Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nalle. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nalle. Näytä kaikki tekstit

tiistai 27. lokakuuta 2015

Iloista Nallepäivää!


Finn' ille virkkaamani nalle.

Nallepäivä sai alkunsa 108 vuotta sitten, kun Yhdysvaltojen presidentti Theodore Roosevelt osallistui karhujahtiin, mutta kieltäytyi ampumasta pientä karhunpentua.
Tapahtuma sai paljon julkisuutta ja sen seurauksena lelunalleja alettiin kutsua Teddy-karhuiksi. Nallepäivää vietetään lokakuun 27. päivä eli ”Teddy” Rooseveltin syntymäpäivänä.

Tässä komea kolmikkoni Nallepotretissa.





Vanha Herra Nalle.



 Mamimus Cultimus



Pikku  Hurjapään
sain Villeltä Napolin tuliaisena
 

 Tästä KLIKS pääset lukemaan Vanha Herra Nallen historian. 
Tästä KLIKS Mamimus Culimuksen tarina.
Tunnisteella Nalle on muutakin juttua nalleistani.
KS

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Uusi nalle

Tällaisen LentäjäNallen sain pojaltani Napolin tuliaisena, ja hienon konvehtirasian. Kiitos Ville!

Hyvin tämä kotiutuminen sujuu, no problem. Hali-kissalla on vaikeampaa tämä sopeutuminen, hiekkalaatikolle kyllä löytää pissalle mutta muutamat kakat on lattialta/matolta löytynyt. Taitaa katti protestoida.
Maanantaina siivosin, tiistaina katsastin Hakaniemen hallin herkut, ostin parvekkekukkia Herttoniemen kukkakaupasta
 Enpäs muista mikä tuo kirjava kukka on, joku uutuus. Hortensia on kaunis, siihen tulee vielä paljon kukkia. Ja vielä ostin oikein hienon riippuvan muratin (kuva unohtui).

Ja olin VillaLankassa neulomassa. Matkalla näin tämän, ilmeisen tarpeellinen roskis: roskareikä on huumeruiskun mentävä!

 
Tähän on tultu :(
KS

torstai 27. lokakuuta 2011

Hyvää Nallepäivää!




Kaikille Nalleille Oikein Hyvää Nallepäivää

toivottaa Nalle!




Nallepäivä sai alkunsa 108 vuotta sitten, kun Yhdysvaltojen presidentti Theodore Roosevelt osallistui karhujahtiin, mutta kieltäytyi ampumasta pientä karhunpentua. Tapahtuma sai paljon julkisuutta ja sen seurauksena lelunalleja alettiin kutsua Teddy-karhuiksi. Nallepäivää vietetään lokakuun 27. päivä eli ”Teddy” Rooseveltin syntymäpäivänä.

KS

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Hyvää NALLE-päivää





Tässä on linkki blogikirjoitukseeni Vanhaherra Nalle, kerron siinä oman Nalleni tarinan



Juu, tänään on Nalle-päivä. Googlettamalla Nalle-päivä löydät Nalle-tapahtumia, esim. kirjastot järjestävät Nalle-aiheisia tapahtumia, ei välttämättä just tänään mutta lähipäivinä. Tässä teille yksi linkki, jossa on niin söpö nallekuvakin.



Tämän Nallen olen saanut Villeltä. Sen puserossa lukee:

Mamimus Cultimus




Tämän Nallen olen virkannut Finnille (v. 2005)




* * *

Vuoden kaunein kirjankansi, mikähän se olisi? Käy äänestämässä täällä! Kauniita kansia omalla tavallaan kaikki, vaikea valita.



* * *

Ehkä näistä uusista käsityö-aiheisista sivuista on tietoa erilaisissa yhteisöissä, mutta kun en kuulu sellaisiin niin ihan itse netistä olen nämä löytänyt, tai ovat tulleet vastaan. Saattaa olla joku muukin joka ei "yhteisö-sivustoilla" käy niin laitanpa tähän pari linkkiä.

LANKURI, Kerällä blogin kautta tämä löysin

PUNOMO, tämä taasen on Käspaikan kautta löytynyt. Avajaiset 1.11.2010

Kotoliving, Anu Harkki on tämän blogin takana.

ja tuota Googlettaessa tuli vastaan myös tällainen Kotoilua. Näköjään koti-ajatusta on eetterissä enemmänkin liikkeellä.

Ja tämän olen joskus vinkannut ja linkannut mutta laitetaan sekin tähän: Loistovinkki, ideoita joka tarpeeseen.

