Rukki-huivi

Jonna Kapelan  suunittelema  Rukki-huivi on neulottu Tukuwool Fingeringistä värissä Taate puikolla 3.75 ja lankaa kului 135 grammaa. Ohje on super helppo mutta lopputulos on hieno. Suosittelen. Se saikin kuivua ulkona kun oli kaunis päivä. En mitannut huivia mutta ihan sopivan kokoinen se on.

Tulppaaneja jo ollut ihan riittävästi, huonosti ovat tänä vuonna avautuneet. Ostin siis vaihteeksi S-Marketin viikkokimpun. Viherkasvit pitäisi varmaan keväthuoltaa mutta oon vähän huono siinä hommassa, kait se on vaan ryhdyttävä toimeen.

KS

Keväinen ihme

Kauppamatkalla meni risteyksen yli siitä mistä en yleensä mene, toisella puolella oli sitten perhonen vastassa. Siinä se lämmitteli katukiveyksellä. Lähti kuitenkin kulkemaan suojatien yli. Ai ai, mitenkä sen kävisi?

 

Napsasin siitä pari kuvaa ja sitten otin sen kauppalapun päälle ja kuljetin sen toiselle puolelle. Pari kertaa se putosi lapulta mutta otin sen taas kuljetukseen. Autoilijat väistivät, ehkä ihmetellen mitä tuo nainen tuossa kykkii keskellä katua.

Laskin sen sitten aurinkoiselle nurmenkaistalleelle. Mitäs siinä vieressä kiilteli? Kas kas, kaunis kivi, jonka hämmästyneenä otin talteen.

Ihmeiden aika ei ole ohi. Ihmeen toteutuminen alkoi varmasti jo paljon aikaisemmin mutta omalta kohdaltani siitä, että lähdin ylittämään katua eri kohdasta kuin yleensä. Nyt minulla on tämä on kaunis pala ametistia. Perhonen antoi  hienon kiitoksensa.

x x x

Olen nyt kyllä sitä mieltä, että se määrä keinokuitua/muovia, joka käytetään villasukkalankoihin ei varmaankaan ole se pahin muovin lähde maissa ja merissä. Eli aion tästedeskin käyttää keinokuituvahvisteisia sukkalankoja. Kokeilin tätä kotimaista Tencel-vahvisteista ja tässä on tulos:

 

Toisessa on jo iso reikä ja toisessa reikä on aluillaan. Olen käyttänyt näitä tosi vähän. Ulkokengissä varmaankin alle 20 kertaa ja kotona sisällä ehkä kuukauden verran tänä talvena. Jo valmistuessaan näissä oli ongelmana se, että neulos ei vetäydy takaisin muotoonsa kuten ns tavallinen lanka. Jouduin neulomaan näihin uudet terät heti alkuunsa kun osoittautuivat liian isoiksi, pyörivät jalassa ja kengässä. Linkissä on muutamat muut kuluneet sukat sekä nokkosvahvisteiset, jotka myöskään eivät kestäneet käyttöä.

Ihan varmasti Tencel ja nokkonen ovat hyviä kuituja neulottaessa muita vaatteita kuin sukkia.

 Mulla on ohuista sukkalangoista tehtyjä sukkia, joita olen käyttänyt todella pal.jon. Joitakin jopa useita vuosia, ei siis samoja joka päivä vaan vaihdellen. Suurin osa on neulottu Lanitium ex Machinan langoilla ja olen siihen lankaan oikein, oikein tyytyväinen. Voin suositella, huom: tämä ei ole maksettu mainos, kaikki LEM langat olen ihan itse ostanut ja maksanut täyden hinnan. Mulla on myös Breathing Space pusero LEM-langoista ja se on edelleen hienossa kunnossa vaikka on paljon käytetty lempipusero.

x x x

Tarvitseeko joku tällaisia taottuja kynttilänjalkoja? Kaksi kappaletta niitä on nyt tarjolla.

 Ja tällainen Olli Simolan maalaama muotokuvataulu notkuu nurkassani, koko 77x62, :

Jos kiinnostaa niin laita e-meiliä, osoite profiilissa.

