Vuoden 2025 viimeisenä päivänä olin Qwenselin vaunuvajassa järjestetyssä ennustusten pajassa. Nämä talot ja vajat ovat Turun keskustan vanhimmat rakennukset 1700-luvulta.
Tuo on tulensammutusluuta! Se kasteltiin ja sillä huiskittiin tuli sammuksiin tai kasteltiin ettei tuli tarttuisi.
Kuppiennustuksessa pöydällä oli useampi kuppi, joiden alle oli laitettu erilaisia tavaroita ja erivärisiä rusetteja. Esim. leivänpala ennusti ettei talosta ruoka lopu tulevana vuonna, sormus merkitsi häitä jne. Minä sain punaisen rusetin, joka ennustaa iloa.
Entisen tinanvalamisen tilalla oli nyt mehiläisvahan valaminen. Pieni nappula vahaa kauhaan ja sitä lämmitettiin melkein kiehuvan vesikattilan vedellä. Sitten kylmävesiämpäriin ja varjotulkitsemaan.
Minun vaha on niin monimuotoinen, että siitä voi tulkita mitä vaan. Eniten tuli mieleen erilaiset metsän eläimet, pupu ja ilves. Eli toivottavasti on tiedossa metsäretkiä ja eläinten kohtaamisia.
Tällainen olkiukko on leikkiväline, jota käytettiin leikissä Suutarin silmä. Finna.fi :stä lainaus:
käyttötapa: joulun leikkikalu- suutarin sohiminen
Suutarin sohiminen (silmän puhkaiseminen) – leikissä lattialle laitetaan kolmihaarainen olkiukko. Suutarin pistäjä ja suutarin puolustaja seisovat kumarassa hajareisin takamukset vastakkain. Heillä on jalkojensa välissä puuseiväs, josta he ottavat tukevan otteen, kumpikin omasta päästään. Suutari sijoitetaan puolustajan päätyyn. Sohija kurkkii jalkojensa välistä ja yrittää seivästä työntämällä saada suutarin kaatumaan. Puolustaja pistää vastaan.
Kotona olin illan. Tämä alue on ilotulitusrakettien kieltoaluetta mutta eipä tuo näyttänyt tepsivän. Raketteja ammuttiin pitkin iltaa ja tietysti keskiyöllä aivan kuin ei mitään rajoitusaluetta olisi ollutkaan.
KS
Olihan siellä minäkin niiden 20000 joukossa.
Julistuksen jälkeen turkulaisilla on tapana jäädä Porthanin puistoon ja jokirantaan seurustelemaan. Glögit ja piparit mukana, ja isompiakin piknik-koreja näkyi olevan.Tässä tilanteessa tulee mulle vähän paha mieli kun jään paitsi jostain kivasta. Olisi kyllä mukava kuulua porukkaan, olla osa jotakin tällaista jengiä, joka viettää kivaa aikaa keskenään, on joku perinnetapa.
Posti toi mulle yhden lahjalaatikon, jossa olikin monta lahjaa. Lähetyksestä oli unohtunut yksi lahja ja se tulikin suoraan postiluukusta. Lähettäjänä tietysti Ville ja Milla.
Se oli tuo lahjapaperissa oleva, siinä oli keittiöliina Lepäilevät kattikaverit. Hauskat nimet kateilla.
Ja tietysti perinteinen "marsipaanipossu" oli valmistettu. Viime vuonna se oli Posankka, nyt hieman toisissa tunnelmissa:
Marilyn kaivonkannella josta tullut tuulenpuhallus lehautti hameen ylös ja tässä sitä pikkupossut nauraa tirskahtelevat. Hiiri taisi tulla sieltä kadunalta tuulen mukana ihmettelemään kaupungin menoa. Nurmijärven Leivari on nämä taas valmistanut ja tyttärensä kädet muovailivat hiiren. Kiitos!
Itse en lahjoja antanut (paitsi yhden Marialle kiellosta huolimatta). Ostin Helsingin Villasukkatehtaalta sukat sellaiset tarvitsevalle. Heillä on kampanja Lämmin lahja tuntemattomalle yhdessä Hurstin apu, Pelastusarmeija sekä Vailla vakinaista asuntoa ry.
KS
Vuonna 2005 julkaisin ensimmäisen kerran Jouluevankeliumin Stadin murteella. Muutama vuosi on ollut välissä mutta vuodesta 2016 tämä on ollut joka vuosi. Nyt vaihdan murretta mutta jos kuitenkin haluat tämän edelleen Stadiksi niin tässä linkki KLIKS.
Jouluenkelin on valmistanut Terhi! (v.2008)
Jouluevankeljumi Turu murttel
"Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon koko kansal. Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissas seimes."
"Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, ketä hän rakasta".
PS Murrekäännöksen alkuperää en löytänyt tässä mainittavaksi, netistä näitä löytyy niin monesta paikasta, että kääntäjä on jäänyt unohduksiin.
Rakennusperinteen ystävät ry pitää Joulukahvilaa Iso-Puolalassa. Kävin kahvilla, ja niin kävi moni muukin just samaan aikaan. Ruuhkaa oli mutta sopu sijaa antoi. Kiva keskustelu taas ventovieraiden kanssa rinnatusten istuessa vanhalla soffalla. Kahvi oli hyvää ja kermakakku just kermaista ja marjaista.
Yliopistonkatu on joulukatu. Valot, isot lahjapaketit ja Tivoli Sariolan karuselli. Ajelu sillä oli huikea paluu muistoihin ja kiva tämänpäivän kokemus. Soittopeli musiikki just vanhanajan tunnelmaa luova.
Osallistuin Joji Locatellin MKAL mysteerihuivin neulontaan. Ennakkotiedossa oli, että huivi on helppo yhden vyyhdin neule. Lankavarastosta otin RvaSilmusolmun merinosukkiksen pirteän keltainen Värjärin erikoinen värissä. Nämä erikoiset on hieman edullisempia ja ehkä väriviallisia tms Sirpan mielestä sellaisia, että ihan täyttä hintaa ei kehtaa veloittaa.
Neljäs eli viimeinen vihje on tehty mutta lankaa on vielä runsaasti jäljellä. Siispä jatkoin neulomista langan loppuun asti. Tässä kohden jo totesin, että olipas tylsä neulottava. Ei tässä lopultakaan mitään 'mysteerineulottavaa' ollut. Vaikka ennakkoon tiedossa oli helppo niin en Jojilta ihan näin simppeliä odottanut. Noh, tulipahan yksi varastovyyhti neulottua.
Valmis huivi, jossa aloituskohta on huomatava 'kärki', tasoitusta vaatii eikä muoto muutenkaan ole kolmiohuivikaan vaan . . . . Valmiiden kuvista huomasin muillakin tämän saman ilmiän, moni on kuvannut huivin, niin ettei aloituskohta näy.
KS
