RAV -neulejakku

Tämän valmistuminen vähän kesti mutta eikös ne niin ole, että hiljaa hyvä tulee?

 

RAV-ohje on ilmainen Filcolanan sivuilta. Hyvin yksinkertaisesti kirjoitettu mutta kuitenkin neulottavissa ;) Lankoina on Handulta Bumblebee silkkimohair, Fiftari merinosilkki, Isager silkkimohair ja Louhittaren Luolan Kytöläinen II (suomenlampaan villa). Handun langat ostin tätä varten mutta nuo toiset, siis kuviolangat, on joskus ostettu jotain varten . . . Kaikkea jäi vielä tämän verran, pah.

 

Tämä oli ensimmäinen aukileikattava neule. Ei ollut vaikeata eikä pelottavaa, ihan hyvin sujui. Hyvillä ja terävillä Fiskars saksilla. Monta kuvaa ja videota olen nähnyt jossa tällaista leikataan pienillä haikarasaksilla!! Ei ei, ei niin. Noh, kukin tekee tavallaan.

 

Tässä on yksi hakanen kiinnikkeenä, jotta pysyy päällä eikä valahda. En halunnut mitään nappeja tms. Neuloin reunaan neljän silmukan i-cordin (yleensä se tehdään kolmella silmukalla mutta halusin hieman paksumman). Ja numeroa isommalla puikolla kuin muu neule niin ei kiristä.

Leikkaussauma kääntyi kivasti ns. alavaran alle, hieman tarkemmin olisin voinut sen ommella mutta kun katsoin vain että etupuolella ommel on hyvä niin takana vähän kiemurtelee.

Ihanan kevyt ja pehmeä tämä on, tykkään. Hintava tietysti mutta ei sitä silkkiä kaupastakaan halvalla saa.

KS

Sukkia

 Sukkia on valmistunut kaksi paria. Ekat on Vuonueen Pentistä ja ne piti oleman Villen kummitädille mutta kuulemma lämmittävät nyt kummisedän jalkoja. Ville oli siis antanut väärin koot. Noh, haitanneeko tuo, kun toiset sinne on kuitenki tehtävä niin jos ne sitten olis sopivat naisen jalkaan.

Väreinä on Burgundi ja Lime, eivät tässä näytä lainkaan sellaisilta. Kantapäät on erilaiset: toista tehdessä en katsonut millaisen kantapään olin ekaan tehnyt. 

 

Toiset valmistuneet on Summer Sock KAL syyskuun sukat: Scrapbook socks. No juu, onhan nämä ihan ok mutt kantapää on tiimalasi ja mä en lainkaan tykkää siitä, ehkä oon joskus tehnyt ja nyt mutta en enää ikinä tee. Niih.

Olihan tämä ihan kiva projekti mutta ei ihan vastannut odotuksia. Sarilta odotin jotain nätimpää ja 'omaa'. Esim. elokuun sukassa on röyhelö jollainen on Sarilla ollut jo mallistossa. Eikä tämä siksak-kuviokaan oikein innostanut mutta tein kaikki sukat niinkuin ne oli kirjoitettu.

 Lankaa jäi, tietysti. Alla kuvassa kaikki neljä mallia.

 

Sunnuntaina 24.9.23 klo 11-16 on Kansalaistorilla Helsingissä LAMMASPÄIVÄ! Sinne tulee kotimaisia tuottajia, lankaa ja lampaita. Myös kerintänäytös on luvassa.

 

Tänään täällä oli aamulla KAMALA PAMAUS!! En ole ikinä sellaista kuullut. Lopulta luin, että salama oli iskenyt läheiseen suurjännitepylvääseen, siis ihan tähän mun lähelle, niin ettei edes mitään jyrinää kuulunut. Oli luemma ihan tulenlieskojakin ollut.
KS

Päivä Paimiossa

 

Lauantaina 16.9. oli Paimiossa Villan Voima tapahtuma Vuonueen järjestämänä. Paikkana oli upea Paimion Parantola. Oli todellakin korkea aika nähdä tämän historiallinen rakennus. Olin opastetulla kierroksella, opas oli todella hyvä ja opin monen monta asiaa sekä tuberkuloosista että tämän nimenoamisen rakennuksen suunnittelusta. En siitä sen enempää ala tässä satuilemaan, varmasti atk-netin syövereistä löytyy asiallista ja oikeata tietoa.

Rakennuksen muoto ja värit

Eri kerrokset eri värisiä. Piiiiitkiä käytäviä.

