keskiviikko 29. kesäkuuta 2005

HISTORIAN HAVINAA, viimeinen jakso



Historian havinaa kirjoitukseni ovat tulleet viimeiseen osaansa. Suunnitelmassa oli pari osaa pidempi jutustelu, mutta kuvitusta ei sittenkään ollut niin moneen osaan. Tai noh, voisinhan tämän viimeisen jakaa vielä kahteen osaan, mutta näin kesäaikaan ei tiedä mihin sitä menee koneen äärestä niin mitäs tätä pitkittämään.



HISTORIAN HAVINAA
Osa 7.

1950-luku

Pikku Kristiina aloitti 6-vuotiaana kansakoulun Punavuorenkadulla syksyllä 1959, aamuvuorossa. Siihen aikaan koulua käytiin sekä aamu- että iltavuorossa ja lauantaitkin olivat koulupäiviä.  Lauantaina koulusta tullessa kotona odotti tietysti lämmin pulla ja tampatut matot.

Ensimmäisessä syystodistuksessa käsityönumero on 8, mutta sen jälkeen se on ollut 7. Mitä lie perfektionisteja opettajat ovat olleet, pidin käsitöistä ja ihan onnistuneita nuo vanhat työt näyttävät olevan.
Käsityöpussi on tuo punainen, sininen jumppapussi on käytössä kulunut sekä esiliina sievällä pupukoristelulla. Esiliina on ollut ahkerassa käytössä pyykkiä ripustaessa, suuret taskut ovat juuri sopivat pyykkipojille.




Päiväkirjassa lukee 2. joulupäivänä 1961: "Sitten ompelin ompelukoneellani, jonka sain joululahjaksi isältä. Sitten tuli radiosta Pelukoppa. Ja se oli hauska. Sitten kun olin syönyt niin leikin yksin kauppaa. Ja kun isä oli lukenut erään kirjan loppuun, niin hän laittoi ompelukoneen pöytääni kiinni, että voisin ommella paremmin."



Se ompelee yhdellä langalla. Tikin alapuolesta tulee ketjusilmukkaa. Päiväkirjan mukaan olen sillä ahkerasti ommellut kaikenlaista nukelleni. Liina on varmaankin ihan ensimmäinen  työ koulussa.

Aika kului ja isona tyttönä sain tädiltäni kihlajaislahjaksi pyyheliinakangasta. Olen siis ommellut myös kapioitani! Kolmessa pyyheliinassa nimikointi on ristipistoilla ja kolmessa kohotetuilla laakapistoilla. Ripustuslenkit olen tehnyt niin hyvin, että ovat vieläkin kunnossa vaikka kangas alkaa jo olla aika kulunutta ja paikoin päivä paistaa läpi.


Muutamaan lakanaan tuli virkattua pitsitkin. Pussilakanat tekivät vasta tuloaan ja tuntui turhalta sijoittaa yhteen lakanaan rahaa kahden edestä.

Loppu!

Tässäpä tämä pikku katsaus menneisiin kädentaitoihin. Toivottavasti olet viihtynyt. Täytyy kesän aikana miettiä mitä mukavaa tarinointia keksisin syksyksi.

KS

tiistai 28. kesäkuuta 2005

Lankainventaario



Pilvisen ja nyt rankkasateisen päivän pikku askareena inventoin lankavarastoni. 
Tiesinhän niitä olevan paljon mutta onhan tuo kilomääräkin mukava tietää:


10 kiloa!


Luvussa on mukana myös keskeneräisiin töihin menevät lankakerät.
Sekalaisia puuvillalankojen vajaita keriä on monta, en viitsinyt niitä punnita. Villalangoista ei ole montaa nyssykkää jäänyt yli, hyvä niin.
Tahitia ja Palmaa näyttää jääneen työstä kuin työstä ainakin 1 kerä yli. Miten lie ohjeisiin kulutus laskettu.







Tässä kasassa on siis vain osa langoista, mm: 1 kg Isoveljeä ja 1 kg Cottonellaa, Bambinoa 650 g, Merinoa 400 g, sekä esimakua Teddyn uudesta ihanasta sini-turkoosista väristä. Ensi viikollahan Novita-lehden postitus alkaa niin kaipa tuon nyt uskaltaa tähän julkaista.

