Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matka. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Päivä Porvoossa

Heti kun Säie Wool julkaisi studionsa aukioloajat katsoin mitä muuta Porvoossa olisi samaan aikaan. Ja kas-kas: Porvoon Valot -tapahtuma sattui sopivasti 10. helmikuuta päivälle. Siitä sitten aloin suunnittelemaan Porvoon retkipäivää.

Kauppojen aukioloajat piti ensi selvittää. Hyvä sivu Aukiolokalenteri löytyikin mutta sinne ei ollut päivitetty muutamaa tärkeätä kauppaa. Esim. Brunberg olisi vain normi lauantain aukiololla. Otin sinne yhteyttä ja iloinen uutinen oli, että kyllähän keskustan myymälä on auki peräti 21.00 asti! Kiittivät kun olin asiasta yhteydessä ja heti päivittivät tietonsa.

Toinen murhe oli se, että Porvoon pienilankakauppa on lauantaisin suljettu. Noh, viesti sinnekin ja niinhän Elisa sitten piti kaupan auki puolipäivästä just mulle sopivasti 16.00 asti. Ja vielä kun Tee- ja kahvihuone Helminkin aukiolo oli sopiva niin tarkempi suunnittelu pääsi alkuun. Puuttui vielä reissukaveri! Maria olikin heti valmis lähtemään mukaan.

Bussiliput ostin meille valmiiksi kun ei koskaan tiedä miten ihmiset yks-kaks yllättäen kaikki lähtevät samaan aikaan liikkeelle. Noh, nyt oli mennentullen hyvin tilaa.

 


 

Ensin suunta Säie Wooliin, jossa olivat vieraina Laine Publishing lehtien, kirjojen ja mallineuleiden kanssa. Ja ihana Cindy komean miehensä kanssa oli laittanut esille pöydällisen Knits.fi neuletarvikkeita. Oi oi mitä herkkuja.

Myös emäntä Eijan langat olivat hyllyissä sievästi ja osa pakattauina Hupsista-pusseihin. Maltillisesti ostin suunnitellun Merino Sock-vyyhdin ja muutaman silmukkamerkin.

Täältä sitten Porvoon pieneenlankakauppaan. Matkalla piti ottaa kuva tästä kauniista kaivosta. Kuten näkyy niin sää oli mitä parhain aurinkoinen talvipäivä.

Kauniita lankoja hyllyt täynnään. Juttelua aiheesta toiseen ja välillä pohtien neulemalleja, iltapäivän kahvi ja teekin nautittiin. Maria teki hurjan päätöksen ja osti huivilankaa peräti kahteen huiviin! Itse ostin neulekassin, lehden ja miniminivyyhdin Porvoon Pikkukehräämön affe-suomenlammas vyyhdin. Nyt oli tämä valikoima vähissä kun kehrääjällä on ollut muuta työtä. Kiitos Elisa kun avasit kaupan tänä tapahtumapäivänä. Oli siellä kuulemma muitakin käynyt kuin vain me ;)


Valitettavasti VilliSolmu olikin suljettu loman takia! Sieltä oli tarkoitus ostaa kissoille minttuhiiret. Ensi visiiitillä sitten.

Nyt olikin jo huikopalan aika ja suunta Kahvi- ja teehuone Helmiin.  Oi mikä ihastuttava paikka. Aitoa vanhaa ja vähemmän aitoa. Pieniä huoneita ja ahdasta mutta kyllä sopu antoi tilaa kaikille ja vaihtuvuus oli aikas hyvä. Mainittakoon, että juuri Helsinkiin avatun Cajsan Helmen omistaja ja kunnostaja on tämänkin kahvilan takana.

 



Herrrrkullinen kakkuhylly


suolaistakin oli näyttävästi saatavilla. Itse ostin kasvipiiraan, se oli erinomaisen hyvä ja Marialle maistui savulohileipä. Jälkkäriksi ostin mansikka-karpalo kakkupalan. Nami-nami. Siinä istuessa oli hyvä hetki vielä tarkistaa Valot-ohjelma.



