Tällainen söpöliini näyttäytyy iltaisin telttani lähistöllä. Eräänä päivänä viereinen kallionrinne rapisi ja ripisi niin, että ihmettelin mitä sieltä oikein on alas tulossa. Jäniksenihän se sieltä tuli täyttä vauhtia ja minkki perässä! Huudahdin siinä "minkki p***ele!" jolloinka se hämääntyi ja pysähtyi tuijottamaan minua. Sitten se muisti saaliinsa mutta totesi sen päässeen jo karkuun ja lähti hipsimään pois. Rantakalliolla minkki on nähty kookas ahven hampaissaan.
EDIT: Cairbren pyynnöstä lisäsin loppuun silmukkakuvan.
Olen pikavisiitillä kotona. En ole muuttanut saareen mutta kaksi viikkoa siellä meni ihan hujauksessa. Puuvillatopista puuttuu vielä muutama senttimetri ja puuvillatakista puuttuu hihat, lankaa ei ollut tarpeeksi mukana, byyh.
Saaressa pidettyihin kesäkisoihin neuloin arpajaispalkinnoksi villasukat, kuten muutama muukin saaren innokkaista neulojista oli tehnyt.
Kokeilin näissä Hanna Jaacksin Nyt neulomaan -kirjasta aloituksessa ns. avoimia silmukoita. Ensin virkataan ketjusilmukoita yhtä monta kuin neuleeseen luotavia silmukoita. Neulesilmukat poimitaan sitten langalla tästä ketjusta. Kun ketju puretaan, neulesilmukat ovat valmiina poimittaviksi puikolle ja neulomista voidaan jatkaa toiseen suuntaa.
Ihan hyvin se toimi vaikka olinkin toisessa varressa poiminut silmukat väärin ja ketju ei purkaantunutkaan noin vain. Tein näin siksi, että halusin käyttää koko 7Veljestä kerän enkä ole vielä kokeillut kärjestä aloitettavia sukkia.
Tässä virkatun ketjun purkaminen ja valmiit silmukat puikolle otettavaksi.
Tässä jatkoskohta, aika siisti mutta varmasti siitä saa siistimmänkin.
Kirjassa tätä tapaa neuvotaan käyttämään esim. lasten neuleissa, joissa vaikkapa hihoja voi näppärästi jatkaa.
Lisätty tämä: Tässä kuva ja selitys kuinka tuo ketjusilmukka-aloitus tehdään.
Hups, meni vähän pieneksi tuo teksti. Toivottavasti idea kuitenkin selviää.
Olen saanut valmiiksi myös Finn´in housut. Haarasauma tuli ommeltua, purettua ja ommeltua. Samoin kävi vyötärön päärmeen kanssa. Ommellessa mukamas huolehdin, että saumasta tulee joustava mutta toisin kävi. Kiinnitin liikaa huomiota siihen, että tikit eivät näy oikealla puolella. Purku ja uusi ompelu. Ajatus oli laittaa kuminauha vyötärölle mutta teinkin i-cord -nyörin.
Asuun kului lankaa 240 g.
Lankana on siis Mini, neuletapaamisessa Campissa sanoin langan olevan Violaa. Se on tämä helle joka pehmittää ajatuksia ja kun Violasta olen niin paljon neulonut, niin se oli ensiksi mielessä. Ohje on samaisesta Novitasta kuin mistä liivikin on.
Sain saaressa tikutettua verkkoneulepuseroni valmiiksi. Siitä tuli oikein kiva ja mukava. Sattumalta bikineissäkin on samaa väriä, turkoosin sävy.
Lanka: Tahiti, 450 g Puikot: Addipyörö nro 6 Ohje: Novita Kevät/Kesä 2004, malli nro 29
Ohjeessa on leveät resorit hihoissa ja helmassa mutta muutin sen ainaoikein-neuleeksi.
Hihojen silmukat poimittiin olan reunasta. Tätä kätevää tapaa täytyy soveltaa muissakin töissä missä vain se on mahdollista. "Sauma" on todella siisti.
Yritin neuloa tämän pyörönä mutta sivuissa en millään saanut hahmotettua ns. keskikohdan silmukoita oikein. Purin ja kokeilin ja luovutin ja neuloin osat erikseen. Varmaankin ihan hyvä ratkaisu lopputuloksen kannalta.
Uusi nettiyhteytemme 24 Online.fi on takkuillut ja viime viikon lopulle aikomani päivitykset jäivät tekemättä ja blogit lukematta. Nyt yritän urakalla kahlata kaikkea läpi ennekuin taas häivyn saareen.
Luonnossa luonnollisesti luonnonkukkia maljakkoon. Muovimaljakko Tiimarin alennusmyynnistä.
Kukkapuskassa asusti Kurkkuhämähäkki. Sillä oli oikein kissanpäivät: ruokaa riitti yllin kyllin kun heitin hyttysiä sen verkkoon. Nopeasti ja näppärästi se tappoi, söi mitä syötävää siinä on ja paketoi loput seitillä sieväksi nyytiksi.
