Joululahja

Posti toi mulle yhden lahjalaatikon, jossa olikin monta lahjaa. Lähetyksestä oli unohtunut yksi lahja ja se tulikin suoraan postiluukusta. Lähettäjänä tietysti Ville ja Milla.

 

Se oli tuo lahjapaperissa oleva, siinä oli keittiöliina Lepäilevät kattikaverit. Hauskat nimet kateilla.

Emma Ball on nyt hitti, useat kässäkauppiaat ovat ottaneet nämä tuotteet listoilleen. Itse ostin Lammasmarkkinoilta Vuonueelta vetoketjullisen pussukan ja nyt sain suuremman narulla suljettavan mallin. Sekä tarvikerasian.

 Tukuwool sukkalanka

 Kissakassi, joka saattaa olla Millan painama

 

Ja tietysti perinteinen "marsipaanipossu" oli valmistettu. Viime vuonna se oli Posankka, nyt hieman toisissa tunnelmissa: 

Marilyn kaivonkannella josta tullut tuulenpuhallus lehautti hameen ylös ja tässä sitä pikkupossut nauraa tirskahtelevat. Hiiri taisi tulla sieltä kadunalta tuulen mukana ihmettelemään kaupungin menoa. Nurmijärven Leivari on nämä taas valmistanut ja tyttärensä kädet muovailivat hiiren. Kiitos!

 Vaikka on ns. lahjakielto niin kyllä se vaan on kiva saada joululahjoja. Systerit muistivat pankin kautta. Kiitos!

Itse en lahjoja antanut (paitsi yhden Marialle kiellosta huolimatta). Ostin Helsingin Villasukkatehtaalta sukat sellaiset tarvitsevalle. Heillä on kampanja Lämmin lahja tuntemattomalle yhdessä Hurstin apu, Pelastusarmeija sekä Vailla vakinaista asuntoa ry. 

 

KS

Iso yllätyspostipaketti

Lauantaina aamulla aikaisin sain viestin saapuneesta paketista! Ville oli kyllä perjantaina vihjaissut sellaisen laittaneensa matkaan. Nytkö se jo on perillä?!? Noh, sumua ja sumua edelleen mutta olihan se lähdettävä liikkeelle kun kirjastossakin piti käydä.

Kivoja kirjoja taas sain lainattua. Myös kirjan Turun seudun luontoretkiopas. Pikaisesti sen jo katsastin, hyväksi totesin ja aion ostaa sen omaksi (uudemman painoksen kuin nyt lainassa oleva). Lahjarahaa on vielä käytettävissä (kiitos Maija-systeri) niin mielelläni tällaiseen 'käyttötavaraan' sitä sijoitan. 

Kirjastolta oli aika pitkä matka paketin noutopaikkaan. Hissukseen pääsin perille. Paketin lokero oli se alimmainen ja suurin!! Onneksi luukun avautuessa paketti osoittautui vain pienehköksi ja kannettavaksi. Kevytkin se oli niin oletin siinä olevan lankaa.

Kuinkas kävikään! Sieltä se marsipaani figuuri tuli!! Postittamalla vasta joulun jälkeen Ville ovelasti kiersi joululahjakiellon! "Lapset" kuten Terhi IG:ssa tätä kommentoi ;)

MARSIPAANI POSANKKA!

Hovihankkijaltaan Leivarilta on Ville tämän tilannut ja kuten viime vuonna siilin niin nyt kondiittorin 9-vee tytär on tehnyt uimarenkaan ja pikkuankan. Kiitos hänelle. Ja oikeakin Posankka saa tonttulakin päähänsä aina jouluna.

Ei kyllä varmaan kenelläkään muulla ole tällaista komeata Posankkaa! KIITOS Ville!

 

Posankka on, lyhyt lainaus annetun linkin 'Turku/kulttuuri' sivulta:

 Posankka on kumiankan ja marsipaanipossun risteytys, jota Alvar Gullichsen (s.1961) ehdotti Pro Cultura -säätiön ympäristötaideprojektille vuonna 1997. Nimellä on juuret antiikissa: porsas-ankka on latinaksi Anas Porculus.