Suunnitelmaan ei kuulunut ollenkaan Taidetehtaan tapahtumat eikä jokivarressa olevat valaisut. Pääkohde oli tietysti Tuomiokirkko ja siellä Varjoista valoon metallimusiikkiversiot tutuista virsistä. Ai että oli huikeaa! Mahtavaa menoa ja jytkettä, tsudum-dum-padam!! Musa ja valoshow, hienosti tehty. KIITOS. Uusimaa-lehdestä luin, että illalla oli tapahtunut myös palohälytys ja kirkko oli evakuoitu mutta onneksi mitään tulipaloa ei oikeasti ollut, ehkä pihalla olleesta nuotiosta oli savu hiipinyt jonnekin kirkon tilaan ja laukaissut hälytyksen.





Vanhalla Raatihuoneella oli tämä Viktor Freson sympaattinen ja ylisöpö Mega Viki. Pus-pus.

Runebergin puistikossa oli kivoja valohahmoja mutta ne jäivät kuvaamatta. Sen sijaan monen monta kuvaa tuli otettua Porvoon torin Tanssivat vedet teoksesta. Vesi todella tanssi musan tahdissa valaistuna upeasti. Myös Kaupungin taloa valaistiin upeasti, ei kuvaa, sorry.






Torilla oli myös myyntikojuja, erilaisia herkkuja ja muita tuotteita mutta ei me ostettu mitään. Hinnoittelu näytti olevan kohdillaan, aivan eri tasoa kuin täällä lännemmässä. Kotimatka meni nopsaan ja metrokin sujahti sukkelaan kotiasemalle Herttoniemeen.

Kiitos lankakauppiaille, Helmille herkuista, Porvoolle hienosta tapahtumasta ja teosten tekiöille iso-iso kiitos. Ja kiitos Marialle kun lähdit mukaan. Päivä oli oikein kiva ja erityisen antoisa.

KS


sunnuntai 17. syyskuuta 2023

Päivä Paimiossa

 

Lauantaina 16.9. oli Paimiossa Villan Voima tapahtuma Vuonueen järjestämänä. Paikkana oli upea Paimion Parantola. Oli todellakin korkea aika nähdä tämän historiallinen rakennus. Olin opastetulla kierroksella, opas oli todella hyvä ja opin monen monta asiaa sekä tuberkuloosista että tämän nimenoamisen rakennuksen suunnittelusta. En siitä sen enempää ala tässä satuilemaan, varmasti atk-netin syövereistä löytyy asiallista ja oikeata tietoa.

Rakennuksen muoto ja värit

Eri kerrokset eri värisiä. Piiiiitkiä käytäviä.


Mieleen jäivät värit, esim. Paimion sininen (Aino Aallon tarkkudella sekoittama väri) ja punainen, sekä muutkin värit, joita aikanaan käytettiin paikkojen tunnistamiseen ja opastamiseen yms. Keltaiset portaat ovat niin hienot että . . . ja niitä oli ilo minunkin askeltaa kun askelman korkeus oli matala ja syvyys riittävä. Potilaille oli tärkeää etteivät hengästyneet portaissa. Huomaa:  kaiteen alla seinän väri on harmaa! Siksi, että harmaassa lika näkyy hyvin. Puhtaus oli täällä ensiarvoisen tärkeää.




Tasanteella Aallon Paimio-tuoli ja lepäilyheteka, joita käytettiin kattoparvekkeella ulkoiltaessa.





Viileällä säällä käytettävissä oli Friitalan makuupussi! Ai että olisikin hyvä varuste riippumattoillessa. Tosin tämä ei ollut täyspitkäpussi vaan jaloille tarkoitteu mitta.


Suomen ensimmäinen maisemahissi! Se toimii kyllä mutta on museoitu eikä ole käytössä. Kauniit mäntymetsämaisemat siitä avautuvatkin, kuten hulppealta kattoterassiltakin. Mäntykangas ja siellä kävely edistivät terveyttä.




