sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Menossa mukana

Kevään ensimmäiset kukat! Sturenkadun varrella.

Lauantaina heti aamusta menin Ryijypalvelu-RP:n myymälään, jossa jo oli kerättävänä materiaali mun ryijyä varten. Lopulta nimittäin löysin näin läheltä paikan mistä niitä kaipaamiani vaakuna-ryijyjen tekemispaketteja saa ostaa! Olinhan tätä sivustoa katsonut ja lukenut 'vaakuna-ryijyt' mutta kun yhtään kuvaa ei ollut niin jotenkin vaan jätin tutkimatta asiaa sen enempiä. Tarvittiin vastaus Jyväskylästä Suomen Käsityönmuseosta asti, että ymmärsin asian.

Tästä se lähtee:

Kunhan tämän ahkeroin valmiiksi niin sitten ajattelin tehdä sen Helsinki vaakunan itselleni ja annan sen kirppikseltä ostetun toisaalle.

Sieltä sitten Snurressa piipahduksen jälkeen, (en ostanut mitään, menin  Tarvaspäähän Gallen-Kallelan museoon neuletapahtumaan. Anna-Karoliina Tetri kertoi entisajan villasukkien historiaa, värjäyksestä aavistuksen, uskomuksista ynnä muuta mielenkiintoista tietoa. Oli antoisa luento.


Kaikkia hänen kirjojaankin oli tietysti myynnissä, lapaskirja mulla on ja muut olen lukenut lainakirjoina.

Kauniit lasityöt


Ikkuna portaikossa, jonka portaat on valettu betonista +? ja sekaan laitettu kivimursketta = kaunis.


Akselin kylpiessä on ateljeen tapahtumia voinut seurata ikkunoista;) Toisesta ikkunasta näkyy hieman valtavaa Myskihärkää, joka on tämän hetkisen näyttelyn Nordic Noir suurin työ.


Tutustuin taas uuteen ihmiseen, Paula. Ruvettiin juttelemaan, käytiin kahvilla ja kotimatkalle lähdettiin yhdessä. Vaihdettiin yhteystietoja niin että voidaan joskus toistekin mukavaa kokea.
Myrsky oli hurrrja, yhtään valokuvaa ei voinut ottaa. Tuuli oli yltynyt siitä mitä se oli kun menin sinne. Ehkä reittiä kaupunkiin päin ei enää olisi voinut kulkeakaan, vesi on saattanut nousta silloille. Me mentiin Perkkaan kautta. Likomärkiä oltiin ku bussiin päästiin, tai siis sadetakit valuivat vettä. Leppävaarassa vaihdettiin 550 bussiin, jolla molemmat pääsi lähelle kotejaan. Nyt tuo linja tosin kiertää niin monta mutkaa Raide-Jokerin takia, että enää sillä en matkusta kun vaihtoehtojakin on.

Tänään olin Kalliola talolla käsityötarvikkeiden vaihtopäivä-tapahtumassa. Olipas siellä paljon kävijöitä ja paljon vaihdettavaa tavaraa. Melkein kaikki mitä mä vein löysi uuden tarvitsijan nopeasti. Ai että tuli hyvä mieli! Tässä oikeasti näki, että toisen 'roska on toisen aarre'. Tämä on aina kuukauden viimeinen sunnuntai, muitakin vaihtopäiviä on (kirjoja, taimia ainakin kerran), kannattaa katsoa esim. Kallion kulttuuriverkoston sivulta tai Facesta tai Kalliolan sivuilta.


Täälläkin juttelin useampaan otteeseen yhden rouvan kanssa ja hän antoi mulle hopea+meripihka korvakorut, jotka ei itselleen sovi eikä ollutkaan laittanut niitä tuonne korukiertoon! KIITOS ja rapsutukset Bobille. Näin sitä tuntemattoimista tulee tuttuja ku vaan suunsa avaa.
KS

1000 palaa valmis

torstai 20. helmikuuta 2020

Skattalla ja Suokissa


Keskiviikkona oli taas eläkeläisellä pitkä työpäivä. Ensin lounaalla Virpin kanssa Skattalla, erinomaisen hyvä pizza Niskassa.
Sitten melkein tunti Taito-Shopissa jutellen Maritan kanssa ja kiva näyttelykin tuli katsottua. Seuraavaksi lautalla Suokiin ja siellä ensimmäiseksi kirjastoon: hain haluamani kirjan, joka on siellä jo toista viikkoa ollut Best Seller-hyllyssä, olihan se tänne mantereen puolelle saatava kiertoon.