KS

Marsipaanipossut

Mun jouluun on lapsesta asti kuulunut marsipaanipossut. Alkuun ne olivat Fazerin tai muun leipomon vakiohahmoja.

Jokunen vuosi sitten Ville alkoi tilaamaan ne paikallisesta leipomosta LEIVARIsta  tilaustyönä, vuosittain vaihtuvia eläimiä ja teemoja. Tämän vuoden teema on peppu, perse, pylly mitä nimeä kukin tykkää käyttää. Ei niin jouluinen aihe mutta tavallaan ajankohtainen kun kaikki sitä paljasta pyllyään näyttävät. Viimeisin oli 'puoliseiskassa' kun mittasivat pierun painoa ja paljas pylly piereskeli uima-altaassa. Että silleen.

Tämän vuoden esiintyjät ovat: Perse, Muori, kolme porsasta, Ylämaan uljas sonni, hiiri ja siili sekä kissa.

 Muori: Jo on aikoihin eletty, kun joka rannalla, altaalla  ja niemen notkossa esitellään paljaita perseitä! On EX.PM-SM, F1-VB ja #puoliseitsemän ohjelma, jossa ihan piereskeltiin ja kerättiin niitä talteen!

 

Pikkupossu: Kyllä mua nyt niiiiin hävettää nuo puheet, että painun maan alle.

Pikkupossut kuorossa: Voi taivas sentään! Mitä se tuollaisia rumia puhuu? Uhhuh, sulkispa Muori suunsa nyt, joulukin tulossa!

Muori: Noh lapset,  oikeassa olette. Jäteetään rumat puheet ja keskitytään Minuun. Olen niiiiin kaunis.

Kauniit uudet ripsetkin joulun kunniaksi!

Kaunis ja muodokas pylly! 

 

Eikä sivuprofiilissakaan mitään vikaa ole!

 

Mitä, mitä tapahtuu??  Pusikossa rytisee!?

Muori: OOooh! Sieltä tulitkin Sinä! Higland Cattlen komein Sonni! Enkös olekin hieno?! (keikistelee viehkeästi). Voitais viettää joulu yhdessä . .!    Oli siihen siilikin lyllertänyt paikalle meteliä ihmettelemään. Muori: Mitä se siili siinä vikisee? Nämä ovat aikuisten juttuja.

Sonni: Juu juu, kaunis olet mutta minulla on jo tallissa oma kulta, sen kanssa tanssiksi pistetään. ( tähän tulisi YouTubesta Lehmän joulu, paras ja iloinen joululaulu).

Kaikkea tätä ovat sivusta seuranneet hiiri ja siili, jotka hieman aristelivat kissaa . .

Mutta kun siili ei ollut pelännyt edes Sonnia niin lähestyivät kissaa, totesivat sen kiltiksi raitapaidaksi ja niin joulu sujui rauhassa.

 

Kaikki viettävät joulun ikuisen elämän lasikuvussa, onnellisen tietämättöminä siitä, että niiden kohtalon ratkaisee ihminen!

Se pituinen se. Siilin on muovannut kondiittorin 8-vuotias tytär, kiitos hauskasta hahmosta!  Ja kiitos Ville!

Edellisvuosien possuja:

 2022, = kuvakertomus linkissä

2021

2020

2019

2018

2017

2016

KS

Marsipaanifiguurit

Lapsuudesta asti on perinne jatkunut: jouluksi marsipaanipossu. Myöhemmin useampi ja nykyään höysteenä on jokin muu hahmo. Sen on lisännyt Ville, vuosittain vaihtuva teema. Viime vuonna oli "vinksahtanut", sitä edellisenä vuonna "jääkarhu"  nyt kissa.

Tässä tämän vuotiset esiintyjät kuvassa 1. 

