Fiesta a Sant Antoni Teulada 2012

 Domingo

Pyhimys juhlat on nyt juhlittu. Mulle on nyt vähän epäselvää kuka pyhimys Antoni nyt oli kyseessä." Eläinten pyhimys" ja  "eläinten siunaaminen" haut antavat tulokseksi Fransiscuksen. Italian traditioista ja juhlista löytyy St. Antonio, joka on siunannut eläimiä. Antonius Padovalainen on tavannut Fransiscuksen ja AP:n on uskottu auttavan kadonneiden esineiden etsimisesä yms. Sama kerrotaan myös italian Antoniuksesta. Eli summa summarum: Antonio kuin Antonio, juhlittu on.

Italian traditions and festivals kertoo suunnilleen näin:

St. Antonion päivää vietetään 17.tammikuuta.[...] Muinoin St. Antonion päivänä (eläinten suojelija) pappi meni talleihin siunaamaan eläimet. Tallin seinille laitettiin kuvia pyhimyksestä ja eläimistä, joukossa oli aina myös suuri vaaleanpunainen sika symbolina pyhimyksen elämänsä aikana kokemista kiusauksista. Po. päivänä syötiin "gnocheja" ja naiset lopettivat kehräämisen koska se olisi saattanut symboloida St. Antonin parran kehräämistä. Toinen tapa oli leipoa kakku jonka söivät ihmiset ja sairaat eläimet.[...] St. Antonion päivänä eläimet eivät tehneet työtä eivätkä ihmiset yöpyneet talleissa. Eläinten sanottiin puhuvan keskiyön jälkeen eikä kukaan saanut kuunnella niiden puhetta. Pyhimys oli myös seppien ja kengittäjien suojelija ja hänellä oli vaikutusvaltaa: hän sai ihmiset löytämään kadonneita esineitä tai paransi "hengellisen palon" (?), vaikea sairaus jota kutsuttiin myös nimellä St. Antonion tuli.

Lauantaina iltapäivällä juhlaa valmisteltiin pystyttämällä kokko Porxe aukiolle. Sinne oli myös tuotu tuoleja ja kasattavia pöytiä illan baaritarjoulua varten. Myös Cocis-kylmiö oli paikalla:)

En kuitenkaan mennyt illalla paikalle, koska lopulta kokko oli aika suuri ja tuo aukio tosi pieni, niin tuli mieleeni, että jotain saattaa tapahtua ja on parempi pysyä poissa paikalta. Menetin jonkun tanssiesityksen mutta ei kai se suuri vahinko ollut. Sunnuntaina paikka oli siivottu ja oli kuin mitään juhlaa ei olisi ollutkaan. Lähitalotkaan eivät olleet kärsineet, pelkäsin siis turhaan;)

Sunnuntaina oli sitten vuorossa eläinten paraati Sant Antonin patsaan kera Sant Vicenti kappelilta  "Santa Caterine" kirkon aukiolle. Pieni hevonen ja pieni kärry olivat saaneet kunnian kuljettaa St. Antonin patsasta.

 

Kokoontuminen, pääasiassa hevospelit kerääntyivät tänne kadun päähän, lemmikit liittyivät mukaan kadun varrelta kun kulkue oli lähtenyt liikkeelle.

 

Sitten lähdettiin liikkeelle rummut päristen ja torvet soiden, "Alejandro Morell" and "Colla el Falcó"  (teksti linkissä on valencian kielellä)

 

Yks kaks kuului kolinaa ja huutoa! Viimeisen ajopelin aisat eivät olleetkaan olleet kiinnitetyt kunnolla ja kärry kupsahti lähdössä. Noh, äkkiä aisat oli kiinnitetty ja tämäkin pääsi matkaan. Muu joukko oli pysähtynyt odottamaan.

 

Näin suurta kilpikonnaa en ole nähnytkään! Mukana oli myös ihan minimini-konnia, kultakaloja, erilaisia lintuja, kissoja, koiria, vuohia, karitsa, hiiriä (keltaisessa pallossa yksi), marsuja, kaneja . . . you name it.

 

 

Lopulta tultiin kirkolle. Viime hetken neuvotteluja käytiin. Patsaskin saapui ja se nostettiin kirkon portaille.

 

Ihan ensimmäiseksi päästettiin lentoon kyyhkysiä. Se oli hieno näky kun ne pyrähtivät lentoon, kansa kohahti. Nämä ovat jonkun omia kyyhkyjä, niillä on siivet väritetty eri väreillä. Muutaman kerran kaartoivat alueen yli mutta ei niistä parempaa kuvaa saattanut saada.

 

Kapea katu oli täynnä eläimiä ja emäntiä/isäntiä, pikkutytöt oli puettu parhaimpiinsa. Kaikki odottivat sulassa sovussa, lukuisat koiratkaan eivät haukkuneet tms. Jono eteni omaa tahtiaan. Pappi pirskotti eläimen päälle vettä, avustaja antoi rinkelin, ja jono jatkoi eteenpäin ilman turhia pysähdyksiä. Useimmat jatkoivat matkaa toista katua eteenpäin niin, että mitään ruuhkaa ei syntynyt torille. Kaikki mahtuivat ja kaikki eläimet tulivat siunatuiksi.

 

Leipomo Rosita oli leiponut  rinkelit, Rotllos de Sant Antoni,  jollainen annettiin jokaiselle eläimelle.

 

Lopuksi monta lasta kuvattiin lemmikkinsä kanssa patsaan vieressä.

