Kristiinan Suvikoija

Otsikko on mun kesäasunnon nimi! Mä halusin sille jonkun nimen, joka olis slangia tai sinnepäin. Noh, slangisana koija tarkoittaa majaa ja se tuntui kivalta. Halusin nimestä kuitenkin sellaisen, että siinä olis nimikirjaimet KS. Kesä.... jotankin. Sitten Erjalla välähti: Suvi! Siinä se sitt oli: Kristiinan Suvikoija! Mä löysin kivan puunpalan, johon sitt tussilla kirjoitin tuon ja se oli mun telttapolulla nimikylttinä. Kyllä mä sen kuvasinkin mutta yksi satsi kuvia on hävinnyt bittiavaruuteen. Kuva ninikyltistä on kyllä tulossa Vilijaanalta.

Tekis varmaan monellekin hyvää kokeilla asumista teltassa tai muussa pienessä asumuksessa. Niin vähällä tilalla ja tavaroilla tulee toimeen, ettei moni uskokaan.

Ilman sähköä, sisävessaa ja juoksevaa vettä, ja kun ei ole sähköä niin ei ole nettiäkään. Okei joo, kyllähän läppärin akut voi ladata stadissa käydessään tai hankkia aurinkopaneelin tms. Mä kyllä pärjäsin hyvin ilman nettiä ja päivittäisiä pahoinpitely- ja onnettomuusuutisia. Kännykkäkin mulla on kiinni kun akku kuluis turhaan, mulla ei ole asiaa soitella eikä mulle montaa puhelua stadissa ollessakaan tule. Tekstarilla mulle on tarpeelliset viestit tulleet kun joskus muistaessani olen puhelimen avannut.

Alkukesän tuulet rikkoivat oven vetskarin, sen takia sitt kävin ekan kerran stadissa. Kiva kun sai taas oven kiinni.

Loppupuolen kesää sitt kärsin 1) rumasta sisäteltasta - olin keväällä ommellut sen puolta pienemmäksi kun enhän mä niin isoa nukkumatilaa tarvi ja ompelu ei oikein onnistunut. 2) Rumasta pressusta katolla - tänä keväänä mä en vahannut teltan saumoja kuten viime vuonna ja katon sauma tihutti vettä läpi, joten oli pakko laittaa Seijalta saatu pressu katolle. 3) Rikkinäisestä ilmapatjasta - taas kerran patjan "makkarasauma" petti ja patja oli sitten yksi iso ilmapallo, jonka päällä ei kerta kaikkiaan voinut nukkua.

Nämä viat saivat sysäyksen korjaantua kun sain Arrulta retkihetekan. Siihen piti hankkia patja ja kaupunkireissuhan sitä varten oli tehtävä. Samalla reissulla ostin uuden pressun, kaivoin säilöstä vanhat kivat telttaverhoni ja hyllyverhon sekä päiväpeitteen.

Voi jufe kun teltasta tulikin kivan näköinen kun on oikea sänky peitteineen. Sängyn alle sain säilytyslaatikot ja tilaa tuli paljon lisää. Tässä vaiheessa päätin, että en tarvitse sisä- eli nukkumatelttaa ollenkaan. Ei niitä ötököitä sisälle niin paljoa tule etteikö niiden kanssa sopisi nukkumaan. Ja tilantuntu lisääntyi kun turha riippuva kangaskasa poistui.

Vanhat "uudet" verhot ikkunaan ja korikkopöydän ympärille niin viihtyisä tunnelma vaan lisääntyi. Nyt tämä pieni pesä oli jo oikea koti. Nami. Ai että mä nautin.

Vaatteita varten mulla on vaateteline ja siinä roikkuu valkoinen lokerikko puseroita yms. varten. Sukat ja käsineet on roikkuvassa sinisessä lokerikossa.

