Gata de Gorgos

Lunes

Lauantaina kun ajoin sinne synttärikekkereille niin näin matkalla monta keramiikkakauppaa, ja monta korikauppaa! Nehän piti mennä heti tänään katsastamaan. Ah ja voih. Keramiikkakauppoja on useita Gata de Gorgoksen tien varrella, ei niin kaukanakaan täältä. Kävin vain yhdessä, ei passannut muihin mennä, ei. Tällä kaupalla, La Barraca, on 3000 neliötä näyttelytilaa! Oli siellä tavaraa jos toistakin. Keramiikkaa ihan hurjasti mutta oli myös laukkuja, sisustustarvikkeita yms. yms.

Ostin kaksi pientä kippoa ja pienen aurinkokellon. Kuvan aasi ja nunna ovat seimihahmoja, jotka ostin kaupungista, ne pääsee Villen kummitädin seimeen.

Gata de Gorgos´ia sanotaan Costa Blancan Bazaariksi. Käsityö on täällä voimissaan ja perinteet elävät. Espartoheinästä   , ruooista ja palmusta punotaan koreja, kasseja, hattuja, huonekaluja yms. Kävelykeppejä ja -sauvoja oli kaikenlaisia. Täällä on myös Joan Cashimiran kitaratehdas. Ja kuuluisa Muscatel-rypäle on alueen pääviljelystuote, se jalostetaan rusinoiksi ja viiniksi.

Pääkatu, jolla läpikulkuliikenne menee. Autot pysäköidään jalkakäytävälle, se on yleinen tapa täällä.

 

Santander on täällä joka paikassa, pääkonttori Madridissa, kotona sen näkee yleensä pojan autohankintalaskuissa;)

Monet ihmiset kävelivät tätä katua, minä perässä. Siellä on kirkko, ihmiset olivatkin menossa siunaustilaisuuteen.

Kaupunki on saanut nimensä Gorgos-joesta, joka virtaa kaupungin halki. Paitsi, että ei vesi virtaa tässä joessa!  Vesineen se olisi aika syvä.

Tämä kuva on samasta joesta paljon ylempää, ei kylläkään vielä yläjuoksulta, mutta tällä kohdalla sen nimi on Riu Jalon - Jalonin joki. Täälläkin se on melkein kuiva, ihan vähän pohjalla vettä virtasi.

Horisontissa on joku kukkula - Monte Pedreguer -  joka on rumasti rakennettu huipulla täyteen taloja. Näin talot toiselta puolelta lauantaina ja oli todella oudon näköinen. Ensin luulin, että siellä on tuulimyllyjä rinta rinnan, mutta taloja ne olivat.

Montgo-vuori hallitsee täälläkin näkymää.

Tästäkin kaupungista löytyi herkkukauppa El Celler de la Marina. Siellä myydään paikallisia tuotteita, käsintehtyjä herkkuja ja pieniltä tuottajilta vaikka mitä, ehkä joku isompikin viinitehdas on edustettuna mutta kun en niistä mitään ymmärrä. Kuola valui, juu, oli niiiin paljon mitä olis tehnyt mieli. Mutta ostin vain keksilaatikon - Trias Biscuits -  ja Muscatel-rypäleistä tehtyä hilloa. Keksejä on jo maistettu ja ne on just niin hyviä kuin oletin, oikein rapeita mantelisia. Noh, sadanvuoden kokemuksella ei voi huonoa saada aikaiseksi;)

Kaupan pihalla oli nätti kuva, jossa on Montgo kuten edellisessä kuvassani;), ja ilmeisesti rypäleiden kuivaamiseen tarkoitettua välineistöä.

Kotiin ajoin kiertotietä, Gorgos-Jalon. Se oli taas hurjan kapea ja mutkainen tie, kauniita maalaismaisemia. Yks kaks olin huipulla, josta oli huikeat näkymät. Kamerani ei kyllä ole tällaisia kuvia varten suunniteltu, ei millään onnistu välittymään se henkeäsalpaava tunnelma.

Kiva reissu jälleen. Voi että mua harmittaa, kun en näitä herkkuja löytänyt aiemmin. Olisin voinut täällä ollessa niitä syödä ja nautiskella, siis hunajat, etikat ja öljyt yms.. Ja jonkun kiponkin olisin voinut ostaa täällä käytettäväksi, vaikka jäätelökippona kun nyt olen siihen käyttänyt jättikokoista kuppia. Noh mutta, kaikkea ei voi saada jne.

