Perjantaina 16.10. Suomen Joutsen hinattiin telakalta takaisin omalle paikalleen Aurajokeen. Kaikki kävi oikein hienosti ja nopsaan. Ihan huomaamatta laiva olikin jo paikallaan ja köydet kiinnitetty.
Sieltä se tihkusateen seasta pikkuhiljaa lipui lähemmäksi. Alfons Håkansin hinaajat Iso Pukki ja Saturn tekivät hyvää työtä, kuten aina mutta harvoin maakrapu pääsee näin läheltä seuraamaan haastavaa työtä.
On jo lähellä ja kohta paikallaan.
Oon taas ollu reipas! Keskiviikkona herätyskello soi ennen auringonnousua. Koska menin Fölillä niin olin Saaronniemessä jo yhdeksältä, seuraava vuoro olis ollu perillä vasta 10.56!. Mikäs rannalla oli odotellessa ja meri-ilmaa hengitellessä.
Ja sieltä se odotettu tuli Turusta ja sinne Naantaliin se meni. Suomen Joutsen hinattiin telakalle.
Jonkun verran oli katsojia ja varmaankin pitkin Ruissalon rantoja oli enemmänkin.
Mulle tämä oli Once In a Lifetime. Oli se hienoa nähdä uljaan laivan lipuvan aalloilla.
Mukana oli eväät ja neule. Fölin paluuvuoroa odotellessaa sain neulottua monta raitaa.
Seuraksi sain pariin otteeseen sudenkorentoja.
Molempiin suuntiin aikataulussa oli rako just mun tarvitsemana aikana ei mulla oli tunti liikaa aikaa mennen tullen.
Laitoin palautetta Fölille ja vastauksena oli, että pitää katsoa "vaihtoehtoiset reitit" niin aikataulu näyttää myös K-vuorot, jotka nyt eivät tässä haussani näkyneet.
Eli oikeasti olisi kuin olisikin kulkenut vuorot just sopivaan aikaan! Enhän mä edes hoksannut missään kohdassa mitään "vaihtoehtoista reittiä" tarjottavan ja jos olisin huomannut niin tietysti kuvittelen sen vaihtoehdon olevan esim. lähtöpaikaksi eri, kuten Annankatu, jota opas mulle usein ehdottaa mutta se olisikin sitten ollut se K joka käy mutkan Kansanpuiston kautta!!
On pikkusen outo hakukone! Nyt mulle selvis pari muutakin outoa tulosta aikataulussa, esim. sieltä Metsäretkeltäkin olis tullut bussi 17 aikaan mitä mun haku ei näyttänyt koska sekin oli joku kirjaimellinen "vaihtoehtoinen" vuoro. Mistä sitä satunnainen kulkija voi arvaa kysyä tuollaisia vaihtoehtoja??
Eikä paluussa ollut klo 12 aikaan lähtöä
KS
Viime lauantaina olin mukana @perinnepata Päivi Lehtosen ja Auraliakuoro 'n Luontoretkikonsertissa Maarian altaan metsässä. Ensin katsottiin Päivin sieninäyttely ja saatiin paljon tietoa sienistä.
Seuraavaksi Myllyojansilta, joka "ei mistään vie ei minnekään" Turun Sanomat ja YLE Areena ovat asiasta kirjoittaneet.
Tässä kuoro lauloi ensimmäiset laulut.
Aiheeseen liittyvät kumisaappaat ja lapsen uusi sienikori.
Koirakin tykkäsi retkestä ja olipa mukana kolmiviikkoinen vauvakin äidin rintarepussa.
Metsä on pääsasiassa aika nuorta kuusimetsää, sieniä harvassa, se "joku" on jo käynyt keräämässä.
Käveleltiin jonkin matkaa, pysähdyttiin kuuntelemaan laulua ja sienestettiin hetki. Sama toistui muutaman kerran.
Välillä tihutti, välillä ei.
Maasto oli mulle todella haastava, lopussa meinas jo sisukin loppua. Vaan pääsin perille Päivin loihtimaan herkkuhetkeen: punaherukka-sikurirousku mehua, sikurirousku Wilhelmiinoja ja sikurirousku fudgea! Ai että ne maistui hyvälle ja pitkään kotimatkalla sain maistella maukasta jälkimakua. Jos olet sikurirouskua löytänyt niin kokeile rohkeasti sillä maustamista.
Itse en sieniä kerännyt mutta löysin muutaman, sain siis sen löytämisen ilon. Jotkut ihan kivasti suppiksia saivat ämpäreihinsä ja yhdellä oli viisi litraa mustia torvisieniä. Minkä kävelyltä pystyin niin nautin metsästä, sen tuoksusta ja äänistä.
Kiitos Päiville, kiitos kuorolle - varsinkin Höst visa säväytti - ja kiitos kanssani perää pitäneille.
Tyynelän terapiaeläimien Maikki järjesti Jenna Kostetin kanssa todella kivan virkistyspäivän neulojille. Meitä oli noin kymmenen iloista neulojaa paikalla. Tukikohtamme oli vanha lato, johon oli kaettu lämmintä juotavaa - glögi, kahvi, tee - koko päivän vapaasti otettavaksi. Lounaaksi söimme *Maailman herkullisin linssikeitto* ja jälkiruuaksi oli Jennan leipomat kakut, tavallinen ja vegaaninen. En kyllä huomannut maussa mitään eroa, eli ihan yhtä hyviä molemmat.
Välillä ladossa kävi kukko kiekumassa ja kanat kotkottamassa. Nähtiin jopa harvinainen lyhyt kananlento kun kissa tuli vähän yllättäen paikalle.
Tilan eläimet esiteltiin ja kerrottiin niiden historiasta, monet ovat rescuieita. Rapsuttaa sai vapaasti ja syöttää tarjolla olevia herkkuja.
Päivän paras anti oli metsäkävely lampaiden kanssa! Muutama halukas sai aluksi taluttaa lampaan metsän siimekseen, jossa ne sitten vapaasti kulkivat poluilla meidän kanssa. Ne tykkäsivät syödä mustikan- ja puolukan varpuja sekä kuusen ja männyn oksia. Ihanan rauhallinen metsä, lampaiden lämmiin selkä rapsutetavana, joutilas kulku metsän läpi. Mitä sitä muuta päivään kaipaisikaan.
Tilan omille ja vieraileville lapsille on tarjolla myös keppareita.
Jenna kertoi tiestään neulesuunnittelijaksi. Piti myös pienen esitelmän Luovuudesta. Sitä niin usein yritetään kahlita lauseella "ei noin voi tehdä". Saimme tähän liittyen Kyllikki-villapaidan ohjeen ja tyhjän ruutukaavion, johon voimme itse suunnitella oman kuvion, siis luoda jotain ihan omaa.
Esillä oli myös Vuonueen lankoja ja Jennan kirjoja ostettavaksi. Kierrätyslankaa sai vapaasti ottaa vaikka sukkaneuleeksi, johonka kuviot voi ottaa saamastamme painotuoreesta TALVI sukkakortit pakasta. Jennalle kiitos tästä, ja kauniista silmukkamerkeistä.
Päivä alkoi pikkupakkasella mutta kotimatkalla jo oli vesisade. Onneksi kävelyn aikana oli vielä kaunis talvisää ja pieni lumipeite pelloilla ja metsässä.
KIITOS Maikki ja Jenna syksyn parhaasta päivästä. Tullaan toistekin kunhan vaan kutsu käy.
KS