Sitten vielä uusi valkoinen pressu katolle. Se on sen verran pitkä, että sain terassiini puoli metriä lisää tilaa! Se on kuulkaa paljon se. Hella sai paremman tilan ja suojan, terassilla mahtuu hyvin pitämään tuolia ja pöytää sateensuojassa  yms. Loppukesän sadepäivät olivat oikein rattoisia terassilla istuessa ja illat tunnelmallisia kun laitoin tuikkuija ja öljylampun valaisemaan tummaa iltaa. Kauniilla ilmalla tuo edessä oleva muovi on sivussa. Ja sateella myös tuon toisen puolen saa peitettyä muovilla. Ne on ripustettu verhovaijeriin renkailla niin ovat kätevät liikutella, niinku verhot.

Ensi keväänä vähän virittelen pressua siistimmin kiinni, nyt ei ollut sopivia tarvikkeita riittävästi eikä aikaa hankkia niitä. Kokonaisuus oli kuitenkin nyt niin kiva ja kotoisa, etten millään olisi malttanut lopettaa kesää vielä syyskuun puolessa välissä, jolloinka se oli pakko lopettaa.

Maria oli viimeisen viikonlopun kanssani purkamassa leiriä. Ja hyvä kun oli, kyllä tuossa tavaroiden pakkaamisessa, teltan purkamisessa ja tavaroiden säiöön laittamisessa on aikamoinen homma. Purkamiskuvat ovat Marian ottamia, kiitos niistä.

Kaikki kamat on pihalla, terassin putket irrotettu ja sitt tuli pieni viiden minuutin sadekuuro! Onneks oli peitepressu lähellä ja tavarat säästyivät kastumiselta.

Telttaputketkin on jo purettu.

Tässä ne Kristiinan Suvikoijan romppeet sitt talvehtii, toivottavasti hyvin.

KS

Tunnustuksia

KIITOS ihanat lukijat tunnustuksista, joita olen saanut! Jo elokuussa Matleena antoi Makeaa mahan täydeltä

ja Rentukka antoi Auringonpaisteisen kukan.

Muistilappu on edessäni koko ajan ollut, että näistä pitää bloggaamani mutta . . . . . Leivos ja kukka ovat sivupalkissa.
Nyt Paula antoi kivan ystäväplakaatin, mutta koska siinä on bling-blingiä niin kuvaa en tänne laita.

Kuten ennenkin, niin en näitä laita eteenpäin, enkä vastaa kysymyksiin. Ystävä-tunnari taitaa olla vähemmän kiertänyt, joten sen voivat kaikki halukkaat lukijani ottaa mukaansa, eli linkillä hakea kuvan Rakkauden talosta. On se vaan niin hienoa, että ruutujen takaa löytyy monta uskollista ystävää. Kiitos siitä jokaiselle teistä!

KS

Kylmäkellari

Edellisessä kirjoituksessa kerroin kaikenmaailman ruuista ja esillä oli kuivamuonavarastoni. Entäs sitten voit ja leikkeleet ynnä muut viileässä säilytettävät tarvikkeet?
Mulla oli aikaisemmin maakellari, eli maahan kaivettu kuoppa, joka oli vuorattu muovilla ja styroksilla. Sinne laitettavat ruuat oli joko pakastusrasioissa tai karkkilaatikoissa. Mahdollisimman ohuessa muoviastiassa niin että viileä pääsi muovin läpi säilytettävään ruokaan.
Kaupungista tullessa kylmensin kuoppaa kylmäkalleilla. Ja fiksut vieraat toivat vaihtokalleja tai maito/kermapurkkeja, joissa vettä jäädytettynä. Kuoppa on pysynyt hyvin viileänä, 9-13 asteessa. Mikään ruoka ei ole pilaantunut. Voi ja margiskin ovat aina olleet kovia. Ja Cocis huurteista.
Pitkään olin haaveillut maitotonkasta ja elokuussa sitt ihan yllätyksenä sain sellaisen! Ville oli laittanut faijansa asialle ja hän oli löytänyt tonkan.
Perjantaina 19.8. vuoroveneellä tulijat sanoivat, että siellä on mulle lähetys. Häh? Voi jufe: siellä oli se mun maitotonkka!! Ville oli laittanut sen tulemaan nimilappu kyljessä. Voi sitä riemua kun kannoin tonkan veneestä. Koko rannallinen saarelaisia varmasti huomasi ja kuuli.

