Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaunissaari Sipoo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kaunissaari Sipoo. Näytä kaikki tekstit

perjantai 3. syyskuuta 2021

Sipoon Kaunissaaressa


Taivaansininen on kaunein sininen.

Metsän vihreä on se oikea vihreä.


 Meri on se ainoa oikea elementti, ja sielunmaisema.

Kallio on parasta jalkojen alla.


Muurahaiset ovat pystyttäneet monta isoa uutta kotia.

Metsät ovat ryteikköä, pääsin vähän matkaa kulkemaan sienipaikoilleni. Pois tullessa eksyinkin kun sikinsokin maaten olevia runkoja jouduin väistelemään. Oli kuitenkin aurinkoinen päivä niin en joutunut metsänpeittoon vaan pääsin sieltä ulos, kylläkin pitkällä aiotusta kohdasta;) Monta hyvää tattia löysin mutta annoin ne tarvitsevalle. Kanttarellit toin kotiin, kermamuhennettuna vastasavustetun lohen kanssa maistui oikein hyvältä reissun jäkeen. Muutaman haapasienen ja karvarouskun suolasin = pieni yhden hengen sienisalaatti.


"Nuku yö ulkona" tapahtuma oli jo viime viikolla mutta mä vietin sen vasta nyt. Oli tosi kiva istua iltaa tulilla, paistaa makkaraa ja jutella niitä näitä vanhojen kamujen kanssa, "jutut jatkui siitä mihin viimeksi jäätiin".

KS

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Kaunissaaressa

 

Kesän ensimmäinen retki rakkaaseen Kaunissaareen on tehty. Oltiin Marian kanssa yksi yö ja sää suosi. Tätä kirjoittaessa (ke) on todellinen kevätmyrsky merellä, poikkeuksellisesti tuuli käy idästä.

Joku aika sitten oli hyvä tarjous, alan kaupassa, niin ostin pienen pienen teltan itselleni. Noh, on se tosiaan todella pieni. Ehkä seuraavalla retkellä kuitenkin yövyn riippumatossa ja teltta olkoon tavararoiden säilytyspaikka;) Sisäteltta ei vielä ole paikoillaa tuossa kuvassa.



Koska henki tahtoo mulla loppua ylämäissä ja kantamusten kanssa (keuhkoahtaumatauti) niin olin virittänyt rinkkani ostoskärryyn. Juu, kulkihan se ihan ok mutta tiukkaa teki kuitenkin, ja kotimatkalla meinasi usko jaksamisesta loppua. Taas vannoin, etten enää mihinkään retkeile mutta katsotaan nyt kun tämä koettelemus unohtuu niin enköhän taas ole menossa. Sisulla. Ja onhan se retkellä oleminen, meri ja metsä, niin palkitsevia että pieni rasitus kannattaa kokea;) 


Saarikävelyn päätteeksi lepohetki riippumatoilla.


Kuusi kukki kauniisti, kuin myös rentukkaa oli rantakosteikot keltaisenaan.


 


Venesatamassa oli paljon veneitä, mastomeri ja suuria moottoriveneitä.

Muutama vanha tuttu oli jo telttansa pystyttänyt uusien telttailusääntöjen puitteissa. Vähissä on kivat paikat, aurinkoisena päivänä kallioilla olevat paikat ovat kyllä aika, sanoisinko, lämpimät. Paljon on ryteikköä valittavana. Mitään rantapaikkoja ei siis enää ole, ei heillekään, jotka niitä aikoinaan kadehtivat. Sallittu telttailualue on merkitty kyltein ja polun varren puissa olevilla sinisillä nauhoilla. Vastaavasti punaisella nauhalla on merkitty kielletty puoli sekä kyltillä. Ja kartassa alue on tummennettu. 

Huomaatko virheen kyltissä?