1. UskoTheCat, rantavahti, Rantapoju ja Muori.

 

2. Rantavahti hieman naureskelee, ettei tuollainen möhömahamuori ketään saa!

 

 
3. UskoTheCat puolustaa emäntäänsä: ole sinä siinä hiljaa.

 

 
4. Muori naureskelee ja antaa pakit innokkaalle Rantapojulle!

 

 

 
5. "Mitä mitä? Häh? Enkö kelpaakaan?"

 

 
6. "Mun emäntä ei mitään gigoloa huoli, niih. Me lähdetään kotiin. Pitäkää biitzinne."

 

 
 

7. Bai bai, nauru pidentää ikää😊

 

 

 

PS Jouluaattona taas perinteisesti Jouluevankeliumi stadin slangiksi. Se on se sama joka vuosi mutta kun laitan sen uudelleenjulkaisuna niin teidän ei tarvitse kaivaa sitä aiemmista vuosista.

 

KS

Joulun jälkeen

Pidempään blogia seuranneet ehkä muistavat, että marsipaanipossut kuuluvat mun jouluun. Ville soitti ja ihmetteli oonko elossa kun ei oo lahjakuvia blogiin tullut (siis possuja;)). Joo, olenhan mä. Olin jo varautunut, että näitä possuja ei ehkä tänä vuonna tulekaan koska Fazer ei ole tämmöisiä nyt tehnyt. Ihan oli surkea niiden jouluvalikoima. Noh, joku kuitenkin on perinteiset possut muovaillut. Mä sain niitä ja muut on jo syöty paitsi tuo suurin, joka joutuu muodostaan luopumaan huomenna englantilaisen ruusulimonadin keralla.

Tämä pakkaus oli kaunis . . . .

. . .  ja maistuis varmaan monellekin:)

Nämä olivat hyviä mutta sen verran kookkaita, että kerralla en suuhun laittanut vaan haukkasin paloja ja oikein maistelin ja herkuttelin.
Ja tässä kohdassa tuli tarve keksiä uusi ehkä "turhake" = konvehtipihdit! Siis jokin sokeripihdeistä kehitetty versio. Siinä olisi ne pihdit konvehdin pitämistä varten, ettei suklaa sula ja sotke sormia. Ja sitten siinä olisi taso, jolle konvehdin voisi sievästi laskea kun sitä on haukattu, ei siis tarvitsi koko herkuttelun ajan puristaa pihtejä. Sokeripihdit ja minikakkulapio yhdistelmä.
Tämähän on siis ensi joulun myyntihitti! Ehkä tyyliin: Osta viisi rasiaa, saat konvehtipihdit kaupan päälle!

Jep, suklaata sain tooosi paljon, onneksi Susi muisti, että tykkään myös marmeladista! Tuli vähän vaihtelua makuvalikoimaan.

Villen kanssa kahdestaan aattoa oltiin. Sai poikakin muutaman paketin, käytännöllisiä kaikki. Veikkauksen arpapaketissa Ei ollut voittoarpaa. Ja yksi iso-iso pakettikin oli tupsahtanut. Siitä on toivottavasti iloa moneksi vuodeksi (monitori 27").

Uskolle joulussa oli mieluisinta, ja näin jälkipäivinäkin, juuttinen lahjapussi. Sen päällä ja alla on maattu ja nukuttu.

Lahjakääreessä oli koiran! pekonipäällysteinen puruluu. Tuoksui niin hyvälle, että paperi aukesi pikavauhtia. Pureskelusta ei sitt oo havaintoa.

Saapuneet postikortit Usko nuuski tarkasti, niissä oli varmasti kamuilta viestejä, joita mä en osannut välitää, kirjoitetut terveiset kyllä huolella kerroin kissalle.

Huomenna, lauantaina, on sitt ainakin stadissa isot bailut, koko päivälle on ohjelmaa kaikenikäisille. En vielä oo päättänyt meenkö vaiko en. Ehkä siellä on yksin tylsää.

Radio ei enää soita joululauluja, ja tätä ihanaa Lehmän Joulua en kuullut aparaatista kertaakaan mutta netistä oon sitä soittanut, en vaan kyllästy.