KS

Rauhankyyhkysukat

 

Asukastalolla oli kirppis. Keräsin kaikenlaista tavaraa myytäväksi ja myös nämä sukat, joista pyysin 30,00 euroa. Ostajan valinnan mukaan laittaisin rahat joko Unicefille tai Lääkärit ilman rajoja -yhdistykselle. Valmistauduin huolella hintalapuilla ja lahjoituskylteillä. Mutta pah! kauppa ei käynyt. Sukatkin jäivät myymättä. Muutama pieni tavara meni kaupaksi, sain Unicefille lahjoitettavaksi seitsemän euroa! Olin kyllä sinisilmäisenä uskonut saavani muutaman kympin kasaan. Noh, laitan omistani lisää jonkin tasasumman.

 

Tästä Taito-ohjeestahan kyllä meni rahat keräykseen, ovat saaneet tällä jo 12.000 euroa! Hyvä niin. Mähän ostin tämän lanka+ohje pakettina. Laitoin jo palauttetta, että oli vähän  huono ostos. Kuvioväriähän kuluu vain tosi vähän ja kun kerät olivat 100 grammaisia niin nyt 'jämälankaa' on karvan alle 200 grammaa koska neuloin naisten koon.

Kirjastosta sain lainaksi uunituoreen neulekirjan: Hurmaavat hameet ja valloittavat villahousut. Onpas kiva ja hieno kirja. Kaavion on selkeät, hyvät yleisohjeet ja mallikohtaiset ohjeet vaikuttavat selkeiltä. Ja kuvat! Kaikista kuvista näkee mallin hyvin ja yksityiskohtia on kivasti kuvattu. Sanoisin, että tämä on aivan eri luokkaa kuin Moreeni liukuhihna kirjat. En moiti Moreeni kirjojen ohjeiden tekijöitä vaan kirjojen yleisilmettä ja kuvia yms. Ehkä tuosta täytyy yhdet kivat villahousut neuloa. Hamettakin tekis mieli mutta ei nyt näillä koronakiloilla oikein ole hyvä idea.

Stadilaisen viikon kala-annos on yleensä silakkapihvit mutta nyt oli niin pieniä fileitä kaupan että paistoin ne sellaisenaan, vähän ruisjauhoilla höystettynä ja salaattipedillä. Namskis.

Silakoiden hinta ei vielä ollut noussut mutta huom! Fazerin sininen suklaalevy on kallistunut 10 centtiä ihan huomaamatta, ei siitä ole mitään mainintaa missään ollut. Salakavalaa tämä tällainen, niih.

KS

Perintöhopeita ynnä muuta sitä ja tätä

Kului toista vuotta kun serkkuni jäämistön kohtaloa vatvottiin. Ensin löytyi yksi vanha testamentti mutta kun vähän "painostettiin" niin johan löytyi se myöhemmin tehty testamentti, josta me serkut (mä ja systerit) oltiin tietoisia ja jossa oli meitäkin muistettu. Myös muita henkilöitä oli mainittu ja Tamperelaisia museoita, teatteria ym. ja pääosan peri Suomen kulttuurirahaston Pirkanmaan osasto. Noh, ei siitä sen enempää muuta kuin että kaikki tekstiilit joutuvat hävitykseen koska koiperhoset olivat vallanneet asunnon, harmi ja sääli.

Yllä on mulle tullut hopeinen sokeri-kerma-astiat, sekä tusina perinteisiä ruusulusikoita. Niistä sais ns lusikkakoruja kun joku tekis. Tarvitsetko lusikoita?

Ja tässä alla on ruotumattomasta teräksestä serkun isän tekemiä astioita. Tuo kauhan mallinen on varmaankin kastikekulho, tai näin bliniaikana siitä voisi tarjota ruskistettua voita, ihan kiva tavara. Kannellinen rasia ja pikari ovat todennäköisesti ehtoollisastiat, joita voi kuljettaa mukana kotikäynneillä. Tarvitsetko tällaiset välineet?  Nämä ehtoollisvälineet löysivät jo oikean kodin, ja just sinne mihin olin niitä alunperinkin ajatellut. Hienoa, näin asiat järjestyvät.

Sain myös venäläisiä Lomonosovin kahvikuppeja. Niitä en kaapintäytteeksi halunnut joten ne on jo myyty. Eivät paljon minkään arvoiset olleet kun määrä oli outo 7 kuppia, ei kakkulautasia eikä kannua yms. Kuulemma isommat teekupit olisivat olleet paremmat hinnaltaan.

En siis ole mikään perijätär vaikka perinnön saaminen hyvältä tuntuikin, eihän tällaista usein satu kohdalle.

No niin, olen lopultakin saanut neulottua jo syksyllä Neuleleiriltä ostetun langan. Malli on Tiina Kuun Pohjoista viljaa mutta näissä ei se vilja ole vielä kasvanut vaan on vasta oraalla pälvinä lumen alta näkyvissä. Nämä suloiset sukat annoin Kiengille.

Ostin Taito-paketin, lanka + ohje Rauhankyyhkysukkiin. Tuotto menee Unicefille. 

Ensimmäinen sukka oli jo näin pitkällä mutta se oli armottomasti liian pieni, ei mahtunut jalkaan. Purin sen ja otin isommat puikot ja kohta on taas eka sukka valmis.

Kyllä mä nyt taas kerran huomasin, miksi toisilla valmistuu sukkia ihan solkenaan = paksu lanka ja paksut puikot. Mä yleensä teen ohuita niin kestää vähän pidempään sukkien valmistua.

Ostin myös vähän kivoja kortteja, Tuuni Turulalta. Jos tykkää tällaisista hauskoista asioista niin suosittelen, lämpimästi. Kaikenlaista mukavaa on kaupan. Tämä ei ole maksettu mainos, ihan itse maksoin tilaukseni.

KS

Kakkukahvilla

 

Jouluksi ostamani yksivanainen amaryllis kukki vasta joulun jälkeen. Kukka kuihtui ja leikkasin vanan pois. Mutta . . . siinä näkyi toisen vanan alku ja jätin kasvin pöydälle olemaan.  Kas-kas, siitähän kasvoi sitten hieno toinen vana ja komea neljän kukan kukinto. Leikkasin sen maljakkoon kun ei tahtonut pysyä pystyssä. Siis nautin joulukukastani vielä helmikuun lopulla.

Iso-systeri Maija täytti 85-vuotta! Pitkästä aikaa saatiin olla kakkukahveilla, ja tarjolla oli myös lohileipiä. Ison tiramisu-kakun oli tehnyt Maijan poika, joka on piiitkästä aikaa taas täällä, hänhän on asunut perheineen Fijillä monta vuotta.

Reunassa Marcia - pojan vaimo, Piko ihan kohta 87-vee, Maija, mä ja serkun vaimo siinä takana.

Pojanpoika on taitava taittelemaan paperia =  origameja, sain perhosen.

Matkalla hain Tukuwool lankani lähikaupasta. Lanka oli lähtenyt Titityystä maanantaina iltapäivällä ja tiistaina jo 9.20  tekstari piippasi, että lähtetys on noudettavissa!! Kamala ajokelikin oli ollut mutta niin vaan joku reipas kuljettaja oli matkan selvittänyt ihan normaaliajassa. Matkahuolto ei lähetyksiä turhaan panttaa erilaisissa käsittelypisteissä kuten posti tekee (paketin seuranta kertoo paljon miksi postipaketit viipyvät).

Kotimatkalla ostin kolme "pientä viherkasvia", nämä kyllä kasvavat ihan tavallisen kokoisiksi, jos vaan saan ne pidettyä hengissä. Ovat niin söpöjä tällaisina mineinä. 

Tukuwoolista tulee Rukki-huivi. Sunnuntai-illan kahlasin netin lankauppoja oikean langan löytämiseksi mutta en just sellaista löytänyt. Loppunut joka paikasta tai sitten oli aivan väärän väristä. Kuopiolaisen Pom-Pomin sivulla kerrottiin Suoma single -materiaalin olevan loppu hetkellisesti. Siis: kotimaisella sekä käsinvärjätyllä langalla on kysyntää.