Postimies oli jättänyt lapun, että saan noutaa postista ison kirjekuoren. En odottanut mitään niinpä jännityksellä otin vastaan pahvikuoren. Heh, siinä oli tilaamani, mutta jo unohtunut, Kauniit käsityöt -kirja. Siis se, jonka mainoksen mukana tuli puikkomittari minkä reiät olivat vääränkokoiset.
Pikaselauksella kirja vaikuttaa olevan ihan OK, tosin Kudo-osio ja kodintekstiilit eivät niin kolahda, eihän minulla ole niitä kangaspuitakaan.
Suomalaisessa kirjakaupassa on alennusmyynti. Siellä on tarjolla runsaasti kirjoja ja kaikenlaista pikkukamaa. Ja kas: käsityökirjojakin. Myyjä sanoi, että niitä on tällä kerralla saatu tavallista runsaammin. Minä ostin Erika Knight´in Tyylikästä virkaten. Ale-hinta 14.90, norm. 34.40! Siellä oli myös Neuleita kullannupuille (14.90) mutta ohjeita pienille on jo niin paljon, että jätin sen ostamatta vaikka hieman mieli tekikin.
Neuleita ei ole nyt valmistunut mutta kolme työtä on viittä vaille valmiina: housut Finn´ille, itselle Tahiti verkkoneule ja mohairhuivi. Koska kaikki muutkin neulovat huiveja niin pitäähän minunkin vaikka en tiedä mitä sillä teen.
Huivia neulon Idenan Mohair Lux´ista ja mallina UllaneuleenRoosa. Saaresta tullessani huivipussi oli jäänyt lattialle. Iitu yritti innokkaasti tunkea päätään pussiin. Ajattelin, että sinne on saaressa vilahtanut jokin kiinnostava pikkuötökkä, joka piti nyt metsästää pussista. Vaan ehei-ei, se olikin se lanka, joka kissaa kiinnosti. Kerä olisi mennyt parempiin suihin jos en olisi saanut sitä pelastettua. Huivintekeleessä Iitu kieriskeli onnellisen näköisenä. Tuli sitten paikalle Emppukin ja myös sille olisi lanka maistunut. Kyllä siis kissatkin ymmärtävät hyvän luxuslangan päälle! Kuvausta varten annoin kissojen herkutella langalla vielä kerran:
Iitu oli niin vikkelä, että juoksi kerän kanssa sisälle.
Niin se vaan taas oli ja meni kesän odotettu juhla ja juhannus. Saaressa oli paljon porukkaa, monta vuorovenettä pullollaan telttailukamaa ja mäyräkoiria poikineen. Selvästi alaikäisilläkin on kantamuksena sekä olutta että Alkon kasseja. Mieli tekisi puuttua asiaan mutta eihän siinä yksi ihminen mitään pysty tekemään. Onneksi mitään vakavampaa ei tietääkseni sattunut ja metelöintikin oli ihan kohtuullista olosuhteet huomioon ottaen, mutta siivo oli tämännäköistä.
Tietysti oli kokko, muutama laivallinen kokkoristeilijöitäkin oli tullut sitä katsomaan. Olisi ollut mukavaa jos paikalla olisi ollut haitarimusiikkia - edes mankalta. Nyt tunnelma oli hieman lattea, pelkkä kokon katsominen ei oikein juhannustunnelmaa saanut aikaan, ainakaan minulle.
Laguuni oli täynnä veneitä ja usealla oli juhlaliputus, joillakin koivunoksia koristeena.
Ahomansikat kukkivat runsain määrin. Jos marjoja tulee yhtä paljon niin niillä saa monta suuta makeaksi.
Muutama värillinen mukavuusesine kesänviettoon: rantatuoli, jossa on erittäin hyvä istua ja neuloa sekä pieni pyöreä pinkki grilli. Keittokatoksella on joskus viikonloppuisin niin paljon menoa ja meininkiä, että en viitsi sinne mennä makkaraani paistamaan. Hankin siis oman pikku söpöläis-grillin, taitaisi olla Laurallekin sopivan värinen;)
Mitäs tässä ihmetellään, odotellaan ja tähystellään?
Sieltä, sieltä se tulee!
Kauppalaiva Christina! Ihanaa, tänäkin kesänä kauppa tulee saareen neljä kertaa viikossa. Vielä ainakin tämän kesän Sipoon ja Porvoon saaristoa palvelee tämä "pikkukauppa" kaikenkattavalla tavaravalikoimallaan ja ystävällisellä palvelullaan.
Kauppalaivasta voit lukea artikkelin ET-lehden numerosta kesäkuu 9/2006.
Menin lauantaina saareen. Siinä teltalle päin polkua kulkiessani yks kaks joku takanani kysyi: "Hei, oletko Kristiina?" Kas, blogituttu Tiina Kaarela oli tullut veneellä saareen ja lähtenyt kävelylle katsomaan josko löytäisi minut. Tunnistamistani helpotti kuulemma se, että minulla oli itseneulottu toppi päälläni:) Olipas todella mukava tavata tuntematon ihminen, jonka kuitenkin tuntee. Ihmeellinen tämä blogimaailma, näin sitä vain tutustutaan ja tavataan. Juttukin luisti kuin vanhoilta tutuilta. Tiinalla oli mukanaan aivan ihana itsetehty kassi! Näet sen hänen blogissaan.