tiistai 23. elokuuta 2005

Kaunissaari



Osa 4.


Kesällä 1987 olin katsellut saaren itäpäässä majailevaa mukavan näköistä miestä poikansa kanssa. Tuttavapariskunnalla oli juhlat teltallaan elokuussa ja vannotin heitä kutsumaan myös tämän miehen sinne. Näin tutustuin Jukkaan ja poikaansa Lasseen. Vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen. Telttailu jatkui sitten uusperheenä kunnes keväällä 1991 Jukka osti purjeveneen, FE83:n purjenumerolla 2733. Vene kastettiin Kaunissaaressa asiaankuuluvin menoin. Nimeksi tuli:


S/Y SÄDE


Kuva HSK:n Ormholmenin laiturilta.

Purjehtiessa meni seitsemän kesää, toki välillä käytiin Kaunissaaressakin yöpymässä uudessa hienossa laguunissa.



Uusi uljas Laguunin laituri
ja
tässä lehtikuva vanhasta romahtaneesta laiturista.
Jukan moottorivene on kiinnitettynä laiturin alla ja valkoinen on Kulkurin jahti.






Jukka kuoli helmikuussa 1998 ja niin loppui veneily ja pursiseuraelämä.


Jatkuu. . . . joskus


KS

lauantai 20. elokuuta 2005

Kaunissaari


Osa 3.


Sitten tuli tauko saareiluun Villen ollessa pieni mutta vihdoin menimme sinne kesällä 1985 ja sen jälkeen jo alkutalvesta alettiin laskea kuinka monta yötä on vielä siihen, että pääsee saareen. Töissäkin jo osasivat kysyä: montako?



Uusi teltta ja sen ylpeä emäntä


Hankin meille pienen huvilateltan ja se vietiin saareen toukokuun puolivälissä ja purettiin vasta telttailukauden loppuessa syyskuussa. Heinäkuussa pidettiin Villen syntymäpäiväkutsuja, jonne tuli aina paljon saarelaisia. Lapsille oli vedellä täytettyjä ilmapalloja tikanheitolla puhkaistaviksi, limsaa ja kakkua. Paljon mukavia muistoja on jäänyt noista kesistä.








Eräänä kesänä perustettiin Saaritoimikunta. Alkuun sen pääasiallinen tehtävä oli järjestää joka kesäinen saaren Kesäjuhla. Ohjelmassa on tikanheittoa, saappaanheittoa, lasten kilpailuja, tarjoilua ym. ja tietysti köydenveto. Alussa se taisi olla Itä/Länsi taisto. Saaren poikki kulkeva tie jakoi saarelaiset joukkueisiin, mutta nyt jako on Veneilijät/Saarelaiset.



Kuva kuuman kesän 1988 kesäjuhlilta.


Nykyään Saaritoimikunta toimii aktiivisesti yhteistyössä saaren isännän ja kaupungin viranomaisten kanssa saaren kehittämiseksi entistä viihtyisämmäksi paikaksi ulkoilijoiden viihtyä ja toimia saarella.


Jatkuu. . . . joskus



KS



perjantai 19. elokuuta 2005

Kaunissaari



Osa 2.



Myrsky 10.8.2005



Talvella 1974 olen kirjoittanut valokuva-albumiin saarikuvien selitykseksi tarinan:




"Meri ja Kaunissaari, siinä kaikki mitä kesällä tarvitsen. Ei ole väliä paistaako aurinko vai sataako. Pääasia on, että vene lähtee Kauppatorilta joka päivä. Sielua rauhoittaa kun tietää, että yhdellä askeleella pääsee irti kaupungista: asfaltilta veneeseen.


Puolitoista tuntia rauhoittavaa keinumista Suomenlahdella. Toinen askel: veneestä laiturille. Lumous on alkanut. Olen oma itseni. Muutkin ovat. Täällä kukaan ei jännitä. Ollaan vaan.


Meren tuoksu herättää sielun elämään. Joka solun. Voiko tämä olla totta? Sitä ihmetellessä kuluu ensimmäinen tunti. Sen jälkeen ajasta ei ole väliä. Oli yö taikka päivä, se on yhdentekevää. Jokainen hetki on elämää. Elämää meren ja luonnon kanssa.


Auringon ensimmäiset säteet avaavat silmät, lintujen laulu korvat. Metsä ja minä heräämme.  Meri odottaa tyynenä. Kaloja narraamaan. Rauhallisuus on täydellistä.


Saalis paistuu keittotulella. Sähkö on täysin unohtunut. On nautinto herkutella ahvenella, joka hetki sitten puraisi peukalooni. Ihmiset puhuvat niitä näitä. Politiikka on jäänyt meren taakse.


Meri muuttuu rauhattomaksi. Samoin minä. Tunteet haluavat purkautua. Tätä olen odottanut. Meren ja sieluni levottomuuden heräämistä. Nautin tästä tunteesta. Kehon rajat eivät riitä. Tunne leviää yksinäiselle kalliolle, varpaista mereen. Sade puhdistaa ulkokuoren.


