Kässäkammari

Heh, kuvaan tuli sekä kuvaaja että vastapäinen talo mutta ei se itse asia, eli Kässäkammarin näyteikkuna.

Kässäkammarihan oli ennen Itiksessä mutta muutti huhtikuun alussa Hämeentien alkuun, Kauppahallista seuraava kortteli.
Kiva tilat nyt on. Katutasossa on langat, nippelit ja nappelit, puikot ja muut tarvikkeet sekä ompelukoneet. Tiskin takana on valoisa keittiö.

Kässäkammarilla on nyt myynnissä, monien muiden hyvien lankojen lisäksi, Etelä-Afrikkalainen Adeles Mohair. Onpas ylellisen pehmeätä. Tässä tulossa huivi. FB

Upea lahjapakkaus, josta saa neulottua esimerkiksi tällaisen ponchon.

Värikartta on huikea, mutta luonnollisesti ihan kaikkia värejä ei ole täällä saatavilla.

Ja entäs alakerta? Suureen huoneeseen sopiii mainiosti kaksi suurta työpöytää tuoleineen. Hyvin mahtuu pitämään kursseja ja muuta tapahtumaa. Perällä näkyvän oven takana on vielä yksi huone, jonne tulee . . . . paljastuu myöhemmin.

Langoista tunnetulla espanjalaisella  Katialla on  myös kankaita. Niitä on täällä myytävänä kuin myös Katian kaavoja ja valmiita pakkauksia, joissa on kaava ja kankaat.

Hämeentie on myllerryksen kourissa mutta ehkä se ei vaikuta tähän kauppaan koska sijainti on kuitenkin aika hyvässä paikassa kadun alkupäässä ja avaran risteyksen tuntumassa, ja hallin kupeessa.
KS

"taidekuva" Uskosta ;)

Kuvia sieltä ja täältä

Sunnuntaina, vaalipäivänä 14.4., kävin Kaupunginmuseossa Signe Branderin syntymäpäivän kakkukahveilla.

Museon postikorttitelineestä löytyi kuva toisesta Stadin friidusta: mun Hilkka-täti! Taitaa olla samalta matonpesukerralta mistä oon aiemmin löytänyt kuvan Fiina-mummosta.

 
Sieltä sitten kaupunkikävelylle Signen jalanjäljissä. Vetäjänä oli Stadin Slagiyhdistyksen tarinaniskijämestai Esko Vepsä.

Taas kuulin monta uutta asiaa Stadin historiasta. Muutama kuva matkan varrelta.
Ikivanha roskis, ajatelkaa, että joskus on tuollaiset pienet avoastiat riittäneet kulkijoiden roskille! Ja eka krookus! Västäräkkikin liittyi jengimme ja pitkään sipsutteli edessämme (ei kuvaa:( ).
 

Lauantaina 13.4. oli Kallion kirjastossa Soturikissat-päivä. Mä oon lukenu ne kaikki niin pitihän tuonne mennä katsomaan mitä oli tarjolla. Noh, ymmärrettävästi se oli lapsille ja nuorille suunnattu tapahtuma niin ei siellä mulle paljoa ollut. Kissamainen tunnelma tietysti. Ja sain Myrskyklaanin tunnuksella pienen kassin! Jee, siitä tulee just kirjakassi. Arpomalla sain itselleni oppilasnimen: Tuiskutassu! Aika kiva nimi.

Torstaina 11.4. Aleksanterin teatterissa katsomassa Iloisten sielujen hotelli, murhamusikaali. Virpi Hämeen-Anttilan dekkareiden pohjalta tehty. Olipas kiva pitkästä aikaa kuunnella ja katsoa musikaali. Oli hyvä. Edellisviikolla Virpi H-A oli meillä Slangin lukupiirissä vieraana ja oli kiva kuulla tarinoiden synnystä sekä musikaalin tekemisen saloja.

Ei pääsiäistä ilmeisesti tule ilman että mä virkkaan tipuja. Niitä on taas parikymmentä valmistunut, ja yksi hempeän vihreä liina kavereille annettavaksi.

Aprillipäivänä The Kettu oli Stadilla kuvauskeikalla. Sänky on 1940-luvulta! Piko-systeri on jo kolkytluvun puolesta välistä;)

Tanakele ku tää tietiska temppuilee! On jo tän kirjotuksen aikana 4 kertaa sammuttanut itse itsensä kesken kaiken. Kerran tuli ilmoitus 'Hardware error', eli varmasti jotain vakavaa.