Saaren metsää on kaadettu ja karsittu niin, ettei siellä enää voi kulkea. Sienet saa mädäntyä jos nekään pystyvät kasvamaan. Sääli, koska metsässä samoilu oli mieluista ajanvietettä. Rumaltakin tuo näyttää kun puuta ja risua on vinksin-vonksin. Alueelle on kyllä tehty suuri Kaunissaaren, Hanskisen ja Eestiluodon hoito-ja kehityssuunnitelma, vastaako nyt tehty työ sitä vaiko ei, on maallikon vaikea sanoa mutta silmää ja ulkoilua tämä ei kyllä miellytä eikä tue.

Kaunissaaren paatti lähtee nyt ihan eri paikasta kuin ennen = Aurinkolahdesta, liikennöitsijäkin on vaihtunut: Portö line.  

Aurinkorannan aukiolla oli lähtöaamuna (lauantai) söpö pulla-auto. Asiakasjono kasvoi pitkäksi sillä aikaa kun myyntitiskiä valmisteltiin. Pullabiili!

Ajatella, kohta on jo kesäkuu! Vaikka olen jo saanut kaksi rokotuspiikkiä niin ei ne mitään olemistani ole helpottanut. Maski naamalla ja etäisyys ihmisiin jatkuu edelleen. Milloin, oi milloin, tämä loppuu??

KS

keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Kaunissaaresta sieniä


Kaunissaareen mennessä matkalla oli tällainen mikä lie merellinen työkone hinauksessa. Aika iso hökötys.


Näin syyskaudella reittiliikenne kulkee vain keskiviikkona ja viikonloppuna. Keskiviikkona perilläoloaikaa on vain kolme tuntia! Käytännössä mulla on kaksi tuntia aikaa katsastaa sieniä tai luontoa, yksi tunti menee kävelymatkoihin ja evästelyyn. Tänään kannoin vähän kahvia ja osan eväsmansikoista kotiin takaisin kun en niitä saaressa ehtinytkään nauttia.


Löysin sieniä just sieltä missä niiden pitikin olla mua odottamassa! Nämä kaikki oli "melkein polulla" eli tie oli koko ajan näkyvissä.
Kuinka paljon siellä oikeassa metsässä ja varsinaisella kanttarellipaikalla sieniä olisikaan. Suppilovahveroista puhumattakaan, ne kun ovat siellä pidemmällä jemmassa.
Torvisieniä en odottanut löytäväni koska viime vuonna paikan katsottuani se oli rutikuiva ja aikalailla risukkoinen kun oli jotain pientä metsänhoitoa ollut. Vaan nytpä se paikka oli parantunut vaivoistaan ja kas-kas siellähän ne torvet lymyilivät. Jee.

Metsä on aika harvan näköinen isojen metsätöiden jäljiltä. Näyttää siltä että tuosta noin vaan metsään voi mennä mutta ei se niin vain käykään koska metsänpohja on yhtä risukkoa ja sikinsokin pientä närettä makuullaan. Koska metsätyöt harvensivat metsää niin nyt on tuulekaatoja siellä täällä hankaloittamassa kulkua. En siis tänään edes yrittänyt mennä sienimestoille.


Muutaman saaritutun tapasin, olivat purkaneet telttansa ja pakanneet tavaransa mantereelle vientiä varten. Nimittäin enää saareen ei saa jättää mitään talveksi ja telttapohjat, ja tietysti kaikki muutkin rakennelmat, on purettava pois. Kaikki pois. Ensi kesästä alkaen on uudet säännöt telttailulle. Tästä kliks Ylen artikkeli asiasta.

Meri on aina meri ja tänään erityisen kaunis täällä tyynen puolella. Toisella puolen saarta oli aikamoinen aallokko.


Mulla on tämmösiä valoverhokankaasta tehtyjä sienipusseja. Ne on just hyvän ilmavat sienille, varsinkin torvisienille. Nythän mulla kyllä on sienikorikin mutta en sitä tälle reissulle ottanut mukaan kun epäilin saaliin jäävän pieneksi. Nyt harmittaa, olis olllu kiva korkata kori Kaunissaaren sienillä. Noh, kaikkea ei voi saada.