Mulla on nyt kesken vain yhdet sukat ja Pohjolan emäntä, josta puuttuu vain hihat! Eli voin hyvin aloittaa uuden huivin (tai noh, onhan se yksi paksulangasta iso villatakki kesken mutta se on jo ikuisuusprojekteihin siirretty).

Pari ohjetta ja langat on myös katsottuna kunhan joku päivä kaupunkiin asti lankakaupoille ehdin, ja jos saan jemmassa olevia rahoja käyttööni. Nimittäin nyt oli nettipankissa ilmeisesti ruuhkaa ja "Rahastot"-osio ns. suljettu eli yhteys katkaistiin kun sinne yritin päästä! Se taitaa olla tämä Ukrainan tilanne joka nyt sotkee rahamarkkinatkin ja siitä kärsii tällainen piensäästäjäkin, paljon on tililtä jo hävinnyt taivaan tuuliin.  Niillä euroilla olis saanut monta lankavyyhtiä.

KS

Talvinen lounaskävely

 

Pari viikkoa sitten (6.2.) oli pilvinen, tuulinen ja tihkuinen sää. Mentiin kuitenkin Pian kanssa säätä uhmaten kävelylle etelä-Helsinkiin. Ursulassa syötiin lounas ja rumpputortut.

Täällä mä olen ollut jo lapsena, asuttiin Merikadulla ja onhan tämä perustettu Olympiavuonna 1952.

Näkyvyys merelle oli nolla, Suomenlinnakin vain häämötti. Ja ajatelkaa: ennen muinoin kun oli vielä oikeita talvia ja laivaliikenne oli vähäistä niin tästä rannasta meni jäätie Suomenlinnaan!
 

Käveltiin takaisin keskikaupungille mutta välissä poikettiin Korkeavuorenkadun Fasaani antiikkikellariin. Ihania, ihania ja kauniita vanhoja tavaroita niiiin paljon että . . . Mä ostin itselleni yhden vihreän Aino Aalto jälkiruokakulhon. Se on vähän pienempi kuin mun normi jäätelökulho eli jos nyt pakettista jädeä riittäisi vaikka yhden kerran enemmän. Uskokoon ken tahtoo ;)

 

Tämä laituri on oikein suosittu kuvauspaikka, melkein viikottain näkee jossain julkaisussa täällä otetun kuvan.

KS

Pitkät sormikkaat

Sormikkaat Eivät ole siniset kuten tuossa kuvassa joka on otettu neuletuolini lampun valossa. Oikeasti ne ovat lilat tai violetit tai miksi tätä väriä nyt sanotaankaan. Tällainen oikea väri tallentuu keittiön työpöydän valaisimen valossa, siis se lamppu sielllä kaapiston alla.

 

Langan ostin syksyisellä Neuleleirillä Labbnäsissä   Rainbowoolin myyntipöydästä.  Hyvin muistin takin värin ja ostin just oikean värisen langan. Nämä olivat keskeneräisinä pitkän aikaa, jäivät muiden neuleiden jalkoihin. Nyt otin ja neuloin ne kuunnelmia Areenasta kuunnellen valmiiksi nopsaan.

Myös sukkia varten ostamani (reunimmainen) lanka on nyt puikoilla ja kuvassa näkyvä Virpin lankahan (Rauman vieressä kirjava) neuloutui sormikkaiksi melkein heti leirin jälkeen.

 

Mun villakangastakissa on 3/4 hihat niin pitkät sormikkaat ovat just hyvät. Olen aikaisemminkin tälle takille sormikkaat tehnyt, sellaiset vähän normia pidemmät mutta en näin pitkiä. 

 

Jospa seuraavaksi saisin valmiiksi Pohjolan emäntä -puseron. Sekin on ollut aivan liian kauan tekeillä. On kyllä jo voiton puolella sikäli, että kirjoneuleosuus on tehty. Nyt vain suoraa posottamista, eiköhän se pian valmistu. Ja sitt pääsee neulomaan kesäneuleita! Hei, ensi kuun jälkeen on jos huhtikuu! ;)

KS