Matkalle mukaan

Melkein kolme viikkoa sitten tilasin uudet rillit Specsaversilta. Toimitusaika oli siinä ja siinä kerkiääkö ja varasin jo Veen hoitamaan rillien postituksen. Kas! aamupäivällä tulikin viesti, että rillit voi noutaa,  hyvä kun olin maininnut matkalle lähdön ja se oli merkitty tilaukseen.

Ihan kivat nää on mutta mallistossa ei ollut just semmosia kuin olisin halunnut.

 

Pitäähän sitä ihmisellä yhdet mustat sukatkin olla:

 

Lanka: OnLine Supersocke 100, 63 grammaa 2.5 puikoilla Lanka ostettu mistäs muualta kuin Vihreästä Vyyhdistä.

Malli: Kalajoki-sukat, oliskohan nämä mun neljännet. Nyt piti oikein keskittyä, että varmasti tuli lisäykset oikeinpäin. Aina kun suunta vaihtui niin piti tarkistaa miten se oikea tai vasen lisäys tehdään.

 

Matkatavarat on kans aika oleellista ottaa mukaan;)

Emppu merkkaa ja tarkistaa laukut. Selvästi katit vaistoaa, että nyt on jotain outoa tekeillä. Laukut on kyll ollu kauan esillä ja vähitellen niihin tavaroita kertynyt, niin ettei tässä nyt mitään yhtäkkistä hössötystä ole ollut. Mutta eläimet on herkkiä.

 

Aamulla sitt lähden Blue1-SAS lennolla 0.725 Helsinki-Oslo-Alicante. Ei mua muuten matka jännitä mutta se mietityttää, osaanko kentällä oikeaan ' johonki' missä pitää tulostaa laukkutarrat yms. Semmosen check-in jutun mä oon kyll jo tehny netissä. Mä en oo lentomatkustanu niin että olis kokemusta tämmösestä itsepalvelusta. Työttömiä on pilvin pimein ja sitt ihmisen täyttyy itsepalvella?

KS

"Kaikella on tarkoituksensa" . . .

. . . totesi lehtikioskin myyjä tänään.

 

Kertomus matkalukemiskirjan hankkimisesta.

Tämä kirja ilmestyi syksyllä 2009 ja se on siitä asti kummitellut mielessäni. Silloin tällöin olen meinannut sen lainata mutta kaikki kappaleet ovat olleet lainassa. Miksi en ole tehnyt siitä varausta, en tiedä?

Tänään aamupäivällä "bling" ja kirja oli taas mielessä ja ajatuksena, että tämä on saatava matkalukemiseksi mukaan.

En muistanut kirjan nimeä saatika tekijää, niinpä kaikkitietävä Google sai hakusanoiksi: Muumien filosofia. Tärppilistan toinen osuma oli oikea! Jezz. Sattuipa se vielä olemaan HS:n kirja-arvostelu, joka ei mitenkään lytännyt kirjaa, joten se kannattaa saada käsiinsä.

Ensin tietysti menin kirjaston Helmet-järjestelmään katsomaan lainaustilanteen. Äh, muutama kappale löytyisi hyllyistä mutta ei järkevän matkan päässä kotoa ja varaus ei enää ehdi minun tarpeeseen.

Seuraavaksi Kuukkeloin mistä saan kirjan ostettua. Kaikenlaista vastausta tulikin mutta sitten silmiin sattui Lehtipiste. Jahas, senhän voi saada läheltäkin. Lehtipisteen haku omalla postinumerolla tuotti 0-tuloksen, Itäkeskusta hakukone ei tuntenut mutta Helsinki-haku tärppäsi. Kirja on saatavissa Rautatieasemalla ja Linja-autoasemalla!

Olin kaupunkiin muutenkin menossa - ELMA-messuille - niin päätin hakea kirjan samalla reissulla. Metrossa mietin jäänkö steissillä vaiko Kampissa, steissiin päädyin. En ollut laittanut muistiin missä kioskilla kirjan piti oleman, kysyin siis R-kioskilta. Ei niillä ollut.

Yks kaks kuulin nimeni lausuttavan ja siinähän oli Anitta ja sen sisko! Tovi juteltiin ja jatkoin matkaani tarkistaen asemalla olevat kioskit, nolla-saaliilla.

Linja-autoasemalla menin suoraan alas Matkahuollon alueelle ja siellähän se kioskikin oli heti nenän edessä. Kirjatelineitä tutkimaan, yksi pyöräytys telinettä ja siinä se kirja oli! Etummaisena! Kirja käteen ja maksamaan.

Myyjä: Ai tämä, laitoin sen just telineeseen. Tämä oli tuolla takana ja ajattelin, että sitä ei taida telineessä ollakaan ja vein sinne. Tämä on viimeinen kappalekin.