Kanttikset ja suppikset on keitetty kokoon ja pakastettu. Torvisienet ovat kuivurissa.


Ja vielä kaikki yhteiskuvassa:


The Beatles kysymys: Onko kukaan tulossa perjantaina 4.9. Get Back -konserttiin Tapiolasalissa?? Olis kiva tavata joku tuttu tuolla.
KS

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Pikavisiitti Kaunissareen


Kauniita rantakukkia Kaunissaaren rannalla. Saari ei kyllä enää ole  niin kaunis kuin se joskus on ollut. Toissa syksyn metsätöiden jälki näkyy ja myrskyt/kovat tuulet ovat kaataneet lisää puita. Metsät ovat aika ryteiköisen näköisiä nyt. Saattaa olla, että jossain kohdin on siistimpääkin mutta tämä nyt jäi mulle mieleen ja silmiin. Mietin tässä miten mahtaa sienet tuolla nyt kasvaa, kannattaako mennäkään?

Viime viikon keskiviikkona oli just sopiva päivä saariretkelle Marian kanssa.
Kierrettiin länsipään kautta. Kyllä on paljon tien varren puut ja pensaat siellä kasvaneet parissa vuodessa. Viime vuonna ei tuolla puolella käyty. Vielä kun aluskasvillisuus on rehevää niin hyvin näkyy vähäinen käyttäjämäärä nyt.


Tämä on viimeinen kesä kun vakiotelttailijat saavat olla sijoillaan. Enää ei mitään saa jättää talveksi säilöön. Telttapaikat on purettava kokonaan ja tavarat vietävä pois. Siis myös telttalavat täytyy poistaa. Nyt jo moni on jättänyt telttansa laittamatta, vienyt tavarat mutta lava on jäänyt jälkeen. Näitä oli jo muutama nähtävissä.


Kun kaupunki nyt innokkaasti häätää telttaililjat niin toivottavasti se yhtä innokkaasti siivoaa nämä jälkeen jäävät laudat yms. Jos nämä ovat siellä kesän tai parikin niin ei sotkut kyllä saaren mainetta paranna mitenkään.
Telttailijoille osoitetaan uusi paikka suurinpiirtein keskisaaren kohdalta. Karttaa on vähän hankala tutkia mutta kyllä tuosta haluamansa löytää, (klikkaamalla sitä sen pitäisi suurentua).
Sipoo on siis hyväksynyt  RA 5 Kaunissaaren ranta-asemakaavan, joka mm. sallii vuokramökkien rakentamisen, muutama saunakin näyttää olevan merkittynä. Huoltorakennus teltta-alueen läheisyyteen, olisko vaikka tiskauspaikka tulossa?
Uh huh. Onneksi en enää ole tätä kokemassa osallisena vaan lopetin ns. kreivin aikaan telttailuni.

Riippumatossa viihtyy aina. Niin nytkin, muutama tunti ehdittiin nauttia maisemasta, meren kohinasta ja hyvistä eväistä.


Päivä oli kaunis, mitä nyt pari pilveä välillä hämärsi päivää mutta ei sadetta meille tipauttanut. Merellä satoi, kivasti sai seurata sen etenemistä.


Makoillessakin maisema näkyi hyvin.


Oli kiva retkipäivä, levollinen ja rauhaisa. Meri on Meri ja kalliot, silokalliot . . oi voi miten ihania paljaan jalan alla. Ja kirkas vesi hyväili varpaita.

KS

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Kaunissaari sumussa


Perjantaina 10.5.  lähti ensimmäinen vuorovene Sipoon Kaunissaareen ja mä olin kyydissä Marian kanssa kuten niin monena keväänä aikaisemminkin. Se vaan veri vetää tähän kyytiin vaikka ei vakituista telttapaikkaa siellä enää olekaan.
Yksi yö yövyttiin, Maria pikkuisessa teltassaa ja mä Ticket to the Moon -riippumatossani. Sen päälle oli pakko nyt virittää tarppi, koska ajoittain sakea sumu kasteli luonnon ja ihmiset.

