Nämä pilvet on kuvattu Kaunissaaren etelän ns. Kala/Kellokalliolta 30.7.2005.
Etelä, klo 19.11
Etelälounas, klo 20.02
Sama kuin edellä mutta eri etäisyys, klo 20.02
Länsi, klo 20.03
Länsi, 20.10
Pilviä on mukava katsella. Niiden muoto muuttuu joskus silmänräpäyksessä, joskus pikkuhiljaa.
Valo ja varjot muuttuvat, joskus pehmeästi lipuen, toisinaan taas pelottavan nopeasti maailmanlopun tunnelma valtaa värimaailman.
Ripaus mielikuvitusta ja uskallusta antaa aivojen levätä lapsenomaisessa avoimessa tilassa, niin pilvet kertovat huikeita seikkailuja ja kauniita iltasatuja.
Jokunen aika sitten kirjoitin neulovani kolmiohuivin Natura-langasta. Aloitinkin, mutta kuvio ei ollut hyvä näin paksulle langalle. Purin työn. Aloitin uuden: Novitan syksylehdestä malli 35 ruutuvirkattu huivi. Tosi tylsää ruutu ruudun perään. Tänään tupsahti postiluukusta Kauneimmat Käsityöt nro 6/2005. Ja siitähän se sitten löytyikin sopiva malli, nro 18.
Tämä purkuun:
Purkamisen jälkeen mustia villakoiria suorastaan vyöryi lattialla.
Lanka kerälle ja uusi alku:
Jees, tästä tulee hyvä ja on mielenkiintoisempi virkata kuin pelkät ruudut.
Illansuussa kävimme Marjutin kanssa hieman ostoksilla Menitassa. Ehkä tiedätte: ei paljon mitään. . .
Ostin vain ja ainoastaan mitä tarvitsin: 2 kerää alpakkaa. Jostain syystä varastossani on vain silkkihuiveja eikä yhtään itsetehtyä. Asia tulee nyt korjattua, olen jo aloittanut kaulaliinan neulomisen. Siitä pitäisi tulla pieni ja söpö, villakangastakin kanssa pidettävä.
Lankakassien kanssa astelimme pienen matkan mäkeä ylös tänne kotiini kahville. Eikös ostokset ja kahvikupillinen ole eräänlainen "must"? Kakkukeisarin leivareita ei ollut tarjota mutta kyllä keksitkin hyviä olivat. Juteltiin niitä näitä mukavia kunnes Marjutin oli aika lähteä Jussinsa kanssa syömään. Eteisessä lankapussista sitten hypähti laatikollinen PuikkoNalleja, jotka saivat jäädä asumaan tänne ja pitämään silmukat kiltisti puikoilla. Kiitos :))
KS
EDIT:Alpakka kaulaliinan resepti, jota kommenteissa kysyttiin: Malli: Lesley Stanfieldin Neulemallit kirjasta pitsimalli nro 222.
Luotu 47 s puikoille 3. Neulon 3 s ainaoikeata, 19 s mallikerta, 3 o, 19 s mallikerta, 3 s ainaoikeata. Tulee noin puikon levyinen.
Päätös tehdä omia puseroita valmiiksi lipsui sen verran, että iltapuhteina valmistui kolme pipoa Ullan keräykseen. Lanka-arkusta löytyi ylijäämäkerät Pop Plus´aa ja Teddyä.
Mallit on peruspipo+sovellusta. Puikot ja koukku langasta ja työtavasta riippuen.
Teddy on virkattu ihan perusohjeella. PopPlus toinen pipo on neulottu, sädekavennuksilla. Toinen on virkattu, yläreunassa popcorn-pampuloita, alareunassa pylväillä koristusta.
Kaikissa pipoissa on suojelusenkelin avuksi laitettu pätkä heijastinnauhaa. Suosittelen.
Näin yöllä muistui mieleen, että olen unohtanut esitellä ostokseni Kirjamessuilta. Kirjoja en ostanut koska divariosastoilta ei löytynyt mitään haluttavaa käsityökirjaa.
Virkkaavien poikien haastattelun kuuntelin ja näin Sticht´n Bitch kirjan suomenkielisen version: kannet OK, sivut tyhjiä! Painos tulee koneesta vasta 10.11.
Niin, se ostos on PLANISFÄÄRI. Ei, sillä ei ole mitään tekemistä blogosfäärin kanssa, tai ehkä on. Siitä näkee mikä tähti on nyt näkyvissä. Vaan enpä selittele enempää koska asia on selitetty huomattavasti paremmin täällä Tähtitieteellinen yhdistys Ursan ja Särkänniemen sivuilla.
