Kiitos kaikille, jotka kävitte visiitillä saaressa. Se on kiva kun joku tulla tupsahtaa, yllärivierailut on kaikista kivoimpia. Ja tuliaisetkin on aina maistuneet mutta ilman niitäkin voi toki tulla - ihmiset on tärkeitä, ei tuomiset.
13.-15.5. oli tietysti ihan ekana Maria pystyttämässä telttaa ja leiriä. Kaikki meni hienosti ja ehdittiin vähän pitää vapaa-aikaakin ja grillata herkkuja. Ja mä tietysti ihmettelin saamaani upeata selviytymispakkausta. Siitä riittikin herkkuja pitkään ja napostelvat olikin tarpeen ekan kuukauden aikana ennenkuin kauppavene alkoi kulkemaan. Tässä linkki aiempaan kirjoitukseen aiheesta.
4.6. Ville tuli päiväksi saareen ja toi tullessaan Taito-lehden, josta riitti taas lukemista pitkäksi aikaa. Pojalla oli heti lounasnälkä niin poikettiin Kaunissaaren Kesäravintolaan, jossa on nyt uusi ravintoloitsija. Salaattiannosta ei varsinaisesti ollut listalla mutta Kirsi kertoi mitä aineksia on saatavilla, Ville valitsi niistä mieluiset ja saikin todella hyvän salaatin. Ensi kokemus oli siis hyvä eikä koko kesänä tarvinnut pettyä - aina oli maistuvaa ruokaa ja hinta-laatusuhde just kohdallaan. Nopsaan päivä hurahti valokuvatessa ja polttipa tuo nahkansakin keitetyn ravun väriseksi.
11.6. saaressa vietettiin KIP-päivää. Lila perheineen tuli puolenpäivän jälkeen omalla veneellään rohkeasti taas kallion kupeeseen, kuten viime kesänäkin. Lilan kertomus päivästä on tässä ja minä olen kirjoittanut siitä tässä kirjoituksessa.
30.6. Vilijaana tulla tupsahti saareen. Ei vieraakseni vaan ihan saaressa olemaan. Hän pystytti telttansa Länsipäähän ja pitikin sitä siellä koko kesän. Silloin tällöin tavattiin mutta saari on suuri niin saattoi Jaana olla saaressa montakin päivää ilman että törmättiin. Vilijaanan villaklinikka.
2.7. Kauppaveneelle tullessani yks kaks edessäni olikin tuttu: Virpi! Kolmella kajakilla olivat liikkeellä ja just olivat lounasta syöneet saaren retkipöydän ääressä. Miehet lähtivät naapurisaareen Tallholmeniin viemään leirivarusteita ja palasivat sieltä iltapäivällä hakemaan Virpin ja Miikkan. Virpi virkkasi epätoivoista palajakkuaan ja Miikka rakensi kaarnalaivoja, omalla puukollaan veisteli. Kuten aina niin aika oli taas saanut siivet ja liian pian oli erottava. Kiva päivä oli ja siitä Virpi on kertonut tässä kirjoituksessa.
8.7. Jaanan mukana saareen tuli ensimmäistä kertaa Jonna - neuletapaamisista mullekin tuttu. Jonna ihastui saareen niin, että päätti jäädä yöksi vaikka ei ollut sitä suunnitellut. Multa löytyi makuupussi lainaksi ja vähän ilta- ja aamupalaa. Myöhemmin kesällä Jonna kävi vielä toisenkin kerran. Niin se vaan on, että moni menettää sydämensä tälle paikalle ja tulee uudestaankin. Meri ja kalliot ovat niiiiin ihania!
20.7. Keskiviikkosaunan jälkeen terassilla istuessani kuulin, että vuoroveneellä oli tullut perhe joka oli kysellyt "missähän se Kristiinan telttä mahtaa olla" ! Ja oli niillä koirakin. Häh mitä? Tietysti lähdin heti teltalle, kyselin matkalla onko mua etsitty yms. No tulihan se perhe sitten vastaan: veljen tytär Nina! Jopas oli yllätys ja kiva sellainen. Nina ja kolme poikaansa olivat tulleet vuoroveneellä mutta mies tuli omalla veneellä, koska ajatus oli kalastella mutta eihän siihen aika riittänyt;) Opastettiin hänet siihen kallionkupeeseen mihin Lilakin veneellään tulee. Tavarat maihin ja veneelle parempi parkkipaikka, ja sitten telttapaikan etsintään. Läheltä löytyikin sopiva ja siinä he majailivat pari päivää. Helle oli lämmittänyt meriveden linnunmaidon lämpöiseksi ja kaikki nauttivat uimisesta. Letutkin maistuivat ja eiköhän tämäkin perhe tule ensi kesänä uudestaan. Kuvassa koiransa, jonka nimi on Milou ja on aivan sen sarjakuvakoiran näköinen ja oloinen, vaikka ei olekaan kettuterrieri vaan monirotuinen. Kiva ja hauska koira, taisi olla niin paljon tuoksuja ja muuta tutkittavaa, että nokoset oli välillä otettava.
