HISTORIAN HAVINAA, viimeinen jakso

Historian havinaa kirjoitukseni ovat tulleet viimeiseen osaansa. Suunnitelmassa oli pari osaa pidempi jutustelu, mutta kuvitusta ei sittenkään ollut niin moneen osaan. Tai noh, voisinhan tämän viimeisen jakaa vielä kahteen osaan, mutta näin kesäaikaan ei tiedä mihin sitä menee koneen äärestä niin mitäs tätä pitkittämään.

HISTORIAN HAVINAA
Osa 7.
1950-luku

Pikku Kristiina aloitti 6-vuotiaana kansakoulun Punavuorenkadulla syksyllä 1959, aamuvuorossa. Siihen aikaan koulua käytiin sekä aamu- että iltavuorossa ja lauantaitkin olivat koulupäiviä.  Lauantaina koulusta tullessa kotona odotti tietysti lämmin pulla ja tampatut matot.

Ensimmäisessä syystodistuksessa käsityönumero on 8, mutta sen jälkeen se on ollut 7. Mitä lie perfektionisteja opettajat ovat olleet, pidin käsitöistä ja ihan onnistuneita nuo vanhat työt näyttävät olevan.
Käsityöpussi on tuo punainen, sininen jumppapussi on käytössä kulunut sekä esiliina sievällä pupukoristelulla. Esiliina on ollut ahkerassa käytössä pyykkiä ripustaessa, suuret taskut ovat juuri sopivat pyykkipojille.

Päiväkirjassa lukee 2. joulupäivänä 1961: "Sitten ompelin ompelukoneellani, jonka sain joululahjaksi isältä. Sitten tuli radiosta Pelukoppa. Ja se oli hauska. Sitten kun olin syönyt niin leikin yksin kauppaa. Ja kun isä oli lukenut erään kirjan loppuun, niin hän laittoi ompelukoneen pöytääni kiinni, että voisin ommella paremmin."

Se ompelee yhdellä langalla. Tikin alapuolesta tulee ketjusilmukkaa. Päiväkirjan mukaan olen sillä ahkerasti ommellut kaikenlaista nukelleni. Liina on varmaankin ihan ensimmäinen  työ koulussa.

Aika kului ja isona tyttönä sain tädiltäni kihlajaislahjaksi pyyheliinakangasta. Olen siis ommellut myös kapioitani! Kolmessa pyyheliinassa nimikointi on ristipistoilla ja kolmessa kohotetuilla laakapistoilla. Ripustuslenkit olen tehnyt niin hyvin, että ovat vieläkin kunnossa vaikka kangas alkaa jo olla aika kulunutta ja paikoin päivä paistaa läpi.

Muutamaan lakanaan tuli virkattua pitsitkin. Pussilakanat tekivät vasta tuloaan ja tuntui turhalta sijoittaa yhteen lakanaan rahaa kahden edestä.

Loppu!

Tässäpä tämä pikku katsaus menneisiin kädentaitoihin. Toivottavasti olet viihtynyt. Täytyy kesän aikana miettiä mitä mukavaa tarinointia keksisin syksyksi.

KS