Viime lauantaina olin mukana @perinnepata Päivi Lehtosen ja Auraliakuoro 'n Luontoretkikonsertissa Maarian altaan metsässä. Ensin katsottiin Päivin sieninäyttely ja saatiin paljon tietoa sienistä.
Seuraavaksi Myllyojansilta, joka "ei mistään vie ei minnekään" Turun Sanomat ja YLE Areena ovat asiasta kirjoittaneet.
Tässä kuoro lauloi ensimmäiset laulut.
Aiheeseen liittyvät kumisaappaat ja lapsen uusi sienikori.
Koirakin tykkäsi retkestä ja olipa mukana kolmiviikkoinen vauvakin äidin rintarepussa.
Metsä on pääsasiassa aika nuorta kuusimetsää, sieniä harvassa, se "joku" on jo käynyt keräämässä.
Käveleltiin jonkin matkaa, pysähdyttiin kuuntelemaan laulua ja sienestettiin hetki. Sama toistui muutaman kerran.
Välillä tihutti, välillä ei.
Maasto oli mulle todella haastava, lopussa meinas jo sisukin loppua. Vaan pääsin perille Päivin loihtimaan herkkuhetkeen: punaherukka-sikurirousku mehua, sikurirousku Wilhelmiinoja ja sikurirousku fudgea! Ai että ne maistui hyvälle ja pitkään kotimatkalla sain maistella maukasta jälkimakua. Jos olet sikurirouskua löytänyt niin kokeile rohkeasti sillä maustamista.
Itse en sieniä kerännyt mutta löysin muutaman, sain siis sen löytämisen ilon. Jotkut ihan kivasti suppiksia saivat ämpäreihinsä ja yhdellä oli viisi litraa mustia torvisieniä. Minkä kävelyltä pystyin niin nautin metsästä, sen tuoksusta ja äänistä.
Kiitos Päiville, kiitos kuorolle - varsinkin Höst visa säväytti - ja kiitos kanssani perää pitäneille.
KS