Minä: Ei oo totta. Mä vasta tunti sitten katsoin netistä, että täällä olis saatavana tämä kirja. Kävin ensin steissin kiskat mutta en löytänyt ja sitt tulin tänne ja heti kirja oli siinä. Ihmeellistä. Kummasti nää kaikki jutut vaan ilmassa kulkee ja välittyy.

Myyjä: Kaikella on tarkoituksensa.

Niinpä! Nähtäväksi jää, mikä tarkoitus tällä kirjanhankkimis episodilla oli.

Tämä on pokkaripainos ja maksoi vain 9.00 euroa, kovakantisena kirjakaupasta riippuen 19,80 - 21,40 lähteenä Hintaseuranta.fi

 

Kirjan viimeisen luvun otsake on:

Lähden nyt ja palaan kevätpuolella

KS

Viime aikoina saatua

Oi voi, ystävät ovat muistaneet mua kuka mitenkin.

Kiitos ihan kaikille matkatoivotuksista, haleista ja muistamisista.

Katju antoi hyvän pussin (ns. passipussikokoa) kerä Virkkuukoukkusen hauskan kortin. Pussi on hyvä kun on musta niin käy tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Korttikin pääsee matkalle mukaan muutaman muun kivan kortin kanssa.

Neuleharppujen tapaamisessa Maria antoi kirjanmerkkiliskon. Sansui oli tehnyt Neulaharpuille "Lahkotunnuksen", minäkin sain vaikka en niin ahkera lahkolainen ole ollutkaan (lankakerä puikkoineen).  Lahkosasiasta saat selvyyden Virpin kirjoituksesta, ja parempi kuvakin siellä on tuosta lankakeräpuikko-tunnarista.

Anu on hurahtanut massailuun ja osani tuotoksista sain minäkin: kaulanauha ja korvikset sekä ihana sydännappi, joka kyllä löytää paikkansa jonain päivänä. Ja Anun virkkuukoukku on koukkinut kivan huivin, siis päähuivi jossa on solmiamispäät. Nää on just niin mun väriset kaikki ihanuudet.

Tikattu kala on tosi kiva pussukka ja sille olenkin jo monen monta käyttötarkotusta keksinyt. Sain tämän Marlelta kun hän kävi pienentämässä kangasvarastoani. Kala-malli on sen takia kun mulla on niin paljon kissakuosia, että ne kissat varmaan tarvii ruokaakin ja mikäs kissoille paremmin maistuu kuin kala;)

Veen kanssa oltiin lunssilla, Kluuvin kaikki uudet raflat ja kaffilat tsekattiin mutta ei niissä meille mitään syötävää ollut. Ja jos olis ollut niin kukkaro ei tykännyt tai sitten ruuan/salaatin nimi oli niin eksoottinen vieraalla kielellä ettei me ymmärretty. Kysyttäessä kyll kerrottiin mutta mutta . . . No niin, asiaan: tuolla reissulla sain Veeltä tuiki tarpeellisen Matkailijan ensiapupakkauksen. Tää on huisin hyvä, kesälläkin saaressa on sitt hyvä pitää ihan käsillä ja metsäretkellä kassissa. Pikkusen olen jo täydentänyt omilla tarpeilla.

Jo tuossa edellisessäkin kuvassa näkyy tämä tosi komea avainperä, jonka sain Mallaviriltä. Jösses että on hieno, kiiltää ja kimaltelee ja on siinä neulojan lankapallerokin:) Ja vielä: tuon avainperälukon saa pois ja kas! kimalleröykkiöstä tuleekin ketjuun laitettava kaulakoru! Kätevää. Ketjuja kyllä on vaikk kuin.

Mä yritin pitää nämä tavarat yhdessä kasassa, että tulee kaikki kuvattua. Jos nyt joku puuttuu niin kerro ihmeessä, etsin sen matkalaukusta raportoitavaksi;)

(Outilta ja Tintiltä oon saanu lankaa, mutta niistä mä olen jo kirjoittanut, ja pöllö- ja kissapistelyt tule mukaan kanss.)

KS

Oli hepokatti . . .

. . . maantiellä poikittain jne. Tämä hepokatti ei ollut maantiellä vaan terassilla ja siitä sitten joutui ihmisen käsiin. Se ei loikkinut karkuun koska siltä oli yksi jalka poikki.

Keihäsmittari, näitä oli tosi paljon tänä kesänä. Yhtenä päivänä niitä oikein ryöppysi metsän siimeksestä, varmasti satoja, ihan kuin olisi saippuakuplia puhaltanut.

Räystäspääsky suihkussa! Tämä lintu istui piiiitkän tovin kaiteella ja nautti sateesta. Välillä se taisi juodakin, nokkansa avasi ja hörppi sadepisaroita. Sade oli todella rankka, ihme että linnun sulat eivät kärsineet. Luultiin jo, että se on lentokyvytön tms. ja aiottiin se pelastaa sateesta, mutta kun pelastaja pääsi lähietäisyydelle niin lintu lensi pois. En ole koskaan nähnyt linnun näin suihkussa olevan, lätäköissä ne kyllä kylpevät.

Mikälie ötökkä? Ostin äskettäin kirjaston poistomyynnistä 50 centillä kirjan Ötökät. Ensi kesänä voin sitten tutkiskella mitä kaikkea maassa vipeltää;)

KS

Pari kässyä

Ompelin kaksi suklaakäärepussukkaa. Ekan tein Fazerin sinisestä mutta koska se on tavallista paperia, niin se meni ihan ruttuiseksi kun käänsin sen ompelun jälkeen oikeinpäin. Pöh. Ja näytti siltä, että käsittelyssä se paperi olisi mennyt enemmänkin rikki niin hylkäsin koko pussukan. Purin siitä vetoketjun pois ja loput roskiin.

Vetskari pääsi sitten Marabou-pussukkaan. Tämä kääre on sellaista folion tapaista ja kestää käsittelyäkin. Vuori on suklaanruskeata puuvillakangasta.

(tääkin on jo Posti-Patella menossa jonnekin eteläiseen Suomeen;) )

Kesällä ja syksyllä frivolitee-neulalla tekemäni lumihiutaleet koristelin kimalleliimalla ja toiset koristeet kultalangalla. Lumihiutaleet on kaikki menneet eteenpäin, tarvii ehkä vielä muutama tehdä.

KS

Kasveja

Usein on 6. marraskuuta satanut ainakin räntää jossei jopa lunta. Nyt on 9. päivä, aurinko paistaa ja kukat kukkii.

Tämä Pietaryrtti on kuvattu tänään Vilniemessä, Espoossa.

Tämä on kuvattu kesällä, 6.7.,rauhoitettu koko maassa: Kenttäorakko

Mikä on tämä kasvi, virna kaiketikin mutta mikä niistä!

Kuvat näet suurempina Kuvagalleriassani, klikkaa kuvaa niin suurenee ja toisella klikkauksella vielä vähän isompi kuva.

Kukat tosi herkät, vaaleat lilajuovaiset. Hyvä mieto tuoksu.

Muutaman läntin kasvuston tätä tapasin. Tuolleen se ruohon seassa kasvaa, ei kiipeillyt kuten se tavallinen sininen Hiirenvirna.

Kukkatertuilla oma vana. Tertut aika pieniä, olisko ollut n. 12-14 kukkaa.

Mulla on ikivanha kasvikirja (painos v. 1952) ja sitt Suomen Luonto-opas, jossa on vain vähän kukkia. Tätä en löytänyt kummastakaan kirjasta ja netti on loputon suo etsiä yhtä kasvia. Kuvien värit vaihtelevat sivu sivulta, kuvaukset on mitä on yms. Mä en ole mitenkään syvällisemmin opiskellut kasveja niin en osaa itse päätellä mikä tämä voisi oikeasti olla.

EDIT: Kiitos kommenteista: Metsävirna. Sitä mulle saaressakin joku ehdotti, mutta kun tämä ei ole iso, toisessa annetuista linkeissäkin sanotaan, että Metsävirna on sukunsa kookkain! Mä olen nähnyt superisoja Hiirenvirnoja ja tämä mun kasvi ei ollenkaan kiivennyt mihinkään eikä ollut iso kasvustokaan. Mutta: uskotaan uskotaan: Metsävirna.

KS

No onkos tullut kesä . . .

. . . ja kun ei sitä talvea kuulu ei näy niin laitanpa pari rentoa kesäkuvaa, jotka sain Vilijaanalta, ja Jonnalta.

Ihanaa, ihanaa oleilua kalliolla!

Tässä mä varmaankin ihmettelen, kukas sieltä tulee? Jaana ja Jonna! Jee!

Ja tässä kuva nimikyltistäni! Kiitos Jaana!

Tapaus "Rupikonna pissii" oli yks hauskimmista illoista keittiksellä, viikolla siellä on kiva olla kun kännikalat puuttuu.

Noh, siinä istuskellessa näin silmäkulmasta jotain liikkuvan. Tais olla hiiri tai myyrä. Eipäs, taas liikkui ja katsoin tarkemmin. Suuren suuri rupikonna se siinä löntysteli, hyvä kun jaksoi liikkua, niin oli suuri ja lihava. Lähelle mennessäni se sitten ilmeisesti pelästyi ja silta tuli pissa "housuun", jos sillä olis ollut housut. Ja eikun uusi pissa, ja vielä kolmaskin. Se näytti oikein pumppaavan sitä pissaa itsestään. Onkohan siinä joku pelottelu haju toisia eläimiä varten?