Mieleen jäivät värit, esim. Paimion sininen (Aino Aallon tarkkudella sekoittama väri) ja punainen, sekä muutkin värit, joita aikanaan käytettiin paikkojen tunnistamiseen ja opastamiseen yms. Keltaiset portaat ovat niin hienot että . . . ja niitä oli ilo minunkin askeltaa kun askelman korkeus oli matala ja syvyys riittävä. Potilaille oli tärkeää etteivät hengästyneet portaissa. Huomaa:  kaiteen alla seinän väri on harmaa! Siksi, että harmaassa lika näkyy hyvin. Puhtaus oli täällä ensiarvoisen tärkeää.

Tasanteella Aallon Paimio-tuoli ja lepäilyheteka, joita käytettiin kattoparvekkeella ulkoiltaessa.

Viileällä säällä käytettävissä oli Friitalan makuupussi! Ai että olisikin hyvä varuste riippumattoillessa. Tosin tämä ei ollut täyspitkäpussi vaan jaloille tarkoitteu mitta.

Suomen ensimmäinen maisemahissi! Se toimii kyllä mutta on museoitu eikä ole käytössä. Kauniit mäntymetsämaisemat siitä avautuvatkin, kuten hulppealta kattoterassiltakin. Mäntykangas ja siellä kävely edistivät terveyttä.

Älä sylje lattialle! Spåtta ej på golvet! Menneiden aikojen kulkuneuvoissa yms oli tuollaisia sylkemisen kieltäviä kylttejä (saisi olla nykyäänkin) mutta täällä parantolassa näitä kylttejä näkynyt. Täällä oli sitä varten sylkymukit. Kun siihen oli sylkenyt ysköksensä se piti laittaa ylös-alas kulkevaan mukihissiin, joka kuljetti mukit alakertaan desinfioitaviksi. Huoneissa oli erillinen sylkyallas.

Huoneissa oli tavallinen lavuaari mutta myös Hiljainen lavuaari! Se oli suunniteltu siten että siihen laskettu vesi ei lorissut eikä näin herättänyt huoneessa mahdollisesti nukkuvia muita henkilöitä. Nerokasta! Olispa nykyään lorinan vaimentavia wc-pönttöjä ;) En tullut ottaneeksi kuvaa vierekkäin olevistä lavuaareista ja sylkyaltaasta mutta tällainen sympaattisen näköinen vekotin oli myös.

Useat pinnat täällä olivat muodoltaan pyöreitä, koska ne on helppo pitää puhtaana, pölyttöminä, esim. vaatekaappien ovet, kaikki pilarit, lamput  yms. Paljon kaikenlaista tekniikkaa jätettiin näkyville, olihan täällä monia siihen aikaan moderneja ja uusia keksintöjä. Tässä jokin ikkunan aukaisuun liittyvä systeemi.

Ikkunoita pidettiin auki paljon, koko rakennus on suunniteltu niin, että mahdollisimman paljon päivänvaloa pääsee sisään. Valo parantaa ja auringon säteet tappavat kuolettavat bakteerit - kunnes vihdoin keksittiin antibiootit.

Ja 'mikälie vaijeri' seinässä alhaalta ylös katolle saakka.

WC:n ovi

Parantola oli omavarainen. Oli metsää, viljelmät ja karja sekä oma vesi! Vesisäiliö - Arvelluttava Asia - on lämpökeskuksen piipussa. Kyllä se on siellä pysynyt ja toiminut vaikka sitä aikalaiset epäilivät.

1940 pidettäviin Helsingin Olympialaisiin oli valmistauduttu monella tavalla, mm. tällaisia villafilttejä oli tehty. Sodan takia ne jäivät käyttämättä mutta täällä parantolassa - sotasairaalassa - ne saivat hyvän ja tarpeellisen paikan.

Parantolassa oli lauantaina ennätysmäärä kävijöitä! Kaikenlaisia vierailijoita, yksityisjuhlijoita,  Villan Voimaan tulleet neulojat sekä paikallinen Paimion Neuleystävät ry:n neulojat yms. yms. Opastuskierrokset oli myyty loppuun ja ravintola Toivo oli helisemässä! Kaikki mahdollinen ruokakin myytiin loppuun, pakastearkuissa taisi lopulta olla vain huurretta. Mutta hienosti kaikki sujui, jos jollekin jäi paha mieli niin nyt ei voi mitään, joskus sattuu ja tapahtuu.

Niin, olihan tuolla myös Hyvän mielen Neuletapahtuma Villan Voima!

