Risteilyllä

 

Todella mukava ja antoisa risteily Virpin kanssa Turku-Tukholma-Turku Viking Linella. Ei siis käyty lainkaan maissa. Aamuista Tukholman saaristoa ihailtiin hytin ikkunasta. Rantarakentamista kuvassa ja kyllä siellä niitä tv-sarjoista tuttuja kesähuvila näkymiäkin oli.

Menomatkan ilta meni niin nopsaan ettei huomattukkaan kun jo oltiin menty nukkumaan.

Paluumatkalla nautittiin oikein kunnolla! Aperitiivina alkoholiton kuohujuoma  Seamore Champagne Loungessa.

 Päivällinen Oscar a'la Cartessa söimme Itämeren parasta ruokaa.
* maalaisleipä + vaahdotetu voi

 Alkuruokana paahdettua maa-artisokkaa, tillillä maustetua hapankermaa, muikunmätiä ja säilöttyä valkoherukkaa

 

 Pääruuaksi yön yli haudutettua kotimaista poroa, suolattua puolukkaa, kuivattua poron sydäntä ja perunavaahtoa. Liha on tuon perunavaahdon alla ja sen päällä on raastetuna poron sydäntä. Ai että tuo tuoksuikin niin hyvälle. Ja maistui niin, että melkein nuolimme lautaset. 

Herkullisia jälkiruokiakin listalla oli mutta ei me enää jaksettu sellaisia syödä. Joimme kahvit ja teet toisaalla.

Juteltiin niitä näitä, tutkittiiin myymälän tarjontaa, naurettiin ja hassuteltiin. Mulle tämä oli mahtava terapiamatka, sain olla hyvän ystävän seurassa pari vuorokautta, syödä seurassa ja puhua ääneen ihmiselle.

Lauantaina meillä oli vielä aamupäivä aikaa kuljeksia Turussa ennenkuin Virpin juna Espooseen lähti. Kauppahallissa söimme lounaaksi ranskaliset galettet.

 KIITOS Virpi kivasta matkasta ja ihanasta seurastasi. 

KS

Leffassa ja merellä

Novita ja Finnkino järjestivät ympäri Suomen neulontanäytöksen Downton Abbey - Viimeinen näytös leffalla. Turussa se näytettiin Kinopalatsissa ja sali oli täynnä. Leffa oli ihan OK. Kartanoromantiikkaa, juonittelua, surua ja iloa oli saatu mahtumaan tähän ihan riittävästi. 

Kinopalatsin aulassa oli kuvauspiste, jota käytin hyväkseni valjastamalla 'ohikulkijan' kuvaajaksi. Käytettävissä oli mm.tämä plyymi, miehille oli knalli ja valkoiset sormikkaat.

Tietysti Novita antoi lahjakassin. Siinä oli näyte-erä lanka, jonka vyötteesä on väärä pesuohje Siitä oli maininta Signature lankojen mainoksessa, jota ehkä monikaan ei lue kokonaan. Epäselvää on myös se, onko lanka villaa, merinovillaa vaiko extrafine merino villaa, sillä kaikki nämä termit ovat mainittuina. Lisäksi langassa on silkkiä ja mohairia. 

Keväällä lahjakassissa oli myös Sukkalehti, nyt siis aika köyhä kassi kun ei leffakaan ollut todella tarjoushintainen. Noh, ei ole lahjahevosen suuhun katsomista . . .

 x x x

Kävin Maarianhaminassa kääntymässä sukkaneuleideni kanssa. Oranssit sukat sain valmiiksi ja raitasukkiin kantapäät, jäljellä on siis enää varret. Nämä aloitin varpaista, jotta saan sinisen osuuden varsiin. Lanka ostettu Villan Voimassa Ilon sukkalankakioskilta.

 

Päivä oli kaunis ja tyyni meri. Saaristo on vaan aina kaunis ja katsottava vaikka tämänkin reitin olen jo muutamaan kertaan kulkenut.

 Kalankasvatusaltaita

Kiva ihan vaan olla, kuunnella ja katsella ihmisiä, syödä jonkun toisen valmistamaa ruokaa ja jälkiruuaksi syödä oikein hyvän makuinen ruottalainen jätski.

Finnlines'n laivakin sattuu aina samaan aikaan kohdalle. Kyllä tälläkin täytyy joku kerta risteillä, edullisia nekin matkat ovat ja kehuvat laivoja mukaviksi.

 

Menomatkalla ikkunanpesulaite oi ahkerassa käytössä, pari kertaa ohi pyyhälsi.

 

Kaunis auringonlasku kruunasi matkan.

 KS

Bengtskärin majakka ja Rosalan viikinkikeskus

Ei ole maksettu mainos, ihan itse kaiken kustansin. 

Perjantaina olin hieman viileämmissä maisemissa kuin kauppatori: merellä! Launokorven matka suuntautui Rosalaan ja sieltä Bengtskärin majakalle. Laivamatkat Wilson Charter.

Bussilla matkustaminen ei niin kivaa ole mutta se on vaan koettava jos jonnekin haluaa mennä.

Ensin Kasnäsiin 

josta laivalla Rosalaan.

 

Siellä pieni tutustuminen Viikinkikylään ja lounaaksi kalakeitto Päällikön hallissa. Tämä oli pettymys paikka, ei siitä oikein mitään kunnollista tietoa saanut filmiesityksellä auditoriossa. Ja ruokailu hämärässä hallissa, kynttilöiden valossa, ei ollut kesäpäivän kokemuksena mikään wau!-elämys.

Viikinkipäivät olivat juuri alkaneet ja paikalla oli viikinkileiriläisiä telttoineen ja käsitöineen niin olisi siinä ollut materiaalia mistä kertoa. Kyllä heihin sai omatoimisesti tutustua ja kysellä mutta harva siihen rohkeni. Minä tietysti heti lautanauhan kutojan kanssa keskustelin aiheesta ja luonnonvärillä värjäämisestä yms yms. mutta . . .  Päällikköhallista olisi voinut saada paljonkin kivaa kerrottavaa.

Sitten melkein tunti merellä, tuulessa ja aallonroiskeissa Bengtskäriin.

 

Täällä oli vastassa opas, joka kertoi pitkän historian, sotaisankin, ja nykytilanteesta. Hän oli hyvä, kiitos. Mitään siitä en tähän kirjoita, voit netistä lukea kaiken. BENGTSKÄR.FI

Omatoimisesti sai sitten tutustua saareen ja majakkaan, joka on pohjoismaiden korkein. Ylös en kiivennyt koska vielä muistan erinomaisen hyvin Söderskärin majakka kokemuksen: postaus vuodelta 2015.

Kahvilassa oli erinomaisen hyvä voisilmäpulla. Siitä ten points leipurille. Vanhoja tavaroita oli museossa nähtävillä. 

Monia saaria olen nähnyt mutta missään ei ole ollut näin paljon näin sileitä kallioita. Henkeäsalpaavia, makoilemaan ja silittelemään houkuttelevia.

 

Rakentamisen tiilet tuotiin Hangosta mutta kaikki tarvittava kivimateriaali louhittiin täältä, paikanpäällä!

 Majakkassa  on pieni kappeli, vaatimattomuudessaan koskettava.

 "Aavan meren tuolla puolen jossakin on. . . ."

Merenkulkija

 

Kaikki kiva loppuu aikanaan

 

Ihana retki, saatanpa ensi kesänä mennä uudestaan. Jos sais jonkun oman kaverin mukaan jakamaan kokemusta.

KS