Joku siinä sitten kysyi "oletko katsonut sisälle?"  No en ollut, mitä sitä nyt sisään katsomaan kun se oli jo niin hurmaava ulkoisesti. Avasin kannen ja voi ihmettä! Sisällä oli kahvia, suklaata ja Cocista! Jee, voi sitä riemua ja onnenkiljahduksia! Kyllä se poika aina välillä osaa yllättää.

Sitten vaan vanhan kellarin purku, kuopan syventäminen ja tonkka maahan. Kuopan täyttäminen tonkan ympäriltä maa-aineksella, joka sieltä oli juuri saatu kaivettua ylös. Lisäksi hiekkaa ja pikkukiveä kolojen täytteeksi. Tonkka on uppeluksissa kaulaa myöten. Kaulan peitin valkoisilla kylmillä kivillä, mm. marmorilla.

Ai että nyt on kiva kylmäkellari. Ei pääse elukat eää haukkamaan osuuttaan mun eväistä. Joku iso kuoriainen oli kerran purrut puhki Halloumi-juuston muovin, joka on kyll aika paksua niin en ollut laittanut sitä mihinkään rasiaan. Säästelty herkku päätyi roskikseen.
Tonkan tiivis kansi pitää ötökät poissa ja viileys on taattu. Loppukesästä en enää saanut tonkkaa kunnolla jäähdytettyä kun kylmäkalleja ei mistään tullut ja maa sekä jäähdyttävä vesi olivat niin lämpöisiä ettei niillä mikään viilentynyt. Mutta ens kesänä sitt varmaan saan sen alle kymmeneen asteeseen. Siis jääkaappilämpötilaan.
Konstit on monet;)

KS

Saaressa syötyä

Monet on ihmettelleet, miten mä sain saaressa ruokaa ja mitä siellä syödään. Tässä nyt sitt vähän valaistusta asiaan.

Kun menin saareen toukokuun puolivälissä, niin otin mukaani säilykkeitä ja kuivamuonaa niin, että pärjäisin kesäkuun puoleen väliin jolloinka kauppavene alkoi kulkemaan. Yllätyslahjana sain vielä ison selviytymispaketin, kaikenlaisia herkkuja (tässä lahjasta enemmän). Jotain säilykettä oli ollut saaressa talven yli ja olipa siellä piparkakkupakettikin säilynyt hyvin.

Säilyke- ja kuivamuonavarastoni.

Ekalle ja tokallekin viikolle riitti tuore leipä ja leivänpäälliset. Sitten siirryin näkkäriin ja leivänpäälle tonnikalaa ja sardiinia. Tonnikala sellaisessa pienemmän kokoisessa purkissa niin meni kertasyömisellä leivällä. Kerran paistoin sämpylöitä, niitä esipaistettuja suojakaasuun pakattuja. Saarikaverit toi kaupungista tullessaan vihanneksia ja leipääkin. Ja sitt taas kun kauppavene lopetti elokuussa niin viimeinen kuukausi tällä tavoin. Kun tuoretta tavaraa on saatavilla niin käytän vain yhtä päällistä kerralla - juustoa, metvurstia, makkaraa - mä syön niin vähän leipää kuitenkin, että jos avaisin montaa lajia kerralla niin joku niistä happanisi ennenkuin ehdin syömään.

Säilykeruokaa tuli tänä kesänä syötyä todella vähän, esim. vain yksi hernekeittopurkki! LIhapullapurkista tulee makaronin kanssa kahdelle päivälle hyvät sörsselit. Kun teki mieli lihaa niin söin Stroganoff-purkin perunamuusin kanssa. Namia oli.