Mä kävin tutustumassa myös Kässäkammarin uuteen myymälään Hämentie 1:ssä. On kivat tilat, kuvia ja juttua laitan toiseen postaukseen. 
KS

Pari päivää Taito-lehden parissa Stadissa ja Sannäsin kartanossa

Kurjet ovat saapuneet Porvoon tienoon pellolle ja lumikellot aloittavat kukintansa.

Perjantaina oli CraftCornerissa Salainen puutarha -kirjontatöiden näyttelyn avajaiset. FB:ssa PaLjOn kuvia! Kannattaa katsoa.
Ohjeet Taito-lehdissä ja lehden nettisivulla.

Olipas kauniita ja erilaisia töitä. Luovuus on päässyt valloilleen tämän työn parissa.
Erikoisin oli tietysti miniatyyrikokoinen tyyny ja taulu, siis nukkiskokoa. Yhteen oli pohjakangas ensin värjätty muuhun sisustukseen sopivaksi ja sitten kirjottu. Toisessa oli runsaasti helmiä ja muuta kimaltelevaa, muutama hame oli saanut kirjontaa koristeekseen ja työkännykät kulkevat kätevasti kansallispukutyylisessä taskussa, ynnä muita kauniita toteutuksia.

Kelta-musta oli ohjeistuksessa annettu väritys.

(Oma puutarhani on vielä kesken)

Lauantaina aamupäivällä "Taito"- tilausbussi starttasi Stadista kohti Porvoota ja Sannäsin kartanoa.

Ryhmä iloista porukkaa oli matkalla viettämään käsityöviikonloppua, muutamaa vaille 30 oli matkassa. Ohjelmassa oli runsaasti ruokailua, sauna uima-altaineen, kellaribaarin hämyssä illanaviettoa ja ristipistokurssi! 
Emma Karvonen veti 'Sano se pistoin' -kurssinsa.
Lähdemateriaalia oli runsaasti, ideoita pulppusi ja työ pääsi hyvään vauhtiin kunhan ensin oli syöty maittava lounas.

Valittu teksi ja aihe väritettiin huolellisesti ruutupaperille, ennen tätä pohjatyötä ei saanut aloittaa hosumaan pistelyä. Tähän kuluikin ensimmäisen päivä kurssiaika, tai noh kyllähän joku jo pääsi pistelemäänkin.
Ja innokkaimmat pistelivät jo illalla saunan takkahuoneessa. Oli myös pienimuotoinen "Lauantai-Bingo paperikassin rapinalla höystettynä", palkintoina aiheeseen liittyviä kirjoja ja tietysti pari Taito-kassia, joissa on tuo Salainen puutarha kuvio. Sen voi sitten joutessaan kirjoa.

Päivällinen, saunominen ja iltapala vetivät mehut osasta jengiä mutta pirteimmät vielä jaksoivat neuloa Kellaribaarissa, jossa JukeBoxi soitti hyvää musaa kunhan sille syötti muutaman numeron, kolikoita ei tähän koneeseen tarvittu. Kellarissa oli mahtavia muureja ja väliseiniä, kalterit ikkunoissa;)

Sunnuntaina aamiaiselta päästiin sitten pistelemään kuviamme. Pientä puheensorinaa kuului mutta pääosin ilmapiiri ja tunnelma oli keskittynyttä neulan suihketta. Lounas antoi sopivan venyttely tauon ja taas jatkettiin. Moni sai aika paljonkin valmiiksi mutta kesken ei työtä tarvitse jättää sillä mukaan sai ottaa niin neulan kuin tarvittavat langatkin.
Hienoja töitä oli tekeillä ja moni innostuikin niin, että jo oli suunnitelmissa seuraava työ, tai kaivaa jostain laatikon pohjalta se joskus kesken jäänyt työ.

Miljöö oli kaunis, kuten kartanot yleensäkin. Päärakennuksessa oli kaikki ruokailut. Monta salia, joissa pystyi samaan aikaan ruokailemaan useampikin ryhmä omissa oloissaan. Paljon kauniita huonekaluja, verhoja ym. yksityiskohtia silmänruuaksi.

Kartanon historiasta voi lukea tästä Kliks. Muutama kuva ravintolakerroksessa sijaitsevasta  ”Marski”-kabinettista, joka oli Mannerheimilla vakiohuoneena vierailujensa aikana.

Tämä paikka oli erinomainen valinta tälle tapahtumalle. Kiva olis toistekin päästä tällaiseen hemmotteluun.

KIITOS Taidon porukka: Sonja, Johanna ja Elina!

Kiitos kaikille mukana olleille kivasta seurasta! 

KS