Perjantai-iltanan noin klo 21 aikaan puhelin piippasi tekstarin saapuneeksi. Maria kysyi, lähtisinkö lauantaina Nuuksioon telttaretkelle. Noh, muahan ei tarvii kahta kertaa kysyä kun kyse on retkelle menosta. Aamulla pakkasin lämmintä vaatetta reppuun, vähän evästä ja iltapäivällä menoksi. Mentiin ekaks bussilla Espooseen ja otettiin sieltä systerin auto lainaksi, sillä päästiin Nuuksion perukoille paremmin. Kiitos Maijalle!
Pimeydessä löydettiin ihan hyvä telttapaikka, mitä nyt muutama juuri jäi selän alle mutta . . .
Tuli vielä pimeämpää, jos mahdollista, ja lammelta nouseva usva söi valon otsalampusta niin ettei eteensä meinannut nähdä.
Edelliseltä tulilla olleelta porukalta jäi paikalle tuikkuja ja ulkotulia, ne valaisivat kivasti nuotiopaikan.
Tietysti nuotiolla pitää paistaa makkaraa! Kivikylän palviryynimakkara puolukkahillon kera on niiiin hyvää että . . hyvä kun viimeisen kerkesin kuvata;)
Yö meni mukavasti sen juuren päällä kääntyillessä mutta kyllä unikin luonnossa maistui. Aamulla teltan päältä saatiin karistella jäähileitä.
Aamutuli syttyi heti erinomaisella Outi-M:n sytykeruusulla ja yhdellä tulitikulla.
Jo siihen tuli heti aamusta retkeilijöitä makkaranpaistoon ja juteltiin kivoja. Illalla tässä kävi monta porukkaa ihan vain iltakävelyn lomassa syömässä eväitä. Monta lapsiperhettäkin, pienin lapsi rinkassa isänsä selässä. Niin reippaita oli kaikki tavatut lapset että tuli oikein hyvä mieli. En olis ikinä arvannut, että niin paljon ihmisiä on pilkkopimeässä marraskuun illassa liikkeellä. Uskomatonta mutta totta se on.
Tällä leiripaikalla ei yöpynyt muita kuin me mutta kuulemma muilla paikoilla oli paljonkin väkeä, mm. partiolaisia.
Päivänvalossa näki sitt paremmin ympäristöä.
Tällainen patohan se siellä illan ja yön lirisi kivasti.
KIITOS Maria kun pyysit mukaan. Taas on yksi unohtumaton muisto kerättynä.
Hyvää alkanutta adventtiaikaa kaikille lukijoille
toivottaa KristiinaS
KS