Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luonto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Luonto. Näytä kaikki tekstit

tiistai 16. toukokuuta 2023

Roihuvuoren kirsikkapuisto 2023

 









Hanami-juhla on lauantaina 20.5.23 mutta saattaa olla, että komeaa kukintaa ei enää ole. Nyt tiistaina jo sataa ja pari seuraavaa päivää ennustetaan tuulisiksi. Kukat ovat herkkiä ja putoavat nopeasti. Toivon, että muutama myöhäisempi puu kuitenkin pitää kukkansa ja juhlassa näkyy myös nämä pääesiintyjät.

KS

maanantai 11. heinäkuuta 2022

Katajanokanluoto

 

Pienen pienellä Katajanokanluodolla on tämä kaunis pieni luotsitupa, Cafe Kobben. Se on maalattu perinteisesti kaksiväriseksi. Rantavajasta on tehty pizzanpaistomökki. Suosittelen lyhyttä merimatkaa Julialla tänne, ja nautit merensaaresta, sen äänimaailmasta ja tietysti pizzasta.








Kiitos Pia kivasta päivästä ja kuvista.

KS

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

Syksy tulee

Tatteja Kauppatorilla, kaunis esillepano, hinta 30 euroa/kilo.

Ostin mustatorvisieniä 3 litraa, 15 e/litra, ne on nyt kuivattu ja niistä saa pitkin talvea hyvää maustetta moneen ruokaan, ja tietysti niitä hyviä elämäneliksiirejä.

Ruskaisessa mekossani nautiskelin viimeisestä kesäpäivästä, torin tuoksuista, syksyn sadosta ja ihmisistä.

Tämä Esplanadin vaahtera tulee kuvattua varmaankin joka syksy, se erottuu hyvin kun on ensimmäisenä värikkäänä puuna vihreiden lehmusten vieressä.


Herttoniemen siirtolapuutarhalla oli syysmarkkinat. Ostin talveksi paikallaista hunajaa ja Tuusulan tattaripellolta makunsa saanutta tattarihunajaa, Hilloja: raparperi-mansikka, vadelma, minttuinen vihreä karviainen ja yksi on Murheellinen mustaherukkahyytelö siksi, että se ei jostain syystä ollut hyytynyt. Onhan sellaisen löysempikin hillo käyttökelpoinen. Köyhänmiehen lakkahillossa on porkkanaa ja karviaisia, on aivan aidon näköistä:).




Nyt on puolukkapiirakan aika parhaimmillaan. Kun mä olin lapsi niin mummo toi aina elo-syyskuussa meille arbuusin. Se oli ostettu Iso-Roobertinkadun hallista. Ja se oli niiiiiin hyvää, makeata ja mehukastaja tietysti eksoottista. Ne taisi siihen aikaan tulla Neuvostoliitosta. Aina sellainen on vieläkin ostettava, tämä on kotimainen.

Kauniita syyspäiviä, ei pieni sade haittaa, ja hyviä sienisaaliita jos metsään pääset.

KS

perjantai 3. syyskuuta 2021

Sipoon Kaunissaaressa


Taivaansininen on kaunein sininen.

Metsän vihreä on se oikea vihreä.


 Meri on se ainoa oikea elementti, ja sielunmaisema.

Kallio on parasta jalkojen alla.


Muurahaiset ovat pystyttäneet monta isoa uutta kotia.

Metsät ovat ryteikköä, pääsin vähän matkaa kulkemaan sienipaikoilleni. Pois tullessa eksyinkin kun sikinsokin maaten olevia runkoja jouduin väistelemään. Oli kuitenkin aurinkoinen päivä niin en joutunut metsänpeittoon vaan pääsin sieltä ulos, kylläkin pitkällä aiotusta kohdasta;) Monta hyvää tattia löysin mutta annoin ne tarvitsevalle. Kanttarellit toin kotiin, kermamuhennettuna vastasavustetun lohen kanssa maistui oikein hyvältä reissun jäkeen. Muutaman haapasienen ja karvarouskun suolasin = pieni yhden hengen sienisalaatti.


"Nuku yö ulkona" tapahtuma oli jo viime viikolla mutta mä vietin sen vasta nyt. Oli tosi kiva istua iltaa tulilla, paistaa makkaraa ja jutella niitä näitä vanhojen kamujen kanssa, "jutut jatkui siitä mihin viimeksi jäätiin".

KS

perjantai 14. toukokuuta 2021

Kaunis kukinta ja ruma romu

 




Roihuvuoren Kirsikkapuiston kukat on ilmeiseti just tänään parhaimmillaan. 