Tuttuja teitä kuljin hetken. Takaisin stadin puolelle ja Oodiin katsomaan muutama lehti. Sitten Roihuvuoren kirkolle iltaruualle ja iltamessuun. Kotona olin vasta seiskan tienoilla.
Nyt on pari vapaapäivää kunnes lauantai koittaa ja menen Tarvaspäähän kuuntelemaan Anna-Karoliina Tetrin kertomaa Perinteiset villasukat 2 kirjastaan ja prosessista vanhojen sukkien mallittamisesta nykyaikaan ja ohjeeksi.

Kauppaneuvos Henrik Borgströmin tupakkatehdas, on myös samanniminen nuori jääkiekkoilija:)

Rakkauden silta


Niskan pizzeria ja Niskan nosturi - Algot ja Janne, aikaansaavia miehiä;)


Kameralla saa kuva mutta ei droonilla.


Yleensä alkutalvella on harmaata mutta nyt on keväälläkin.


Tuolla Isosaari-laivalla viime toukokuussa olin mukana mahtavalla reissulla Helsinki-Turku-Helsinki. Jospa tänäkin vuonna jonkun reissun tuo tekisi? Talven se on tuossa hotellina.


Tässä talossa asui mun kummitädin perhe 1960-luvun puoleen väliin asti. Tänne on monet kivat kyläilyt tehty, talvella jäätietä pitkin kävellen, kesällä jännittävä lauttamatka. Tapaninpäivä oli perinteinen Seppäsillä vierailupäivä. Oi niitä aikoja. Mun serkulla, Juhalla, oli oma huone, josta suurimman osan valloitti Märklin sähköjunarata. Huoneessa olikin jännitävä sähkön tuoksu. Juha oli mun bestis ihan aikuisiälläkin. Häntä on ikävä.


Taloa vastapäätä on kalliota, jolla on leikitty ja peffamäkeä talvella laskettu.


Portti heilui kivasti puolelta toiselle, eihän siinä tietenkään saanut keinua mutta jos kuitenkin ihan vähän. . .
Juha kasvatti tammia ja istutti niitä taimia ympäri stadia ja uuttamaata, yksi on tämänkin talon portaiden pielessä.


Nämä eivät sovi maisemaan, rivitalo ja market-rakennus.

KS
Majakkalaiva Relandersgrund 

perjantai 14. helmikuuta 2020

Hyvää ystävänpäivää!


Toivotan hyvää ystävänpäivää 
erityisesti kaikille neulojille, mutta myös kaikille muillekin.

Neulojille siksi, että olen tällä viikolla antanut 'lahjan' kaikille kirjoneuleen ystäville. Nimittäin lahjoitin kirjani Eeva Haavisto, Sata kansanomaista kuviokudinmallia kirjastolle.

Sitä näytti olevan lainattavissa vain 2 kappaletta ja jonossa oli 10! lainaishaluista! Nyt tämä kirjani ehkä hieman nopeuttaa jonon kulkua.
Kirja on ollut hyllyssäni käyttämättömänä vuodesta 2008, jolloinka siitä tämä uusi faksimile eli näköispainos tuli.
Mullakin oli kauhani siinä sopassa, jolla kirja saatiin julkaisuun. Mutkia oli matkassa mutta lopulta se tuli, siitä olen kirjoittanut tässä blogikirjoituksessa "Työvoittoko!?"