Meren ääni on mahtava. Se tulee sisääni tunteiden tilalle. Kaikki on purkautunut. Rauhallisuus valtaa sieluni. Merikin tyyntyy. Aurinko sarastaa jo. Hetki on kaunein. Rauhallinen uni sulkee silmät. Vain muurahaiset ja lokit muistuttavat maallisesta. Kutittavat ja kirkuvat.


Kaupungissa. Vähitellen kiire syö pala palalta meren äänen sisältäni. Kun se on syönyt kaiken, olen taas täynnä tunteita. Erilaisia. Hetki on kypsä. Yksi askel."







(Selvennykseksi on mainittava, että nykyään vuorovene lähtee Vuosaaresta Kalkkihiekantorin laiturista.)


Jatkuu. . . .joskus



KS

torstai 18. elokuuta 2005

Myrskytuhoja keskikaupunngilla



Maailma muuttuu ja niin muuttuvat asiat pihapiirissäkin aivan huomaamatta. Toki tämän muutoksen olisin huomannut jos olisin ollut kotona tapahtuma-aikana. Enkä huomannut tätä edes nyt kotona ollessakaan johtuen siitä, että en ollut ehtinyt istahtaa pyöreän pöytäni ääressä juuri sille tuolille, jossa yleensä istun syödessä ja lukiessa. Nyt on enempi ollut käytössä tämä mediatyöskentelytuoli.

Kivijalkakaupassa sitten eilen pysähdyin kuuntelemaan kassan ja asiakkaan käymää keskustelua; pihalla oli auto mennyt nuuskaski, lasia oli keittiö täynnä, ikkuna korjattiin, hyvä ettei kukaan istunut pöydän ääressä, aamulla oli poliisi ja palokunta paikalla, jne. jne.

Mitä on tapahtunut myrsky-yönä viime viikolla?





ENNEN
ja
JÄLKEEN





Suuri, upea, ihana vaahteravanhus on kaatunut!

Puu oli sisäpihalla, korkeiden kerrostalojen ympäröimänä. Luulisi, että suojaa olisi riittänyt eikä tuuli olisi tänne päässyt tuolla lailla riepottelemaan. Olisi siinä ollut aikamoinen herätys keskellä yötä kun puu tulee keittiön ikkunasta sisään! Asukkaat eivät kuitenkaan olleet kotona tuolloin.

Mikä kyynelvirta täällä olisi ollutkaan jos olisin ollut kotona puun kaatuessa, kun nytkin on kyynel silmäkulmassa.
Puusta oli mukava seurata vuodenkulkua. Ja ne upeat syysvärit mitkä vain vaahterassa voi olla! No, onhan tuossa vielä muutama jäljellä mutta juuri tämä puu oli se komein ja hallitsevin. Ja peittihän se mukavasti naapuritalonkin.

KS


tiistai 16. elokuuta 2005

Kaunissaari, tarina alkaa




KAUNISSAARI, Sipoon saaristo, 60° 10,4' P  25° 20,9' I




Jukan ottama ilmakuva saaresta -80 luvun loppulla.
Itäpää on tässä alhaalla.  Venesatama eli Laguuni on vielä vanhassa rähjäisessä tilassaan.

Osa 1.


Ensimmäisen kerran olen käynyt saaressa kesällä 1969. Olisiko ollut juhannus ja olin matkassa ilman telttaa. Eksyin pimeässä jonnekin metsään. Kuulohavainto rahisevista kivistä ohjasi minut takaisin rantaan ja niin olen sieltä jotenkin poiskin päässyt vaikka muistaakseni Triple Sec´iä tuli juotua. Se oli sen ajan "in"-juoma.
Seuraavan kerran olen ollut siellä kesäkuussa 1970 viikon verran ennen matkaa Englantiin au-pairiksi.


 


Kesällä 1971 siellä on sitten tullut vietettyä useampikin viikonloppu. Valokuva-albumista löytyy kuva, jossa minä istun keskellä, sen hetkinen poikaystävä toisella puolella ja tuleva toisella puolellani.


Tämä tuleva tarkkaili usein keittokatoksen menoa tässä puunrungolla istuen. Ja minä tarkkailin häntä.




Nimeänsä kysyessäni vastaus oli ensin Ano ja sitten Hiideo. Lopulta oikeaksi nimeksi paljastui Jokke.
Lauantai 14. elokuuta 1971 päiväkirjamerkintä: "Mamma Mia!! Jokke, saaren huuliveikko, iski mut. Oli yön mun luona. Se on NASTA tyyppi."


