Tunnistettavia sieniä

Edit: lisätty sienten 1 ja 4 oletetut nimet.

Saaren metsässä tuli vastaan sieniä, joita en tunnistanut. Kävin kirjastossa pikasilmäilemässä sienikirjat mutta näitä ei heti vastaantullut. Tunnistatko sinä?



1. Pikkunuijakas

Kansalaiset, medborgare!

Meitä on suuri lauma, ehkä satapäin.

2.  Tämä on kuin orakas, alla on piikit ja pieni jalka. Pari tallaista ryhmää oli tässä paikassa.

3. Voisiko tämä olla Suppilohytykkä? Näitä kasvoi usea tällainen rypäs samassa paikassa.

4. Mikäs tämä villakoirasieni sitten on? Koralliorakas

5. Nämä ovat jotain hyytelösieniä, Paranvoi tms. Näiden nimellä ei nyt niin väliä ole, kauniita katseltavia ja mukavia väriläikkiä metsässä.

KS

Palmikkopuu

Tämmönen pinkki palmikkopuu kurottelee kohti taivasta mun pikkupihapläntillä:)

Tilauksesta neulottu, palmikko Ullan Brego-kämmekkäistä, muuten oman mielen mukaan 3.5 pyöröpuikolla. Smart-lankaa kului 60 g. Nämä on samanlaiset kuin aiemminkin esitellyt.

Viimeisellä saaressa vietetyllä viikolla sientenkeruun lomassa nämä valmistuivat.

KS

Pah, kyykäärme!

Koko kesän olen elänyt metsässä, poluilla ja kallioilla mutta en nähnyt edes rantakäärmettä vaikka niitä saaressa runsaasti onkin. Tulin  kaupunkiin ja menin lähimetsään tarkistamaan sienitilannetta mutta kyykäärme lopetti aikeeni lyhyeen. Kolme suppilovahveroa ehdin poimia;)

Käärmekammoisille laitan ensin kuvan söpöstä tatinalusta, joka olikin reissuni ainoa näkemäni kunnollinen sieni. Metsä on koluttu tyhjäksi, vain ylikasvaneita ja kummallisia sieniä oli jäljellä.

Haukan katseeni havaitsi maastosta poikkeavaa väritystä ja kyyhän se siinä köllötteli mutta lähti sitten luikertelemaan pois kun kamera rupesi rapsahtelemaan. Tietysti kuvat ovat tärähteneitä, enhän kovin lähelle halunnut mennä;)

Jostain luin tai kuulin, että Helsingin kaupungin alueella on kyitä vain muutamassa paikassa. Puotilan kasvimaalla niitä luikertelee ja nyt siis tässä Vuosaaren metsässä näin tämän yksilön. Missähän muualla niitä on? Vai onko se salaisuus?

KS

Perussukkia

Saarituttu tilasi joululahjaksi kolmet sukat. Vaikka lankaa tulikin saareen erinäisin tavoin, niin näihin piti langat hakea kaupungista. Pitäisikö siis kauppalaivalle saada myyntiin myös peruslankavalikoima? Kaikkea muutahan sieltä jo saa.

Kaikissa sukissa lankana Maija, puikoilla 3.5 paitsi ensin neulotut beige-pun. 3.0 puikolla. Tietysti pyöröpuikolla pari kerrallaan;)

Tämä on kaunis kivi, aivan kuin tikkuja tms. olisi kivettynyt.

Äh, ei sitä voi kuvailla ja hyvää kuvaa en onnistunut saamaan.

Puikot 3.0/3.5?

Beige-viininpunainen varsi on 3.0 puikolla tekemäni. Vihreä-keltaisen Susie neuloi samoilla puikoilla, häneltä kun loppui lanka omasta työstään niin ajankuluksi lykkäsin sukkalankani hänelle. Kokoero on huomattava. Jatkaessani sukkia oli minun otettava käyttöön 3.5 puikko ja vieläkin neulottava löysää, että sain samannäköistä neuletta aikaiseksi. Valmis sukka oli minulle aivan liian iso, mutta onneksi tilajaalle mieluisan kokoinen ja neuloinkin myös viimeisen parin isommalla puikolla.

Tästä siis heräsi kysymys: mistä nyt jatkossa tiedän

millä puikolla neulotut sukat ovat ns. oikean kokoiset?