Noh, sitten kun kauppavene kulkee niin sieltähän saa mitä vaan tuoretta ruokaa. Kaikenlaisia pihvejä grillasin tai paistoin pannulla, porsaanfile ja valkosipuliperunat paistuivat pikkuisessa uunissani, pariinkin kertaan. Eli ihan tavallisesti siellä syön. Ja huomioikaa se, että kun olen itsekseni niin ruokaa ei tarvitse olla kilokaupalla ja joka päivä en ehkä ruokaa laittaakkaan, vähemmälläkin pärjää.

18.8. aamusella kuului huhuilua: haluatko sä kalaa? Siellä Sirkku oli kalapussin kanssa, miesystävänsä oli saanut huikean ahvensaaliin ja niistä riitti muillekin. Ostin superedullisesti taatusti tuoreita ahvenfileitä. Tatteja ja kanttarelleja löytyi kastiketta varten ja sattui kermaakin olemaan. Perunat kiehui ja aloin affenia paistamaan. Katsoin, että nyt taitaa tulla ruokaa ihan liikaa yhdelle ihmiselle. Kipaisin siitä sitten naapuriteltalle ja pyysin siellä majailevan Pekan syömään kanssani. Hän oli ihan ihmeissään moisesta ystävällisestä kutsusta. Syötiin ja nautittiin hyvistä luonnon antimista. Juttu luisti ja yks kaks yllättäen olikin jo puoliyö! Hyvässä seurassa aika kului huomaamatta, tai huomasin mä hämärän saapuessa sytyttää öljylampun ja muutaman tuikun. Pekalle tuli lampun tuoksusta elävästi mieleen lapsuuden kesät lähisaaressa. Tämän Pekan olin tavannut kerran aiemmin kesällä kun oli poikiensa kanssa lomalla. Nyt oli itsekseen pari päivää. Eli melkeinpä tuntematon ihminen mutta joskus vaan synkkaa ja tilanne on kuin oltais aina tunnettu. Jos Pekka luet tän niin: Kiitos hyvästä seurasta!

31.8. naapuriasukas Erja tuli kaupungista herkkujen kanssa: possufilettä, salaattiainekset, pakaste -mustikoita ja -piirakkataikina, foliovuokia (mulla ei olis ollutkaan piirakkavuokaa) ja vielä vaniljakastiketta. Sieniä hain metsässä kun niitä siellä kasvoi runsain määrin. File uuniin, potut kiehumaan ja soosi hautumaan. Kun file oli paistunut niin olikin aika laittaa uuniin mustikkapiirakka. Ai ai miten hyviä tuoksuja uuni hönkäili kun ruokaa syötiin. Saatiin sitt jälkkäriksi lämmintä piirakkaa ja hyvää vaniljakastiketta päälle. Kyllä me oltiin vatsat pulleina tuosta herkuttelusta. Pikkusen sataa ripotteli mutta ei hätää: pöytä ja tuolit nostettiin mun "terassille" johonka ne just just mahtu. Kiitos Erja ylläriherkku hetkestä.

40-vuotta vanha kotimainen UPO-liesi palvelee edelleen erinomaisesti!

Mantereellahan mä kävin vain kaksi kertaa koko kesäkautena. Silloin tietysti täydensin varastojani, lähinnä sitä karkki- ja herkkupuolta;) Ja lihaa pitää aina mantereelta ostaa. 30.6. mulla oli sitt alkupalaksi grillattu lampaan sisäfile, pääruuaksi grillattu enrecote ja jälkiruuaksi grillattu banaani, mansikoita ja kermavaahtoa. Nam.

Lettuja paistoin useammankin kerran. Niistä tulee niiiiin hyviä mun perintölettupannulla. Se on mun arvokkain perintötavara, siinä on paistettu lettuja jo kun mä olin pieni. Kolmea erimerkkistä lettujauhepussia olen käyttänyt ja kaikki on ihan yhtä hyviä, se edullisinkin. Lettujen päällä mun mielestä kaikista parasta on voi ja hienosokeri. Mutta kyllä hillotkin ja hunaja maistuu.