Ibizasta on tarkoitus tulla lyhythihainen poolokaulus pusero, nro 29/Novita 2/2002 ja Cottonellasta pusero nro 9/Novita 1/1997.
Isoveljen kohtalo on auki, Merinoista ja Wooleista lapsille villapaidat ja Bambinosta vauvalle talvitamineet.

Kyllähän niillä muillakin langoilla joskus on suunnitelma ollut olemassa mutta miten lie jäänyt toteuttamatta? No, mohairit kyllä tulee tehtyä huiveiksi mutta ne muut; aika näyttää ja jos sitä jostain saisi riittävästi kaiken haluamansa tekemiseen.

KS



maanantai 27. kesäkuuta 2005

Perhosten aikaan perhoslankaa



En ole vielä nähnyt montaakaan oikeata perhosta mutta Butterfly lankaa on täällä kotona riittävästi toppiin ja puseroon.

Tämä sininen pitsitoppi on kohta, pyöröpuikolla (3.5) tehtynä, kainalokavennuksissa ja siitähän ei enää ole pitkä matka valmiiseen työhön.
Ohje  Pirkassa.




Tuon kaverina teen vaalean vihreätä "sydän puseroa", pyöröpuikolla = mitä vähemmän ommeltavaa saumaa, sen parempi.
Ohje on Modasta, mutta mikä numero-mikä vuosi?




KS

sunnuntai 26. kesäkuuta 2005

Kesäkassi



Jokunen viikko sitten sain valmiiksi tämän kesäkassin. Mun mielestä se on kiva ja hieno ja just sopiva tarkoitukseensa, sinne mahtuu kaikki tarpeellinen. Kaupungilla olen ollut huomaavinani ihailevia katseita kassia kohtaan (?).

Se on tehty Maxin jämälangoista muutoin, paitsi marjapuuronpunaista ostin yhden kerän Menitan ikkunalankakorista 1 euron hintaan.
- sinisestä on siis Sateenkaari pusero ja pikkulaukku
- keltaisesta pintaneule pusero
- vihreästä jakku (joka on myös nyt valmis)
- pinkistä Millan pikkulaukku

Idean malliin sain pikkulaukusta (ohje Novita 2/2001, kuva kategoriassa: Virkkaus/1.4.05), sitä sitten suurensin ja sovelsin kahvoihin  sopivaksi.
Koko on noin 34x30 ja pohjan leveys 15 cm.
Kassin pohjalla on pahvi, joka pitää kassin muodossaan ja estää sen venymisen.
Puunappi/lenkki systeemi pitää laukun suun sopivasti kiinni ettei varkaan käsi aivan heti pääse luikahtamaan huomaamatta viemään vaivaisia eurojani.











Tietysti piti virkata keltaisesta Violasta puhelinpussukka, jotta sävy sävyyn maniani sai rauhan. Myös vihreä pussukka on suunnitteilla jakun kanssa käytettäväksi.

KS

keskiviikko 22. kesäkuuta 2005

Keskikesän juhla




H Y V Ä Ä  J U H A N N U S T A !


            aluksi:

MAKOISIA LÖYLYJÄ
VIRKISTÄVÄÄ VIHDAN TUOKSUA





       
                lopuksi:


KOMEITA KOKKOJA
KEPEITÄ TANSSIKINTTUJA






KS




sunnuntai 19. kesäkuuta 2005

Hellettä Helsingissä



Jippii, kesä saapui kaupunkiin! Viikonloppu sujui oikein mukavasti Uunisaaressa meren äärellä Laurin kanssa. Saari oli hänelle uusi tuttavuus kun lauantaina sinne menimme ihan vain käveleksimään ja saaren mukavaksi havaittuaan, tuli seurakseni myös sunnuntaina. Oli oikein mukavaa kun pitkästä aikaa sain ystävän koko päiväksi juttuseuraksi.


Lauantaina kohdalle osui todella paikallinen sadekuuro, noin 300 metrin päässä ei ollut tullut pisaraakaan. "Late lunch"  oli Laurin valmistamana jenkkityylin hampurilaiset, nam.
Sunnuntaina oli minun lounasvuoro ja päädyin tyypilliseen retkiateriaan: voileipää hyvillä päällysteillä, salaatia ja juustotäytteisiä oliiveja. Jälkiruokahedelmät jäivät syömättä, sen sijaan karkkipussi hupeni kiitettävästi.
Mukava tuulenvire piti läkähdyttävän helteen poissa saarelta, hyvä niin, sillä merivesi on vasta +16 astetta! Kyllä yksi rohkea rouva siellä uiskenteli, huh.
Joutsenia näkyi kolme pariskuntaa, joista kahdella oli poikasia. Hanhilla oli paljon poikasia, joita oli hauska seurata.