KS

Huvilakausi on päättynyt

Kesä on ollut oikein mukava ja antoisa. Kesäkuun alun kylmien ja tuulisten säiden jälkeen ei keleissä ole ollut valittamista. Elokuulle asti sai uida mielin määrin lämpimässä meressä, sitten vasta tuli muutama hippu sinilevää mutta sekin hävisi pian.


Saaressa kävivät kylässä Tiina, Virpi perheensä kanssa, Susie kävi kerran yksin ja toisen kerran tyttärensä Merin kanssa ja toinenkin Meri kävi pari lomapäivää saaressa viettämässä.

Lounastauko kalliolla

Hot Wingssejä ja makkaraa

Aika paljon olen neulonut: huiveja valmistui muutama, kolmet sukat, parit kämmekkäät, pieniä neuleliinoja joululahjaksi ja kaikista ihanimpana neuleena valmistui jo esitelty ja kehuttu villatakki Stentorpin langasta, ja virkattu kassi. Vaikka neuloin paljon niin lankavarasto taisi kasvaa jonkin verran = lankaa tupsahteli vieraiden mukana teltan ovesta, näistähän olen jo kertonutkin.



Elokuun viimeiset viikot ovat olleet tosi mukavia kun on tullut oltua metsässä samoilemassa. Kanttarelleja hyppeli silmille melkein haitaksi asti ;) ja Mustatorvisieniä oli metsä mustanaan.

Syyskuun ensimmäisellä viikolla rouskut alkoivat nousta ja niitä on suolattuna talven tarpeiksi (3:n litran pänikkä ja yksi lasipurkki).
Ryöpättäviä sieniä tuli jo niin paljon, että enää ei "trangia"-keittämön kapasiteetti riittänyt ja koska saaressa oli kaksi muutakin innokasta sienestäjää niin sieniä keiteltiin kimpassa keittokatoksella.

Viimeksi maissa käydessäni ostin kertyneillä S-bonuksilla kuivurin ja se on nyt pari päivää puhaltanut torvisieniä, suppilo- ja kosteikkovahveroita, herkkutatteja ja lampaankääpää kuivaksi. On ollut tosi kätevä laite, vaikka kyllä aurinkokuivatut torvet taitaa olla aitoa luomua;)

Pienen pienistä kanttarelleista tein purkillisen etikka-sitruuna-herkkupaloja.

Torvisieniä ja herkkutatteja, pieneen tilaan menevät kuivattuna.

Lampaankääpä

Ja onhan noita aurinkokouvattujakin jo lasipurkeissa aika läjä!

Suppilovahveroita näyttäisi tulevan runsaasti. Kun menette niitä poimimaan niin katsokaa tarkasti, että koriin tulee vain vahveroita! Ainakin saaressa niiden vieressä ja seassa kasvoi mitä erilaisimpia outoja sieniä, jotkut jopa erehdyttävästi samanvärisiä kuin vahverot. Olkaa varovaisia. Kuvassa punaisen tekstin alla on yksi esimerkki.

Saa sitten nähdä kuinka syksy ja talvi tulevat sujumaan, jotenkin tuntuu ahdistavalta tällainen talossa oleminen ;) Mutta mukavasti syys kyllä alkaa: reissu Tallinnaan on edessä ja sitä odotan. Eiköhän siellä tule useamminkin piipahdettua vaikka ei lankatarvetta olekaan mutta matkustaminen on mukavaa.

Ja malttamattomana odotan kevättä, että saan pystyttää telttani ensimmäisen kerran oikein pohjan päälle! Sain ihan oikean telttalavan kun Seija huomasi tämän pohjan käyneen tarpeettomaksi toisaalla ja kun kaikki asiat loksahtelivat paikoilleen niin suitsait sukkelaan pohjamodulit oli kuljetettu "tontilleni".

Kiitos Seija, ja muut asiaan vaikutaneet.

Ai niin: "housut puttoo, housut puttoo"! Ihan huomaamatta jonnekin metsäpoluille ja kallioille jäi talvella suklaalla ja Cokiksella herkutellen hankitut 5 kiloa ylipainoa!

KS

Villatakki Stentorpin villasta

Langat

Kerintä, käy se näinkin! Yhden vyyhdin kerin polvien avulla.

Sitten neuloin ja tulos on tämä

Lanka: Stentorpin villalanka 180 tex x 2, n. 270m/ 100g, puikot 3-4. Minä neuloin 3.5 Addin pitsipyöröllä ja lankaa kului 450 grammaa

Malli: ihan omat nuotit perusraglan toteutuksena

Lanka oli joutuisaa ja mukavaa neuloa, sekä riittoisaa. Välillä kun ilmankosteus läheni 100:aa prosenttia niin pelkäsin, että neule huopuu sormien välissä. Neule on pehmoinen, sellainen "taipuisa" johonka on mukava kääriytyä, ei kutita lainkaan, ja varmasti lämmin.