Täss on pojalla semmonen ilme, että "saakohan noita vielä lisää?"

Herkkutatteja kasvoi runsaasti ja niitä tuli popsittua paljon. Useimmiten vain paistettuna mutta kerran sävelsin ja annoin aterialle nimen Sveitsiläinen tattipasta. Otetaan Sveitsiläinen Juustokeitto-pussi, tehdään se ohjeen mukaan mutta laitetaan vähemmän vettä niin, että tulee kastike. Kastiketta höystetään kylmäkellarista löytyvillä kerma- ja aurajuustonjämillä. Tateista haihdutetaan neste ja vähän maustetaan niitä, ja sitt ne sinne juustokastikkeeseen. Kun ihan tavallinen makaroni on kiehunut kypsäksi niin tattikastike kaadetaan makaronien päälle ja sekoitetaan pikkusen.  Ei siis sen kummalisempi resepti mutta nimi, nimi se tekee ruuasta hienon ja salonkikelpoisen;)

 Kaunissaaren Kesäravintola

Saunapäivinä, joko keskiviikkona tai lauantaina, söin ravintolassa. En aina mutta usein, onhan kiva mennä saunan jälkeen terassille istumaan, höpöttelemään seurassa ja syödä pientä suolaista tai herkullinen oikea ruoka-annos. Aiemmin olen varmaan jo kirjoittanutkin, että Kesäravintolan taso nousi huomattavasti uuden ravintoloitsijan myötä ja ruoka oli aina hyvää ja annokset reiluja. Kiitos Kirsi ja Kari!

Letut paistan aina keittokatoksella, muuta ruokaa siellä harvemmin teen. Joskus makkaraa paistan, mutta makkaraa aika vähän syön siellä. Ensi kesänä letunpaistomatka saattaa hieman pidentyä: lännen keittokatoksen luota kaadettiin syyskuussa aika paljon paikkaa varjostaneita isoja ja pienempiä puita. Paikka oli heti valoisamman ja viihtyisämmän näköinen. Siinä on hyvä uimaranta vieressä ja ilta-aurinko paistaa tähän rantaan. Eiköhän tuolla nyt tule vietettyä jokunen lettuhetki. Kuva on otettu just puunkaato homman jälkeen.

Eiköhän tässä nyt ollut ruoka-asiaa riittävästi, mun pitää mennä katsomaan joko lihakeiton lihat olis kypsyneet. Lihakeittoa on tehnyt mieli pitkään, kesästä asti;)

Vilijaanan villaklinikka -blogissa on juttua ja kuvia hänen saarikesästään.

KS

Kulkijoita

Kuka kulki kukalle?

Kulki katti . . .

 . . . kulki kaksi, joista toinen oli Saksi!

Olin eilen Jumbossa Neuleharppujen kuukausikokoontumisessa. Sain Virpiltä ihanat kissasakset kera pistellyn kissakoristeen! KIITOS, Virpi! Hänen piti tämä jo kesällä saareen tuoda vaan oli paketti jäänyt rannalle kajakin kyydistä. Kyllä kannatti odottaa.

Muutamalla Neuleharpulla oli ollut merkkipäivä ja kakkua tarjosivat. Kiitos! Olipas maukas ja kiva tapaaminen, välillä nauroin kyyneleet silmissä.

Kukka on Protea, jonka ostin Tallinnan kukkakujalta viime viikolla.

KS

Saatuja Ihanuuksia

Tallinnan matkalla sain Eevalta  itsetekemänsä kauniin pikkuenkelin. KIITOS, Eeva!

Se pääsi tähän lamppuun toisten enkeleiden seuraan. Yhdessä niistä tulee paljon enkelivoimaa (kaikki ei näy kuvassa).

