Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suru. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suru. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Fillarilla stadilla


"Telepatiaa":
1) katselin netissä Hämeenlinnan keskiaikapäivien ohjelmaa ja ajattelin, että ehkä ehdin tavata Tuulan. Jo hetken päästä tuli tekstari, jossa Tuula ehdotti kaffetapaamista huomenna Helsingissä (on tutut Turun ja Turengin Tuula).
2) Lähdin sitten fillarilla käymään Roihupellon Motonetissa, laitoin kassiin kuitenkin varmuuden vuoksi matkakortin, eihän sitä tiedä mitä milloinkin sattuu. Takastullessa polkimet jotenkin klonksui. Hertsikan metroasemalla on kesäinen pyörähuolto piste, siis sinne. Siellä ei ollut tarvittavia välineitä keskiön korjaamiseen, joten metrolla Sörkkaan fillarihuoltoon. Matkakortille olikin tarvetta.

Ekassa liikkeessä korjaus olisi mennyt ensi viikkoon mutta ystävällisesti neuvoivat viereiseen KUMILUOTI korjaamoon. Siellä se tulikin korjattua muutamassa tunnissa.
Kun kerran kulmilla olin niin päätin ajella Töölönlahden kautta, ehkä jonnekin sitt sieltä. Huh huh, oikein oli ruuhkaa, tosi paljon kaupunkipyöriä Alepa-mainoksineen. Hyvä, että ihmiset saadaan liikkeelle näilläkin fillareilla.

Oopperan puistolavalla on kesällä monenlaisia tanssitapahtumia. Nyt siellä tanssittiin - - öö - - mitälie ehkä jaivia, salsaa? Kiva oli katsella ja syödä IceDreamBike jäätelöä, makuna Rusketusraita. Hyvää oli, päällyskeksi oli erinomainen.


Ei enempää keskustapyöräilyä vaan tuolta Hesperianpuiston läpi asemalle, sieltä metrolla Kulosaareen ja siitä polkien kotiin. Matka ei ole pitkä mutta monta sydämen syrjäytyshetkeä oli.
Ne tiukoissa sortseissa kuulokkeet korvilla ylinopeutta ajavat henkilöt suhahtavat äänettömästi ohi yllättäen siltä tai tältä puolellta. Ihan yhtä paljon oli polkijoita täällä kuin keskustassakin. Nyt taisi ollla vielä työmatkaliikennettä eli mä olin väärään aikaan liikkeellä.
Lupaan olla menemättä näiden tielle ja hidasteeksi, ajelen vain eläkeläisten ulkoiluaikoina, sekä pysyttelen vähemmän liikennöidyillä väylillä ja reiteillä.

Usko viidakossa


Olenkohan mä jo vanha kun lapseni täyttää 40?! Huh, onneksi en tunne vanhuuttani, paitsi siellä pyörätiellä mummofillarillani.



EDIT: Tänään, 5.7., Hesarissa otsikko: Ullanlinnan Arska on poissa ja Iltasanomissa
Monet kerrat mäkin hänet näin, tässä kuvassa Arska ja Andy Sikalan edessä.


KS

lauantai 9. tammikuuta 2016

Liliopsidia -huivi vol.3

Kerroinkin jo aiemmin että:
"Aatonaattona kävin pikaisesti Snurressa. Ovi oli juuri laitettu lukkoon mutta kyllähän se mulle vielä avattiin. Ensimmäinen näkemäni vyyhti oli juuri se minkä tarvitsin. Toki katsoin vielä paria muuta mutta se eka oli just se. Juuri saapunutta Louhittaren luolan uutuutta
Kipinätär . Väri: Savu.
Aattona sen kerin, ja joulupäivänä aloitin huivin. Upea silkinkiilto!


Tässä eräänä iltana tänne ilmestyi outo lepakko!

Eivät olleetkaan lepakon siivet nahkaa vaan villaa merinosta ja silkkiä perhosesta , poskenpehmoista.

Lanka: Louhittaren Luola, Kipinätär. 50% merinovilla/ 50% silkki, 400 m/100g. Kulutus 86 g
Puikko: Addi 4.0
Malli: Liliopsidia by Heidi Alanen

Ihanan pehmeä, upea kiilto, perfect.



Silmukka silmukalta kudoin huiviin iloa, hymyä,
kesää, savustetun kampelan tuoksua, merta, saaria,
muistoja herrasmiehestä.
Far väl, svärbror.