Kuviot syntyivät siten että vain otin vaalean tai kirjavan langan puikolle ja siitä sitten neuloin mitä mieleen pälkähti. Vartalo-osassa ja hihoissa on erilaiset kuviot.





Napituslistan neuloin yhtäaikaa vartalo-osan kanssa. Napinreiät ovat koko matkalla mutta ehkä hankin vain kolme tai neljä nappia yläosaan, harvoin pidän villatakkia kokonaan napitettuna.Yritän tulevalla Tallinnan reissulla kipaista Puu ja Puduka poodiin ostamaan jokimudan mustaamasta puusta tehdyt napit. Ne voisivat olla just piste ii:n päälle, ja luomua nekin. Tai jos ne ei sovikaan niin voinhan käyttää tätä Kalevala-solkea joka on nyt kuvissa.

Tästä tuli just sellainen kuin mielessäni hahmottelin. Eikä yhtään saumaa ommeltavana! Tai noh, hihansuissa pari senttiä koska neuloin ne edestakaisin ainaoikeata. Kainaloiden silmukat on yhdistetty "kolmenpuikon päättelyllä".

Olen oikein tyytyväinen ja tätä tulee varmasti pidettyä. Edelleen olen sanaton näin ihanasta lankalahjasta. Lankaa jäi vielä niin paljon, että ilmeisesti teen säärystimet. Sellaisista olen jo muutaman syksynä haaveillut.

KS

Metsän satoa

Tästä metsästä olen saanut poimittua paljon marjoja ja sieniä.

Keskikesän herkkua: ahomansikoita pelkästään ja myöhemmin mustikoiden kera. Vadelmiakin olen syönyt jokusen litran.

Mikäs se siellä pilkistää?

Kanttarelleja en ole koskaan löytänyt niin paljon ja niin uskomattomista kolosista kuin tänä kesänä. Tässä jättiläisyksilö:

Aivan uusi tuttavuus: mustatorvisieni!

Olin laittanut tavoitteekseni löytää näitä koska olin kuullut niitä saaressa olevan. Puolipäivää tuijottelin sienikirjan kuvaa ja luin kuvausta esiintymispaikoista. Ja sitten metsään "torvisieniobjektiivi" silmillä.

Eikä siinä kauaa mennyt kun ensimmäisen ryppään löysin. Ja sitten toisen, kolmannen ja niin edelleen.

Ensimmäisen satsin pujottelin perinteisesti lankaan kuivumaan.

Kun sieniä sitten alkoi löytymään kassikaupalla niin levittelin ne kalliolle kuivumaan. Oikein hyvin tämä konsti toimi. Muutama litra kanttarellejakin kuivui siinä samalla.

Pikkuhiljaa alkavat rouskutkin tupsahdella esille. Tässä sienikeittämöni.

Ja purkillinen valmista suolasientä, ainakin joulupöydän sienisalaatti on turvattu.

"The Villatakk"i on muotoutuksessa. Huomenna saatte siitä kuvia:)

KS

Luxus-lankoja

Ah, kannatti sitä teltan lankavarastoa tyhjentää: lankaa tuli lisää! Ja mitä lankoja!

Marialta sain iiisoon kasan = 4 vyyhtiä Stentorpin villalankaa, 2 luonnonmustaa, yksi vaalean ruskea ja yksi ruskeankirjava. Mainittakoon, että tämä ei ollut ns. saarituliainen vaan ihan muuten vaan minua haluttiin ilahduttaa näillä langoilla. Kaikissa vyötteissä ei ollut painoa merkittynä enkä siis tiennyt muuta kuin että lankaa on paljon. Neuloin siitä ihanan villatakin, mutta siitä tulee kuva vasta kun olen sen viimeistellyt.

Nyt kotona punnittuna: villatakki 450 grammaa ja lankaa on vielä jäljellä 280 grammaa!

Vielä kerran: KIITOS!

Ja Susielta sain aivan erityistä ja superainutlaatuista lankaa: omasta Kainuun harmaksesta, Hahtuva nimeltään, ensimmäisestä keritsemisestä = Baby-villaa ja itsekehrättyä lankaa. Se on vielä vyyhdeillä mutta eiköhän se neuloudu kynsikkäiksi.

KS