Photo by LM


Kudinkin oli mukana mutta silmukkaakaan ei tullut kudottua. Vauvan myssy on valmis ja vihreä Butterfly pusero on aloitettu vaikka sininenkin on vielä kesken, kuin myös se kaulus jakkuun. No, täytyyhän sitä olla tekeleitä mitä vaihdella mielialan mukaan.

KS

Edit. 20.6.05 : 10.000´s kävijä löytyi tänään. ONNEA voittajalle, palkinto on postitettu Paulalle.

perjantai 17. kesäkuuta 2005

Puikot eivät ole levänneet



Olen kutonut ja neulonut. Olen yleensä aina puhunut kutomisesta mutta nyt huomaan, että neulominen-sana on alkanut hiipiä puheeseen ja kirjoituksiin. Ilmeisesti blogeissa neulominen on yleisemmin käytössä ja se alkaa tarttua. Kuinka vain, lopputulos on sama: neule.

Vihreä Maxi-jakku on viittä vaille valmis. Kaulusta yritän säveltää.


Photo by LM

Virkattu IHANA kesälaukku erivärisistä Maxin jämistä on valmis ja ollut jo käytössä tämän viikon. Olen ollut huomaavinani ihastelevia katseita sen perään. Kaverit ovat kehuneet sitä. Kuvan laitan heti kun kamera taas sattuu kohdalle.
Laukkua varten piti virkata keltainen puhelinpussi, on siis tätä "sävy-sävyyn" maniaani taas.

TARA sai pikkuveljen keskiviikkona 15.6.! Neulon vielä Viola-puuvillasta perinteisen vauvamyssyn ja maanantaina laitan postipakettiin haalarin, nutun, sukat ja tämän pipon. Pikkulintu oli etukäteen laulanut tulokkaan olevan poika, niin nuo neuleet uskalsin tehdä sinisinä.

Sininen pitsitoppini Butterflysta ei ole nyt edistynyt montaakaan kerrosta, sekosin kuviossa välillä ja hermostuin tekeleeseen.

Pikapikaa kudoin Laurille sukat lämpimäksi kiitokseksi KIP-kuvista. Hän oli tyytyväinen ja otettu tästä "oravannahkakaupasta".

Lankakeriä on jotenkin kulkeutunut tänne viime postauksen jälkeen:
1 kg Cottonella, ruosteenpunainen = pitkähihainen jumpperi
500 g Butterfly, vaalean vihreä = sydänkuvioinen pusero
450 g Ibiza, lohenpunainen = lyhythihainen poolopusero 

Milloin nuo aloitan ja milloin ne valmistuvat on sitten eri asia. Ja ne kaikki muut langat, jotka odottavat! Eikös kohta ala kesäalennusmyynnitkin, eihän ne koske lankoja, eihän??

KS

maanantai 13. kesäkuuta 2005

KIP-day


Worldwide Knit in Public Day
Neulo Julkisesti- päivä
11.6.2005

Tausta
KIP-päivän idea tuli, kuinkas muuten, Amerikasta. Tieto kantautui tänne pohjolaankin ja tietysti Suomen aktiiviset neulojat innostuivat asiasta.
Täällä tempaukseen osallistuivat ainakin Espoo, Helsinki, Joensuu, Järvenpää, Jyväskylä, Kuopio, Seinäjoki, Tampere ja Turku. Usea neuloja ilmoitti neulovansa julkisesti bussissa, junassa, taajamansa puistossa tai kotipihalla.
Viidakkorumpu kumisi tietoa netissä keskustelufoorumeilla ja blogeissa, lankakaupoissa, paikallislehdissä ja alueradiossa.
Ilmojen haltija suosi meitä aurinkoisella säällä koko maassa.

Ystävälleni Laurille suuri kiitos oheisista kuvista!