Älä sylje lattialle! Spåtta ej på golvet! Menneiden aikojen kulkuneuvoissa yms oli tuollaisia sylkemisen kieltäviä kylttejä (saisi olla nykyäänkin) mutta täällä parantolassa näitä kylttejä näkynyt. Täällä oli sitä varten sylkymukit. Kun siihen oli sylkenyt ysköksensä se piti laittaa ylös-alas kulkevaan mukihissiin, joka kuljetti mukit alakertaan desinfioitaviksi. Huoneissa oli erillinen sylkyallas.


Huoneissa oli tavallinen lavuaari mutta myös Hiljainen lavuaari! Se oli suunniteltu siten että siihen laskettu vesi ei lorissut eikä näin herättänyt huoneessa mahdollisesti nukkuvia muita henkilöitä. Nerokasta! Olispa nykyään lorinan vaimentavia wc-pönttöjä ;) En tullut ottaneeksi kuvaa vierekkäin olevistä lavuaareista ja sylkyaltaasta mutta tällainen sympaattisen näköinen vekotin oli myös.


Useat pinnat täällä olivat muodoltaan pyöreitä, koska ne on helppo pitää puhtaana, pölyttöminä, esim. vaatekaappien ovet, kaikki pilarit, lamput  yms. Paljon kaikenlaista tekniikkaa jätettiin näkyville, olihan täällä monia siihen aikaan moderneja ja uusia keksintöjä. Tässä jokin ikkunan aukaisuun liittyvä systeemi.

Ikkunoita pidettiin auki paljon, koko rakennus on suunniteltu niin, että mahdollisimman paljon päivänvaloa pääsee sisään. Valo parantaa ja auringon säteet tappavat kuolettavat bakteerit - kunnes vihdoin keksittiin antibiootit.



Ja 'mikälie vaijeri' seinässä alhaalta ylös katolle saakka.

WC:n ovi



Parantola oli omavarainen. Oli metsää, viljelmät ja karja sekä oma vesi! Vesisäiliö - Arvelluttava Asia - on lämpökeskuksen piipussa. Kyllä se on siellä pysynyt ja toiminut vaikka sitä aikalaiset epäilivät.


1940 pidettäviin Helsingin Olympialaisiin oli valmistauduttu monella tavalla, mm. tällaisia villafilttejä oli tehty. Sodan takia ne jäivät käyttämättä mutta täällä parantolassa - sotasairaalassa - ne saivat hyvän ja tarpeellisen paikan.


Parantolassa oli lauantaina ennätysmäärä kävijöitä! Kaikenlaisia vierailijoita, yksityisjuhlijoita,  Villan Voimaan tulleet neulojat sekä paikallinen Paimion Neuleystävät ry:n neulojat yms. yms. Opastuskierrokset oli myyty loppuun ja ravintola Toivo oli helisemässä! Kaikki mahdollinen ruokakin myytiin loppuun, pakastearkuissa taisi lopulta olla vain huurretta. Mutta hienosti kaikki sujui, jos jollekin jäi paha mieli niin nyt ei voi mitään, joskus sattuu ja tapahtuu.

Niin, olihan tuolla myös Hyvän mielen Neuletapahtuma Villan Voima!

 

Monet tutut lankavärjärit olivat tulleet paikalle upeine lankoineen. Vuonue, Kässäpuoti, Rva Silmusolmu, Jalovilla, Ilo, Skeinfinity, Undreamt.

Heidän vetovoimansa oli valtava! Todella runsas joukko oli tullut tänne ja täytti pienen tilan ihan pullolleen!  Noh, alkutungoksen jälkeen tilanne helpotti hieman.

Myös Jenna Kostet oli täällä Neulottu Kalevala neuleiden näyttelyn merkeissä ja puikoilla oli upouusi malli turkulaisille . . . :)

Taito Varsinais-Suomi opasti parsimaan! Oman sukan sain jotenkuten paikattua, täytyy nyt vielä vähän harjoitella. Kivasti oli tässäkin pajassa osallistujia ja mitä hienoimpia parsimia syntyikin.