KristiinaS

PS Käytettyäni huivia muutaman tunnin, jolloinka se oli täyttänyt tehtävänsä minun osalta, annoin huivin Kerrylle, jolle se sopii mainiosti ihan arkiseen käyttöön.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulun kuvia

HUOM! PPP-neuletapaaminen
maanantaina 28.12. on
PERUUTETTU
Aatonaattona Malmin hautausmaalla


Aattoillan jännitystä


Säkissä oli jokaiselle jotakin, perinteisesti Ville jakoi lahjat.
Ville sai mm. tosi, tosi vanhan viskipullon. Itse viski on 12 vuotiasta (sehän ei enää vanhene) mutta pullotus on 1970-80 lukujen tietämiltä.


Maija-systerin mies menehtyi yllättäen 17.12. jotenka systeri vietti joulunpyhät mun luona. Tonttukin oli huomannut tämän ja myös Maijalle lahjoja säkistä löytyi.


Usko seurasi tarkasti pakettien jakoa. Kyllähän Uskoakin oli muistettu; ruokaa, herkkutankoja ja namiraksuja sekä erinomainen lelu. Se vikisee just niinkuin kesäisessä metsässä päästäiset. Kiitos Ossilaan, kyllä koiraihmisetkin ymmärtävät mistä kissa tykkää. Ihan paras lelu, tai onhan huiskut kans kivoja ku silloin ihminen on mukana leikissä.


Leikkimiskuvia ei nyt ole mutta Usko kävi perunavarkaissa! Kippo oli työpöydällä, sieltä se sai kaivettua  perunan ja hyppäsi sen kanssa matolle. Ei se ennen ole perunaa syönyt, paitsi just aattona perunankuoren nappasi tiskialtaasta.


Ennen joulua sain neuleystäviltä salaperäisiä paketteja, joista moni päätyi lahjasäkkiin, jokusen avasin - postitse tulleet - etukäteen. Lämmin kiitos kaikille.

Taas kerran sain tuta, että omastaan voi hyvin luopua: Saan aina apteekistani kanta-asiakkaana kalenterin, jossa on Minna Immosen kuvat. Tänä jouluna paketoin kalenterin Susille, koska tiedän hänen pitävän Minnan kuvista. Pitkään pohdin annanko - en anna - annanpas - lopulta olin itselleni jo hieman vihainen, että miksi tällaista edes mietin, pakettiin vaan ja Susin lahjakassiin.

Ja kas-kas, mitäs mä sainkaan!?! Tosi kivan kalenterin itselleni!

Tepastellan kalenterissa seikkailevat pari hiirtä katin  kanssa. FB-sivulla lokakuun kohdalla on tästä kalenterista pari postausta.

Ja paljon muuta kivaa

Tuo kissannaama on jalkaraspi! Ihana!
Maija-systeriltä sain tämän hopeisen rintaneulan, jonka hän on aikoinaan saanut meidän faijalta. Todellinen kaunokainen, jonka kiiltoa ei kuvaan saanut vangittua.


Aatonaattona kävin pikaisesti Snurressa. Ovi oli juuri laitettu lukkoon mutta kyllähän se mulle vielä avattiin. Ensimmäinen näkemäni vyyhti oli juuri se minkä tarvitsin. Toki katsoin vielä paria muuta mutta se eka oli just se. Juuri saapunutta Louhittaren luolan uutuutta
Kipinätär . Väri: Savu.
Aattona sen kerin, ja joulupäivänä aloitin huivin. Upea silkinkiilto!


Mukavia loppuvuoden päiviä kaikille. Muistakaa ulkoilla kinkut ja suklaat pois vyötäröltä!
KS

ps. Ogelin Lankamaailman ensi kevään neuletapaamispäivät löytyvät jo,
sivun loppupuolella, tästä KLIKS

torstai 16. heinäkuuta 2015

Kesäkuvia

Edelllisen postauksen retkiraclette sai kommentteja. Mä siis sain omani joululahjaksi Katjulta, joka oli sen jo viime kesän lomareissullaan ostanut Sveitsistä. Sieltä myös omansakin on peräisin. Teltassakin voi sadepäivänä herkutella juustolla:





Aina ei kuitenkaan sada, aurinkoisia päiviä on ollut muutama ja jopa riippukeinussa on voinut käsityötä tehdä:


Myös petivaatteet ja matot on tuulettava kun sää sallii:


Vaikka saaressa ollaan ja päivittäin ympäri kuljetaan niin retkellekin mennään joskus, otetaan eväät ja kaffetermokset mukaan, nautitaan:


Retkipaikalta maisema Vuosaaren satamaan päin:


Varjoja silokalliolla:

Stadissakin oon käynyt parikin kertaa. Ekalla kerralla tuli uudet kiharat:





 x x x

Tokalla kerralla kävin saattamassa saariystävän taivasmatkalle. Tilaisuus oli todella kaunis ja vaikuttava. Siitä on kirjoittanut PirjoW kaiken, hienosti ja kauniisti. En halua itse edes yrittää kirjoittaa asiaa uudestaan kun hän on sen jo upeasti tehnyt, tässä linkki: Jäähyväiset ystävälle.

x x x
Ehkä tapaan juuri Sinut, lukijani, lauantaina Jyväskylässä Toivolan pihalla. 

KS

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Lepää rauhassa, Sädis


Perjantaina 23.5.2014 oli rakkaan broidini siunaustilaisuus. Koville otti mutt kyllähän siitäkin selvisin, vaikka muistotilaisuudessa jäi muistelut kertomatta. Pienenä kutsuin broidia nimellä Poppe, koska en osannut sanoa Seppo.

Broidi, Sädis, oli osa suomirockin historiaa, mukana alusta asti. Toivottavasti sitä on kirjattuna muistiin muuallakin kuin mainintana Jyrki Hämäläisen ja Jorma Huhtalan kirjoissa. Tässä muutama valokuva Sädiksen omista lehtileikkeistä sekä niiden yhteyteen Sädiksen kirjoittamat tekstit, (kuvat näet hieman suurempina klikkaamalla niitä tässä linkissä). Paljon, paljon muussakin Seppo oli mukana mm. Lions-toiminnassa.

"Ensimmäisen orkesterin kokosin -50 luvulla koulukavereideni kanssa. Jazzi oli "poikaa" ja niinpä stanradreja harjoiteltiin ja opittiinkin levyjä kuuntelemalla, sekä jameihin kokoontumalla. Siitä se lähti. Keikkailu aloitettiin tietenkin kouluhipoissa. Iskelmiäkin kyllä "pitkin hampain" soitettiin ja koska jengi tuntui diggaavan jazzahtavasti soitettuja iskusävelmiä, ohjelmistoa laajennettiin harjoittelemalla muutama valssi ja beesamemuutso. "Vanhatkin" opeteltiin."

"Ja sitten tuli Rock and Roll! Nuoriso vaati rokkia. Niinpä kehitttiin raju tuttifruttimeininki ja lavashow. Jyrki Hämäläinen kirjoittaa kirjassaan "Tähtein tuska ja kimallus": Seppo "Särkkä" Sädevuo oli Suomen Jerry Lee Lewis, ensimmäinen rock-pianisti, joka möyri pianon päällä ja alla. Seppo Sädevuo oli ja on viimeisiä amerikkalaistyyppisiä persoonia Suomen showbisneksessä."
"Esiintymiset TesTV:n musiikkiohjelmissa, sekä mm. Ylen esimmäisessä suorassa TV-lähetyksessä Pasilasta, tekivät Seppo Sädevuon nimen tutuksi myös kotikatsomoissa, joita Helsingissä oli tuolloin peräti pari tuhatta."

"Esiintymistarjouksia alkoi tulla myöskin yleisille tanssipaikoille. Pitkäaikaiset kiinnitykset mm. Helsingin huvikeskuksessa, EXPO-hallissa, sekä kesäisin Linnanmäen tanssipalvijongissa (Rondo) ja ulkoilmanäyttämöllä kotimaisten ja kansainvälisten esiintyjien säestäjän loivat vankan pohjan tanssi- ja viihdemuusikon ammatille. Esiintymismatkat ovat ulottuneet myös ulkomaille: pohjoismaat, eurooppa, kaukoitä, USA."






POPPE, olit rakas. Näkemiin.

Broidi diggas tätä mun blogia, aina kehui ja muisti mainita siitä tutuilleen. Hänen kunniakseen tämä on ensimmäinen bloggaus, jonka kirjoitin ja lähetän eetteriin Kaunissaaresta.
KS