21.7. Maria perheineen tuli päivävisiitille. Lapset touhusivat kallion lätäköissä, uittelivat kaarnaveneitä ja tietysti kastoivat vaatteensa, ainankin pienimmäinen Veera. Eväitä syödessä aika lensi, lapset piti vielä viedä leikkipaikalle ja jättinappuloilla shakkia pelaamaan. Ravintolasta ostettiin jätski-mehujäät, jotka olikin tosi maukkaat.
3.8. Yks kaks yllättäen telttapolulla rapisi; sieltä tulivat Lea ja Anitta! Jee, nää on hauskoja tämmöset tulemiset. Tuomisia oli vaikka mitä, kynttilät tulikin jo kaikki poltettua: Kiitos! Anittalla on hyvä kertomus ja kuvia päivästä tässä linkissä.
14.8. Olin ollut kaksi yötä stadissa ja sunnuntaina saareen palatessa samalla paatilla tuli Vee perheineen kesäpäivän viettoon. Hyvä kun tulivat, sain valtavalle tavarakuormalleni kyydin loppumatkalle satamaan. Veen mies veti ja työnsi tavarakärryt saareessa = pääsin kerrankin helpolla. Kiitos avusta miäs! Eväät grillattiin, mies ja Robinson Crusoe kävivät kävelyllä ja me naiset höpöteltiin niitä näitä. Taas oli yksi kiva päivä ja seura menneet.
Varustusta viimeistä kuukautta varten.
26.-28.8. 63 koululaista valloitti etelän telttapaikat. Tämä on jo monivuotinen perinne, että lukuvuosi aloitetaan Kaunissaari-viikonlopulla. (Muistaakseni kyseessä on Helsingin luonnontiedelukio, mutta nyt en olekaan varma koska koulun sivuilta/kuvagalleriasta eikä mistään löytynyt mainintaa tästä.) Nuoret ovat aina käyttäytyneet hyvin eikä näistä isoista ryhmistä ole ollut harmia. Muutaman kerran on ollut tosi sateinen ja huono sää, silloin on kyllä käynyt sääliksi nuoria joiden varusteet eivät ole olleet sateenpitäviä.
2.-4.9. olikin viimeinen mahdollinen viikonloppu vierailua ajatellen ja sen käytti hyväkseen Susi. Lettusia paistettiin, ne on niin hyviä, myöhään höpöteltiin ja neulottiin. Sienessäkin ehdittiin käydä ja Susi saikin hyvän torvisieni saaliin. Niin, siihen samaan paikkaan oli vielä tulossa vaikka kuinka paljon torvia mutta sinne ne sitten jäi :( . Tässä linkissä on Susin kertomus saariviikonlopustaan.
9.-11.9. leiriä purkamaan tuli uskollinen Maria! Kiitos! Meillä alkaa jo olla rutiinia tähän hommaan, niin kaikki sujuu helposti ja ilman turhia kommelluksia.
Veljen tytär on piiiitkästä aikaa sukulainen, joka on saaressa käynyt - siis onhan Ville mutta . . .. Viimeks tätä ennen on käyny äitini joskus 80-luvun puolessa välissä ja sitä ennen pikkuserkku 70-luvun alussa. Ihan itsekseni saisin siis kesäpaikassani olla jos en olis tutustunut kaikkiin näihin kivoihin ihmisiin neuleblogien ja neuletapaamisten kautta!
Toivottavasti kukaan ei ole unohtunut, se kyllä saattaa olla mahdollista kun en näköjään ole edes kuvia ottanut. Kuvista puheenollen: onko kenelläkään kuvaa siitä mun suvi "nimikyltistä"? Jos on, paas tulemaan meilillä niin saan senkin näytille, kiitos. Mä kyllä olen ottanut mutta ei sitä mistään löydy, luultavasti kamerassa on ollut joku vika, koska samoilta ajoilta puuttuu muitakin kuvia.
Loppuun vielä kuva lemppari koirasta. Naapuriteltalla asustavat Erja ja Chico. Tämä on saaren kivoin ja kiltein koira, Suomenlapinkoira. Kuvassa "kukkulan kuningas" metsäretken lepotauolla.
Kiitos Erja Chico kivasta kesäseurasta!
KS