Tuorinniemen uimarannalta sukeltaja nosti seitsemän (7) ! polkupyöränraatoa. Ja läheisestä lahdenpoukamasta taulutelevision!


KS

sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Yöretkellä Nuuksiossa

 

Perjantaina oli treffit Marian kanssa Espoon asemalla. Sieltä bussilla Nuuksioon. Päämääränä oli Urja = järvi, jonka rannalla on telttailu- ja tulipaikka sekä WC ja puuvarasto. Luontopolun alkupäässä oli mottipino ja ilmoitus, että Urjan puuvarasto on tyhjä, ota tästä puuta mukaasi! Noh, nuorempana Maria otti kaksi metrin pätkää, halottuja eli neljännes halko tuli mukaan, tai oliko ne niin paksuja että peräti puolikas.

Uh huh, matka ei ollut pitkä, n. 2 km, mutta mulle se oli koettelemusten matka. Ei mun keuhkot vaan enää kestä tällaista kulkemista. Polku oli mutainen, kivikkoinen ja ylämäkiä sattui kohdalle. Sitten tuli säkkipimeys. Maria tunnollisesti kantoi halot, näytti otsalampulla valoa, katsoi karttaa ja kannusti vielä vähän jaksamaan. Mä tietysti hengästyneenä ja henkihieverissä kyselin "ollanko jo? onks vielä pitkä matka? mä en jaksa enää!"

Lopulta päästiin perille. Siellä oli yksi riippumattoilija (joka nähtiin vasta aamulla hänen lähtiessään). Leirin pystytys ja koska Maria on siinä vikkelämpi niin hän lähti puiden pilkkomiseen. Huom: oma saha mukana, koska ei aina voi luottaa siihen, että talon vehkeet on kuosissa.

Tulenkin Maria kerkesi sytyttämään. Pääsin valmiille tulille makkaranpaistoon. Muutama tuikku laitettiin tunnelman luojaksi. Pian saapui 5-6 teiniä, joista ainakin osa oli partiolaisia. Pitkästä aikaa oli kiva kuulla nuorten juttuja. Ei me siinä sitt koko iltaa istuttu ku pienesti alkoi ripsimään, onneksi ei kuitenkaan ihan sateeksi yltynyt. 

Mä en millään saanut unta. Nuorten puhe kuului, otsalamput välkkyivät ja riippumatossani oli epämukavaa. Ja jossain helikopteri pörräsi aika pitkään, mitä lie sattunut kun eihän kopterit pimeässä huvilentele. Ehkä sitt olin vähän nukahtanut kun taas havahduin epämukavuuteen. Nousin ylös ja käänsin petivehkeet toisin päin, siis pääpää ja jalkopää vaihtoivat paikkaa. Johan asento parani. Koska tullessa oli jo pimeää ja nälkä kutsui niin en ollut koemaannut riipparia enkä edes katsonut sen asentoa ja niinpä olin tahtomattani joutunut väärinpäin majoitetteeseeni.

Vihdoin, monen kirouksen ja "eikö tämä yö lopu koskaan?" jälkeen olikin jo valoisaa kun avasin silmäni. Jee! Teeveden keittoon uudella kattilallani ja pieni aamupala. Sitten majoitteen purku ja pakkaaminen. Se on aina yhtä haastavaa, saada kaikki mahtumaan ja vielä rinkka suljettuakin. Uh.

Paluumatka meni jo huomattavasti paremmin, vähän lyhyempi reittikin löytyi - tai siis illalla matka oli pidempi koska kierrettiin yksi hurja ylämäki. Poluilla oli tosi paljon suunnistajia, meneillään oli Nuuksion Huurteinen rogaining kilpailu. Mutta oli siellä normikulkijoitakin, joista yhdellä oli maailman kaunein sienikoppa: tuohesta! Oli se täyttynytkin suppilovahveroista. Sain luvan kuvata kopan, enkä väittäisi sieniä omikseni . . .

Tämän järven nimi on Kolmperä koska sillä on kolme perää;)

Tämän piti olla inspiraatiokuva seuraavan neuleen väreihin, mutta . . . ota tästä nyt selvää.

Kaikesta epämukavuudesta huolimatta retki oli onnistunut ja kiva. Mieli sai piristystä ja virkistystä, keho tarvitsemaansa liikuntaa ja silmänruokaa yllinkyllin kauniista metsästä. Marialle taas iso kiitos kun pyysi mut mukaan. 

Julkisilla kotimatkalle; bussi, juna, metro, bussi.

Sneak peek seuraavasta postauksesta:

KS