Torstaina kävin Raision Alppiruusupuistossa. Edellä olevasta linkinstä voit lukea puiston maastosta, lajikkeista ynnä muusta.
Ai että se on kaunis paikka. Todellinen rauhan tyyssija. Kaupungin äänet eivät sinne kuuluneet. Linnut liversivät ehkä jopa laularastas luritteli. Mäntymetsähän on oikeinkin terveellinen. Aluskasvina täällä on mustikka joten koko alue oli kaunista vireyttä. Ja tietysti niitä kukkivia rodoja. Paljon oli vielä nupulla ja kuulemma ensi viikolla on paras kukinta meneillä.
Kaunis vaaleanpunainen kesäkioski, jonka kakut ainakin ovat kotitekoisia, ehkä munkit ja muutkin mutta kysyin vain kakuista. Kioskilla on myös keppistalli, jonka hepoilla saa vapaasti ratsastaa kioskin alueella.
Täällä on ns. uusi ja vanha puoli. Uudella on tietysti pienemmät rodot ja vanhalla puolella oli joitakin jo suuriksi pensaiksi kasvaneita yksilöitä. Niistä en niin tykkää, ovat jotenkin synkkiä. Helsingin rodopuisto onkin melkeinpä viidakko kun siellä kasvit ovat jo niin isoja ja tiehässä.
Aika paljon oli "Osta oma alppiruusu" -kampanjaistutuksia, siis syntymä- tai hääpäivä, mummoille ja vaareille, äidille ynnä muille omistettuja. Kiva tapa muistaa, jossainhan voi esim. puun istutuksen lahjoitaa niin miksei näitä kauniita pensaitakin.
"Mummit"
Polut ovat metsäpolkuja ja kivituhkapolkkuja ja maaston mukaisia, tuskin mitään kohtia on muokattu, ei mutkia suoraksi eikä kumpareita matalaksi.
Lampikin on ja pieniä kosteikkoja
Mun kuvat ei tee oikeutta kukille, tosiaan Alppiruusupuiston omalta sivulta näet kauniimpia kukkakuvia.
Oli siellä metsätähtiäkin, ja kieloja sekä muutama puolukankukka. Mustikankukkia/raakileita oli tosi harvassa.
Kyllä nyt olen pitänyt itseäni hyvänä: linnunlaulua, rauhaa, silmänruokaa ja terveellistä mäntymetsää, kiireeetöntä kävelyä, kivoja kohtaamisia, kahvi suklaakakun kera.
KS