Illan hämyssä


Aamun sumussa, näkymä silmät avatessa.



Tämän kallion alue on aina ollut suosittu telttapaikka, mahtuu useampikin telttakunta. Puihin Ei saa jättää teltta-, pyykki- yms. naruja! Tämä narunpätkä on ollu tässä muutaman kymmenen vuotta, puu on sitkeästi kasvanut vaikka naru on sitä kiristänyt.
Viime keväänä samalla paikalla ollessani poistin useita naruja puista, nytkin pari joita en silloin huomannut.
Tämä 'hirttonaru' on jo aika korkealla ja tuskin sitä enää irti saisikaan. Kyllä monella telttapaikalla nytkin näkyi sekalaisia naruja puissa, mikä se on ettei niitä viitsitä talveksi irrottaa? Niihin voi jäädä eläimet jumiin tms., eivätkähän ne luontoon kuulu.


Koirat ovat kivoja, mutta kiinni ne on pidettävä.


Mikähän tämä 'riippakuusi' on lajikkeeltaan?



Siitä mun entiseltä telttapaikalta on kaadettu komea kelohonka! :(  Muutaman vuoden seurasin sen hiipumista, pikkuhiljaa vihreät neulaset lakkasivat kasvamasta, kilpikaarna irrota. Tästä olisi lopulta tullut hieno kelo, mukava silitellä sen silkinsileää pintaa jos se olisi saanut rauhassa keloksi muotoutua.Vuosia sillä oli reippaasti yli sata, pitäis joutessaan laskea vuosirenkaat.


Saaressa tehtiin syksyllä metsänhoitotöitä. Paljon puuta on kaadettu. Jälki on ihan ok, paikoitellen jopa kiva. Varsinkin kaakkoisrannan tuntumassa, jossa nyt näkee kauniin koivikon, joka kasvoi tuulenkaataman metsän tilalle. Avaruutta on useassa kohdass kivasti.



Koivurykelmän kanto


Puuteltta!



Isojen metsäkoneiden jäljet ovat väistämättä näkyvissä, näille ei mahda mitään. Se jäi tällä kerralla näkemättä minkälaisia töitä on saaren läntisellä puolella tehty, ei millään ehdi koko saarta katsastaa kun yhteysveneen aikataulut on sellaiset kuin ne on:(


Näsiä, käenrieska, orvokki, mitälie lumihiutaleita eli pienen pieniä valkeita kukkia, rentukka.


Muoviroska sävysävyyn rentukan kanssa.


Maksaruoho luonnontimantein.


"Tupsukas"


Etelän puoleinen rantakaistale on vielä harmaa kun taas pohjoirannan puolella jo ainakin koivut olivat hiirenkorvalla. Saariston luonto on keväisin karun kaunista, puhuttelevaa.


Joutsenpariskunta rakensi pesää.


Isoja haahkalauttoja lipui sumussa. Niillä oli paljon asiaa:) Tässä parilla videolla ääninäyte, ja Mariakin kuuluu kuvanneen videota;) ja tiirat kirahtelevat.




Nähtiin harmaahaikara ja käki kukkui!



Nyt keväällä 2019 etelän keittokatoksen tulisija ja pöytäryhmät ovat samassa tilassa kuin vuosi sitten. Mitään korjausta ei siis ole tapahtunut! Laivarannassa kyllä on tuliteriä pöytä-penkkejä?





Ennen oli kesäduunarilla lapio, nyt on monet koneet.


Taas oli kiva retki. Kantamukset on mulle aina raskaat ja henki pihisee mutta kyllä se kannattaa kestää.
Saaressa on juhlavuosi = 60 vuotta! Menkääs käymään. Saunakin on mukava kokea. Tästä Kliks lisätietoa.
KS