sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Hibernia mitts - kämmekkäät


Jouluruusu alkaa olemaan kauneimmillaan, tai saattaa se vieläkin kaunistua. Tästä kaunokaisesta on ollut pitkään iloa.

Hibernia kämmekkäät valmistuivat todella nopeasti = paksu lanka ja paksut puikot:)


Lanka: Airikkalan tilan 100% suomenlampaanvilla, 58 grammaa
Puikot: resorit 3.5, muu osa 4.0 HiyaHiya pyöröpuikko, peukalo 4.0 sukkapuikot
Ohje: Hibernia by Susanna Winter  (tällä mallilla on myös lapaset, pipo ja panta)

Nämä on just sopivan väljät, jotta mun ulkoilusormikkaat mahtuu alle. Alkuaan ne oli saarisormikkaat mutta kun saari on jäänyt  niin . ..


Koska näiden ei tarvitse ole siloiset ja tasaiset niin en lainkaan kastele tai muotoile. Näissä kun on kivasti vielä lampaanrasvaa jäljellä niin ei sitä kannata pois huuhdella, pitää sitten paremmin kosteutta ulkoillessa.


Joulupossuja voi nyt alkaa syömään kun muut herkut on loppu ja joulukin jo ohitettu.


Kukkakauppiaalta sain joulun alla Ritarinkukan, josta oli toinen vana mennyt poikki eikä siis ollut enää myyntikelpoinen. Nyt se on avannut kukkansa, siis kesti kauan avautua, mutta kaunista kannatti odottaa.
KS

torstai 2. tammikuuta 2020

Yö Kopparnäsissä


Uusi vuosi alkoikin tosi mukavasti: metsäretkellä! Retkiystäväni Maria kekkasi, että lähdetäänpäs retkelle kun sää on niin lauha eikä sateita ole luvassa.
Keskiviikkona sitten ajeltiin Stadista länteen kohteenamme Kopparnäsin ulkoilualue. Siellä on myös Metsähallituksen suojelualuetta mutta tämä alue kuuluu UUVI:lle eli Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle. Sillä onkin kaikki parhaat rannikkopaikat, suosittelen tutustumaan tarjontaan.
Tullessa päivä alkoi hiljalleen hämärtyä.


Valitsimme Östervikin tulipaikan yöpymisemme tukikohdaksi. Mä yövyin riippumatolla ja Maria pienellä teltallaan.

Huomaa heijastavat tarpin narut, sain ne vuosi sitten lahjaksi Marialta.

Aamuvalossa olivat majapaikat tämän näköiset. Onhan tuo telttamajoite siistimmän näköinen kuin mun riippumatto+tarppi ja tavarat maassa. Ei ne kyllä tuolleen levällään olleet paitsi tässä nyt on jo pakkaus alkanut;)


Tuloteet ja suklaamuffinsit nautittiin rantakalliolla. Siinä sai seurata auringon laskeutumista ja kuinka hienoksi se taivaan punersi. Joka hetki maalaus muutti muotoaan.


Myös kuu kulki reittiään, välillä 'ohuen yläpilven' takana, ja pimeydessä puun oksien seassa;)

Ilta kului huomaamatta tuleen tuijottaen. Tai noh, sen huomasi kun tuli hiipui, niin liikuntaa tuli puita lisäten tulen nuoltavaksi. Täällä olikin erinomainen puuvarasto: suuri klapisäkki täytti puukatoksen. Tuo on todella kätevä tapa tuoda puuta paikkaan, jossa sitä ei ole lainkaan paikalta saatavissa. Toisella lähellä olevalla katoksella näytti olevan parikin säkillistä puuta. Koivua!


Tulisija oli myös hyvä. Siinä on kääntyvä ritilä, jonka korkeuttakin voi säätää sen mukaan mitä on kokattavana. Eikä tuolta tuli pääsee karkaamaan.
Pieni miinus on se, että tulisijan huuva on just sellaisella korkeudella, että kun kumartuu laittamaan puita niin otsa kopsataa sen reunaan. Mulla on nyt pieni kuhmu ja arka kohta otsassa, muutaman päivän muistona retkestä ja että elämässä sattuu ja tapahtuu;)

Paikka oli myös huomattavan siisti. Ja syykin selvisi aamulla: jo yhdeksän jälkeen paikalle tuli siistijämies, joka tyhjensi tuhka-alustan, lakaisi lattian, keräsi muutaman ympäristöön eksyneen roskan yms. Kaiketi tarkisti myös WC:t koska ne olivat siistit eilen sekä nyt aamulla. Paikalla oli kuitenkin paljon porukkaa eilen tullessamme, ja tänään poislähtiessä taas tuli koko ajan porukkaa ulkoilemaan ja grillilounasta syömään.


Aamun aurinko nousi hiljakseen naapurisaaren takaa.


Rävbergetin korkealta maisemakalliolta on komeat näköalat! Wau, mikä mesta. Muinaishautoja täällä on useita.


Kallion pienet koivut olivat kauniin värisiä, onkohan tämä joku erikoinen lajike?


Pajussa oli kauniit hopeankiiltävät kissat.


Ja 'pönötyskuva';) Täällä on paljon kivoja mäntyjä, joissa olisi hyvä kiipeillä. Paikka on aikoinaan palanut kokonaan joten puusto on vielä nuorta.


Oli todella, todella kiva aloittaa uusi vuosi ja vuosikymmen tällaisella retkellä ja näin upeassa paikassa. Kyllä tänne on tultava kesälläkin. Kiitos Maria!
KS

tiistai 31. joulukuuta 2019

Uuteen vuoteen neuloen


Tästä langasta Usko kissakin tykkää ihan hurrrjasti. Vyyhti oli pidettävä visusti tassujen pääsemättömissä. Näin valvotusti se sai hetken nauttia ihanasta lampaan tuoksusta ja vähän puskea vyyhtiä.



Lanka on keritty, puikkojen kaapelit oikaistu ja ohje printattu.


Hibernia mitts by Susanna Winter. KAL eli yhteisneulonta (Knit along). Tällä kerralla ei siis 'M' eli mysteeri vaan ohje on kokonaisuudessaan jo käsillä. Sarjaan kuuluu myös pipo, panta ja lapaset mutta mulle riittää nämä kämmekkäät. Lankakin on niihin just passeli.

FIDAsta löysin jo ennen joulua Helsinki vaakunaryijyn! Olin saanut joulu/synderahaa niin ostin sillä tämän. Mä oon niiiiin etsinyt näitä ryijyjä, ja lähinnä just tätä Helsinkiä, mutta ei oo löytynyt.
Ohjeita näihin ei oo missään. Näitähän oli koko sarja lääni - vai oliko maakunta - vaakunoita ja ahkerasti niitä tehtiin 1950-60 luvuilla. Mun Irma täti oli tehnyt koko sarjan ja se oli hänellä kotona esillä. Sieltä varmaan on jäänyt päähän valokuvamuisto näistä. Jos ohje olis löytyny niin olisin tietysti itse tän tehnyt.
Jos jollain on ohjeista tietoa niin mielelläni niistä kuulisin. Googlekin on harvinaisen tietämätön tästä asiasta.


Hyvää ja rauhaisaa vuoden vaihdetta kaikille!
toivottavat
KristiinaS & Usko The Cat

perjantai 27. joulukuuta 2019

Sielulintu -huivi ym.


Nyt tässä on auki kolme kukkaa! Yksi on vielä tulollaan.

Tästä "rääpäleestä" kehkeytyi oikein hieno Ritari!



Sielulintu MKAL huivin sain valmiiksi jouluaattona. Tästä tulikin oikein upea huivi. Lankana siis Tukuwool, harmaata kului 108 g ja vihreätä 90 grammaa. Ostin ohjeen mukaan lankaa niin nyt kyllä jäi vihreätä kokonainen vyyhti ja vähän päällekin. Harmaatakin on runsaasti eli jotain kivaa näistä voi vielä syntyä. Puikkona käytin 4.5 mm HiyaHiya pyöröä, i-cord 5.0 mm.


Näissä kuvissa se on kuivumassa.


Huivi aloitettiin harmaalla ja tällaisella helpolla kuviolla. Sitten alettiin tehdä sileitä ja ainaoikein raitoja. Reikä kuvio pieneni raita raidalta. Loppu neulottiin vihreällä ainaoikeata. Tosi helppo malli.


Valmis huivi näytti hienolta mutta jotain puuttui. Reunat! Neuloin niihin i-cordin ja sepäs olikin se piste ii:n päälle. Ehdottomasti tarpeellinen lisäys, ehkä tuo jotenkin ripauksen ylellisyyttä tähän. Neuloin i-cordin harmaalla siinä missä huivissa oli vihreätä ja vice versa.
Puolen tunnin kylpy ämpärissä teki taas ihmeitä, kuvio aukeni, silmukat järjestyivät paikoilleen ja langan pieni karheus pehmeni kuohkeaksi.

Tulikin sopivasti valoisa päivä ja sain huivin kuvattua terassilla.
Kokoa tällä on reilusti: 180 x 50 cm.


Kiitos Heidille kivasta ohjeesta! Olen tykännyt kaikista hänen huiveistaan, taattua laatua.
Ai niin, ne MKAL Joululapaset annoin Marialle joululahjaksi, se oli alkuperäinen tarkoituskin ja siksi yritin, ja pysyin, aikataulussa.
Linnut kansanperinteessä # Sielulinnut
x x x

Palapeli oli piece of cake:( (500 palaa). Tosi helppo ja valmistui muutamassa tunnissa, yhdellä istumalla. Tai noh, teetä kyllä keitin välillä, Ouncen hyvää Bengalin tiikeriä.


Se vaan on niin, että 1000 palaa on sopiva määrä ja koko. Isommat vaatii niin paljon tilaa, että ovat hankalia vaikka muuten 1500 palaa olis vielä hallittavissa. Mulla on ollut 2000 tai oliko peräti 2500 palainen mutta se ei koskaan valmistunut kokonaan. Kuvakin on vaikea egyptin pyramideja yms.


Mukavia vuoden viimeisiä päiviä!
KS