Arboretum Mustila ja Verlan pahvitehdas

 Kotkansiipi on mun lempivihreä.

LeenaP pyysi mukaansa "Kalkkisten" retkelle Mustilaan ja Verlaan. Kiitos kun muistit mut. Kiva retki ja paljon kaunista sekä mielenkiintoista tuli nähtyä.
Tänne pitäisi mennä kokopäiväretkelle, nauttia luonnosta ja evästää metsänsiimeksessä. Suosittelen.
 
Mustilassa oli rodot jo kukkineet, atsaleoissa vielä joitain kukintoja oli. Hurjasti erilaisia puita, sehän on paikan ideakin, sekä outoja kukkia ja silmäni löysivät myös pari korvasientä!

Tätä ei oppaanamme ollut metsänhoitajakaan tuntenut, vain yksi tällainen oli kukassa.

Köynnöshortesia, joka nousi tosi ylöskin, aika kaunis, kiva olis nähdä kukassakin. Kova pakkanen oli jokunen vuosi sitten palelluttanut kaikki köynnökset rungoilla mutta juuret selvisivät kuitenkin hengissä ja ovat kasvaneet uuteen kukoistukseen.

Kanadanruohokanukka, hieman erilainen kuin meikäläinen ruohokanukka.

Joku angervo, kauniit isot lehdet

Kiinanlaikkuköynnös, tämä  näytti kauempaa katsottuna siltä kuin olisi jo ollut kukassa. Kaunis ja kestävä, ja jos on poika ja tyttö pensaat paikalla niin voi saada syödäkseen pieniä marjoja.

Höyhenpensas

Joku pioni

Mikälie kaunis hento kukka

Komeita surukuusia

Mustilasta bussi jatkoi matkaa Verlaan. Siellä oli ensin lounas: harvinaisen mauton, väritön ja hintava lohikeitto, missään tapauksessa en voi suositella. Eikä alkusalaatissakaan ollut muuta mainittavaa kuin kuusenkerkkä-kastike, senkin mainitsen vain koska en ollut sellaista ennen maistanut, hmm.

Opastettu Verlan tehdasmuseokierros oli mielenkiintoinen. Alussa nähty dokumenttifilmi tehtaalla työskentelystä oli erinomainen kuvaus, kuinka ennen tehtiin oikeasti raskasta työtä. Huh huh, siitä ei nykyihminen hevillä selviäisi. Valokuvaaminen oli kielletty, joten vain muutama ulkokuva kauniista tehdasrakennuksesta, muita kuvia näet Verlan omilta sivuilta. Paikkahan on myös Unescon maailmanperintö kohde.

Katolla oli hauskoja  kattoratsastajia.

Kiitos kivasta ja antoisasta päivästä.
KS