KS

Picnic-synttärit ja konsertti

Sabado

Lauantaina olin koko päivän menosssa: ensin Sebastianin 13-v synttärit ja sieltä suoraan konserttiin! Synttärit vietettiin joen rannalla picnicin merkeissä. Olin katsonut ajo-ohjeen netistä. Jouduin kuitenkin vähäsen kiertotielle kun vauhtia on 100 mk/h ja takapuskurissa auto melkein työntää eteenpäin niin ei siinä ollut aikaa opastekylttejä lukea vaan poistuin liittymässä kiltisti alta pois. Ondaran kaupunkiin päädyin, sen läpi menikin hyvin katu suoraan takaisin isolle tielle jolta juuri olin poistunut;) Loppumatka sujui hyvin ja löysin jopa perille kun Melanie oli laittanut ratkaisevaan risteykseen ilmapallon merkiksi, ilman sitä olisin taas seikkaillut.

Tällaista mutaisten riisipeltojen keskellä olevaa kärrytietä oli loppumatka:) Riisipeltoa en ollut ennen nähnytkään, pelloilla oli Lehmähaikaroita.

 

Tien vieressä joen mutkassa oli pieni pläntti johonka majoittauduimme, ovat täällä aiemminkin pitäneet kekkerit. Kauniiksi paikaksi kehuivat ja olihan se ihan kiva mutta mun mielestä ei nyt niin kovin kaunis. Vanhemmat toivat kaverit tänne ja tulivat sitten sovittuna aikana hakemaan heidät. Joen vesi on kirkasta ja kylmää mutta se oli pojille mieluisin paikka. Moneen otteeseen siinä lutrasivat, muta ja vesiheinä lentelivät, vedessä ja maalla. Joessa saa kalastaa jos on asianmukainen lupa. Tällä kohdalla oli aika kova virtaus, ei siinä ihmiset eikä koira jaksaneet vastaiseen uida. Se vieras koira osasi kyllä turkkinsa ravistaa parikin kertaa just meidän filttiein kohdalla.

Välillä tankattiin Melanien tekemillä herkuilla: kanankoipia, lihapullia joissa oli sisällä viiriäisenmunia, kanasuikaleita vartaassa pähkinävoikastikkeella, shipsejä, Brownies, donitseja, marenkeja, nam, ja pojille maistui.

 

Ohjelmassa oli vuorossa aarteenetsintä, Melanie oli kirjoittanut vihjeitä ja piilottanut ne lähimetsään. Sillä aikaa oli hyvä kuivatella kastuneita vaatteita, pariinkiin kertaan tuo puu sai toimia pyykkinaruna;) Kuva myös mun kulkupelistä, el coche!

 

 

Taas vähän juomatankkausta ja sprayserpetiinien kanssa leikkimään. Oli niillä hauskaa vaikka ei noista pulloista montaa minuuttia iloa ollut.

Vielä oli veteen päästävä. Päivänsankari kuopaisi ämpärillä pohjasta ihan oikeata mutaa, kaatoi sen päähänsä ja vielä koristeeksi jokiheinää. Oli niin pelottava Jokipeto että . . :)

Lopulta ja vihdoin ja viimein oli vuorossa synttärikakku! Sebastianin toiveesta äitinsä oli maalannut siihen ninja-hahmoja. Yhden maalaamiseen meni tunti tai vähän toista! (kakkulla on vielä kelmu päällä, vähän heijastelee)

Tässä kohdassa laulettiin Happy Birthday, joka on YouTubessa tässä linkissä.

Sitten tulivatkin jo vanhemmat hakemaan poikiansa ja juhlat päättyivät. Oli oikein kiva päivä ja aika kului nopsaan touhutessa. Mä olin vähän niinku apunaisena pitämässä huolta leiristä ja varusteista.

X X X X X 

Kotimatkalla onnistuin ajamaan suoraa tietä suoraan Teuladan Auditoriin, jonne olin jo aikaa sitten ostanut konserttilipun. Melkein täynnä näytti sali olevan. Konsertti oli ihan OK mutta ei mun mielestä kuitenkaan ihan bravo-huutojen arvoinen, vaan mielipiteitä ja musiikkikorvia on monenlaisia.

Konsertin jälkeen olisi vielä ollut mahdollisuus juhliin: Teuladassa oli hassujen asujen juhla (jotain samaa perua kuin "sardiinijuhla" edellisviikolla), puol 11 aikaan illalla vasta se alkoi. Paras puku palkittiin ja nuorille oli discomusaa yms. Keskusta oli tuon takia suljettu ja kun konserttiyleisö oli autoilla liikkeellä niin poistumisruuhka oli aikamoinen.

KS