perjantai 24. toukokuuta 2019

Linnakeristeily 17. - 20.5.2019, osa 5. Seili


Seiliin saavuttiin illansuussa, hivenen myöhässä ja laituriin kiinnittyminen ja lankonkin laittaminen kestivät tavallista pidempään hankalassa paikassa. Täällä piti ottaa käyttöön pidempi lankonki, joka oli etukannelta miesvoimin kannettava paikolleen. Kiinnitysköysienkin paikat oli katsottava tarkasti, koska kiinteä laituri oli aika lyhyt. Kaikki sujui kuitenkin yhteispelillä ja päästiin turvallisesti maihin.

 

Paikallisella asukilla on perheenperustaminen menneillään;)


Opas oli meitä vastassa, laittoi saunan lämpiämään ja vei meidät opastetulle kierrokselle saaren kirkolle, jonka halusimme myöhäisestä ajankohdasta huolimatta nähdä. Illallinenkin siirrettiin myöhemmäksi. Kaikki siis sujui joustavasti. Kiitos.



Vanha, vanha laivat parru.


Tällä hetkellä saaren nimi olisi voinut olla Keltainen saari, sillä esikot kukkivat runsaina niin nurmilla kuin puiden siimeksessä.
Myös tuomi oli täällä jo täydessä kukassa, ulompana merensaarissa se vasta aloitteli kukintaa. Niin on lämpötiloissa eroa avoimen meren äärellä ja sisäsaaristossa. 




Tämä rakennus on Engelin suunnittelema - taisi olla pesula -, eivät suinkaan useimmat saaren talot vaikka sellaistakin puhetta on ollut.


Seilin kirkko on todella vanha. Siitä on paljon kertomusta Seilin museokirkko-blogissa, tästä kliketiklik ,  ja Google tietysti tietää vaikka mitä.

 .

Votiivilaiva, lainaus em. blogista:
Seilin kirkossa roikkuu Åke Sandvallin tekemä kirkkolaiva, joka on pienoismalli Agent-nimisestä prikistä, jota nauvolaiset käyttivät kauppalaivana 1800-luvulla.
Åke Sandvall oli nauvolainen insinööri, joka on tunnettu suuresta tekemästään suuresta määrästä laivojen pienoismalleja. Paitsi Seilin kirkkoon, hän on myös tehnyt kirkkolaivat muun muassa Turun tuomiokirkkoon ja Nauvon kirkkoon.

Täällä sivussa istuivat sairaat, erillään terveistä.


Tärkeitä merkintöjä ja tukkimiehenkirjanpitoa seinähirsissä.


Sairaalarakennus


Tännekin tulee kesäkarjaa pitämään huolta perinnemaisemasta.


Saunassa oli lempeät löylyt, kuulemma. 



Maanantaiaamuna köydet irti, lankonki takaisin laivaan ja päivän mittainen merimatka Helsinkiin alkoi.



Saaren historia on synkkä mutta on siitä jäänyt 'hauska' sanonta: ollaan seilissä;) tulee siitä kun ollaan juotu liikaa Seilin pontikkaa.
Seilin sääksikamerasta voi seurata sääksen pesän tapahtumia.

Kauniita kuvia on myös blogissa Etanaellin elämää, kirjoituksessa Päiväretki Seilinsaarelle.

 --jatkuu . . . osa 6. Kotimatka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi.