Raision Alppiruusupuisto

Torstaina kävin Raision Alppiruusupuistossa. Edellä olevasta linkinstä voit lukea puiston maastosta, lajikkeista ynnä muusta.

Ai että se on kaunis paikka. Todellinen rauhan tyyssija. Kaupungin äänet eivät sinne kuuluneet. Linnut liversivät ehkä jopa laularastas luritteli. Mäntymetsähän on oikeinkin terveellinen. Aluskasvina täällä on mustikka joten koko alue oli kaunista vireyttä. Ja tietysti niitä kukkivia rodoja. Paljon oli vielä nupulla ja kuulemma ensi viikolla on paras kukinta meneillä.

 

Kaunis vaaleanpunainen kesäkioski, jonka kakut ainakin ovat kotitekoisia, ehkä munkit ja muutkin mutta kysyin vain kakuista. Kioskilla on myös keppistalli, jonka hepoilla saa vapaasti ratsastaa kioskin alueella.

 

Täällä on ns. uusi ja vanha puoli. Uudella on tietysti pienemmät rodot ja vanhalla puolella oli joitakin jo suuriksi pensaiksi kasvaneita yksilöitä. Niistä en niin tykkää, ovat jotenkin synkkiä. Helsingin rodopuisto onkin melkeinpä viidakko kun siellä kasvit ovat jo niin isoja ja tiehässä.

Aika paljon oli  "Osta oma alppiruusu" -kampanjaistutuksia, siis syntymä- tai hääpäivä, mummoille ja vaareille, äidille ynnä muille omistettuja. Kiva tapa muistaa, jossainhan voi esim. puun istutuksen lahjoitaa niin miksei näitä kauniita pensaitakin.

 "Mummit"

"Usko, toivo, rakkaus"

 

Polut ovat metsäpolkuja ja kivituhkapolkkuja ja maaston mukaisia, tuskin mitään kohtia on muokattu, ei mutkia suoraksi eikä kumpareita  matalaksi.

 

Lampikin on ja pieniä kosteikkoja

Mun kuvat ei tee oikeutta kukille, tosiaan Alppiruusupuiston omalta sivulta näet kauniimpia kukkakuvia.

 

Oli siellä metsätähtiäkin, ja kieloja sekä muutama puolukankukka. Mustikankukkia/raakileita oli tosi harvassa.

Raision kirkko

Ehkä koulu tai päiväkoti

Kyllä nyt olen pitänyt itseäni hyvänä: linnunlaulua, rauhaa, silmänruokaa ja terveellistä mäntymetsää, kiireeetöntä kävelyä, kivoja kohtaamisia, kahvi suklaakakun kera.

 KS

Kaupunkia tutkailemassa

Tiistaina oli kiva sää lähteä potkupyörällä liikkeelle. Kolme tuntia vierähti ihan yks kaks. Osa potkuilla ja osa kävellen.

Ensimmäinen kohde oli Herttuankulma, aivan uusi asuinalue täällä linnan liepeillä. Siellä en kyllä haluaisi asua. On siellä vaaleitakin taloja mutta jotenkin yleisvaikutelmaksi jäi tumma ja kolkko alue. Kadut ovat aika kapeita ja talot korkeita. 

Ruoste on nyt muotia ja tässä ruosteiset pyörätelineet ja ensinäkymä alueelle.

 Olisikohan nämä paikallisia 'raakkuja', allas on mutta ei vettä. Viereisen talon seinässä on kaunis koriste.

Kahvila Greve on avoinna 'kreivin aikaan' ;)

Tummista tumminta tiiltä

 

Tämän talon asukkailla on maisemana vastapäinen parkkitalo! Se tosin on erinomaisen hieno ja monipuolinen parkkitalo, katolla on jopa puutarha jossa vaikka voi istuskella odottamassa kyytiä. Musta patina ja Kultainen suoja-aine, tuo kannattaa lukea, mahtava parkkitalon ylistyspuhe.

Tuolta oli vain lyhyt matka seuraavaan kaupunginosaan Port Arthuriin eli Portsaan,  Kylä kaupungissa.

Kadut ovat sileiksi hioutuneita mukulakiviä ja katukiviä. Puutalot kauniin värisiä ja niiden pihat puutarhoja. Kuvat ovat pääsosin Rauhankadulta.

 

Nuo kaksi kaupungiosaa ovat siis rakennuskannaltaan aivan ääripäissä toisistaan.

 

Sitten vastaan tulikin jo Mikaelinkirkko. Sen on suunnitellut Lars Sonck.

Kaupungissa on paljon kauniisti maalattuja pyskäköintimaksupisteitä ja sähkökaappeja.

 Sairashuoneenkatua kulkiessa ensin valokuvatuksi tuli punainen kastanjankukinto.

 

Sitten entisen Korkkitehtaan piharakennus ja sen söpö savupiippu. Tontilla on nykyään Turun Oikeustalo.

 

Tämän kadun kaunein asuintalo on melkein Linnankadun kulmassa.

 

Bussin ikkunoista olen ihaillut valtavia hevoskastanjoita  Barkerinpuistossa. Kukinnot ovat mahtavia, uskomattomia. Nehän piti valokuvata vaikka kuva ei kyllä näytä tätä upeutta uskottavasti.

Mikälie juurakko

Förillä joen yli, kävin kaupassa, ja takaisin. Förillä tämä neitokainen aina vaan matkustaa edestakaisin ja taitaa aina olla aurinkoista koska makoilee raidallisella rantapyyhkeellä;)

 

Fölin Vesibussi ja Föri vastarannalla (näkyy just ku tietää katsoa.

 

Sen pituinen se päiväkuntoilu. Torstaina menen Raision rodopuistoon, eli kukkakuvia odotettavissa.

KS