Riippumattoretkellä Kaunissaaressa

Just mahtui tarvittavat tavarat uuteen rinkkaan, paino10 kg. Saaren eteläiseltä kalliolta löytyi oikein kiva paikka riippumatolleni.

Mikäs siinä oli loikoillessa, nauttia taivaan sinestä ja kahvista.

Meri on vielä kylmä, saaren luonnon vehreytyminen on muutaman päivän jäljessä mantereeseen verrattuna.

Kivessä on kivat pienet "portaat".

Kevään kukkia oli jonkun verran, näsiä oikein kauniissa ja runsaassa kukassa mutta unohtui kuvata.
Luonto rauhoittaa ja siinä on paljon katsottavaa mutta mutta. . . Saaressa on nyt niin raiskatun näköistä kun metsähoidon takia on pientä närettä sun muuta kasvustoa karsittu. Rangat on jätetty niille sijoilleen ja nyt kun ne ovat kuivuneet ja ruskistuneet niin ei se kaunista ole.
Rangat kuulemma kuuluu jättää siihen maatumaan, juu ymmärrän sen, mutta kyllä ns. oleskelualueet voisi siivota. Eteläisen keittokatoksen, vesipisteen ja käymälän ympäristö oli aika ruman näköinen.

Noh, kyllähän retkeilijät - asiakkaat - ne siitä pikkuhiljaa siivoavat sytykkeiksi.
Katokselle tuodaan puuta, jonka retkeilijät itse pilkkovat polttopuikseen, se on ihan OK jos puu on kunnollista, siis kuivaa ja ihimillisen kokoista.

Nyt on taas tuotu todella suuria pöllejä. Tuollaista ei normi nainen, tai pieni mies, jaksa edes hakuupölkylle nostaa. Nyt hakkuupölkkykin oli niin korkea että oilsi ollut vaikea edes yrittää saada kirveellä hyvää iskua.
Vaan näitä tämänkertaisia pöllejä olisi ollut turha pilkkoakaan koska ne olivat lahoa puuta! Se palaa kituen, jos silleenkään, lämpöä se ei tuota lainkaan.
Perjantaina aamupäivällä tuossa istuskeltiin ja mietittiin makkaranpaistoa. Tuli siihen sitten henkilökuntaa useampikin, pyysin tuomaan vähän pienempää puuta jota minäkin pystyisin pilkkomaan. Erittäin epäystävällinen vastaus oli: "Tuollaista on käsketty tuoda."

Pikkulusikka mittakaavana

Joku on lahoa höttöä pilkkonut.

Eipä tuo keittokatos muutenkaan houkuttele. Tulisija on edelleen se prototyyppi, joka tähän laitettiin kesällä 2013.
Tämän vika on alusta asti ollut se, että keittolevyt eivät mahdu reikiinsä kun alla olevat tuliraudat ovat tiellä. 

Pöytä-penkki systeemi alkaa hajota.

Risuilla ja oksilla yritin rantagrillissä makkarani paistaa mutta  . . .

Onneksi mulla oli mukana pieni punainen Primus keittimeni, olisi muuten jäänyt ruuat laittamatta ja kahvit keittämättä. Ravintolakaan ei ollut auki.

Summa summarum: ihan kiva reissu mutta kaivertamaan jäi paha mieli saaren ränsistyneestä yleisilmeestä.

EDIT: On siellä saaressa kaunistakin, vihreys on peittänyt ankeat risut. Kassulan tarinat sen todistaa.
KS