KS

maanantai 12. maaliskuuta 2007

PikkuNallukka

Postilaatikossa oli tänään YLLÄTYS:
Maskottivaihtona Tuomi lähetti minulle tämän
söpöläisen:

Kiitos, Tuomi!
Tällaista pientä nallea minulla ei vielä ollutkaan. PikkuNallukka pääsee mukanani suuriin seikkailuihin ;)

Kesäksi ehkä täytyy vaihtaa kevyempi kaulaliina, vaikka raidallinen merihenkinen kun mennään saareen.

KS

keskiviikko 13. joulukuuta 2006

Nallukat


Kanssaneulojalta joskus saatujen Nalle-stoppareiden pito on ajan myötä heikentynyt. Varsinkin käsityöpussissa ne halusivat lähteä omille teilleen ja unohtaa tehtävänsä. Niinpä Nallukat saivat kuminauhan kaulaansa.


Nyt ne pysyvät yhdessä, pitävät puikot nipussa ja neuleen puikoilla.

KS

maanantai 12. joulukuuta 2005

Nalle

(Edit: päivityksen syy on vaihdettu nallen kuva päivänvalossa)

Juureni
ovat egyptissä, jossa kasvatetaan maailman laadukkainta puuvillaa.
Sieltä pellolta puuvilla on monen mutkan kautta matkannut Norjaan,
jossa Sandnes Uldvarefabrik on valmistanut Mandarin Petit lankaa.
Sitä oli helsinkiläisessä lankakauppa Menitassa myytävänä
montaa eri väriä mutta minä halusin olla kauniin vaalean ruskea,
sellainen pikkukarhun värinen, ja niin lanka päätyi tähän kotiin, jossa
minut valmistettiin.

Vaan minustapa tulikin niin iso, olen 30
cm pitkä ja 32 cm paksu, ettei yksi kerä riittänyt ja piti ostaa
toinen, tällä kerralla Priimasta.
Työvälineenä oli numero 2.5 virkkuukoukku ja loppuvaiheessa minua pisteltiin ompeluneulalla.

Valmistusohje löytyi Novita 2/2001 lehdestä. En kuitenkaan ole just
sellainen vaan sovellettu versio. Se nalle oli raidallinen, niinkuin
vaatteet olisi päällä.

Valmistamiseeni kului aika paljon aikaa, ja näin monta irto-osaa tarvittiin.




Kaikki osani saivat sisälleen Lennol täytevanua.
Se on pehmeätä ja kimmoisaa, sain oikein hyvän pullean masun siitä. Ai
niin, korviin ei laitettu mitään, eihän sitä kuule jos on hötöä korvat
täynnä.

Pikkuhiljaa muotoni alkoi hahmottua ja lopulta kaikki
osat oli ommeltu kiinni ja olin jo itseni näköinen. Paljas naama oli
kyllä aika lailla karhuhaamun näköinen! Mustalla langalla minulle
ommeltiin nenä ja suu. Se teki hieman kipeätä kun suuta piti muotoilla
ja nenääkin pisteltiin monta kertaa.

Kauhein koettelmus
olivat silmäni. Voi sitä tuskaa ja hammastenkiristystä. Ensin meinasin
saada ruskeat silmät mutta ei ne olleet hyvät, miten nyt ruskealla
nallella olisi ruskeat silmät, pöh. Ne raastettiin pois ja kokeiltiin
mustia kuten nenäkin, ja vielä sininen iiriskin kokeiltiin.  Ei,
ei hyvä sekään. Taas silmä pois, onneksi nyt oli kärsittävä vain yhden
silmän purkaminen.

Lopulta valmistajani kuuli kuiskutukseni
ja ymmärsi, että siniset ne pitää olla. Nyt sujui se neulalla
pistelykin paremmin kun noiden väärien värien kanssa oli silmän malli
tullut harjoiteltua. Huokaisin helpotuksesta kun lopulta olin valmis
nalle.
Vielä tuo kyllä keksi kokeilla josko minulle sopisi rusetti
kaulaan, vaan siihen en enää suostunut. Tämmöseen kaulaan ei mitään
rusetteja ja hörhötyksiä laiteta.





Nyt
saan pari yötä olla täällä vanhaherra Nallen ja Mamimus Cultimus
-nallen kanssa ja oppia heiltä nallemaisia kepposia ja lohdutussanoja.
Jo näin alkutaipaleella, olen ymmärtänyt, että nallet joutuvat paljon
lohduttamaan omistajaansa.

