Nyt on tekeillä saarituttava pikku Millalle puuvillatakki. Väritoivomus oli punainen. Löysin Menitan alekorista laatulankaa edullisesti ja ihan oikeata punaista, kuva ei siis taaskaan näytä väriä oikein.
Tässä hihat valmistumassa yhtäaikaa yhdellä pyöröllä.
Työ edistyy joutuisasti ja laitankin tarkemmat tiedot kun takki on kohtapuoliin valmis.
Edellinen Kaunissaari-kategorian kirjoitus päättyi kuvaan tyhjästä telttapaikastani, siitä on hyvä jatkaa taas uuden kesän kuvia.
No niin, saarikausi on avattu, talvisäilö purettu ja matot tuuletettu. Kaikki tavarat olivat talvehtineet hyvin. Kun tavarat pakkaa puhtaina ja kuivina ilmatiiviisiin pakkauksiin ja pusseihin sekä huolehtii, että itse talvisäilö ei ole liian tiivis vaan ilma pääsee kiertämään niin kaikki on keväällä kunnossa.
Ja mikä tärkeintä; huvila on pystytetty!
Tästä se lähtee.
Vielä hieman pingotusta ja suurien, painavien kivien laittaminen teltan helmoille painoksi ja kesänvietto voi alkaa.
Ja tässä uusi "baaritiskini" eli tiskipöytä. Viimekesäinen ei ollut oikein kiva ja nyt löytyi tällaista hyvää luonnonmukaista materiaalia ;)
Vesikannu saa vielä maastoutumishupun päällensä. Suora auringonvalo ei ole hyväksi vedelle eikä kannulle, ja minusta on kivampi kun tuollaiset valkeat yms. romppeet eivät pilkota metsän läpi polulle kaiken kansan silmien harmiksi, roskapussinikin ovat mustia.
Kaiken ahertamisen lomassa ehdin pitää kahvi- ja neuletaukojakin. Tuossa on tekeillä se epäonnistunut "Sinikello"-huivi.
Äitienpäivänä Ville vei minut syömään päivällisen Villa Solvik´iin. Vau, alkupalapöytä suorastaan notkui herkkuja. Pääosin se oli kalapöytä mutta oli siinä joitakin lihalajikkeitakin. Lämmin ruoka valittiin listalta: Ville otti lohta ja minä valitsin Cour de Filen. Nam, oli hyvää ja maukasta. Useinhan tällaisena päivänä pettyy ruokaan; se loppuu noutopöydästä, lajeja on niukasti, lämmin ruoka on kylmää tai muuten seisonutta yms. ja palvelu ei pelaa.
Solvikissa kaikki toimi ja maistui. Kiitos heille.
Olin päivälliseen tyytyväinen enkä ajatellut saati odottanut mitään lahjaa saavani. Vaan kas kummaa, eilen Ville yllätti täydellisesti:
Sain uuden puhelimen vanhan kiukkukapulan tilalle.! Tällaisen ihan perusmallin. Puhelimella puhutaan, en tarvitse siihen wappia, wrappia, nettiä, settiä, laajakaistaa tai muitakaan laajennuksia kuvista puhumattakaan.
Tästä ihanasta kerästä piti tulla Flower Petal Shawl. Ajatuksena oli neuloa koko 250 grammaa upeaksi huiviksi, jonka pitäisin ihan itse.
Pah, susi tuli! Ihan kylmän rauhallisesti olisi pitänyt uskaltaa ottaa 5.0 kokoinen puikko tähän työhön, tai vähintään 4.5. Neuloin 4.0:lla ja lopputulos on auttamattomasti liian pieni ja mitään sanomaton huivinretale. Kaunis työnimi Sinikelllo kannusti neulomaan huivin loppuun asti vaikka jo näin, että ei tästä mitään tule.
Ehkä puran, ehkä en. Neulomatonta lankaa on 85 g, ehkä kokeilen sillä minkälaista jälkeä isommalla puikolla tulee ja sitten testaan voiko tuota lankaa edes purkaa. Se on niin karheata, että saattaa jumittua itsensä kanssa kuten mohairlanka.
Ja jos teen huivin uudestaan, teen sen ehdottomasti viidellä paneelilla, tässä on vain neljä. Ohjeessahan on myös tämä leveämpi vaihtoehto.
Ohje vaikuttaa pikasilmäyksellä kamalalta rivi riviltä selitykseltä mutta lopultakin se on aivan yksinkertainen. Ja siihen on myös tulostettava merkkipiirroskin.
Kaikesta loputtomasta väsymyksestä huolimatta tein perjantai-iltapäivällä viisukierroksen keskustassa. Klikkaamalla saat kuvat suuremmiksi, tai voit katsoa niitä Galleriassani, jonne on linkki sivupalkissa.
Vanha Ylioppilastalo, Euroklubi on viisujen virallinen juhla- ja tapahtumapaikka.
Espan puisto, Eurooppa-tori. Kaikilla viisumailla oli täällä oma kojunsa. Runeberg ja Hovineidot.