Jos en aikaisemmin tule tuota käyttäneeksi niin ainakin ensi elokuun tähtitaivas on oleva oiva opiskelukohde Kaunissaaren rantakalliolla maaten. Ah, tulis jo kevät.
Viikko on ollut tosi tylsä ja raskas; pari lekurikäyntiä ja masennuksen- hallintaryhmä (sanahirviö), työssä olo loppui melkein alkuunsa, tulevaisuudesta ei tietoakaan jne. jne. Sorry, en rasita enemmillä yksityiskohdilla.
SAALIINI:
Shoppailun aloitin ihan vain pienellä ja tarpeellisella: Tarjoustalon edullisesta neuletarvikehyllystä * neuleen merkitsemisnuppineuloja tai mitä noi nyt sitten suomeksi onkaan "Knitters marking pins" * pieni hakaneulan tapainen, jossa silmukat saavat odottaa tulevaa käyttöä, isompi mulla jo on
Seuraavaksi Anttilasta pari pakettia kynttilöitä kattokruunuuni.
Sitten Stockalta vähän karkkia: LakuMix ja marsipaania ja tummaa suklaataa ja pari pikkupatukkaa ensi nälkään. Olen yrittänyt välttää karkkihyllyjä ja makeanhimoon olen ostanut kuivattuja hedelmiä. Taatelipalat on niin hyviä, että pussi tyhjenee huomaamatta.
Stockalta suklaata poskessa kadun yli Suomalaiseen kirjakauppaan "alen rysäykseen", alehinnoista -40%. Kirjoja en yleensä osta, käytän kirjastoa ja eihän minulla ole edes kirjahyllyä. Neulekirjoja on muutama hankittuna mutta sehän on Ihan Eri Asia. Nyt laitoin ostoskoriin Olli Seppälän kirjan "Enkeli, taivaallinen sanansaattaja".
Sitten silmiin osui Vesivärimaalauksen perusteet. Sehän piti sujauttaa koriin. Olen aina halunnut oppia piirtämään tai sutimaan vesiväreillä. Epäilen kuitenkin, ettei edes tuo kirja auta asiaa mutta täytyy nyt yrittää. Värejäkin tietysti tarvitaan ja löysinkin ale-pöydän myös näistä tarvikkeista. Houkuttelevan näköinen laatikko: "inspirations, complete water colour pan set". Se koriin, ja vielä lisäksi vesivärilehtiö ja sivellinsatsi, em. laatikossa näkyi olevan vain 1 sivellin ja pieni lehtiö.
No niin, siinähän sitä sitten on taas tavaraa ja uusi harrastuskin kehitteillä.
Onko mieli nyt parempi, olenko iloinen, onnellinen, tyytyväinen ja mitä kaikkia positiivisia tunteita nyt onkaan? Ei, en ole. Hetken huumaa ja pakoa todellisuudesta tavarataivaan "mukamas mukavaan" olotilaan.
KS
EDIT: Lisätty tämä kuva neulenuppineuloista ja hiussoljista neule-apuna:
Lauantai 8.10.2005 oli pilvinen, sumuinen päivä. Silakkamarkkinat päättyivät Kauppatorilla ja oli suurten purjelaivojen vuoro kiinnityä satamalaitureihin. Ensin ne kilpailivat Helsingin edustalla.
Suuret purjealukset häämöttävät taustalla, tämä pienempi kryssii ulos Uuninluukusta, vasemmalla Harakan saari, oikealla Uunisaari.
Kirjoituksessani 12.10. kysyin, tietäisikö teistä kukaan mistä sanonta "Hyvä, hyvä sanoivat kaikki lapset ja taputtivat karvaisia käsiään" on saanut alkunsa. Lainauksena kirjoituksessani oli iSG-kirjastopalvelujen vastaus.
Sain täydennysvastauksen iSG:ltä 17.10: " Asiakkaaltamme on tullut kommentti, jossa hän muistelee lapsena lukeneensalasten/varhaisnuortenkirjan, jonka nimi saattoi olla Kinkku (Kinkku oli saaren nimi) ja jossa mahdollisesti oli tuo sanonta. Suomen kansallisbibliografiasta Fennicasta http://fennica.linneanet.fi/ löytyy Hilja Valtosen teos nimeltä "Kinkku : kertomus nuorisolle" vuodelta 1953 sekä Suomen Punaisen Ristin vuosina 1944-46 julkaisema pilalehtien luokkaan kuuluva kausijulkaisu "Kinkku-Skinkan". Emme ole tarkistaneet, löytyykö sanontaa esim. tuosta Valtosen kirjasta, mutta sekä kirja että lehdet ovat luettavissa Kansalliskirjastossa.