Täytyykin kysyä Nallelta onko
matkustaminen pelottavaa. Nallehan on matkustellut paljon. Minä
nimittäin matkustan lentokoneella Englantiin asti pienelle pojalle.
Vähän jännittää se lentokone ja uusi isäntä. No, eiköhän me toimeen
tulla. Pitäisiköhän kuitenkin ottaa mukaan hieman tuota vanua, voisi
sitten laittaa sitä korviin jos se isäntä äityy kovasti huutamaan.
Saankohan minä sitten jonkun englantilaisen nimenkin?

KS

lauantai 26. marraskuuta 2005

Olen sanaton



Katsokaa, katsokaa mitä olen saanut!






Tämä on "latinankielinen" nimeni, jonka Ville on antanut minulle.

1980-luvulla Kaunissaaressa ajankuluksemme keksimme latinaksi nimiä ja
sanoja ihmisille ja tavaroille mitä siinä näkyvissä oli, siis
eräänlainen leikki tai peli. Muita sanoja ei ole jäänyt mieleen kuin
tämä maailman paras nimi ja aina silloin tällöin se on ollut
käytössäkin. Ja nyt sain Villeltä nallen, jonka puserossa lukee
kultakirjaimin: Mamimus Cultimus.




Eikä tämä tähän loppunut. Vielä keittotaitoni saivat näin hienot kehut:





 Kiitos Ville.


Ei minulla mitään merkkipäivää tms. ollut, ovat  yllätyskiitos siivousavusta.