Ja tässä aiempaa keskustelua kirjasta WSOY:n kanssa. Silloinkin kirjastossa on olluta vain ne kaksi lainattavaa kirjaa, ovat siis sitä vanhaa vuoden 1953  painosta. Tuossa kirjoituksessa kun mainitsen, että olen poistanut henkilön nimen niin siinä oli käynyt silleen että po. henkilön sähköposti oli mennyt tukkoon kun kaikki pommittivat häntä, hih. Joukkovoima jylläsi;)

Kun kirja vihdoin tuli Juju-kerhoon vain jäsenien ostettavaksi, se oli pettymys mutta kaikki keinot ja tutut käytettiin hyväksi, että kirjaa saivat mahdollisimman monet 'ei-jäsenet'.
Minäkin muutaman ostin ja lähetin Amerikkaan asti! Ihan tuntemattomille ihmisille, jotka olivat keskustelua seuranneet. Kiitokseksi toinen näistä, TRACY, lähetti ihanaa alpakkalankaa.


Kätevä sormilenkki pitää huivin harteilla vaikka vähän tuuleekin:)

Tein siitä hartiahuivin, Flower Petal malli, joka on edelleen käytössä ja lämmittää erinomaisesti. Toiseltakin jotain tuli mutta en enää muista mitä se oli. En siis myynyt kirjoja vaan lähetin ne lahjana.

Hyvän voi laittaa kiertämään näinkin, että laittaa sen kiertämään kirjastoissa:)

KS

torstai 13. helmikuuta 2020

Hukkapuikko ja väriympyrät

Anu Tuomisen teos

Hukkapuikko on Puikkomaisterin ja Tikke Tuuran organisoima neulemiitti ravintola Pikku-Hukassa. Ensimmäinen kerta oli eilen, keskiviikkona. Seuraava kerta on 26.2.
Aika paljon meitä oli koolla. Vetonaulana sukkakuningatar Niina Laitinen ja uusi kirjansa, jonka saattoi ostaa edulliseen hintaan ja kaupan päälle sai omistuskirjoituksen. Paikalla oli tietysti Tiina Kaarela = Puikkomaisteri ja Anna-Karoliina Tetri, sekä tietysti kustantajan edustaja.

Tämän sivun ensimmäinen kuva ei kuitenkaan ole hukkapuikot vaan ihan oikea taideteos. Alla Tiina, Tiina, ja Niina ja Anna-Karoliinan selkä.


Uutuuskirja Villasukkien uusi vuosi ja herrkullinen uunijäätelö!


Ilta oli kiva ja antoisa! Poislähtiessä jutellessa selvisi, että yhden neulojan kanssa asumme samalla suunnalla,  samalla kadulla ja  lopulta samassa rapussa! Hänen tyttären ja koiran kanssa olen kyllä jutustellut useinkin. Kiva tutustua taas yhteen 'rappulaiseen'.

Eilen aamupäivällä  Meilahteen matkatessani bussiin tuli Pasilasta tutun näköinen naishenkilö. Rohkeasti koputin olkapäälle ja kysyin ootko se sä? Ja olihan se! Jyväskylästä Pirjo! Ou jee! Jäätiin samalla pysäkillä pois ja sovittiin treffit tälle päivälle Taidehallin lippuaulaan!
Siis KAKSI törmäystä samana päivänä: jo tunnettuun ja tuntemattomaan tutuksi tulevaan. Ai niin, olihan vielä kolmaskin tuttu Pasilan kirjastossa: Kaunissaaresta tuttu trubaduuri HeikkiL.

Anu Tuomisen näyttely Huomenna tänään on eilen.


Wau mikä näyttely! Oikea hyvänmielen kokonaisuus. Mahtava. Kyllä on ihmisellä mielikuvitusta käyttää kaikkea mahdollista taiteessaan. Hienoja oivalluksia, pientä piperrystä ja suuria teoksia. Ehdottomasti nähtäva ja koettava näyttely jos vaan mitenkään ehdit, kaksi viikkoa on vielä aikaa, 1.3. asti. En valokuvannut montaakaan, vaan voit katsoa teoksia AnuT:n omalta sivulta.

Hellyttävä Vesilinnun pesä


Oikeat väriympyrät


Oli todella kiva kokea tämä näyttely kaverin kanssa. Meillä oli hauskaa. Tietysti käytiin kahvilla, tai siis istuttiin toista  tuntia ja juteltiin niitä näitä. KIITOS Pirjo seurasta! Tempaistaan toistekin kun tulet Stadiin.
KS