Oltiin istuttu iltaa keittiksellä ja siitä kun piti lähteä pois, vartija neuvoi minua varomaan "telttakäärmeitä". Enpä muista varoinko vai en :))


Maanantaina ollaan sitten oltu Kaivarissa kävelemässä ja tiistaina Hiideo-kulta on jo ollut meillä kotona.
Seurustelu jatkui, kihloihin mentiin jouluna 1973 ja häitä tanssittiin joulukuun 15. 1974. Ville syntyi 1977.


Tarina ei kuitenkaan päättynyt onnellisesti, vaan erosimme 1978. Mitä lie nuoruuden typeryyttä ja kokemattomuutta. Eikä silloin tainnut olla avioliitto- tai parisuhdeleirejä.


Kliseemäistä sanoa, mutta olemme olleet ystäviä kaikki nämä vuodet ja vaihdetaan kuulumisia silloin tällöin. Tänä kesänä saareen päästyäni laitoin Jokelle viestin, että saaressa olen. Vastaukseksi tuli: "Arvaa käykö kateeksi?"


 
Etelän ranta, keittokatos puiden  siimeksessä.


Jatkuu. . . .



KS

maanantai 15. elokuuta 2005

Lomaneuleet

Saaressa tuli otettua aika paljon kuvia, jotkut tosin epäonnistuneita. Aikomus on laittaa niitä tänne katseltaviksenne, omaan kategoriaansa Kaunissaari, kun neuleita ei ole esiteltäväksi kuin tässä nämä lomalla valmistuneet.
Toukokuussa aloitettu toppi pääsi kuvaan puunoksalla tuulessa heiluen taivaansinen kanssa väristä kilpaillen.


Malli: Pirkka
Lanka: Butterfly
Ohjeen mukaan lankaa piti mennä 350g joten oli ostettava 400g. Menekki oli kuitenkin vain 270g!, joten jäi taas varastoon ongelmaksi 130g lankaa.

Menitan tarjouksesta ostetusta langasta tuli poolokauluksinen, 3/4-hihainen raglanpusero.
Myös tästä jäi 100g, ohjeessa 450g mutta meni vain 350g. Arrgh, harmittaa nämä ylimääräiset langat.
Malli: Novita 2/2002
Lanka: Ibiza
Ibizaa melkein Ibizalla, ainakin lämpötila oli saaren etelärannalla kuin etelässä konsanaan.




Ja pusero valmistui kilpaa haperoiden kanssa.



Kuusenoksakin oli herkullisen näköinen tausta, joten myös tämä kuva pääsee julki. Langanpätkiä roikkuu mukana koska hihat ovat tässä vielä kursimatta kasaan.


Aikoja sitten aloitettu vihreä Butterfly-puserokin on edistynyt mutta siitä taitaa jo keskeneräinen kuva jossain aiemmassa postauksessa joten ei sitä nyt tähän enää.

Seuraavaksi sitten saarikuvia kunhan keksin jonkun juonen tarinalle. 
KS

sunnuntai 14. elokuuta 2005

Kotona ollaan!


Kulttuurishokki iski! Viisi viikkoa poissa kaupungista, joista neljä ihan yhtäjaksoisesti. Ratikkakin oli joku poikkeusvaunu ja piti odottaa seuraavaa oikeata vaunua, joka toi tänne kotiovelle.
Hienoinen pöly on laskeutunut lattialle ja muillekin pinnoille. Lattialankut naksuvat ja paukkuvat. Ja tämä hiljaisuus on outoa tuulen suhinan, aaltojen loiskeen ja myrskyn pauhun jälkeen.

Sää suosi lomaani, aurinkoa riitti aamusta iltaan paitsi tämä viimeinen viikko oli sateinen ja tuulinen, jopa myrskyinenkin. Muulloin sateet sattuivat aina yöaikana.

Aika kului kuin siivillä. Kirjaa en edes avannut! Muutaman neuleen sain valmiiksi ja kolmas edistyi kiitettävästi. Kuvia niistä myöhemmin kunhan jaksan taas perehtyä tähän kuvienkäsittelyyn ym. teknisiin haasteisiin. Puhelinkaan ei saaressa häirinnyt, koska käyttämäni operaattori ei suonut kenttää saaren eteläpuolelle, jossa majailin. Pohjoispuolella kyllä toosa sai täydet kentät mutta vastaanotin lähinnä tekstiviestejä, niitäkin tosi vähän. Saisin ilmeisesti kadota vaikka Neitsytsaarille, niin kukaan ei perään kyselisi.

Tässä nyt alkuun loma-ajan kotini ja astia- ym. sekalaisten tarvikkeiden varasto.





Nyt menen suihkuun ja nautin runsaasta sopivan lämpöisestä vedestä ja saippuasta. Tokihan saaressa on mahdollisuus peseytymiseen saunassa ja tietysti meressä, mutta lämmintä vettä ei ole lotrattavaksi asti.

Kuinkahan sitä osaa nukkua sängyssä ja epämääräisessä kaupunki-ilmassa?

KS