lankavyyhdin, jonka lykkäsi mulle: "neulotko tästä mulle sormikkaat"?

Paperipuodista ostin itselleni joululahjan: pakkauksen, jossa on kaksi palapeliä (a' 1000 palaa), joista toisen kuva on täysi arvoitus ja toisesta tulee ehkä jotain kuvan kaltaista! Tällainen palapelihän mulla oli kerran ja se oli tosi kiva tehdä kun sai oikeasti miettiä miten kuva muodostuu. Linkisssä on selkeästi kerrottu näiden pelien idea: Palapeliparatiisi.

Sokerina pohjalla: Raitapuseroni on valmis! Sain sen just ja just valmiiksi leirille mukaan otettavaksi. Teen siitä oman postauksen myöhemmin.

KS

Minusta tuli anoppi!

Ville ja Milla menivät naimisiin 22.10.2021 Hyvinkään maistraatissa. Vihkimisen todistanut ystäväpariskunta, me anopit, lapset Eevi ja Eemi söimme maukkaan aterian hotelli Sveitsin Karhunpesässä. Nuoripari vietti hääyön hotellissa ja mä hoidin lapset ja koirat. Oli tosi kivat ja onnistuneet häät.

 ONNEA!

Vihitty on ja todistus siitä paperilla. Nyt on helppo hymyillä. Morsiammella ihan itse ommeltu todella kaunis puku.

KS

Kypärämyssy

Luukin metsästä keskiviikkona otetut mustikanvarvut kiiltävät kauniisti auringonvalossa, ihan valaisevat. Suppilovahveroita sieltä myös toin, ehkä kolme-neljä litraa ja kaverilla Pialla oli melkein yhtä paljon. Työpäivän jälkeen oli aikaa vain pari tuntia koko reissulle, eli paljon sieniä jäi poimimatta, luulen niin.

Noh, sienistä leivoin piirakan, osan laitoi ruusukaalien ja juuston kanssa ruuaksi ja yhden satsin pakastin. Tuotoksista on nyt kuvat mun Insta-sivulla! Se on vähän oudolla nimellä kun sen aikanaan tein vain voidakseni katsoa muutamaa Helsinki-aiheista Insta-tiliä ( esim. tämä on kiva: Jesper von Hertzen  ja sitten tietysti Villen koirat pitää nähdä:  Ranchvaino  ).

Yritin avata tilin ihan omalla nimellä ja tällä blogin nimellä mutta en enää osannut, ei millään onnistunut. Poistin sen. Ehkä jossain vielä seikkailee yksi tili mun nimellä ku en sitä ehkä saanut poistettua. Tämä olemassa oleva tili kuvineen on siis:  Stina Sällström  . Sädevuo oli ennen suomentamista Sällström, siitä siis tuo väärä nimi ja Stina on sille luonnollinen etunimi. Tuo on siis ihan julkinen tili, voi vapaasti seurata.

x x x

Petite Knit´iltä löytyi kiva myssy. Ja Snurresta ihanat langat siihen.

Kuvaaminen ei vaan onnistu omin voimin:

Netissä, ohjeen sivulla, on tosi hyvät videot kohta kohdalta. Katsoin niistä tarkasti miten tehdään ja onnistuin oikein hyvin tekemään tämän. Selotus on kyllä tanskaksi mutta ei sitä tarvitse ymmärtää, kuva kertoo kaiken. Suosittelen.

KS

Uutta päähän

En ole menossa naamarin kansa pankkiin;) . . .  

Langat: Aaran Koto värissä Aura, 47 grammaa ja Gepardin Kid Seta väri nro 405, 21 grammaa

Puikko: 4.5 HiyaHiya pyörö

Malli: Titityyn Tiinan Myrsky-myssy  (aiemmin tekemäni vihreä KLIKS)

Kiva ja helppo malli, tuollainen nykyaikainen litteä ja pehmeä. En tiedä kenelle tämä olisi.

x x x 

Toinen uusi, suoraan kampaajalta

KS

Kuvia Kampin kaduilta

 Kamppi on iso kaupunginosa, ei vain kauppakeskus.  

Kuvat ovat hieman tummia koska kuvasin ne illansuussa matkallani elokuvateatteri Orioniin.

Ihan hyvä leffa, menoa ja meininkiä ja nähtiin rakastunut 007;)

KS

Kiva herätys!

Voiko päivä kivemmin alkaa? Puhelin piippasi ja ilmoitti, että läheyts on noudettavissa! Viikonloppuna tilasin ja JO NYT se on täällä!

Titityyllä oli 15-vuotissynttärit  ja alennus kaikista tuotteista. Noh, kerranpa minäkin nyt tartuin tilaisuuteen ja tilasin villapuserolangat.

Lauantaina heillä oli suuri paljastus odotettavissa, yleensähän on ohjeen tai kirjan julkkarit. Vaan nytpä olikin kehräämön julkkarit! Ou jee, Puumalaan perustetaan huippunykyaikainen kehräämö, Saimas Spinneri Oy. Linkistä KLIKS ja voit lukea asiasta enemmän ja tietysti Titityyn Instassa on julkkareiden live-lähetys tallennettuna ja katsottavissa. ONNEA!

Puumalalehti

Titityy INSTA

 Villapusero on siis Jenna Kostetin Neulottu Kalevala sarjasta Pohjolan emäntä.

Mulla on jo nyt myös Kalevala Korun tämän vuoden joulukoriste Suomussalmen hevonen.

 Siis kotimaista ole taas suosinut ihan runsaasti:)

KS

Syksy tulee

Tatteja Kauppatorilla, kaunis esillepano, hinta 30 euroa/kilo.

Ostin mustatorvisieniä 3 litraa, 15 e/litra, ne on nyt kuivattu ja niistä saa pitkin talvea hyvää maustetta moneen ruokaan, ja tietysti niitä hyviä elämäneliksiirejä.

Ruskaisessa mekossani nautiskelin viimeisestä kesäpäivästä, torin tuoksuista, syksyn sadosta ja ihmisistä.

Tämä Esplanadin vaahtera tulee kuvattua varmaankin joka syksy, se erottuu hyvin kun on ensimmäisenä värikkäänä puuna vihreiden lehmusten vieressä.

Herttoniemen siirtolapuutarhalla oli syysmarkkinat. Ostin talveksi paikallaista hunajaa ja Tuusulan tattaripellolta makunsa saanutta tattarihunajaa, Hilloja: raparperi-mansikka, vadelma, minttuinen vihreä karviainen ja yksi on Murheellinen mustaherukkahyytelö siksi, että se ei jostain syystä ollut hyytynyt. Onhan sellaisen löysempikin hillo käyttökelpoinen. Köyhänmiehen lakkahillossa on porkkanaa ja karviaisia, on aivan aidon näköistä:).

Nyt on puolukkapiirakan aika parhaimmillaan. Kun mä olin lapsi niin mummo toi aina elo-syyskuussa meille arbuusin. Se oli ostettu Iso-Roobertinkadun hallista. Ja se oli niiiiiin hyvää, makeata ja mehukastaja tietysti eksoottista. Ne taisi siihen aikaan tulla Neuvostoliitosta. Aina sellainen on vieläkin ostettava, tämä on kotimainen.

Kauniita syyspäiviä, ei pieni sade haittaa, ja hyviä sienisaaliita jos metsään pääset.

KS