Ehdottomasti kuvatuin kohde ovat nämä patsaat. Kaikki näyttivät haluavan itsestään kuvan jykevän neidon kyljessä.
Espanjalaisen Manolo Valdésin veistosnäyttely Las Meninas levittäytyy Esplanadin puistoon. Hovinaisia esittävään 21 pronssiveistoksen sarjaan voi tutustua ympäri vuorokauden ilman pääsymaksua syyskuun alkuun saakka.
Helsingissä puistoissa oleskelu on jopa suotavaa, kunhan muistaa viedä roskansa mennessään.
Fillaritaksi toimii keskustan aluella koko kesän.
Espan lavalla viisuilua. Koko kesän ajan lavalla nähdään korkeatasoisia musiikki- yms. esityksiä.
Sepän pajan eksotiikkaa Kauppatorilla.
Kukkaloistoa kotipihoille ostettavaksi.
Keskustan rumin talo paketissa! Näin paketoituna suojeltu Enson pääkonttori on jopa siedettävän näköinen.
Koko kaupunki on somistettu viisulipuilla.
Senaatintori = koko stadin fanikatsomo
Yliopisto ja oudot pallukat.
Tsaari ja skriini
Lasipalatsin aukiolla oli muutama vanha auto esillä ja tällainen söpöläinen minullakin on ollut, tosin se oli harmaa.
Kampin Narikkatori on muuttunut Eurovision Village´ksi, täällä on kaikki viisuista sponsoreiden tarjoamana.
Kaupungin puutarhurit ovat satsanneet orvokkeihin.
Viisuista huolimatta myös Idols-voittajat ovat suosittuja. Posti Goes Pop -konserttiin jonotettiin Postitalolta Rautatieasemalle asti, taisi myös Mannerheimintien puolella olla jonon poikasta.
Olipas rankka reissu, tai siis päivä. Koko viikon olin odottanut tärkeätä tapaamista työasioihin liittyen mutta se sitten peruuntui. Pettymys oli suuri ja melkein migreenin paikka. Kotiintultua nukuin päikkäreitä kolme tuntia ja siitä parin tunnin kuluttua menin takaisin nukkumaan ja siinä menikin sitten jo kellon ympäri.
Vihreän vironvillalangan sininen kaveri on päässyt kerävaiheeseen (250 g).
Kiitos "Karviaismarjaa" kehuvista kommenteistanne! Niitä on ilo lukea ja huomata, että ehkäpä tämän onnistuneen huivin inspiroimana toistenkin puikoilta pian putkahtelee kauniita huiveja.
* Olipa kerran lammas ... ei, ei aloiteta niin pitkältä.
* Olipa kerran kaunis vihreä lankavyyhti (ja myös sininen).
* Lankavyyhti matkusti neulojan mukana meren yli uuteen maahaan. Neuloja keri langan kauniiksi sisältä juoksevaksi lankakeräksi. Jotenkin sen väri ja muoto toivat mieleen herkullisen karviaismarjan.
* Neuloja päätti tehdä langasta kauniin huivin. Villapallon blogista löytyi juuri sopiva ohje ja nimikin vastasi melkein mielikuvaa, marja kuin marja, Lumimarja-huivi.
* Neuloja kieputteli lankaa Addin 3.5 numeroisella pyöröpuikolla ensin kymmeniä kertoja, sitten satoja ja ehkäpä jopa tuhannen kertaa milloin oikein, milloin nurin ja välillä reikiäkin langasta syntyi. 150 gramman lankakerä hupeni nopeasti ahkerissa käsissä kotona ja metrossa. Neuloja otti puntarin avuksi arvioidakseen vieläkö hän uskaltaisi neuloa yhden kuvion vaiko vain puolikkaan ja sai kuin saikin melkein kaiken langan käytettyä. Kokonaista seitsemän grammaa jäi muistoksi lankakorin pohjalle.
* Lopulta neulojalla oli käsissään ryppyinen marjahuivinraakile.
* Raakile pääsi puhdistavaan, hoitavaan ja pehmentävään Aloe Vera kylpyyn. Ah, sepä oli mukavaa.
* Sitten oli vuorossa hellävarainen puristelukuivaus pyyheliinan sisällä.
* Seuraavaksi loppukuivatus ja helmojen venyttelyä yön yli. Siinä sitä marjahuivilla oli aikaa miettiä mitä kaikkea se tulisi vielä näkemään ja kokemaan.
* Detalji neulojan tekemistä oikeista ja nurjista kieputuksista ja reiistä.
* Voila, kaunotar on valmis. Strategiset mitat ovat: 140 cm pitkäsivu, 105 vinosivu ja 75 cm keskisilmukkarivi.
Kiitos Villapallolle selkeästä ja helposta ohjeesta. Ehkäpä tätä vihreätä versiotani voin kutsua nimellä
"KARVIAISMARJA-HUIVI"
* Luonnossa tämä on tietysti paljon kauniimpi. Siniselle langalle olisi nyt löydettävä yhtä mukava huivimalli.