Innostuin sitten esittämään puhelua Luontoiltaan, kyselin konnan käyttäytymisestä ja sain hassuja vastauksia. Hauskaa oli. Noh, tuo kun oli noin komea yksilö niin ajattelin siitä kehkeytyvän yhtä komean prinssin jos sitä suutelisin. "Yritys hyvä kymmenen" mutta konnapa päätti, että mua ei pussailla ja yks kaks se ponkaisi aimo loikan. En tiedä kumpi pelästyi enemmän; minä vai konna. Konna meni piiloon halkopinoon ja minä päätin etsiä prinssini valmiiksi ihmisenä;)

Perjantaina 4.11.2011 oli tällaiset silmut (pihlaja?)

KS

Muutama valmistunut työ

Olen neulonut pojalleni sukat (koko 46!)

virkannut Marialle norsun

ommellut Veelle suklaapussukan

KS

Sanokaa Fazer . . .

. . . kun haluatte hyvää!

Me "Neulojat" kävimme eilen tutustumassa Fazerin tehtaaseen. KIITOS Katjulle makean iltapäivän järkkäämisestä!

Ensin näytettiin historiaa ja nykyisyyttä luentosalissa. Ranskanpastilli tuolit olivat suosikki-istuimet, ne valloitettiin heti. Fazer on 120-vuotias virkeä perheyritys, juhlaan on aihetta, Svenskanin musikaali on kyll ehdottomasti nähtävä.

Uskomattomia määriä kaikenlaisia raaka-aineita käytetään päivässä ja yhtä käsittämätön määrä tuotteita niistä valmistuu. Se olikin ihan uusi tieto, että tehtaalla käytetty vesi tulee omista pohjavesikaivoista! Vesitornihan on tehtaan maamerkki mutta en ole koskaan ajatellut, että vesi siinä on "omasta takaa".

Da Capo -kahvilassa karkit oli ikävästi tiiviin lasin alla;)

Näyttelykäytävällä nähtiin pikakatsaus tuotevalikoimaan, mm. leivät. Eri maihin leipä ja leivonnaiset maustetaan hieman erilailla ko. maan makutottumusten mukaan. Marjapiirakkaa saa Venäjällä kirsikkatäytteellä! Ai kun se maistuis mullekin kotoisten makujen lisäksi.  Uutusleipiä  ovat Real Proteiini Max ja Reissumies Täysjyvä, jota oli lahjapaketissammekin. Maistettu on ja hyvää oli.

Vihdoin päästiin maistelypöytien ääreen. Ja minähän maistelin, huolimatta siitä että olin jo aamupäivällä syönyt puolilevyä Maraboun Appelsiinikrokanttia! Söin ja juttelin, ja söin. Mun oli lopetettava melkein kesken kun muut olivat jo aikoja sitten lopettaneet maistelun. Suklaasta kun on kyse niin mun turnauskestävyys on erinomainen;)

Vierasmyymälästä sai ostaa nameja hieman alennettuun hintaan. Ostin Joulusuklaata konvehtina, matkalaukussahan on jo levy tuota ihanaa herkkua. Fazerin Sininen muovikassi oli kanss ihan pakko ostaa, muovikasseja en muutoin osta ja ilmaiskasseistakin kieltäydyn.

Sininen suklaakauppa on aikas kiva idea.

Kotiinviemiseksi saimme nätin paperikassillisen herkkuja.

Kansakoululaisena olen ollut vanhalla karkkitehtaalla Tehtaankadulla. Se olikin suuri tapaus kun ei siihen aikaan karkit olleet mitään jokapäiväistä syömistä. Jätepaperinkeruulla kun sai muutaman pennin tai oikein hyvällä saaliilla 10 penniä niin ne käytettiin pennin Nallekarkkeihin tai yhteen tikkariin. Tuolta ikimuistoiselta tehdaskäynniltä saimme pahvisen, talolaatikon, jonka katossa oli kantokahvat. Muistissani on "valokuva" tuosta aarteesta. Sisällä oli tietysti karkkeja, erityisesti lakritsi on makumuistina. Vahinko, että laatikkoa ei enää ole tallessa, se oli mieluusti päässyt Fazerin museoon. Laatikko kyllä kulki monta vuotta matkassani.

Kävimme vielä Lilan luona neulomassa muutamat kerrokset ja joku jopa ihaili lemmikki käärmettä. Mä silittelin marsuja ja kotona kissat sitten haisteli ihmeissään. Kiitos Mari ja Katju, joilta sain kivat muistamiset matkalle mukaan mutta niistä kuvat toisella kerralla.

KS