" Kävin perjantaina Kansalliskirjastossa. Kannattaa tutustua sivustoon, käydä katsomassa näyttelyitä upeassa ympäristössä ja voit vaikka pelastaa nimikkokirjasi ja näin edesauttaa kulttuuriperinnön säilyttämistä; "Pelasta kirja!"
Ensin piti täyttää "Lukusalilaina"-lomake, jolla Hilja Valtosen kirja "Kinkku: kertomuksia nuorisolle" noudettaisiin jostain arkiston uumenista luettavakseni. Vielä piti täyttää toinen lomake ja perustella miksi haluan ko. kirjan lukea. No, minullahan oli erinomainen syy: uteliaisuus ja halu tietää.
Kirja luvattiin kahden tunnin kuluttua. Sain vanhan teoksen käteeni ja ohjeiden mukaan sitä ei saanut pitää sylissä lukiessa, kuivin ja puhtain käsin käsiteltävä yms. ,aivan asiallisia ohjeita. Tarina oli hauska, lapset seikkailivat saarellaan, jonka nimi on siis Kinkku. Tarina oli näitä raittiusvalistuskirjoja, joita ennen vanhaan oli. Koulussakin olen kirjoittanut aineen, jolla osallistuin Raittiuskilpakirjoitukseen.
Vaan eipä kirjassa ollut etsimääni sanontaa. Tilasin siis toisen vihjekirjan: SPR:n pilalehden "Kinkku-Skinkan". Sen olisin saanut maanantaina, mutta vasta tiistaina ehdin kirjastolle uudestaan.
Opus oli laiha, muutama sivuinen ns. pilalehti. Tänä päivänä lukiessa ne olivat aika puujalkavitsejä, mutta aikanansa varmasti olleet hauskoja ja ajankohtaisia. Paperipulan vuoksi lehteä ei ollut voitu muutamaan vuoteen julkaista ollenkaan ja tämä oli nyt juhlaa, kun aviisi taas saatiin painettua. Ameriikan avustuksista oli parikin pilapiirrosta ja vitsiä.
Ei tästäkään löytynyt etsimääni. Mutta oli siinä paljon kuultu sanonta: Hei Hulina, sanoi Alina kun Kauniaisista tuli joskus iltayöstä kotiin. Toisaalla lehdessä mainittiin ilmoitusosaston toimittajaksi Hulina Kalkkinen. Siis jonkinlainen esikuva Hulinalle on jollain oikeallakin nimellä ollut olemassa.Tuota lopppuosaa en niinkään ole kuullut käytettävän mutta alku hei Hulina sanoi Alina, on tuttu.
Viimeisenä toivona tilasin Rikhardinkadun kirjastooni kirjan Hassut hurjat hirviöt. Se oli pääosin kuvakirja, hyvin vähän tekstiä eikä tietenkään mitään lapsia käsiä taputtamassa.
Arvoitus on siis edelleen olemassa ja taitaa jäädä selvittämättä.
Oletan, että Englannissa on koleata talvella ja niinpä neuloin pikku Finn´ille lämmikettä vaikka perhe totesi, että hän ei tarvitse mitään tai siis voi käyttää Taran tamineita. Vaan kun keväällä tuli edullisesti hankittua Bambino-lankaa niin täytyyhän sitä pois neuloa.
Pusero onnistui muuten hyvin, mutta kaulan napitussysteemiä en saanut siististi, mutta olkoon.
Pipokin on muuten ihan jees, mutta ehkä sekin olisi saanut olla kaksinkertaisella langalla? Lehden kuvassa se on "tukevamman" näköinen, epäilen, että siinä käytetty lanka ei ole Bambinoa.
Sukissa ja lapasissa ei sitten ole mitään vikaa. Lapaset kaksinkertaisella langalla.
Lankaa on vielä runsaasti jäljellä, jos intoa riittää niin neulon vielä jonkinlaiset housut.
Nyt keskityn välillä neulomaan keskeneräisiä itselle tulevia puseroita valmiiksi.