Tänään postilaatikossa oli pehmeä kuori Eilalta kiitoksena muliinilankojen toimittamisesta. Ihana pistelty PÖLLÖ! KIITOS, Eila!

Ja tämä kortti se vasta hauska on. Siinä Inge Löökin mummot hurvittelevat. Eila kysyy onko saaressa näin lokoisaa kun ystävät käyvät kylässä? Kyllä meillä on! Just noin otetaan rennosti, eväitä syödään ja juoruillaan.

Edellisviikolla posti toi Outilta tummaa suklaata monta levyä. Syöty on. KIITOS Outi niistäkin!

KS

Silakkamarkkinat ynnä muuta kivaa

Käväisin Stadin Silakkamarkkinoilla. Joka vuosi se on kyllä pettymys. Ei siellä ole oikein markkinatunnelmaa ja samanlaiset purnukat jokaisessa kojussa, ja leivät. Puuastiat ja -tynnyrit kun kiellettiin joitakin vuosia sitten niin silmänilo hävisi. Oli ne vaan taidokkaita astioita. Mikä tunnelman on latistanut, siihen en osaa vastata.

* * *

Blogiarvonnan palkinnotkin alkavat olla perillä niin voin ne nyt näyttää:

Quickstep halusi kerroslaskurin

Kata toivoi viimeistelytarvikkeita

Miska toivoi lehteä, jota en löytänyt, palmikkopuikko oli toivelistalla ja ehkä villalankaa ja/tai nappeja yms.

(Paperipusseissa on puunappeja ja nuo oudon näköiset vaaleat on päällystettäviä nappeja)

Jokaiselle tein lisäksi tällaisen "ranneroikotin" kässypussin.

* * *

Tallinnasta en löytänyt yksiväristä sukklankaa toivotuissa väreissä joten kävin Ogelin Lankamaailmasta ostamassa sekä Maijaa että Jannea. Näistä tulee sukkia Vihdin villikoille. Keltainen ei kyllä ole ihan Jokerin keltainen mutta eiköhän sukissa kelpaa tämäkin väri. Ja juu, yksi pojista toivoi oranssin värisiä sukkia, hienoa kun värit kelpaa.

Eräät neulojat  (12, joten linkki vain Lilalle ja Mallavirille) kävivät Aaden lankatehtaalla ja pyysin Outi-M:ää tuomaan mulle paksua (8/3) lankaa torkkupeittoa varten. Hän toi ja ihana Outi antoi nämä mulle lahjaksi! KIITOS kiitos!

Näissä riittää talveksi puhdetyötä, peitto tulee somistaan Kristiinan Suvikoijaa!

KS

Perhosorkidean keiki

Mun perhosorkidea oli kesän aikana tehnyt poikasen, keikin. Mä sitt vaihdoin sille emolle "mullan" ja istutin poikasen 1.5 litran Cocis-pullosta tekemääni ruukkuun. Saas nähdä kuin nään nyt menestyy. Toi kukkiva on siis se poikanen! Nätti kuin mikä. Emossa ei nyt ole edes nuppuja.

"Hekohekolla" on kivoja orkideakuvia.

KS

Syyspäivä Tallinnassa

Syksyn eka reissu Tallinnaan on nyt sitten tehty. Mulla olikin matkaseurana ihan uusi tuttavuus!

Eeva laittoi rohkeasti sähköpostilla kysymyksen: pääsiskös mukaan? Ja tottahan toki mun kanssa Tallinnaan saa lähteä, kivampihan se on seurassa reissata. Ja miellä olikin oikein mukava ja onnistunut matka. Eeva ei ole Tallinnan kässäkaupoissa käynyt niin kaikki oli hänelle uutta. Karnaluksissa pää meni sekaisin kuten kaikilla ekakertalaisilla. Ihan kaikkea hänen tarvitsemaansa ei sieltäkään löytynyt tällä kerralla mutta ensi kerralla on sitten jo viisaampi tekemään ostoslistaa. Eiköhän lauantaina hänen blogiinsa ilmesty matkakertomus;)