Helsinki, Espan puisto
Koska olin epävirallisesti toiminut Helsingin tapahtuman äänitorvena, niin katsoin velvollisuudekseni olla hyvissä ajoin sovitulla paikalla.
Perustin neuleleirini nurmikolle ja pystytin paikalle lupaamani mainossalon merkiksi, että "täällä ollaan". Salkona toimi kävelysauva (joka näin pääsi ulkoilemaan pitkästä aikaa) ja sen päähän ripustin A4-kokoisen KIP-logon. Siinä sitten neuloin hermostuneena ympärilleni tiiraillen tuleeko muita vai yksinkö täällä joudun istumaan.
 

Helpotuksen huokaus ja iloiset tervetuloa toivotukset vaihdettiin hieman yli 12, kun paikalle saapui Appelsiini äitinsä kanssa. Pikkuhiljaa neulojia tuli yksin ja kaksin. Kaiken kaikkiaan paikalla kävi 11 henkilöä. Ymmärtääkseni nämä kaikki olivat saaneet tiedot netistä, eli julkinen mainonta ei tuottanut tulosta. Se olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin, mutta älysin asian vasta viime metreillä, niin kuin muutkin hyvät ideat asian tiimoilta, jotka ensi vuonna toteutettakoon ajoissa.


Ensimmäinen vieras leirissämme oli Ihmisoikeus-aktivisti. Kyllä, kannatamme ihmisoikeuksia, mutta tällä kerralla emme halunneet perehtyä aiheeseen. Leikkimielellä ja pyynnöstään sanottiin "häivy", ja hän lähti. (ei ole kuvassa)
Seuraava vierailija oli polttareita viettävä nuori nainen. Hän sai kaupattua meille muutaman tikkarinsa. Todettuaan, että olemme alan ammattilaisia, hän kysäisi olisiko hakaneulaa, jolla saisi korjattua housujensa repeytyneen haaran. No, hakaneuloja löytyi Appelsiinin kassin kätköistä koko purkillinen! Vaihtokauppa hakaneula/tikkari, haara tuli korjattua ja nainen jatkoi tyytyväisenä matkaansa.


Tekeillä olevista töistä tietysti keskusteltiin, vaihdettiin mielipiteitä langoista ja puikoista. Iris oli tulomatkalla käynyt Menitasta ostamassa Nalle-neulestoppareita ja uudet Addit; niihin kun koskee, niin kuulemma muita puikkoja ei enää huolikaan.


Myös erilaisia neuletekniikoita vertailtiin. Paikalla oli ruotsalainen Tove, jonka silmukat kääntyivät puikolle aivan kummallisesti.
Hänellä oli tekeillä Drops´in Alpakasta aivan ihana ja upea shaali. Ohjettakin näytti olevan monta sivua
.

Toven blogissa on linkki tuon ohjeeseen.

Toisena työnä hänellä oli hauskan mallinen toppi.  Ikäänkuin kulmikas, keskellä kavennus-lisäys. Tarkempi kuva ja selitys alla olevaan on blogissaan lokerossa Wips



Sitten leirin keskelle pelmahti laitapuolen mies tyhjän pullonsa kanssa. Hän halusi naisseuraa! Me emme moista miesseuraa kaivanneet ja tällä kerralla erittäin tylysti käskimme häntä häipymään. Pienen jahkailun jälkeen hän ymmärsi lähteä ja rauha palasi. Häiriköinä olivat sitten lokit ja pulut, mutta meiltä ei niille eväsleivistä herunut muruakaan.
Pilvien ja puiden varjostaessa ilma oli aika hyytävän viileä. Onneksi olin ottanut mukaan myös Maxi-jakku neuleen, keskeneräisenäkin se lämmitti.


Kuvio on L. Stanfieldin Kauneimmat Neulamallit-kirjasta, muutoin jakku on oma viritelmä.
Sen kutominen sitten jäi ja kudoin Butterfly pitsitoppiani.


Kun kotoa lähtiessäni luuliln sään olevan lämmin, olin pukeutunut kevyesti viime kesänä neulottuun toppiin, malli nro 3, Novita kesä 2004 lehdykkä, lankana Gedifra Wellness Color.
Tuulan sivuillaan esittelemä poncho on jo edistynyt näin pitkälle.


Iriksen kaunis kaksivärinen neule vanhasta kunnon Marilynistä.


Appelsiini aloitti neuleen Ibizasta, hän ehti kutoa sitä kerällisen verran. Äitinsä virkkasi Hippyä.


