Kaunissaari sumussa

Perjantaina 10.5.  lähti ensimmäinen vuorovene Sipoon Kaunissaareen ja mä olin kyydissä Marian kanssa kuten niin monena keväänä aikaisemminkin. Se vaan veri vetää tähän kyytiin vaikka ei vakituista telttapaikkaa siellä enää olekaan.
Yksi yö yövyttiin, Maria pikkuisessa teltassaa ja mä Ticket to the Moon -riippumatossani. Sen päälle oli pakko nyt virittää tarppi, koska ajoittain sakea sumu kasteli luonnon ja ihmiset.

Illan hämyssä

Aamun sumussa, näkymä silmät avatessa.

Tämän kallion alue on aina ollut suosittu telttapaikka, mahtuu useampikin telttakunta. Puihin Ei saa jättää teltta-, pyykki- yms. naruja! Tämä narunpätkä on ollu tässä muutaman kymmenen vuotta, puu on sitkeästi kasvanut vaikka naru on sitä kiristänyt.
Viime keväänä samalla paikalla ollessani poistin useita naruja puista, nytkin pari joita en silloin huomannut.
Tämä 'hirttonaru' on jo aika korkealla ja tuskin sitä enää irti saisikaan. Kyllä monella telttapaikalla nytkin näkyi sekalaisia naruja puissa, mikä se on ettei niitä viitsitä talveksi irrottaa? Niihin voi jäädä eläimet jumiin tms., eivätkähän ne luontoon kuulu.

Koirat ovat kivoja, mutta kiinni ne on pidettävä.

Mikähän tämä 'riippakuusi' on lajikkeeltaan?

Siitä mun entiseltä telttapaikalta on kaadettu komea kelohonka! :(  Muutaman vuoden seurasin sen hiipumista, pikkuhiljaa vihreät neulaset lakkasivat kasvamasta, kilpikaarna irrota. Tästä olisi lopulta tullut hieno kelo, mukava silitellä sen silkinsileää pintaa jos se olisi saanut rauhassa keloksi muotoutua.Vuosia sillä oli reippaasti yli sata, pitäis joutessaan laskea vuosirenkaat.

Saaressa tehtiin syksyllä metsänhoitotöitä. Paljon puuta on kaadettu. Jälki on ihan ok, paikoitellen jopa kiva. Varsinkin kaakkoisrannan tuntumassa, jossa nyt näkee kauniin koivikon, joka kasvoi tuulenkaataman metsän tilalle. Avaruutta on useassa kohdass kivasti.

Koivurykelmän kanto

Puuteltta!

Isojen metsäkoneiden jäljet ovat väistämättä näkyvissä, näille ei mahda mitään. Se jäi tällä kerralla näkemättä minkälaisia töitä on saaren läntisellä puolella tehty, ei millään ehdi koko saarta katsastaa kun yhteysveneen aikataulut on sellaiset kuin ne on:(

Näsiä, käenrieska, orvokki, mitälie lumihiutaleita eli pienen pieniä valkeita kukkia, rentukka.

Muoviroska sävysävyyn rentukan kanssa.

Maksaruoho luonnontimantein.

"Tupsukas"

Etelän puoleinen rantakaistale on vielä harmaa kun taas pohjoirannan puolella jo ainakin koivut olivat hiirenkorvalla. Saariston luonto on keväisin karun kaunista, puhuttelevaa.

Joutsenpariskunta rakensi pesää.

Isoja haahkalauttoja lipui sumussa. Niillä oli paljon asiaa:) Tässä parilla videolla ääninäyte, ja Mariakin kuuluu kuvanneen videota;) ja tiirat kirahtelevat.




Nähtiin harmaahaikara ja käki kukkui!

Nyt keväällä 2019 etelän keittokatoksen tulisija ja pöytäryhmät ovat samassa tilassa kuin vuosi sitten. Mitään korjausta ei siis ole tapahtunut! Laivarannassa kyllä on tuliteriä pöytä-penkkejä?

Ennen oli kesäduunarilla lapio, nyt on monet koneet.

Taas oli kiva retki. Kantamukset on mulle aina raskaat ja henki pihisee mutta kyllä se kannattaa kestää.
Saaressa on juhlavuosi = 60 vuotta! Menkääs käymään. Saunakin on mukava kokea. Tästä Kliks lisätietoa.
KS