Abakhan kangaskauppa on muuttanut samaan Valge Maja -taloon kuin Karnaluks, siihen alakerran kulmaan. Uutta kivijalkalankakauppaa en huomannut vaikka sellainen kuulemma Karnan tienoilla on. Ellei se sitten ole tämän kuvan reunalla näkyvä puoti? (edit: on se se!) Se oli jotenkin pimeän ja epämääräisen näköinen ikkuna kadun toiselta puolelta katsottuna, että en sitten mennyt tutkimaan tarkemmin. Vaan eiköhän tuostakin tule parempaa tietoa kun tiedän, että porukkaa on tänään liikkeellä tuollapäin;)

EDIT 30.0.9. klo 15.00: Komenttilootaan on jo tullut tieto, että se uusi lankakauppa on just tuo mitä en mennyt katsomaan lähemmin, eli vasemmalla oleva pieni puoti. Kiitos tiedosta,  Lellu!

"Se uusi lankakauppa on ton entisen kangaskaupan vasemmalla puolella, kun siis kuvaa katsoo.

Mutta se on tosi-tosi pieni kauppa. Kävimme kesälomalla siinä."  Lellu

Abakhanin entinen liiketilla, ja alla uusi sisäänkäynti Valge Majan aukiolla.

Käytiin siis Karnaluksissa, Liann Löngadissa, Pronksi Löngapoodissa, Puu ja Putuka Poodissa, Maiasmokassa, Teepuodissa, Norde Centrumissa, Sadamarketissa ja Sadama Turgilla.

Maiasmokassa söin oikein hyvän marsipaanileivoksen ja molemmille maistui ensin suolapalaksi sieni-poropiirakka.

Sadamarketin villalankapuoti on paikoillaan mutta tila on pienentynyt puolella, ei kannata maksaa vuokraa turhan isosta tilasta.

Sadamaturg´iin ei kannata mennä enää klo 16 jälkeen. Nytkin siellä oli jo moni myyjä laittanaut tiskinsä tyhjäksi. Muutenkin vaikutti siltä, että tämä tori ei enää ole kunnolla toiminnassa. Punainen käsityöläisten sali oli nyt jokin näyttely- tms. tila. Jollerii-kauppaa ei enää ole, eikä ollut sitäkään kauppiasta jolta olisin ostanut sienikorin. Keväällä kauppias vielä oli paikalla. Se ihana konditoriakauppakin mistä Lila osti keväällä kakun ja jossa oli oikein mukava myyjä,  on nyt viinipuoti.

Paluumatka laivalla sujuikin sitten "tuntemattomien" neulojien kanssa. Hah, toinen olikin ns. vanha asiakkaani lankakauppapuotipuksu-ajaltani. Tunnistin hänet ostamastaan harvinaisesta DMC-3 langasta! Hänellä ja Eevallakin sitten oli jotain yhtyksiä menneisyydessä. Ja vielä tapasin monen vuoden takaisen seurakuntatutun. Näin siis maailma on pieni.

Kaikille heille ja erityisesti Eevalle KIITOS seurasta!

Karnasta ostin vähän sitä ja tätä, niitä blogiarvonta palkintoja lähinnä. Ylitin kyllä itse asettamani palkintobudjetin mutta kun oli kivoja asioita ostettavana. Quickstep voi nyt vielä haluta jotain Kacha-Kacha kerroslaskurinsa lisäksi, että ero toiseen kakkoseksi tulleeseen vähän tasoittuisi. Palkintokuvat laitan vasta kun ovat perillä saajillaan, pidetään jännitystä vähän aikaa vielä.

Eila, Vyyhdin viemää, oli sähköpostilla laittanut muliinilankatilauksensa etukäteen Karnaan ja siellä ne sitten oli mulle valmiina maksettaviksi! Hyvä palvelu. Siellä tapasin myös Annan, terveisiä kaikille tutuille.