Pikkuhiljaa porukka väheni, Tuula ei voinut vastustaa Menitan läheisyyttä ja suuntasi sinne. Mikähän oli saalis?
Olin ensimmäinen ja viimeinen paikalla. Sopivasti kolmen jälkeen alkoi neulepäivän oheisohjelma: suuri  Samba-kulkue Espalla, jota jäin vielä viluissani filtti harteillani seuraamaan.
Summa summarum
KIP oli mukava tapa tavata muita neuloja, tutustua taas uusiin ihmisiin ja viettää päivää yhdessä neuloen. Kiitos kaikille mukana olijoille niin Espalla kuin muillakin paikkakunnilla.

Tällä tempauksella tuli varmasti näytettyä toteen, että neulojat eivät turhaan saaneet Kultaisen Kuukkelin 2004 kunniamainintaa, jossa sanotaan mm.:
"Parhaan käytännön esimerkin antavat kuitenkin neuleblogit, jotka ovat keskittyneet huulten heiluttelun sijasta puikkojen heilutteluun ja osoittavat, miten blogit yhdistävät harrastajia. Neuleblogit palkitaan tänä vuonna underground-palkinnolla, joka jaetaan niille, jotka
tekevät asioita eivätkä vain puhu niistä."

Neuletapaamisiin!
Kristiina S.

lauantai 4. kesäkuuta 2005

Sadetta ja historiaa


        Sataa, sataa,
        pisarat ikkunalautoihin ropisevat.
        Tuulee, tuulee,
        vaahteravanhuksen oksia taivuttelee.
        Linnutkin pesissänsä piileksivät.
 

Juhlapäivän sade on tietysti kurja asia niille, jotka olivat suunnitelleet puutarhajuhlat valmistujaisiin ja lakkiaisiin tai häihin. Ainakin yksi neuleblogilainen vietti tänään häitään. Tuore aviomies taitaa heti kohta päästä katsastamaan neulovan vaimon"turistinähtävyyden": lankakaupan Tukholmassa!

Nuorison juhlintaa täällä Helsingissä sade toivottavasti rauhoittaa. Jospa jäisi muutama pussillinen olutta juomatta ja kaupungin kukat saisivat kukkia vielä huomennakin.

Mutta mennäänpä sitten taas ajassa hieman taaksepäin:

HISTORIAN HAVINAA
Osa 6.

1950-luku

Edellisistä jaksoista on jo käynyt selväksi, että isä oli kätevä käsistään. Keksijän vikaakin isässä oli ja hän kehitti eräänlaisen "keinonahkan", jolle haki myös patentin. Niinpä hän sotien jälkeen perusti oman firman: Koruko kotelotehdas. Käyntikortti kuvassa.

Hän valmisti salkkuja, matkalaukkuja ja kaikenlaisia koteloita: kameroille, silmälaseille, avaimille, kynille ym.. Apuna työtä teki myös äiti ja sisarukseni olivat firman tsuppareina koulunkäynnin ohella.  Minä pääsin joskus isän mukana kaupungille kauppoja hieromaan tai tilauksia toimittamaan. Työhuone sijaitsi Munkkiniemessä ja kotona kellarissa oli myös jonkinlainen pieni työtila. Nahka tuoksui hyvälle, maitokumiliima haisi inhottavalle ja kaikenlaiset kojeet olivat jännittäviä ja suuria pienen tytön näkökulmasta katsottuna.

Vuoden 1952 Helsingin olympialaisia varten on valmistettu ainakin avainkoteloita (en löytänyt sitä kuvausta varten) ja silmälasikoteloita. Siinä on olympiarenkaat, vuosiluku, Helsinki ja kiekonheittäjä (ei näy kuvassa kunnolla).Vetoketjulliseen silmälasikoteloon ei tämän päivän kehykset kyllä mahdu. Rillimallit ovat silloin olleet ilmeisesti pieniä ja siroja.





Kynäpenaalissa on sisällä tila lukujärjestykselle.




Siskot ovat 50-luvulla olleet jo lukiolaisia. Muotivaatteita on pitänyt saada ja niitä on ommeltu itse.Tässä ajan hengestä näytteeksi muutama Sorja-kaava.

 

Jatkuu ensimmäisillä käsitöilläni, joskus . . . .

KS