Tänään Kaivopuistossa, ja muutamassa muussakin, oli haravointitalkoot. Kaupunki järjestää paikalle haravat ja lavat lehtiä varten. Kuumaa mehua ja mukavaa musiikkia on myös tarjolla.
Viime syksynä oli ensimmäinen kerta ja se sai niin hyvän suosion, että nyt tapahtuma järjestettiin uudestaan. Paikalla näytti olevan paljon haravoijia ja suuret alueet oli jo haravoitu. Minua ei huvittanut nyt haravoida, kunhan katselin ja kuvasin. Harmi, sillä muistan kuinka hyvä mieli viime vuonna työstä, lehtien tuoksusta ja rapinasta tuli.
Kaivopuistoa voidaan sanoa nykyään myös runopuistoksi, sillä Fonecta on sponsoroinut puistonpenkkeihin runolaatat. Niitä on mukava pysähtyä lukemaan ja löytää hetkeen sopiva runo:
Kesä on mennyt, siitä todisteena nämä paketoidut veneet:
Tuolla viidennessä kerroksessa asuin ensimmäiset viisi vuottani:
Jokunen vuosi sitten kun Kaivarissa kaadettiin puita niin, että runkoa jätettiin pystyyn metri pari ja taiteilijat saivat veistää niistä taideteoksen. Ihan mukavia ne olivatkin mutta kaikki eivät ole enää jäljellä tai niitä on turmeltu. Tämän kuvasin aurinkoisena kesäpäivänä 10.7.05:
Arjen pyhiinvaeltaja Pilgrim of everyday life artist: Anna Karlsson
Kun maailmallakin myrskyää, niin tässä kotimaan kesämyrksystä kuvia. Jotkut ovat hieman tärähtäneitä, koska tuuli oli niin kova etten meinannut pystyssä pysyä. Olisi pitänyt laittaa kiviä taskuun:)
Aaltojen kohina ja pauhu oli valtava, puhetta olisi ollut mahdoton kuulla. Ääni ja näky valtavan aallon paiskautumisesta kallioon loivat vaikutelman kuin kalliokin olisi vavissut.
Alakuloinen mieli aiheuttaa ostoshalun. Kaiketikin sillä hakee jotain mielihyvää päiväänsä vaikka rahatilanne ei sitä sallisikaan.
Ostin Hakaniemen torilta 4 kanervaa piristämään ikkunaani. Hallista en sortunut ostamaan mitään vaikka kaikenlaiset herkut houkuttelivatkin.
Huoneeni ikkuna on kolmiosainen, yksi kanerva vasemmassa ikkunassa, kaksi keskellä, joka on leveämpi ikkuna, ja yksi oikean ikkunan kohdalla mutta sen kuva ei onnistunut. Ikkunan edessä on tuollainen saderoiske-suojalasi, jossa nämä kukkatelineet ovat.
Ostin kolmet bambuiset sormikaspuikot, koot 2, 2.5 ja 3. Kudoin eilen pieniä sukkia ja hermot pettivät kun metallipuikot lipsuivat työssä koko ajan ja tuntuivat olevan tiellä. Jospa näillä nyt sujuisi paremmin. Vihreässä Vyydissä on nyt runsas valikoima ruusupuisia puikkoja.
Tunteakseni osaavani edes jotakin, tein Stadin Slangi ry:n 10-vuotisjuhlanäyttelyssä slangin bonjaamistestin. Tulos on hyvä, 8 oikein 10:stä. Toinen virhe oli sanassa nenä, olen käyttänyt siitä sanaa klyyvari, mutta testissä se oli joku minulle outo sana. Toista virhesanaa en edes muista. Testissä voi valita joko vanhan tai uuden slangin. Uutta slangia en edes viitisinyt kokeilla kun jo kadulla sitä kuullessa tuntuu ettei siitä ymmärrä tuon taivaallista. Tämä spettari taitaa olla parempi kuin mikään koulusta saatu:)
Näyttely on kaupungintalolla tämän kuun loppuun, suosittelen kaikille stadilaisille ja tietysti muillekin.
Kun tarkkaan katsot, niin näet puun oksien seassa hämähäkin seitin sateenkaarenväreissä. Aamukasteessa nämä olivat äärettömän kauniita, joinakin aamuina koko metsä kimalteli kuin maharadjan aarrekammio.
Ilmiötä en onnistunut tallentamaan tämän paremmin. Kuva pitäisi ottaa juuri aivan määrätyssä kulmassa, että värit tulisivat mukaan ja sepä on todella vaikeata. Harjoittelen ensi kesänä lisää.