Satavuotias lankakauppa Anjalin

Tiistain iltapäivä kului rattoisasti vaihtelevassa seurassa 100-vuotiaassa lankakauppa Anjalinissa.

Salon asemalta kohti kauppaa kulkiessa oli heti vastassa söpö pikku talo, tosi kiemurainen puu ja VPK.

 

 

Kiva valikoimat lankoja ja tarvikkeita, puikkoja joka lähtöön.

Vanhat myyntipöydät edelleen käytössä kätevät.

Tietysti oli kiva tavata itse kauppias Susu, jonka kanssa ollaan tunnettu jo sieltä blogiaikojen alusta, Susun Silmukat.

Myös Ida oli mukava tavata, ei olla aiemmin nähty.

Ja sainpa tavata kaupan edelliset omistajat, joista oli lehtileike kymmenen vuoden takaa luettavissa tuulikaapin lehtileikekokoelmassa.

Ja vielä ehdin tapaamaan tuote-esittelijä Riikka Denby-Petterrsonin Falkilta. Hän yritti kertoa neuleiden nykytrendeistä ja langoista mutta koska olin kohta lähdössä niin keskeytin hänet muutaman kerran.

Uusien lankojen värikarttoja katsoessa tuli vastaan "just ihana" lanka. Sitä sitten tilasin puseron verran. Onpahan syy tavata Susu ihan täällä Turussa😄.

Ostin sukkalangan ja kimallesäiettä, se on parempi vaihtoehto mulle kuin ne paljetit jotka ovat niiiin muodikkaita nyt (tai siis siinä tilatussa langassa on kyll paljetteja mutt ne on pieniä).

 

Näkemiin Salo!

KS

Suomen Joutsen palasi Turkuun

Perjantaina 16.10. Suomen Joutsen hinattiin telakalta takaisin omalle paikalleen Aurajokeen. Kaikki kävi oikein hienosti ja nopsaan. Ihan huomaamatta laiva olikin jo paikallaan ja köydet kiinnitetty.

Sieltä se tihkusateen seasta pikkuhiljaa lipui lähemmäksi. Alfons Håkansin hinaajat Iso Pukki ja Saturn tekivät hyvää työtä, kuten aina mutta harvoin maakrapu pääsee näin läheltä seuraamaan haastavaa työtä.

 

On jo lähellä ja kohta paikallaan.

 Ja eikun köydet maihin ja kiinni pollareihin.

 KS

Suomen Joutsen vesillä

Oon taas ollu reipas! Keskiviikkona herätyskello soi ennen auringonnousua. Koska menin Fölillä niin olin Saaronniemessä jo yhdeksältä, seuraava vuoro olis ollu perillä vasta 10.56!. Mikäs rannalla oli odotellessa ja meri-ilmaa hengitellessä.

 Ensin tuli Naantalista Finnlines.

 

Ja sieltä se odotettu tuli Turusta ja sinne Naantaliin se meni. Suomen Joutsen hinattiin telakalle. 

Jonkun verran oli katsojia ja varmaankin pitkin Ruissalon rantoja oli enemmänkin.
Mulle tämä oli Once In a Lifetime. Oli se hienoa nähdä uljaan laivan lipuvan aalloilla.

Mukana oli eväät ja neule. Fölin paluuvuoroa odotellessaa sain neulottua monta raitaa. 

Seuraksi sain pariin otteeseen sudenkorentoja.

 

Molempiin suuntiin aikataulussa oli rako just mun tarvitsemana aikana ei mulla oli tunti liikaa aikaa  mennen tullen.

Laitoin palautetta Fölille ja vastauksena oli, että pitää katsoa "vaihtoehtoiset reitit" niin aikataulu näyttää myös K-vuorot, jotka nyt eivät tässä haussani näkyneet.

Eli oikeasti olisi kuin olisikin kulkenut vuorot just sopivaan aikaan! Enhän mä edes hoksannut missään kohdassa mitään "vaihtoehtoista reittiä" tarjottavan ja jos olisin huomannut niin tietysti kuvittelen sen vaihtoehdon olevan esim. lähtöpaikaksi eri, kuten Annankatu, jota opas mulle usein ehdottaa mutta se olisikin sitten ollut se K joka käy mutkan Kansanpuiston kautta!!

On pikkusen outo hakukone! Nyt mulle selvis pari muutakin outoa tulosta aikataulussa, esim. sieltä Metsäretkeltäkin olis tullut bussi 17 aikaan mitä mun haku ei näyttänyt koska sekin oli joku kirjaimellinen "vaihtoehtoinen" vuoro. Mistä sitä satunnainen kulkija voi arvaa kysyä tuollaisia vaihtoehtoja?? 

Menomatkalla aikataulussa ei ollut lähtöä klo aikaan . . .

 

Eikä paluussa ollut klo 12 aikaan lähtöä

KS

Erilainen metsäretki

Viime lauantaina olin mukana @perinnepata Päivi Lehtosen ja Auraliakuoro 'n Luontoretkikonsertissa Maarian altaan metsässä. Ensin katsottiin Päivin sieninäyttely ja saatiin paljon tietoa sienistä.

Seuraavaksi Myllyojansilta, joka "ei mistään vie ei minnekään" Turun Sanomat  ja YLE Areena ovat asiasta kirjoittaneet.

Tässä kuoro lauloi ensimmäiset laulut. 

 

Aiheeseen liittyvät kumisaappaat ja lapsen uusi sienikori.

Koirakin tykkäsi retkestä ja olipa mukana kolmiviikkoinen vauvakin äidin rintarepussa.

Metsä on pääsasiassa aika nuorta kuusimetsää, sieniä harvassa, se "joku" on jo käynyt keräämässä.

Käveleltiin jonkin matkaa, pysähdyttiin kuuntelemaan laulua ja sienestettiin hetki. Sama toistui muutaman kerran.

 Välillä tihutti, välillä ei.

 

Maasto oli mulle todella haastava, lopussa meinas jo sisukin loppua. Vaan pääsin perille Päivin loihtimaan herkkuhetkeen: punaherukka-sikurirousku mehua, sikurirousku Wilhelmiinoja ja sikurirousku fudgea! Ai että ne maistui hyvälle ja pitkään kotimatkalla sain maistella maukasta jälkimakua. Jos olet sikurirouskua löytänyt niin kokeile rohkeasti sillä maustamista.

Itse en sieniä kerännyt mutta löysin muutaman, sain siis sen löytämisen ilon. Jotkut ihan kivasti suppiksia saivat ämpäreihinsä ja yhdellä oli viisi litraa mustia torvisieniä. Minkä kävelyltä pystyin niin nautin metsästä, sen tuoksusta ja äänistä.
 

Kiitos Päiville, kiitos kuorolle - varsinkin Höst visa säväytti - ja kiitos kanssani perää pitäneille.

 KS