KS

perjantai 22. huhtikuuta 2005

Vanhaherra NALLE

Olen päättänyt olla ottamatta stressiä siitä, että aina ei ole valmistuneita tai puolikkaita neuleita kuvattuna, vaan kirjoitan taas hieman asian vierestä, mutta on tässä tarinassa kyllä käsityötäkin.
Jokin aika sitten valmistuneen vauvahaalarin kuvassa mannekiinina on Nalle, ja lupasin, että kuulette siitä lisää myöhemmin. Nyt on se 'myöhemmin':
Sain Nallen ollessani puolivuotias. Piko toi sen Tukholman suuresta tavaratalosta. Bussimatkalla kaupungista laivarantaan Nalle oli jotenkin liikahtanut ja päästänyt nallemaisen mörinän mahastaan. Vieressä oli tietysti istunut nuoria miehiä ja kahdeksantoistavuotiasta Pikoa oli nolottanut valtavasti; iso likka ja matkustaa nalle kassissa.
Kun kohtasimme Nallen kanssa ensi kerran, olimme kumpikin katsoneet toisiamme silmät ymmyrkäisinä mutta heti kohta ystävystyimme ja olemme olleet melkein erottamattomat.
Margaretha-nuken kanssa Nalle pääsi vaunuissa ulkoilemaan. Sänky jaettiin sulassa sovussa ja iltasadut kuunneltiin yhtä unisina. Lastensairaalan karanteeniosastolle Nalle ei päässyt mukaan, ehkä ajattelivat että sekin sairastuu. Tautini ei lopulta ollutkaan mitään kummallista; kaikki mahdolliset lastentaudit yhtä aikaa samassa tytössä!
Noin viisivuotiaana Nallen silmä oli sairastunut, eli kadonnut. Fredalla oli nukketohtori ja –tarvikekauppa. Sieltä kävimme isän kanssa huolella ja suurella tarkkuudella valitsemassa uudet juuri oikeanlaiset silmät, jotka isä sitten tohtoroi Nallelle. Hyvät ovat olleet, ystävälliset ja ymmärtäväiset ja Nalle on nähnyt niillä oikein hyvin.
Vuosien kuluessa myös Nallen karva kului ja äiti joutui sitä paikkailemaan, joskus salaakin kun mielestäni sitä ei olisi saanut korjata.
Murrosiän maailmoja kaatavissa sydänsuruissa Nalle oli hyvä kuuntelija ja lohduttaja, se oli turvallista ottaa kainaloon peiton alle ja kertoa sille kaikki murheet. Nalle on aina kuunnellut ja pitänyt visusti omana tietonaan tärkeät salaisuudet.
Seitsemäntoistavuotiaana menin Englantiin muutamaksi kuukaudeksi au-pairiksi hoitamaan hevosta ja ponia. Nalle oli itseoikeutettu matkaseuralainen, olihan sillä jo kokemusta merimatkailusta nuorena nallena. Englantiin nimittäin mentiin siihen aikaan edullisesti monen päivän matka matkustajalaivalla, reitillä Leningrad-Helsinki-Kööpenhamina-Lontoo. Perillä emäntä ja 18-v. poika vähän ihmettelivät piikaa nalle kainalossa mutta 3-v. poika oli innoissaan luullessaan nallen olevan tuliainen hänelle. Huh, taisi Nalle olla hetken kauhuissaan siinä riepotuksessa mutta lopulta pojalle selvisi, että Nalle on minun ja siihen ei kosketa.
Aikanaan matkasimme kotiin rahtilaivalla. Länsisatamassa tullimies tuli laivaan tullaamaan minut ja totesi: ai, eikö ole mitään tullattavaa, Nalle vaan….! Nykyään se varmaan joutuisi tarkkaan syyniin salakuljetuksen varalta.
Villen ollessa pieni Nalle oli jo niin karvaton ja varovasti käsiteltävä, että se joutui monet vuodet istumaan kirjahyllyssä. Aina välillä salaa sille juttelin. Onneksi se on ymmärtäväinen eikä loukkaantunut tällaisesta salasuhteesta.
Joku vuosi sitten Kansallismuseolla oli Nalle-päivä. Ihmiset saivat käydä siellä "rekisteröimässä" nallensa. Tietysti mekin menimme. Jono oli pitkä ja kiemurteli monta mutkaa. Mutta aika kului mukavasti muiden kanssa jutellessa ja vertaillessa nallejen historioita ja tarinoita. Varmasti kaikki nalletkin nauttivat saadessaan tavata niin paljon kavereita. Aikuisilla oli tietysti näitä vanhoja, paljon nähneitä ja kokeneita nallevanhuksia ja lapsilla oli Nalle Puh´eja ja "uusvanhoja" nalleja. Ja oli mukava huomata, että liikkeellä oli paljon miehiä nallensa kanssa sekä isiä lapsineen. Kaavakkeeseen täytettiin kaikki tiedot mitä Nallesta oli tiedossa. Nalle tutkittiin, mitattiin, kuvattiin, numeroitiin ja kirjattiin museon Nalleluetteloon. Minun Nalle on pitkäkuonoisten rotua.  Siellä oli päivän aikana käynyt muistaakseni yli 900 nallea!
Nalle on joutunut istumaan hieman epämukavasti perintöarkun päällä ja olin etsinyt sille omaa tuolia. Lopulta löysin sellaisen viime kesänä Porvoosta kukkakaupasta! Nyt sillä on vihdoin ihan ikioma paikka.
Syksyllä sitten päätin, että Nallen on saatava hieman hoitoa. Karvat ovat kaikki lähteneet ja kangas on tietysti kulunut ja siinä  monta reikää, joista täyte pikkuhiljaa rapisi ulos. En uskaltanut itse ruveta paikkaamaan vanhusta vaan etsin ammattihoitajaa.
Löysin Nallesairaalan! Ah, että sellainenkin on olemassa. Pieni neuvottelu Nallen kanssa ja kun vakuutin sen saavan hyvää hoitoa, niin asia oli sovittu.
Sairaalassa se sai oman sängyn ja kavereita oli jonossa sen verran, että reissu kesti monta viikkoa. Lähetin Nallelle postikortinkin sairaalaan, että ikävä vähän helpottaisi, puolin ja toisin. Lopulta se pääsi kotiin ja oli niin hyvin ja hienosti korjattu ja paikattu, että ei huomaakaan kaikkia vammoja, mitä on ollut. Uuden nivelenkin se oli saanut toiseen käteen. Sairaalalaskukin oli super-edullinen. Siellä saavat hoitoa myös kaikki muutkin pehmoeläimet.
Kuvassa huomaatte, että Nallen kädet ovat hieman rumat. Ne on äiti aikanaan paikannut sukkahousulla. Nallehoitaja suositteli, että ne jätetään, koska ne ovat jo osa Nallen identiteettiä ja tällaisena se oli Kansallismuseossakin jo tallennettu.  Ratkaisu oli ehdottomasti oikea. Myös toinen korva puuttuu. Sen äiti olisi aikanaan halunnut laittaa mutta jo silloin kielsin, koska Nalle ei olisi enää ollut sama jos se olisi saanut uuden korvan.
Se tosiaankin murisi nuorena kun sitä käänteli. Nyt äänilaite toimii vain kun Nallea taputtaa selästä. Vanhemmiten se on ilmeisesti oppinut, että vaikeneminen on kultaa!?
Isonkarhun kaupan, nallesairaalan sekä nalle- ja harrastemuseon löydät osoitteesta:  http://www.nallet.fiKS