 

Monet tutut lankavärjärit olivat tulleet paikalle upeine lankoineen. Vuonue, Kässäpuoti, Rva Silmusolmu, Jalovilla, Ilo, Skeinfinity, Undreamt.

Heidän vetovoimansa oli valtava! Todella runsas joukko oli tullut tänne ja täytti pienen tilan ihan pullolleen!  Noh, alkutungoksen jälkeen tilanne helpotti hieman.

Myös Jenna Kostet oli täällä Neulottu Kalevala neuleiden näyttelyn merkeissä ja puikoilla oli upouusi malli turkulaisille . . . :)

Taito Varsinais-Suomi opasti parsimaan! Oman sukan sain jotenkuten paikattua, täytyy nyt vielä vähän harjoitella. Kivasti oli tässäkin pajassa osallistujia ja mitä hienoimpia parsimia syntyikin.

 

Ostokseni on vain yksi vyyhti Undreamt sukkalankaa paatsamankuorella värjättynä.

 

Tarkoitukseni ei nyt ollutkaan ostella sitä ja tätä vaikka tietysti kaikki kauniit langat houkuttelivat. Mutta pääasia oli taas nähda neulojia, neuleita, lankoja ja iloisia ihmisiä. Sekä tutustua Paimion Parantolaan. Kaikki tarpeeni toteutuivat erinomaisesti. Oli todella kiva ja antoisa päivä.

Ja KIITOS sille paikalliselle neulojalle, jonka nimeä en edes kysynyt, joka ystävällisesti ajoi mut valtatien varteen Nesteen pysäkille! KIITOS!

Tapiolassa

Kävin viikolla Tapiolassa kaksi kertaa! Mulla menee tästä bussi 510 sinne oikein kätevästi, metrokin menis mutta en tykkää siellä maan alla niin pitkää matkaa mennä.

Torstaina olin sinne menossa teatteriin, siis bussilla. Joku oli jälleen mennyt metroraiteille ja koko liikenne sekaisin. Pari bussia ajoi pysäkin ohi täysinäisinä. Pääsin sitten bussiin joka ei mene Tapiolaan (500) mutta olihan eteenpäin matkattava. Kanssamatkustajat olivat avuliaita ja katsoivat netistä miten edetä matkassa jne. Noh, Kalastamassa yksi nainen keksi, että 16 bussilla pääsisin keskustaan. Ulos tästä bussista, muutama juoksuaskel ja niin alkoi sellainen sarjakuvakaatuminen = kaatuu - ei kaadu - kaatuu ei . . . ja lopulta olin mahallani maassa. Onneksi ei sattunu mitään! Peukaloiden kämmenlihakset kyllä oli pari päivää tosi kipeät.

 

Siinä sitten tulikin oikea bussi ja sillä jatkoin matkaa. Tekstasin serkulle myöhästyväni. Hän puhui vahtimestarille, joka lupasi päästää mut sisään myöhässäkin. Myöhästyin noin neljä minuuttia, pääsin sisään ja sitten vasta esitys alkoikin. Ehkä ne odottikin mua!  Esitys, La Familia, oli erikoinen mutta hyvä ja koskettava.

 

Lauantain matka sujui kommelluksitta ja olin ajoissa Kulttuurikeskuksen Amfi-teatterissa. Kirkkonummen Steel Band ry oli paikalla Los Pan Pan kokoonpanolla. Oli siis niin kiva ja hieno tunti mahtavaa musiikkia. Kannatti mennä. Nautin kauniista syyspäivästä kaikilla aisteilla.

Näillä huudeilla vietin aikaani teininä. Tapiola oli ihan ok silloin, nyt se on liian täyteen rakennettu sokkeloinen kauppakeskusviidakko.

Ennen oli vain Torni, jonka yläkerran kahvilassa käytiin cockiksella.

Nyt on Ainoa, Länsituuli yms. kolossi

Uimahalli oli mahtava ja nähtävyys. Keskusaltaan vesisuihkut ihan uutta ja ihmeellistä, polkuveneet hauskoja ja ihastuksen kanssa sillä kulkeminen oli kaksinverroin jännittävää;)

Sitten altaan reunalle rakennettiin Tapiola Garden hotel. Opiskelin Perhon hotellilinjalla ja pääsin tänne kesäksi töihin. Työt aloitettiin talon ollessa viimeistelyjä vaille valmis. Silloisessa työmaaruokalassa oon syöny parhaat lihapullat. Oli se hienoa saada olla duunissa ihan uudessa hotellissa. Keväällä se täyttääkin jo 50 vuotta!

KS