 

Ostokseni on vain yksi vyyhti Undreamt sukkalankaa paatsamankuorella värjättynä.

 


Tarkoitukseni ei nyt ollutkaan ostella sitä ja tätä vaikka tietysti kaikki kauniit langat houkuttelivat. Mutta pääasia oli taas nähda neulojia, neuleita, lankoja ja iloisia ihmisiä. Sekä tutustua Paimion Parantolaan. Kaikki tarpeeni toteutuivat erinomaisesti. Oli todella kiva ja antoisa päivä.

Ja KIITOS sille paikalliselle neulojalle, jonka nimeä en edes kysynyt, joka ystävällisesti ajoi mut valtatien varteen Nesteen pysäkille! KIITOS!



sunnuntai 10. syyskuuta 2023

Tapiolassa

Kävin viikolla Tapiolassa kaksi kertaa! Mulla menee tästä bussi 510 sinne oikein kätevästi, metrokin menis mutta en tykkää siellä maan alla niin pitkää matkaa mennä.

Torstaina olin sinne menossa teatteriin, siis bussilla. Joku oli jälleen mennyt metroraiteille ja koko liikenne sekaisin. Pari bussia ajoi pysäkin ohi täysinäisinä. Pääsin sitten bussiin joka ei mene Tapiolaan (500) mutta olihan eteenpäin matkattava. Kanssamatkustajat olivat avuliaita ja katsoivat netistä miten edetä matkassa jne. Noh, Kalastamassa yksi nainen keksi, että 16 bussilla pääsisin keskustaan. Ulos tästä bussista, muutama juoksuaskel ja niin alkoi sellainen sarjakuvakaatuminen = kaatuu - ei kaadu - kaatuu ei . . . ja lopulta olin mahallani maassa. Onneksi ei sattunu mitään! Peukaloiden kämmenlihakset kyllä oli pari päivää tosi kipeät.

 


Siinä sitten tulikin oikea bussi ja sillä jatkoin matkaa. Tekstasin serkulle myöhästyväni. Hän puhui vahtimestarille, joka lupasi päästää mut sisään myöhässäkin. Myöhästyin noin neljä minuuttia, pääsin sisään ja sitten vasta esitys alkoikin. Ehkä ne odottikin mua!  Esitys, La Familia, oli erikoinen mutta hyvä ja koskettava.


 

Lauantain matka sujui kommelluksitta ja olin ajoissa Kulttuurikeskuksen Amfi-teatterissa. Kirkkonummen Steel Band ry oli paikalla Los Pan Pan kokoonpanolla. Oli siis niin kiva ja hieno tunti mahtavaa musiikkia. Kannatti mennä. Nautin kauniista syyspäivästä kaikilla aisteilla.




Näillä huudeilla vietin aikaani teininä. Tapiola oli ihan ok silloin, nyt se on liian täyteen rakennettu sokkeloinen kauppakeskusviidakko.

Ennen oli vain Torni, jonka yläkerran kahvilassa käytiin cockiksella.



Nyt on Ainoa, Länsituuli yms. kolossi


Uimahalli oli mahtava ja nähtävyys. Keskusaltaan vesisuihkut ihan uutta ja ihmeellistä, polkuveneet hauskoja ja ihastuksen kanssa sillä kulkeminen oli kaksinverroin jännittävää;)




Sitten altaan reunalle rakennettiin Tapiola Garden hotel. Opiskelin Perhon hotellilinjalla ja pääsin tänne kesäksi töihin. Työt aloitettiin talon ollessa viimeistelyjä vaille valmis. Silloisessa työmaaruokalassa oon syöny parhaat lihapullat. Oli se hienoa saada olla duunissa ihan uudessa hotellissa. Keväällä se täyttääkin jo 50 vuotta!





KS