Kiva on reissata ja Tallinna on mukava kaupunki. Eikä mua siellä yhtään pelota, ihan normaali kaupunkihan se on. Täällä Stadin metroportaissa sitten olinkin jo hieman varuillani kun romanialaisia tuli ihan kantapäihin kiinni ja rullaportaissa en voinut väistyä minnekään. Pidin sitt kyllä kaulakellostani kiinni. Täällä kun on kaulakoruja varastettu ihan härskisti suoraan kaulasta. Ja sitten metrossa on nuoria ilmeisesti vähän maistissa, puhe oli huutamista ja v-sanaa ihan riittämiin.

Kunhan seuraava tarjoushinta taas ilmestyy niin matkaan . . . .

KS

Joulukoristeita

Juu, ihan oikein olen otsikon kirjoittanut;) Kesällä niiden tekeminen on aloitettava jos meinaan jouluksi valmiiksi saada.

Edellisiä saarikässäkirjoituksia olette jo kommentoineet, että olen paljon saanut aikaan saaressa. Tässä tulee kuitenkin vielä pläjäys valmista ja kuvasta puuttuu n. 20 perhoskirjanmerkkiä.  Kirjanmerkkejä annoin saaressa kavereille eikä nyt ole yhtään valmista kuvattavaksi. Ne oli sellaisia perhosia, joista on aiemmin kuva mutta virkkasin niihin pitkän ns. hännän ja sen päähän jonkinlaisen pyörylän. Sen voi sitt vaikka kirjan sivun yli laittaa merkiksi, tai miten nyt kukin merkkiään haluaa käyttää.

tämmöseen häntä.



Näitä joulukoristeita on tarkoitus laittaa joulukortin mukana (vain1/kortti), kaikki ei kyllä saa, en mä ehdi niin paljoa näitä tekemään;) Vähän ovat kuvassa ruttuisia, mä vielä silitän, ehkä tärkkään, niin ovat sitten siistejä. Nämä on siis tehty käpyilyneulalla. Se on tosi koukuttavaa. Metrossa heti kanssamatkustaja kysyi mitä mä teen. Tämä on helppo ja pieni työ pitää mukana.

Näihin punaisiin ja vihreisiin tulee ehkä vielä koristenauha.

Tää esittää lumihiutaletta.

Käpyily- eli frivoliteneuloja on tulossa Menita Outlet Soukkaan, mutta milloin ne tulee siitä ei ole vielä tarkempaa tietoa, Tomppa on kyllä tilannut niitä.

KS

Saarineuleita (4)

Muutaman neuleliinankin sain aikaiseksi. Yhdestä ei näköjään ole kuvaa (enkä viitsi nyt kaivaa sitä kuvattavaksi) mutta se on aika lailla tämän liinan näköinen.

Pingotukseen sopi mainiosti istuinalusta, eli ei tämä suuri ole. Lanka Novitan virkkauslanka. Puikko 2.5

Samat tiedot pätevät myös tälle liinalle. Malli on oikeasti pyöreä mutta kokeilin siitä neliskanttisen pingottaa. Onnistuihan se. Ajatukseni oli tehdä näitä enemmänkin ystäville, onhan siinä kuviossa ikäänkuin sydän. Mutta: viisi oikein yhteen on aika hidasta tehdä, niin tämä jäi ainokaiseksi! Tämän liina sai Susi vierailullaan luonani.

Pellavalankaa olen Tallinasta ostanut, pariakin laatua ja väriä. Nyt 3-säikeinen pääsi puikoille. Ja pääsi poiskin ihan liinan alkuvaiheessa! Tämä on siis vain osa mallista. Lanka on aika jäykkää eikä istu nätisti neulottuna. Ehkä kokeilen suuremmalla puikolla, luulen että se auttaa ja voi tulla nättikin, tai ainakin ok. Tallinnassahan myydään valmiita liinoja, jotka on neulottu ns. ylisuurilla puikoilla lankaan nähden.

KS