 Otin kamerallani muutaman videopätkän, että saatte myös äänimaailmaa kuultavaksenne. Linkit vievät YouTubeen, jonne latasin videoni.  Kuvalaatu on mitä on vaan ei niissä kuva niin tärkeä olekaan vaan se soittokunta ja kirkonkellot, jotka soittivat vimmatusti tilaisuuden päätyttyä.

 

www.youtube.com/watch  Soittokunta, lyhyempi pätkä

www.youtube.com/watch  Soittokunta vähän pidempi

www.youtube.com/watch  Kirkonkellot

 

KS

Cabo de La Nao ja Cala de la Granadella

Viernes

Eilen Javeasta lähtiessäni ajattelin ajaa jotain toista kautta kotiin ja niinpä päädyin ihan ennalta arvaamattomiin paikkoihin! Tie oli todella mutkainen ja mihin lie vie, mutta kun selkeästi oli kylttejä, jotka antoivat ymmärtää edessä olevan jotain nähtävää niin jatkoin matkaa. Ja loppuihan se tie vihdoinkin Cabo de La Nao -majakalle! Se on tosi korkealla kalliolla, ihan huippasi. Onneksi reunat oli jotenkuten aidattu. Jos Googlen kuvahaulla katsoo kuvia tästä paikasta, niin samat kuvat on monen moni ottanut;)

Parkkipaikalla on kahvila-baari mutta se on tietenkin suljettu, onhan nyt talvi eikä täällä kukaan käy? Mun aikana oli monta autoa ja turistibussikin.

Cap de la Nau sijaitsee Valencian itäisimmässä pisteessä ja on lähin kohta naapurisaari Ibizaan, jonka voi selkeällä säällä nähdäkin.

Tämä niemi on kauan ollut tärkeä navigointipiste, ja sen takia tänne rakennettiin majakka vuonna 1914.

Tämän alueen paikallista kasvillisuutta, tyypillistä välimerellistä, (mänty, villit oliivipuut, palmut, ..) rikastuttaa runsas kalliokasvien lajisto. Tuulen voimasta puut täällä kasvavat käyrinä ja matalina. Kaikki tämä kasvillisuus muodostaa valtavan ekologisen arvon ja kauneuden, joka on motivoinut Valencian hallintoa julistamaan alueen Kasvitieteelliseksi "mikrovarastoksi".

Cape Naun alla on kuuluista luola "Cova dels Orguens", valtava luonnon muovaama onkalo kalliossa, jonne pienet veneet pääsevät ankkuroitumaan ja jossa kävi ja sen kuvaili valencialainen luonnontieteilijä J.A. Cavanilles XVIII vuosisadan lopulla.

 

"Vuoria"/kukkuloita on toinen toisensa perään, taustalla Cumbre, seuraavassa kuvassa lähempänä;)

 

Lähirinteet olivat täynnä taloja, melkein tyhjän päällä olivat. En uskaltaisi tuollaisessa asua. Noh, läpiajaessa alueet näyttivät olevan ehkä hyvin toimeentulevien asuntoja, ja autoja;)

  

Ravintola oli kyllä auki mutta kurkistus sisään ja päätin olla menemättä, oli sen verran fiinin näköistä, kuten voitte ravintolan blogin kuvista nähdä.

 

Laventeli kukki runsaana.

Mikälie tötterö, olisko joku vanha majakanjalka?

 

Ihan kauimpana udun seassa näkyy Calpen Penon de Ifach, josta jokin aika sitten kirjoitin.

 

Lähdinpä tuolta sitten ajelemaan kotiinpäin, mutta jälleen kerran eksyin ihan muualle. Tie oli taas mutkainen, mutta vielä mutkaisempi kuin mikään aikaisemmin ajamani. Ja kapea, tosi kapea. Onneksi ei tullut mutkan kohdalla ketään vastaan, olis voinu pikkusen pelästyä. Tietä oli vaan ajettava eteenpäin, ei ollut mitään mahdollisuutta kääntyä takaisin. Välillä tie meni metsän keskellä. Alaspäin, alaspäin. Lopulta tie päättyi ja siellä olikin kiva rantapaikka Cala de la Granadella, tästä linkistä näkee kivan kuvan ylhäältä otettuna.

Tämä oli niin syvällä vuorien keskellä, että aurinko ei enää yltänyt tänne. Hieman oli pimeätä ja vilpoinen tuuli kävi ytimiin. Sen verran vesikin laineili, että se huuhtoili rantakiviä, joista tuli oikein kiva kahina kun ne veden mukana liikkuivat, ja ne oli niitä kauniita valkoisia sileitä kiviä:)

 

Kaunis kahvila ja yksi lyhyt kadullinen ravintoloita ynnä muita palveluita, kaikki suljettuja ja oli oikein aution oloista, hieman kummitusmaista. Ehkä ylempänä on toinenkin katu mutta en menny katsomaan. Tämä on varmasti kesällä mukava paikka.

 

Tuonne kukkuloille näytti menevän patikointipolkuja, yksi mies sieltä kävelysauvojen kanssa tulikin autolleen. Muita ihmisiä täällä ei näkynyt. Joku linnan rauniokin tuolla jossain on nähtävänä.

 

Sama kapea mutkatie oli nyt ajettava takaisin ylös. Eikä ketään tullut vastaan, huh. Pääsin kuin pääsinkin takaisin ihmisten ilmoille ja Javean kautta kotiin.

Semmoinen seikkailupäivä se oli, oikein kiva. Kyllä on mukavaa kun autolla pääsee sinne sun tänne. Ja paljon paikkoja on vielä nähtävänä jos vaan ajeluintoa riittää - ja paikallisilta pyhimysjuhlilta kerkiää;)

KS